Alamittaisten kirous

Viikon hiljaiselo blogissa ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi käynyt kalassa. Kyllä minä olen ravannut siellä useammankin kerran, mutta kun Ahti sanoo ei, silloin se tarkoittaa ei. Toisin sanoen raportoitavaa ei ole ollut.

Suunnilleen kaikki muut Suomen kalastajat ovat saaneet hyvin mittakuhaa viime aikoina, mutta minun siiman päähän ovat osuneet ne miniyksilöt. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun nälkä ei lähde alamittoja vapauttamalla. Minulle on annettu vinkkejä ottiväreistä ja ottipaikoista ja viime perjantaina siivoilin pakastimeen tilaa muutamalle kilolle kuhafilettä, oli nimittäin semmoinen ottipaikka tiedossa. Siitä kalapaikasta ei mitenkään pystyisi palaamaan kotiin tyhjin käs.. kylmälaukuin. Kuulemma virtaavat salmet ovat nyt se sateenkaaren pää.

Viime viikonloppu oli säiden puolesta hyvinkin ”suomenkesäinen” eli kylmä, tuulinen ja todella sateinen. Perjantai-illaksi sattui kuitenkin muutaman tunnin ajalle ihan suht hyvä keli, joten käytettiin tilaisuus hyväksi. Lähdettiin illalla yhdeksän maissa ja suunnattiin suoraan erääseen salmeen. Luotto kalantuloon oli tapissa, olin ihan varma mittakalasta.

Salmeen saapuessa tuntui, kuin olisi menty johonkin ihan eri vesistöön kuin Kallavedelle. Siellä oli niin erikoisen hienot ja melkein taianomaiset maisemat. Kallioiden välissä oli täysin tyyntä vaikka muualla Kallavedellä olikin pientä aallokkoa. Puitteet kuhien nostelulle olivat täydelliset, mutta kuten arvata saattaa, kylmälaukku tuli tyhjänä kotiin. Illan ainoaksi jäi eräs kilon pötkylä, joka todellakin oli odotuksiin nähden väärää lajia. Kuhia ei siis löytynyt, mutta onneksi maailman kaunein auringonlasku lohdutti :)

Katsokaa nyt tätä <3

Lauantai oli tämän kevään ja kesän surkein päivä kelien suhteen, sillä satoi ja tuuli täysillä. Ei se sadekaan yksistään niin haittaisi, kun vedenpitävät vaatteet on keksitty, mutta kun kaatosateen lisäksi tuulee lähemmäs 10 metriä sekunnissa, niin ei ole herkkua. Pyörittiin sitten tuskaisina koko päivä neljän seinän sisällä.

Säätiedotus lupaili kökköä keliä myös sunnuntaille, mutta päätettiin uhmata luontoa ja käydä pikapistolla päivällä. Sadevaatteet päällä lähdettiin Pirttilahdesta ja ei se keli niin huono loppujen lopuksi ollutkaan ja ”sadekin” oli vain muutama lämmin pisara silloin tällöin. Kierrettiin suojaisia saarien välejä ja Pirttiniemen lahdukoita, mutta saaliiksi saatiin vain muutamia tärppejä yhden hauen lisäksi.

Melkein yhtä nättiä kuin perjantaiyönä, heh =)

Juhannus lähenee kovaa vauhtia ja koska päätimme viettää jussin perinteisesti Itämeren aalloilla, kalastukset jäävät muutaman päivän tauolle. Täytyi siis kalastella vähän varastoon, joten olin eilen koko päivän kalassa. Aamupäivällä lähdin tyttären kanssa kahdestaan kalaan ja keli ei olisi voinut parempi olla.

Kesäkalaan ilman toppavaatteita, wuhuu!

Sää oli lämmin, lähes kuuma, ja mukava tuulenvire kävi koko ajan. Alkuun kalastettiin yli kaksi tuntia tyhjää ja reissusta oli muodostumassa hyvää vauhtia perinteinen ämpee.

Sanoin lapselle, että kokeillaan vielä yksi paikka ja lähdetään sitten kotiin. Viimeinen paikka piirsikin tosi hyvin kalaa pohjaan ja melko pian siima kiristyi. Pyysin lapsen haavimieheksi ja kala paljastui kuhaksi. No niin, nyt aletaan olla jo lähellä mittaa, ensin vain kaivelen mittanauhan laukusta. Hupsista, sama amatöörivirhe kuin muutama viikko aiemmin, mittanauha olikin kotona. Hyvin lähelle 42cm kala olisi ollut, mutta en ottanut riskiä vaan päästin sen takaisin. Olisihan se toisaalta mukava, jos ensimmäinen mittakala olisi sen kokoinen, että ei tarvitsisi arvuutella. Ihan vaan vaikka joku nelikiloinen. Wink wink Ahti ;)

Vene liikkui jonkin verran tuulessa ja jouduin siirtämään meidät aina takaisin ottipaikalle. Tyttö tasuroi ja luotain piirsi kalaa. Kalat eivät vaan millään meinanneet tärpätä, joten näytin vavalla minulla kesäisin toimineen uittoliikkeen. Tein metrin rajun noston ja heti tuli tärppi. Annoin äkkiä vavan tytölle ja hän kelasi kalan veneeseen. Vihdoinkin saatiin ensimmäinen kesäkala tytölle :) Pienen ihastelun jälkeen kala pääsi takaisin.

Penkan reunassa oli suuri ahvenparvi, mutta vene liikkui aina nopeasti siitä yli. Sain itse jigillä siitä vielä yhden hyvän appuran ja sen jälkeen lähdettiin kotia kohti. Tein sotasuunnitelman, että vien tytön kotiin ja lähden illaksi takaisin, sillä kala oli ehkä parhaalla syönnillä koko kesän aikana. Kuin tilauksesta eräs Jussi soitti samalla hetkellä ja sovimme kalaan lähdöstä :)

Viideltä tapahtui lähtö numero kaksi ja taas sitä mentiin. Suuntasimme suoraan iltapäivällä alamittakalan antaneelle alueelle, mutta enää luotain ei piirtänyt niin hurjasti sinne kalaa. Sen myös huomasi siimasta, sillä se ei kiristynyt ollenkaan. Pari tärppiä pariin tuntiin ja Mirolle yksi alamitta, mutta liian hiljaista meille, joten mielessä oli jo uusi paikka.

Paikan vaihdos tepsi, sillä siellä oli ahventa vaikka muille jakaa. Heittelin välillä jigiä ja toisessa vavassa oli tasuri valmiina, jonka laskin heti veteen, jos luotain piirsi paremmin kalaa. Miro ja Jussi napsivat kalaa minkä ehtivät ja Ahti oli suotuisa jopa minullekin. Tuntui niin hyvältä saada kalaa. Ahvenet olivat ihan syömäkokoa ja Jussin pussiin niitä alettiin jossain vaiheessa keräämään.

Illan ainoa toimiva tasuri oli Kommon Köykänen muikkuvärissä ja jigeissä toimi vaaleahkot/vihertävät kuoresävyt parhaiten. Ja Jussillahan toimii moottoriöljy aina, liekö sillä muita jigejä olemassakaan ;)

Kommon Köykänen oli eilen ahventen mieleen

Kuorevärille löytyi myös selitys, kun yksi ahven sylkäisi meitä kuoreella. Se oli kyllä ehdottomasti illan kaunein kala, ei semmoisia värejä voi olla missään. Harmi, kun noita värejä ei saa siirrettyä tasuriin, vaikka kyllä jotkut aika lähelle ovat päässeetkin =)

Ahvenen syönti hiipui ja ehdotin siirtymistä pienen matkan päähän ”kuhapaikalle”. On huomattu aiemmin, että tuolla patilla ahvenet viihtyvät 5-6 metrissä ja kuhat vähän syvemmässä, 6-7 metrissä. Siirsin venettä hissukseen ja pysäytin, kun kalaa näkyi alla. Laskin jigin vertikaalityylillä kohti pohjaa ja sain heti tärpin. Veneeseen nousi kuha, ALAMITTA tietenkin, mutta oltiin näköjään kuhapaikalla :) Laitettiin vene ankkuriin ja alettiin kalastamaan. Muita kuhia siitä ei enää tullutkaan, mutta saatiin houkuteltua ahvenparvi veneen vierelle ja napsittua muutamia raitapaitoja pussiin.

Jigimestari veti tietenkin illan isoimman ahvenen =)

Sekin syönti hiipui jossain vaiheessa ja Jussi ehdotti vielä käyntiä erään karikon vieressä, josta hän viime reissulla sai mittakalan. Hurautettiin siihen ja paikka oli hiljainen. Minä käytin yhden alamitan näytillä, mutta muuta siitä ei tullut. Satama ja nukkumatti kutsuivat, olihan se rankka päivä, kun tuli kalasteltua yhteensä yli 10 tuntia. Kyllä kannatti, vaikka edelleenkin se mittakala antaa odottaa itseään. Ja Jussin pussilla oli painoa yli 5kg, hyvä reissu siinäkin mielessä.

Jussi lyö tahtia, sille piti väkisin laittaa soimaan kalalauluja 70-luvulta =)

Ihan huippuilta, vaikka yöllä meinasi vähän kylmä tullakin. Mikähän idea oli taas lähteä paitahihasillaan. Kumma juttu, että minulla on kaksi kalastusasua, helkutin paksu toppa-asu ja sitten joku shortsiasu =) Kiitos lupsakasta illasta Prinssi Jusulle ja Mirkulle ;)

Hyvää Juhannusta lukijoille ja muistakaahan olla viisaasti vesillä!