Blogissa on ollut hiljaista muutaman päivän, joten luulitte varmaan etten ole käynyt kalassa. No olenhan minä käynyt, mutta niistä reissuista on vaikea keksiä kerrottavaa. Luulin, että Sonkarin jälkeen kalaa tulee muualtakin yhtä mukavasti, mutta tuntuu, että olen aina väärässä paikassa väärään aikaan.
Keskiviikkona keli oli sateinen ja kylmä, mutta koska joskus ahvenet innostuvat syömään matalapaineen saapuessa, lähdettiin uhmaamaan räntäsadetta. Päivän tapahtumat jäivät yhden jättiläisen tärppiin. Sain tasuriin tärpin välivedestä ja isku oli niin kova, että sormi nyrjähti =) Kala pysyi vähän aikaa kiinni, mutta sitten se irtosi. Tuskin se olisi kutosen avannosta ylös mahtunutkaan, joten kaikki pääsivät helpommalla, kun koukku irtosi suupielestä. Kaikenlaisia mörköjä sitä järvissä asustaa :)
Kallavettä on koluttu nyt aika paljon ilman mitään suurempia saaliita, joten ehkäpä joku toinen lähijärvi olisi suotuisampi meille. Olihan Sonkarikin… Lähdettiin perjantaina Suvakselle ensimmäisen kerran elämässä pilkille. Järvi on iso ja ensikertalainen joutuu etsimään sieltä ahvenia kuin neulaa heinäsuovasta. Pistin aamulla kuvan Suvakselta Fish me luckin facebook-ryhmään ja sainkin heti kalapaikkavinkkejä yksityisviestillä. Lähialueelta oli tullut ahvenia ja sinne oli kuulemma tehty laikkujakin valmiiksi. Sepäs kuulosti erittäin mukavalta. Eikö tarvitsisi tehdä muuta, kuin kävellä valmiille avannolle ja nostella kalat pois? Ok, sopii minulle :)
Suvasvesi perjantaina kello seitsemän aamulla
Ensimmäisillä avannoilla ei näkynyt kalaa. Suvaksella on mahdollisuus saada pilkillä taimenta, joten säädin tyhjällä avannolla hyrräkelan jarrua sopivaksi, jos vaikka tane eksyisi siiman päähän (heh, todennäköisyys lottovoiton luokkaa). Kalarosvon muikkutasuri oli pari metriä jään alapuolella ja näin sen luotaimesta. Jarru alkoi olla sopivalla tiukkuudella ja samassa tunsin vavassa jotain. Voi herranjumala, joku iso kala kiinni! Katsoin luotainta enkä nähnyt siitä kalaa ollenkaan, oli tullut keilan ulkopuolelta ja niin ylhäältä. Ehdin kelaamaan kalaa vähän aikaa, mutta sitten se irtosi. Nyt se näkyi jo luotaimessakin. Meni vähän aikaa ja näin sen taas tulevan kohti. Uusi tärppi, mutta ei pysynyt. Sen pituinen se ja kala hävisi näytöltä. Harmitti aika paljon, mutta haukihan se olisi minun tuurilla ollut.
Aamulla Suvakselle laskeutui todella sankka sumu ja näkyvyys oli vain muutaman kymmenen metriä. Outoa ja aavemaista, kun ei näkynyt rantaan ollenkaan. Lähdin etsimään laikkuja ja niitä tupsahtelikin vähän väliä nenän eteen. Avannotkin olivat melkein auki. Kokeilin useammalta reiältä, mutta ne oli taidettu tyhjentää. Aivan hiljaista joka puolella. Sitten näin vähän isomman laikun ja lähdin sille.
Sumuverhoa joka suunnassa
Laskin muikkutasurin väliveteen ja pohjasta lähti tosi monta viivaa kohti. Ou jeah, tätä minä olen odottanut! Yksi kaloista tärppäsi, mutta ei pysynyt kiinni. Sen jälkeen muikku ei enää kiinnostanut, joten valonnopeudella vaihdoin ja kokeilin varmaan kymmentä eri tasuria, mutta kalat eivät pysyneet missään kiinni. Nousivat kyllä tasurille asti ja tökkivät tasuria, mutta jostain syystä eivät tarttuneet. Jotain vastaiskujen lujuudesta kertoo se, että erään ahvenen alahuuli jäi Kalapelen muikkukevennetyn alakoukkuun. Nyt se raukka ui huulettomana..
Olin hakenut aamulla toukkia mukaan varmuuden vuoksi. Kalaruokien määrä perheessä on ollut tänä talvena aika vähäinen, kun olen kalastanut pelkästään tasureilla. Nyt päätin kokeilla isoa volfram-morria sellaisissa tilanteissa, missä tasuri ei toimi. Kalaa oli alla paljon, joten laskin avantoon kultaisen morrin. Pari metriä ennen pohjaa yksi kala lähti vastaan ja tärppäsi. Suvaksen eka ahven! Jäi myös vikaksi :) Ei se morri toiminutkaan niin hyvin, kuin kuvittelin. Ahven jäi päivän ainoaksi kalaksi ja iltapäivällä oli aika suunnata rantaan. Onneksi keli oli koko päivän ihana ja liikuntaakin tuli kaupan päällisiksi useampi kilometri.
Suvaksen asukas pääsi jatkamaan matkaansa
Eilen illalla mietittiin, että minne mennään seuraavaksi pilkille. Kalaa ei löydy mistään. Se on melkein sama lähteä minne vain, kun lopputulos on sama eli ei syö. Päätettiin lähteä Kallavedelle, sillä sinne oli lyhyt matka. Herättiin jo puoli viideltä ja oltiin kuuden jälkeen rannassa. Jäällä oli ihan tajuton sumu, melkein yhtä paha kuin eilen Suvaksella, mutta eipä se menoa haitannut, joten alettiin etsimään kalaa.
Tänään aurinko nousi kello 6.36
Kahdeksan tunnin, vajaan neljän kilometrin ja kymmenien reikien jälkeen olin saanut muutaman ahvenen. Tasurit olivat tänään ihan turhia. Ei mitään eloa luotaimessa. Ahvenet tulivat morrilla ja isolla Valiolla, jossa oli kolmihaarakoukku. Niin ja sainhan minä yhden kiloisen hauen Valiolla myös, mutta sen pistin takaisin.
Luotaimesta loppui akku, joten piti pilkkiä sokkona =)
Patakukkoon täytettä
Lumet ovat jonkin verran painuneet jäällä, tästä ne kelit alkavat paranemaan. Takkia en ole pitänyt pariin reissuun päällä, sillä ulkona meinaa läkähtyä. Mitäs muuta tässä enää voisi toivoa, kun aurinko mollottaa nätisti taivaalla, ilma on lämmin ja kevät tulee.. Ai niin, ne kalat olisivat ihan kiva lisämauste kalastusblogiin ;)
