Ei makeaa mahan täydeltä

Ei löydy isoja ahvenpotteja mistään. Parina viime päivänä ahvenen syönti on onneksi näyttänyt pieniä elpymisen merkkejä, mutta ihan yksittäisiä ovat saaliskalat olleet.

Perjantaina lähdettiin kokeilemaan Juurusvettä. En ole koskaan käynyt siellä aiemmin pilkillä ja voi olla, että en mene toista kertaa :) Se järvi käyttäytyi minua kohtaan vähän ärsyttävästi. Oltiin yhdeksältä jäällä ja aikomuksena oli kierrellä 6-8 metrin penkkoja. Mentiin kesällä pieniä kuhia antaneelle paikalle, josta pilkkikaveri sai pari talvea sitten hyviä puolen kilon ahvenia. Potentiaalinen paikka siis.

Jäällä oli lunta muutama kymmenen senttiä ja kulkeminen raskasta. Kaiku oli hiljainen ja piirsi vain omaa tasuria joka paikkaan. Puolen päivän aikaan saatiin pilkkikaverin kanssa hepulikohtaukset ja todettiin, että meillä on pilkkimiesten ylikunto. Ollaan etsitty syöviä ahvenia niin ahkerasti (hulluna) ilman tulosta, että kyllähän se jossain alkaa tuntumaan. Keli muuttui pikkuhiljaa hirveäksi ja se ei ainakaan parantanut mielialaa. Päätettiin lähteä rantaa kohti, mutta kokeiltiin vielä aamun ensimmäiset avannot.

Kohta pilkkikaveri nostaa reilun puolen kilon ahvenen jäälle. Whaaaat? Ylikunto loppui saman tien ja juoksin itsekin hottipaikalle. Nytkö alkaa se syöminen vihdoinkin? Tein avannon muutaman metrin päähän ja kalat tärppivät pilkkikamun tasuriin. Kalaa näkyi kuulemma koko ajan alla ja tasurille tuli hyviä nousuja. Minulle sattui tyhjä avanto, joten tein toiselle puolelle uuden. Ei siinäkään mitään. Kun kaikki ilmansuunnat oli kokeiltu ja vähimmillään avantojen väli oli vain pari metriä, aloin myydä maatani. Keskimmäisellä avannolla kuhisee kaloja alle neliön alueella ja minun tekemät avannot ympärillä eivät piirrä mitään!

Pilkkikaveri tyhjensi keskimmäisen reiän ja häippäsi siitä. Koin tilaisuuteni tulleen ja hyökkäsin heti sille avannolle. No totta tosiaan, kalaahan siinä alla oli. Jäljellä olevat olivat valitettavasti vain leikkimielellä, joten koko päivän saldoksi minulla tuli yksi tärppi! Kun rämmittiin rantaan poikittain satavassa lumituiskussa, ajattelin pitää lauantaina välipäivän.

Ainoa kuva Juurukselta, näyttääkö houkuttelevalta pilkkikeliltä? =)

Aika kuitenkin kultasi muistot illan aikana ja lauantaiaamuna suunnattiinkin jo uusille vesille ;) Yön aikana pakkanen oli kiristynyt tosi paljon ja säikähdin, kun vilkaisin pakkasmittaria: -18C! Voiko edes olla mahdollista? Tarkistin vielä Ilmatieteenlaitoksen sivuilta ja totta se oli. No, onneksi oli tosi lämmin pilkkipuku.

Ylikuntoisina päätettiin suunnata jollekin tosi helpolle paikalle, jonne ei olisi pitkä matka ja jossa jäälläkään ei tarvitsisi taivaltaa mahdottomia määriä. Lähdettiin Neulaniemeen, jossa oltiin jo kahdeksalta aamulla. Jäällä oli tajuttomasti loskaa, pahimmillaan 20cm ja siihen vielä lumet päälle. Onneksi kävelymatka ahvenpaikalle oli vain 400 metriä, mutta hikihän se tuli silti. Edellispäivän ämpee oli pyyhkiytynyt mielestä ja päivälle oli taas suuret odotukset :)

Ensimmäinen avanto oli tyhjä, kunnes toisin todistettiin. Todistajana oli taas jälleen kerran Kalarosvo. Hyvä köllikkä jään paremmalla puolella ja päivä vasta alussa. Joko se nyt alkoi se armoton ahvenen syönti?

Aloita aamusi ahvenella!

Omnomnom

Latasin ahvenen kuvan Fish me luck Facebook-ryhmään, sillä halusin näyttää, että nyt se ahven syö. Se oli virhe! Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä se appura jäi päivän ainoaksi. No sentään yksi, sekin lämmitti mieltä. Taas vähän täytettä savupönttöön.

Tältä sen pilkkikelin pitäisi näyttää, eilen osan päivästä oli näin kaunista!

Tälle päivälle säätiedotus näytti ihan huippukeliä. Lauhaa ja poutaista. Lähdettiin Rönön suunnille ja kävelymatka kalapaikoille onnistui jäätietä pitkin. Olisin voinut kävellä vaikka kymmenen kilometriä, sillä tietä pitkin oli niin kevyt kävellä. Ahkio tuli perässä kuin höyhen. Eikö kaikille kalapaikoille voisi mennä jäätie? ;)

Mentiin erään patin penkalle ja se olikin jyrkempi, mitä tajuttiin kartan perusteella. Molempien avannoilla näkyi reilussa 10 metrissä eloa. Päättelin kalojen olevan tottakai kuhia. Kalarosvolle tuli nousuja, mutta ei tärppiä. Vaihdoin tasuriksi Sillin ysin, jolla olen saanut aiemmin kuhia. Laskin tasurin hieman pohjan yläpuolelle ja pohjasta lähti viiva kohti. Ohutta piirsi ja pieneltä näytti, mutta mukava se olisi Kallavedestäkin pilkkikuha saada.

Kala nousi tasurille asti ja aloin värisyttämään tasuria, jolloin kala tärppäsi. Ei muuta kuin kelaamaan sitä jäälle. Huusin pilkkikaverille, että kala on kiinni ja epäilin sitä pieneksi ahveneksi tai kuhaksi. Hämmästys oli suuri, kun jäälle nousi matikka!

Nauramisesta ei meinannut tulla loppua, en ihan heti olisi matikaksi kalaa arvannut, mutta niin vain nousi tasurille samaan tapaan kuin kuha tai ahven. Monet asiat loksahtivat samalla paikalleen, olen nimittäin nähnyt useinkin luotaimessa juuri tuon näköisiä pohjan tuntumassa möyryäviä viivoja ja ihmetellyt mitä ne ovat. Selvisi nyt sekin. Ja yleensä niitä on näkynyt yli kymmenessä metrissä.

Värisytin tasuria, niin matikka tarttui leuastaan kiinni

Vaikka ne matikat sopassa hyviä ovatkin, päätettiin vaihtaa paikkaa vähän matalampaan. Ja pikkuluiru pääsi takaisin kasvamaan, yhdestä pienestä ei paljon iloa olisi ollut. Käveltiin eräälle kesällä kuhia ja ahvenia antaneelle patille. Ehkä kalat hengaavat siellä talvellakin..

Matikka matkalla kotiin

Patilla oli syvyyttä kahdeksan metriä. Hiljaista oli ja sain sieltä ainoastaan yhden ahvenen. Joo, matalampaan se on lähdettävä, kun edellisen päivän ahvenkin tuli neljästä ja puolesta metristä. Samoin Juuruksella pilkkikaverin ahvenet tulivat vitosesta ja Virmaksellakin vähäiset kalat löytyivät kuudesta metristä.

Mentiin eräälle kutosen patille ja jäin sen reunaan seiskaan. Luotaimessa näkyi silppuparvi viidessä metrissä. Pistin Kalarosvon parven alle päivystämään ja menin itse Facebookiin. Syrjäsilmällä näin, että pohjaan ilmestyi paksu viiva ja pistin kännykän pois. Viiva lähti nousemaan kohti ja sanoin pilkkikaverille viereiselle avannolle, että tule nostamaan anturi pois (pilkin anturin kanssa samasta avannosta). Kaveri kysyi, että joko kala on kiinni. Sanoin, että ei ole, mutta nousee ja on varmasti hauki. Pidin omat käteni tiukasti vavassa.

Samassa kala teki syöksyn ja tärppäsi. Siimassa tuntui tyypillinen hauen jumputus. Pilkkikaveri tuli juuri sopivasti auttamaan anturin kanssa ja sain kalan kelattua hyvin jäälle. Ei voi olla totta, ahven!! Mikä oli se hauen syöksy äsken ja mitä oli se haukimainen säntäily siiman päässä? No kivempi ylläri tämä tietenkin oli, kuin pieni hauki. Tulipahan taas savupönttöön täytettä.

Taas siis nähtiin se, että miten tehokas on paikallaan oleva tasuri. Ahven tuli tosi aggressiivisesti kohti ja hotkaisi ”kalan” suuhunsa. Kaikuluotain helpotti taas tämänkin saamisessa, sillä monesti silppuparven alle laskettu tasuri on todella tehokas. Niin se muuten taisi kilon ahvenkin viime keväänä tulla ;)

Sama Kalarosvon tasuri toimi eilen ja tänään

Syönti oli huonoa ja vain yksi tasuri toimi: Kalarosvo! Ai niin, tulihan se matikka Sillillä =) Pilkkikaveri teki Jaanat ja pommitti minun hottiavannon ympärille reikiä, mutta ei se hyödyttänyt mitään. Hänelle tuli vain yksi tärppi päivän aikana. Vähän sama homma kuin Juuruksella, paitsi että minä olin tänään saamamiehenä. En tiedä miksi, mutta jostain syystä näin päin tämä homma ei tuntunut yhtään turhauttavalta ;)

Tänään tein avannot ”vanhanaikaisesti” veivaamalla =)

Sain hottiavannolta vielä yhden ahvenen ja sitäkin houkuttelin vaikka millä tasureilla. Siinä se pyöri avannon alla ja tein kaikkeni saadakseni sen. Vihdoin Kalarosvo niitti satoa ja minä olin tyytyväinen pilkkijä =) Pienihän se oli, pienempi mitä kaiun perusteella luulin, mutta sainpas sen ylös. Iltapäivällä oli aika suunnata kotiin. Hyviä merkkejä on kyllä parin päivän aikana tullut, mutta näistäkin ahvenista on kiittäminen vain yhtä ihmistä: Joensuun Tommia. Ilman Kalarosvoja moni reissu olisi ollut mp. Kiitos Tommi! :)

Tänään on luvassa taas herkuttelua, sillä aion pistää Muurikan töihin ;)