Viistokaikuluotaimella kaloja etsimässä

Yksi aurinkoinen ja kuiva päivä rankkasateiden välissä on pakko käyttää hyväksi. Eilen ei ollut tarkoitus edes mennä kalaan, mutta yksi kysymys muutti päivän suunnitelmat. Kaverini Kimi kysyi lähtisinkö hänen mukaansa, kun hän oli lähdössä Kallavedelle illaksi. Tottakai lähdin. Kelikin oli ihan toista maata, kuin viikonloppuna.

Laittelin kotona varusteita valmiiksi ja koko ajan tuntui siltä, että jotain puuttuu. Olimme lähdössä Kimin veneellä, joten en tarvinnut plotteria tai kylmälaukkua. Päätin jättää myös tasurit kotiin, siksi kai olo niin omituinen olikin. Pilkkiminen on vaikeaa ilman luotainta ja uitella nyt muutaman kympin tasureita näkemättä pohjaa.. Hui, pelottaa ajatuskin. Omassa veneessä uskallan tasureita käyttää, kun voin seurata koko ajan luotaimesta etteivät aarteet tartu pohjaan… Keskityin eilen siis pelkästään jigien heittelyyn. Kimi tuli hakemaan minut neljältä ja tämä kassialma lähti vain kahden kassin kanssa matkaan, yleensä kun niitä on vähintään neljä =)

Kimillä on veneessä ihan huikean hieno Garminin viistokaikuluotain ja meinasin pyörtyä, kun näin luotaimen toiminnassa ensimmäistä kertaa. Mentiin eräälle tutulle matalikolle, jonka olen nimennyt Kimin matalaksi. Hän sai siitä yli kolmosen kuhan vähän aikaa sitten. Olen heitellyt paikalla usein jigiä, mutta koskaan ei ole jigi meinannut jäädä pohjaan. Eilen ajoimme hitaasti alueen yli ja näin luotaimesta, että pohjassa oli ihan älyttömästi kiven murikoita. Miten voi kaikuluotain piirtää noin tarkasti joka ikisen kiven? Olisin voinut tuijottaa sitä luotainta koko illan kalastamatta lainkaan, niin mielenkiintoista se oli!

Minulla meni alkuun jonkin aikaa, että ymmärsin näkemäni. Luotain piirsi kaiken niin eri tavalla, kuin tuo meidän karvalakkimalli. Hämmästyin pohjan epätasaisuutta, jigaillessa olin ajatellut sen olevan tasainen. Kivet eivät kuitenkaan olleet niin isoja, että jigi olisi niihin tarttunut. ”Kimin matalasta” emme kalaa löytäneet, joten vaihdoimme paikkaa.

Seuraavaksi siirryimme hieman syvempään ja luotain piirsi jo kalaparviakin väliveteen. Kimi osasi tulkita luotaimesta myös isommat kalat, joten ankkuri tippui tasaisin väliajoin potentiaalisiin kohtiin. Tuo luotain on huippu, koska se myös näyttää kummallako puolella venettä kalat ovat. Meidän oma luotain kun piirtää kalat pohjaan, niin välttämättä ei osaa oikeaan suuntaan heittää. Monesti siksi yritänkin parkkeerata kalojen päälle ja vertsuilla tai pilkkiä ne kyytiin.

Kimillä tärppäili kalat paljon useammin kuin minulla. Luotaimen avulla heitot pystyi kohdistamaan juuri oikeaan paikkaan ja usein ankkurin tiputtamisen jälkeen ensimmäinen heitto antoi tärpin tai kalan. Kimihän se ensimmäisen kuhan ja ahvenen veneeseen nostikin :) Minä tulin kuitenkin hyvänä kakkosena, kun kolmansia sijoja ei eilen jaettu. Alkuillan tärpit ja karkuutukset muuttuivat onneksi minullakin kaloiksi jossain vaiheessa :)

Eräs kalapaikka, joka oli merkitty vihreällä kalamerkillä (jota reimariksikin kutsutaan), antoi illan parhaimmat kalat. Kaloja ei oltu koolla pilattu, mutta mukava niitä oli silti napsia. Kalastettava alue oli suuri ja ankkuroiduimme varmaan viiteen eri kohtaan. Kun yhdessä kohdassa loppui syönti, muutaman kymmenen metrin paikan vaihdos auttoi taas tavoittamaan kalat.

Viikonloppuna tuli syötyä kuhaa niin paljon, että saattaa jopa evät alkaa kasvamaan. Happosen Sepoltakin sain uistelutreeneistä pari kuhaa, kiitos niistä, hyviä olivat! Eilen vielä ennen kalastusreissua pistelin muutaman fileen poskeen. Kuhakiintiö oli siis vähäksi aikaa täynnä, joten eilen kaikki kalat olivat C&R. Mukavaa se kalastus silti oli :)

Yllätyksiä järven pohjasta

Jossain vaiheessa iltaa Ahti napsautti tärppikytkimen onnilta offille. Kalantulo loppui kuin seinään. Enää ei tuntunut edes hipaisuja siiman päässä, vaikka vaihtelin jigiä aina parin heiton jälkeen. Pientä ja isoa, painavalla ja kevyellä jigipäällä. Kävin suunnilleen kaikki värit läpi ja kokeilin jopa vertikaalijigejäkin, mutta kun kalojen ruoka-aika oli ohi, eipä siinä mitkään taikatemput enää auttaneet. Yhdentoista maissa oli aika lähteä kotiin.

Meillä oli ihan älyttömän mukava ilta. Yksi huono puoli siinä kuitenkin oli: en tykkää enää omasta plotterista. En voi vieläkään uskoa sitä, miten tarkka se viistokaikuluotain on. Se on niin eri maata tuon meidän oman luotaimen kanssa ja helpottaa kalojen etsimistä huomattavasti. Harmi vaan, että sellaisen hankkiminen ei nyt ole mahdollista. Toisaalta, täytyyhän kaloillekin antaa jotain mahdollisuuksia ;) Jatkan siis karvalakin käyttöä =D