Koko yö kalassa

Me on jo parina kesänä tehty yön yli kestävä kalareissu ja päätettiin viikonlopun hienon kelin vuoksi toteuttaa yökalastus tänäkin vuonna. Nyt alkaa olla viimeisiä viikkoja, kun yöllä vielä näkee liikkua vesillä hyvin, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Säiden jumala oli taas perinteisesti oikukkaalla päällä ja alkuviikosta lauantain ja sunnuntain tuuliennuste oli 7-8 metriä sekunnissa ja kaupan päälle lupaili vesisadetta. Olin aika masentunut ja mietin, että mitäs me tehdään viikonloppuna, jos ei päästä ollenkaan kalaan ja pohdiskelin jopa jo rannalta heittely paikkoja.

Näin kammottavalle keli näytti alunperin (kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Onneksi loppuviikkoa kohden sääennuste alkoi näyttää paremmalta ja kun viikonloppu koitti, hienompaa keliä ei olisi voinut toivoa! Tuulet metrin pari ja aurinkoa roppakaupalla.

Suunnitelma oli lähteä illaksi kalastamaan ja kalastella puolille öin. Aurinkohan laskee yhdentoista hujakoilla ja nousee vähän vaille neljä. Auringonlaskun jälkeen voisi lähteä jonnekin laavulle paistamaan makkaraa ja odottelemaan auringonnousua.

Sain vinkkejä, että ahven ajaa pikkukalaa pintaan monesti juuri auringonnousun aikaan ja kyllä sellainen syönti olisi mukava päästä kokemaan ja näkemään, ja siinä sivutuotteena voisi nostella samalla kilon appuroita veneeseen. Suunnitelma lyötiin lukkoon.

Kalapaikaksi valikoitui Koirus ja Sotkanselkä. Sotkanniemessä on laavupaikka ja laskettiin sieltä vene. Alkuilta ja yö Koiruksella kalastusta, sitten laavulle makkaran paistoon ja kolmen maissa etsimään suuria raitapaitoja. Kylmälaukkuun oli pakattu kylmäkalleja, joten mikäpä olisi ahventen siellä pötkötellä.

Vene vesille Sotkanniemestä

Kello oli noin seitsemän, kun lähdettiin kohti Koirusta. Minulla oli pari uutta kalapaikkaa, jotka olin saanut vinkkinä, joten lähdettiin kartoittamaan niitä. Ilta oli nätti ja lämmin, ja eipä täydellisestä kalareissusta puuttunut enää kuin yksi pieni yksityiskohta: kalat.

Olen ehkä sanonut tämän lauseen ennenkin, ehkä jopa satoja kertoja, mutta luotain piirsi joka paikkaan tyhjää =D Miten minä osaankin aina valita ne reitit, joilla ei ole kalaa. Ajoin kaikkiin ilmansuuntiin ja ei se auttanut mitään, kun luotain näyttää samaa kalatonta näkymää. Koirus-illan päätteeksi ajattelin pitää vähän taukoa tuosta vesistöstä…

Tapetit kohdillaan

Yöllä saimme jonkun verran kalaa, lähinnä alamittakuhia ja pieniä ahvenia, mutta mitään suurempaa emme nähneet. Välivedessä oli tosi paljon pikkukalaa ja sinne piirtyi suurempaakin sekaan, mutta eipä me oikein niihin kaloihin omilla jigivehkeillä kiinni päästy. Uistelijat olisivat olleet vahvoilla :)

Yö tarjosi vain tätä mittaluokkaa

Jännä juttu kyllä, mutta viimeksi Koiruksella uisteluveneitä näkyi ainakin kymmenen kappaletta, eilen ei yhtään! Ehkä jotkut tiesivät etukäteen, että kala ei syö. Olisi ollut mukava saada itsekin sellainen info jostain :) No mutta en olisi siltikään jättänyt reissua väliin :)

Illan aikana löydettiin vain yksi aktiivisempi ahvenparvi

Pientä on

Viime kesänä sain jigillä usempia lahnoja ja olen ihmetellyt, kun minä, joka tunnetaan myös lempinimellä ”lahnamagneetti”, en ole tänä kesänä saanut yhtään lättänää siimani päähän. No sekin tilanne korjaantui eilen, kyllä lahna minun jigin tunnistaa vaikka vierailla vesillä, Koirukselta sain nimittäin näin nätin lättänän :)

Kiva kala, mutta toivottavasti kesän viimeinen tätä lajia =D

Olin varustautunut kesäyöhön toppavaatteilla, kuinkas muuten. Ilma muuttui yöllä tosi viileäksi ja kosteaksi, ja olin ihan jäässä, vaikka minulla oli toppatakki, untuvaliivi ja toppahousut. Ei uskoisi valokuvista, kuinka viileää siellä oikeasti oli. Puolen yön jälkeen aloin haaveilemaan nuotiolla paistetusta makkarasta ja ai että se tulen loimu lämmittäisi mukavasti myös sormia. Päätimme lähteä kohti laavua.

Otin eilen varmaan sata maisemakuvaa :)

Öinen maisema oli niin hieno ja taianomainen, yllätyin myös siitä, miten erilaiselle luonto kuulostaa yöllä. Tyynellä kelillä keskellä järven selkää ilman kaupungin melua, käykääpäs joskus kuuntelemassa ihan mielenkiinnosta. En edes tiedä minkä kaikkien eläinten ääniä kuulin, mutta joka puolelta ympäröivien mannerten ja saarten suojista kuului lintujen (ja eläinten?) keskusteluja. Ihan selvästi ne juttelivat keskenään ja minä sain salakuunnella sen kaiken :)

Kello 00.50

Sotkanselkä yöllä, Puijon tornikin näkyy, jos tarkkaan katsoo :)

Ajettiin Sotkanhelmeen ja laavulla laitettiin puut palamaan. Oli hieno tunnelma istua kuun ja nuotion valossa. Ei siellä kyllä pimeää ollut, ihan hyvin pärjäsi ilman mitään taskulamppuja. Makkara paistui ja maistui ja onneksi siinä nuotion ääressä tuli vähän lämpöisempikin. Syötiin mahat täyteen ja jo ennen kolmea lähdimme Sotkanselälle valmistautumaan kylmälaukun täyttöön.

Sotkanniemen rannassa kuu möllötti taivaalla

Hiillosta odotellessa

Ei kukaan nälkäinen jaksa hiillosta odottaa =)

Muistin saamani vinkin pikkukalojen pinnassa loiskimisesta ja ahventen ajosta, ja eipä aikaakaan, kun näin pinnassa tosi paljon pikkukalaa. Pysäytin veneen ja kun katselin tarkemmin ympärilleni, huomasin, että ihan joka puolella kävi pikkukalaparvia pinnassa. Voiko tämä olla totta, näin helpollako löytyy ajoahven auringonnousun aikaan?

Pieni väsymys haihtui hetkessä ja vaihtui intoon. Nytkö ne ajoahvenet ovat minun ulottuvilla? Välillä pinta ikään kuin kiehui, kun kalaa kävi niin paljon veden pinnalla. Heiteltiin kohti pikkukaloja, kohta se riemu repeää, kun sattuu jigi osumaan körmyahvenen nenän eteen. Noh, mikäs tässä nyt on homman nimi, kun pientä kalaa on, mutta ei yhtään isompaa? Ei kai se silppu huvikseen pinnassa pompi?

Vaikka kuinka heiteltiin kohti ”kiehuvia” kohtia, siimat eivät kiristyneet kertaakaan. Ehkä se oli väärä hälytys. Vähän pettyneinä lähdimme jatkamaan matkaa ja etsimään kalanäyttöjä. Aurinko nousi ja ahventen herätyskello oli ehkä epäkunnossa.

Sotkanselkä klo 2.56, aurinko häämöttää jo jossain

Taas päästään tähän minun lempilauseeseen, eli luotain piirsi joka paikkaan tyhjää :) En keksi kalattomuudelle mitään muuta syytä, kuin ne miljoona verkkoa, jotka sinne olivat ilmestyneet. Oli kyllä tosissaan parhaat kalapaikat ympäröity verkoilla, harvoin näkee noin paljon verkkoja tuon kokoisella selällä.

Sieltä se aurinko nousee

Ajettiin kilometrikaupalla, mutta ei niin ei. Sen kerran kun ollaan ajoissa ja jopa niin ajoissa, että aurinkokin jää kakkoseksi, niin kaloilla ei olekaan syömäpäivä. Sotkanselkä ei loppujen lopuksi kovin iso ole ja ajoin aika ison lenkin, mutta ne kalat eivät yksinkertaisesti olleet siellä.

Pari kertaa nähtiin tiirojen syövän kauempana pinnasta pikkukalaa ja kun kaasutin täysillä lintujen luo, eihän siellä mitään isompaa ollut tarjolla. Niitä samoja pikkukaloja kuin aamuyölläkin, olisiko ollut muikkua?

Tiirat söivät pikkukalaa pinnasta

Väsymys alkoi painaa ja vaille seitsemän päätettiin lähteä pois. Kylmälaukku jäi tyhjäksi, mutta kuten sanoin, se kalojen saanti oli vain yksi pieni yksityiskohta eilisessä kalareissussa. Ihan älyttömän mukava ja vähän erikoisempi reissu, oli jännittävää nähdä mitä Suomen luonnossa tapahtuu yöllä. Voi olla, että seuraava yökalastus tapahtuu vasta ensi kesänä ja silloin varustaudun pilkkihaalarilla. Oletteko koskaan kalastaneet läpi yön?

Muistatte varmaan Puattisen, maailman parhaan veneen? Nyt kävi niin, että Puattinen saa muuttaa uuteen perheeseen, vaikka ikävä tulee varmasti. Jos jollakin on tarvetta hyvälle kalastusveneelle, niin linkistä löytyy lisätietoja :) Linkki nettiveneeseen.