Saanko tilkan kahvimaitoa?

Aijai, vähiin käy ennen kuin loppuu. Eiliselle oli luvattu matalapainetta ja sadetta, joten minulla oli joku kumma etiäinen, että talven ahvenhanat aukeaisivat. Eilisen perusteella minulta ei kannata ostaa ennustajan palveluita, meni taas vaistot täysin vikaan.

Pahimpana pelkona oli, että sateisen ja kylmän mp-päivän jälkeen laahustetaan rantaan häntä koipien välissä kuin uitetut koirat. No siinähän kävi juuri niin. Ihan hirveä päivä suoraan sanottuna, en ottanut edes kuvia. Niin surkeita kuvia katsellessa tulisi vain surullinen mieli. Mentiin kotiin, ravisteltiin turkit kuiviksi ja heräteltiin toivoa seuraavaa päivää varten.

Tänään päätettiin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa ja lähteä vasta sitten kalaan. Puhelin soi puoli kuudelta, koska ahvenpaikalla oli kuulemma ilotulitus käynnissä ja sinne pitäisi lähteä niin nopeasti kuin pystytään. No siinä ei kauan nokka tuhissut, koko talvi on ”banaaneita” etsitty ja odotettu, nyt ne olivat siellä. Kun vihdoin päästiin määränpäähän, näin vain tyhjät banaaninkuoret. Syönti oli ja meni, mitäs nukuin. Kaverin Kommoon oli paukuttanut ajoparvi ihan huolella, mutta hyvistä tärpeistä huolimatta vain yksi puolen kilon ahven tuli jäälle asti.

Matkanvarrella kalapaikoille on näin ihana minisaari :)

Minun avannon alla oli perinteisen tyhjää, kun viimein sain laskettua tasurin jään alle. Ei sadan metrin juoksua voi voittaa kahden minuutin ajalla. Minä olin hidas ja palkintoseremoniakin oli jo suoritettu, kun saavuin paikalle. No ehkä ensi talvena sitten mitali kaulaan..

Keli oli tänään aika pöpperöinen :)

Aamupäivä meni tyhjää näyttöä katsellessa, mutta aika ei käynyt siltikään pitkäksi. Tapasin erään Samin, joka on kalastellut kyseisellä järvellä yli 20 vuotta. Mukava oli höpötellä kalastusjuttuja ja kuunnella korva tarkkana ammattimiehen vinkkejä ja samalla vielä sain katsoa, miten sitä kalaa oikein nostetaan. Minä viereisellä avannolla tuijotin tyhjää ruutua, kun Sami nosteli ahvenia viiden metrin päässä :)

Nyt on jo huhtikuu, joten on hyvä alkaa valmistautumaan ensi jouluun kirjoittamalla Joulupukille lahjalistaa valmiiksi. Siihenhän on jo laitettu se moottorikelkka ja tänään keksin toisenkin jutun, joka olisi ihan kiva: telamönkijä. Ainakin alustavasti minulle riittäisivät nuo pari juttua :)

Kyllähän tuommoisella pörhältäis ;)

Siirryin tyhjältä avannolta vähän syvempään, josko löytäisin silppua uimassa välivedessä ja sieltä niitä banaaneita. Uudella paikalla vettä oli alla 14 metriä ja joitain pieniä kaloja pohjan lähettyvillä. Oli aika syödä eväät. Kaadoin kahvia mukiin ja söin eväsleivät. Kahvi jäähtyi nopeasti, joten maitoa jäi yli. Kun leivät oli syöty, ajattelin kaataa loput maidot avantoon, ei semmoista määrää viitsi enää takaisin kotiin viedä.

Kuin kaksi marjaa

Maito lähti avannosta kohti pohjaa ja luotaimessa tapahtui jotain outoa. Alle ilmestyi ihan tajuttomasti pientä kalaa. Sattumaa vai tulivatko ne maidon perässä? Joka tapauksessa kalaa tuli koko ajan lisää, ensin sitä oli viiden metrin matto pohjassa ja kohta lähes kymmenen. Nostin omaa tasuria koko ajan, jotta se olisi parven yläpuolella ja erottaisin sen, sillä silpun seasta en näe omaa syvyyttä.

Kohta keskelle silppua ilmestyi paksu keltainen viiva. Silppu ison kalan ympäriltä hävisi hetkessä. Jäljelle jäin vain minä eli ahvenen nahkainen Kalarosvo, ja se keltainen paksu viiva. Oma rosvo ui kolmessa metrissä ja viiva lähestyi kutosen kohdilla. Meinasin ottaa näytöstä valokuvan ja otin jo kännykän käteen, mutta viiva tuli niin nopeasti kohti, että pistin kännykän pois ja molemmat kädet tukevasti vapaan. HUH HUH MIKÄ TÄRPPI!!! Kylläpä tuntui mukavalta :)

Aloin kelaamaan kalaa ylös, mutta sepä ei tullutkaan niin helposti. Kala repi vapaa ylös alas ja ajattelin vaan nostaa kalaa pikkuhiljaa rauhallisesti, sillä siima kyllä kestäisi. Ehkä sille olisi pitänyt antaa siimaa, mutta tuolla hyrräkelalla ajattelin kokeilla nostaa kalan varovasti suoraan jäälle. Jos tasuri on huonosti suussa, se irtoaa jos annan löysiä.

Avanto oli harmaa maidosta ja en yhtään nähnyt mitä sieltä olisi tulossa. No kyllähän minä sen haueksi päättelin, ei nyt noin isoa ahventa voi olla. Onneksi avanto oli jonkun vanha kasituumainen ja anturikin eri reiässä, joten pitäisi mahtua :) Sain kuitusiiman ja perukkeen välissä olevan monofiilin näkyviin. Nyt kala on jo lähellä. Kunhan saan perukkeesta kiinni, niin voin nostaa kalan jäälle. Pidin yhdellä kädellä vavasta ja kala edelleen jumputtaa edestakaisin ja vapa vatkaa. Vihdoin näkyy peruke samean veden seasta ja otan siitä kiinni ja nostan kalan jäälle.

Kalarosvo kahdella koukulla erittäin tiukasti leuassa kiinni, hauella ei ollut mahiksia karata :(

Oho, mikä möhömaha. Arvelin kolmosen kalaksi, kun mittailin pituutta silmämääräisesti. Varmaan noin 80cm, joten ei ole pilkkiennätyskala. Tämän talven ennätys se kuitenkin oli, 3,2kg :) Kalalla oli ihan tyhjä maha, ilmankos oli nälkä. Nyt on minullakin nälkä, haukipullia, nam nam..

Loppupäivä olikin taas hiljaista, mutta fiilis oli vähän parempi. Sain edes jotain äksöniä pilkkikauden viimeisiin päiviin :)

Löysin rannasta timantteja, nämä eivät ole ikuisia. Viikon päästä ovat jo poissa.