Pitkästä aikaa Kallavedellä

Tänä kesänä ei ole montaa reissua tullut Kallavedelle tehtyä, vaikka asutaan parin sadan metrin päässä rannasta. Ehkä se on liian iso järvi ja kaloilla liikaa piilopaikkoja, yksi päivä on lyhyt aika kartoittaa kalojen olinpaikat. Kalaahan siinä järvessä riittää ja varsinkin kesäisin kuhaa saa lähes satavarmasti.

Viikonlopun sääennuste lupaili epävakaista keliä ja sen takia emme lähteneet minnekään kauemmaksi. Vieressä olevalta Kallavedeltä pääsee nopeasti kotiin, jos vaikka sattuisi ukkonen tulemaan kesken kalastuksen. Siitä ei kuitenkaan ollut huolta, sillä jo viikolla saatiin ukkoset alta pois ja viikonlopuksi lupailtiin ainoastaan sadekuuroja.

Perjantaina lähdimme Julkulan rannasta Pohjois-Kallavedelle ja tarkoitus oli käydä kokeilemassa myös Kelloselkää Etelä-Kallavedellä. Pohjois- ja Etelä-Kallaveden erottaa Kallansillat ja jo alkukesästä ajattelimme, että olisi mielenkiintoista käydä ajamassa sillan alta viistokaikuluotaimen kanssa, sillä joskus siltojen alla voi olla isojakin kaloja.

Julkulan veneranta

Meillä on yksi tuttu kuhapaikka lähellä Kallansiltoja, josta saimme viime kesänä mittakuhia. Keksin viikolla yhden savukuhareseptin, joten mittakuhien toivossa mentiin kokeilemaan vanhaa tuttua paikkaa. Eipä siinä kauan nokka tuhissut, kun jo ensimmäinen mittakala oli veneessä ja ei näköjään kuhapaikka pettänyt silläkään kertaa.

Ensimmäinen mittakala veneessä

Kohta siima kiristyi myös Juhalla ja jo toinen mitallinen kuha nousi veneeseen. Muurikkaan mahtuu mukavasti neljä kuhaa, joten päivän tavoitteena oli neljä mittakalaa. Se kuhapaikka hiljeni, joten suuntasimme kohti Kallansiltoja.

Lowrancen Elite-9 Ti piirsi nättiä kuvaa siltojen alta, mutta mitään isompia kaloja en näytöllä nähnyt. Paljon siellä kyllä oli pikkusilppua, joten varmasti joskus sieltä tavoittaa isompiakin petoja ruokailemasta. Juha katseli luotainnäkymää omasta tabletistaan ja otti välillä ruudunkaappauksia.

Vasta kotona ruudunkaappauksia katsellessa kiinnitin yhteen kuvaan huomiota, kun siinä oli joku ihan veneen muotoinen juttu. Jäi kyllä mietityttämään, että mikähän se todellisuudessa oli?

Hieno vedenalainen maailma

Mikähän tuo ylemmässä kuvassa näkyvä ”vene” on?

Sillalta jatkoimme matkaa Kelloselälle ja kävimme sielläkin testaamassa tuttuja paikkoja. Kalaa näkyi aika vähän ja jos jonkun parven löysi, ne olivat tosi pieniä ja pienellä alueella. Siksi kalojen löytäminen oli hankalaa, kun piti tosiaan ajella ristiin rastiin, jos jotain eloa halusi luotaimen näytöllä nähdä. Yhden kiven vieressä näkyi kolme kuhaa ja kun Juha tiputti jigin kuhien päälle, hän sai heti tärpin. Kala paljastui 49 senttiseksi kuhaksi, joten myös se kala päätyisi Muurikkaan.

Taas matka jatkui ja katsoin kartasta erään hyvännäköisen uuden paikan, jossa 20 metrin montusta lähti nousemaan viiden metrin patti. Ajoin penkkaa ylöspäin ja pariin kertaan piti hieraista silmiä. Hyvin harvoin, tai tuskin koskaan, olen Kallavedellä nähnyt sellaista kuhamattoa. Parvet ovat aina pieniä ja kalat harvassa, mutta tässä penkassa kalaa oli kuhisemalla.

Kuhamatto

Nyt on hyvä ankkuripaikka ja neljäs ruokakala vain ajan kysymys. Ankkuroiduttiin tuulen yläpuolelle ja kalaa näkyi paljon alla. Olin täynnä intoa ja valmiina räpsyttämään kalalaskurin pari kertaa ympäri. Laskin jigin kohti pohjaa ja sain heti tärpin. Neljäs mittakala nousi veneeseen ja samalla päivän ruokakalatavoite oli täynnä.

Pääsee taas savustushommiin

Siinä samassa taivas murahti. Mikä se oli? Käännyin kohti Kallansiltoja, josta ääni kuului ja näin mustan taivaan. Aha, onpa kiva! Joku taisi unohtaa laittaa siihen sääennustukseen salaman kuvat?! Ei tänään todellakaan pitänyt ukkostaa.

Tuli heti mieleen yksi viime kesäinen reissu, kun löysimme tosi paljon kuhaa Etelä-Kallavedeltä, ja kalat vielä söivät hurjana. Syykin kalojen erikoiselle käytökselle selvisi nopeasti, kun ukkonen alkoi nousta päälle. Taasko meille kävi näin, löydämme hirveästi kalaa, mutta emme voi jäädä kalastamaan niitä.

Katsottiin ukkostutkaa ja kyllä, ukkonen oli tulossa hyvää vauhtia meitä kohti. Ja koska ukkonen oli Kallansiltojen takana, se oli meidän paluumatkan varrella. Joko me lähdetään nyt heti, ajetaan täysillä rantaan ja toivotaan parasta, tai sitten me mennään jonnekin lähisaareen sadetta pitämään. Sateen oli määrä kestää iltaan asti, joten muutaman tunnin saaressa odottelu ei innostanut. Surullisena nostettiin ankkuri ja lähdettiin kohti Julkulan rantaa.

HANAAAAAAAA!!!!

Kolme kilometriä ennen rantaa keulassa istuva Juha näki minun selkäni takana maahan tai veteen iskeviä salamoita. Silloin tiesin, että tehtiin oikea ratkaisu ukkosen suhteen. Yritin vielä lisätä kaasua, mutta Puattinen meni jo sen minkä pääsi. Onneksi Puattinen on kuitenkin nopeampi kuin ukkonen, joten päästiin lopulta ehjin nahoin rantaan. Pakattiin kamat autoon ja sitten alkoikin satamaan. Hyvä ajoitus.

Kotona fileoin kalat ja pistin suolaantumaan. Illalla savustin kuhat fileinä ja kun kalat olivat jäähtyneet, lisäsin kuhat pieneksi paloiteltuna ranskankerma-punasipulimössöön. Tätä mössöä voi laittaa leivän päälle tai syödä keitettyjen perunoiden kanssa. Se on myös hyvää, jos käy lusikalla ronkkimassa jääkaapista suoraan suuhun =) Voin suositella!

Yksi parhaista tavoista valmistaa kuhaa =)

Ainekset sekaisin ja ääntä kohti!

Täksi päiväksi oli luvattu kovia sateita, joten tänään emme kalaan lähteneet ollenkaan, mutta eilen käytiin Ollinselällä. Perjantaina saatiin neljä ruokakuhaa ja koska entisiäkään kaloja ei oltu vielä syöty, emme ottaneet kylmälaukkua eilen mukaan ollenkaan. Tarkoitus oli siis vapauttaa kaikki kalat.

”Pyydä ja päästä” -kalastus jakaa mielipiteitä ja osa ihmisistä on sitä mieltä, että ei saisi kalastaa ollenkaan, jos saalista ei aio ottaa mukaan ja syödä. Minä ajattelen asian niin, että koska kalastus on minun harrastus ja haluan kehittyä siinä, kalastan toisinaan myös ilman ruokakalatavoitteita.

Eilenkin opin uusia asioita kalassa ollessani ja jos olisin jättänyt kalareissun väliin vain siksi, että en ruokakaloja sillä hetkellä tarvinnut, olisi nekin ahaa-elämykset jääneet kokematta. Kun kalat käsitellään ja vapautetaan oikein, niin en näe siinä mitään pahaa, että kaikkia kaloja ei papitetakaan :)

Katsoin eilen Kalastajan Kanavalta videon ahvenen jigauksesta. Kyllä oli avartavat 20 minuuttia ja suosittelen videota muillekin ahvenen jigaamisesta kiinnostuneille. Linkki YouTubeen.

Hankin viime kesänä UL-setin ahvenen kalastukseen. UL tarkoittaa siis ultra light ja kyseessä on kevyt setti pienempien kalojen kalastukseen. Viime kesänä en oikein tullut sinuiksi setin kanssa, ensinnäkin vapa tuntui jäykän kuhavavan jälkeen liian löysältä ja epäilin kalojen tartuttamista. Eihän sellaisella vavalla saa tehtyä vastaiskua! Kokeilin settiä viime kesänä pari kertaa ja pistin sen jälkeen sen kaappiin.

Eilen videossa kerrottiin UL-setin hyödyt ahvenen kalastuksessa. Varmasti jokainen tietää, miten ahven käyttäytyy siiman päässä. Se täryyttää, rimpuilee ja yrittää päästä irti. Ahven käyttäytyy ihan eri tavalla kuin kuha, joka heti tartutuksen jälkeen ”nostaa kädet pystyyn ja antautuu, okei, kelaa minut veneeseen”. Ahven taas ei hevillä luovuta ja jos sen saa veneeseen, niin se rimpuilee vielä kädessäkin.

Videolla kerrottiin 2/3 toimisen vavan hyödyistä. Ahven ei saa niin helposti irroitettua itseään, sillä vapa myötäilee kalan liikkeitä, kun taas jäykkäkärkisestä vavasta ahven karkaa paljon helpommin. Olen tähän asti kalastanut samalla vavalla sekä ahventa että kuhaa, mutta nyt muuttui meininki!

Videolla myös kerrottiin syy siihen, miksi ahvenen tärpit monesti jäävät pelkiksi tärpeiksi: siksi koska koukkukoko on liian suuri! Minähän olen monesti tarjonnut samaa jigiä ahvenelle ja kuhalle. Eikä siinä mitään, kyllä minä välillä olen kalaa saanutkin, mutta todennäköisesti olisin saanut vielä enemmän, jos olisin kalastanut täsmävehkeillä.

Eilen siis kaivelin sieltä kaapin pohjalta sen UL-setin kalareissulle mukaan. Ennen kuin videon oppeja pääsisi käytännössä testaamaan, piti löytää ahvenet. Se taas on todella vaikea tehtävä Kallavedestä, mutta viime kesänäkin mitä lähemmäksi syksyä mentiin, sitä paremmin myös löytyi ahventa.

Kuhaa tuolla Kallavedessä kyllä on, eilenkin piti muutama paikka skipata, kun alla olisi ollut kuhaa, mutta ei ahventa. Haluttiin nimenomaan niitä raitapaitoja. Muutama paikka kalastettiin ja joitain kaloja niistä löytyikin, luotain ei kuitenkaan mitään suurempia parvia piirtänyt, joten yksi kala tunnissa oli hieman liian hidas tahti.

Alkuillasta kaloja löytyi noin yksi kpl per tunti =)

Lopulta löysimme yhden viiden metrin patin, jossa näytti olevan sekä kuhaa että ahventa. Ankkurin paikka! Sain melkein heti veneen alta parvesta 47cm kuhan, joka pääsi takaisin. Olin varmaan tunnistanut kalat väärin luotaimen näytöltä ja ehkä tämäkin oli kuhapaikka, kun luotain piirsi veneen alle sen verran paksuja viivoja.

C&R kuha

Kalat ottivat huonosti vertikaaliin, joten aloin heitellä. Heitin jigin kauaksi ja jo heti pudotuksessa tunsin kalan tärpin. En saanut tartutettua. Jigi pohjaan ja kelaus. Sitten taas tärppi, mutta ei tarttunut. Kelaus ja tärppi. Kelaus ja tärppi. Tätä jatkui 20 minuuttia ja olin jo ihan uupunut niiden vastaiskujen jälkeen. Mikä ihme tässä mättää, kala käy koko ajan tärppäämässä, mutta ei tartu, rasittavaa!

Ja sitten syttyi lamppu. Juurihan minä olin katsonut videon, jossa Paavolan Kalle sanoi, että monesti ahvenen tärpit jäävät pelkiksi tärpeiksi, jos koukkukoko on liian iso. Ahaa, jos ne eivät olekaan kuhia, vaan ahvenia. Hmmm…

Pyyhin UL-setistä viime kesäiset pölyt ja pistin pienen jigin pienellä koukulla kiinni. Heitin jigin samaan suuntaan, josta olin juuri saanut miljoona tärppiä. Muutama sekunti ja minulla oli kala kiinni! Ja se muuten myös pysyi :) Ihana tärryyttäjä siiman päässä, niin tietenkin, ne olivat ahvenia, joita yritin kalastaa isolla koukulla ja jäykällä vavalla. Kelasin kalan veneeseen ja minusta tuli sillä hetkellä UL-kalastaja.

Vehkeiden pienentäminen tepsi =)

Uusi heitto samaan suuntaan ja taas kala. Vaikka vapa oli löysä, kalat olivat hyvin kiinni ja kala myös tuntui ihan erilaiselta löysemmässä vavassa. Napsittiin veneen ympäriltä kymmeniä ahvenia ja varmasti 80% tärpeistä pysyi kiinni, toisin kuin kuhasetillä, jolloin 0% ahvenista pysyi kiinni.

Ei se ahventen koko päätä huimannut, mutta mukava niitä oli kalastaa

Sain samalla kevyellä setillä myös kuhia ja jopa vertsulla veneen alta 47cm kuhan. Eikä ollut mitään ongelmia tartuttaa kuhia, hyvin oli koukut kiinni tuollakin vavalla. Kyllä oli mukavaa ja kaloihin sai tosi hyvän tuntuman noilla vehkeillä. Tästä lähtien UL-setti kulkee joka reissulla mukana, ainoa kysymysmerkki on se, että löydämmekö enää ahvenparvia.

Kevyellä setillä oli mukava nostella näitäkin :)

Oli kyllä hieno ilta, vaikka ne ruokakalat lähtivät takaisin kasvamaan. Näköjään se vanha koirakin oppii uusia temppuja =D

Meillä on tällä hetkellä yksi pieni ongelma, nimittäin Puattinen kaipailee vieläkin uutta kotia, vaikka haikein mielin siitä luovumme. Jos sinulla tai jollakin tuttavalla on venekuume, minulla on siihen ratkaisu ja se ratkaisu on tuossa meidän pihassa. Saa tulla katsomaan ja koeajamaan, voin suositella kalaveneeksi, Puattinen ei varmasti tuota pettymystä. Linkki nettiveneeseen.