Tasurihurjien talvitreffit Puruvedellä

Aivan mahtavat treffit takana! Tasurihurjien talvitreffit alkavat muodostua jo perinteeksi ja tasuripilkintään hurahtaneet pilkkijät tapasivat toisensa Ruokkeen Lomakylässä nyt kolmannen kerran. Itse en päässyt ensimmäisenä vuonna paikalle, mutta toivottavasti osallistuminen onnistuu tulevina vuosina.

Treffeille saapuu porukkaa ympäri Suomen ja osa on paikan päällä koko viikon, osa hieman lyhyemmän ajan. Me oltiin Puruvedellä torstaista sunnuntaihin ja kyllä aika tuntui loppuvan kesken, kun järvellä olisi ollut niin paljon kalapaikkoja, joita olisi halunnut testata, mutta ei ehtinyt. Tähän vuodenaikaan päivän pituuskin on vielä melko lyhyt, joten kahdeksan tuntia alkaa olla maksimiaika pilkkiä.

Tankkaus ja sitten keula kohti Ruokkeen Lomakylää

Lähdettiin torstaina Kuopiosta aamukuudelta kohti Kesälahtea ja oltiin puoli kymmeneltä perillä. Torstaiaamun sää oli hirvittävä ja tuuli oli reilusti yli 10 metriä sekunnissa. Lisäksi taivaalta tuli märkiä rättejä. Meillä oli aikomuksena mennä jäälle jo heti perille päästyä, mutta katsoimme sadetutkaa ja päätimme odottaa sadealueen ohi menemistä. Yhdentoista maissa keli alkoi kirkastumaan ja pakkasimme pilkkivehkeet valmiiksi.

Mökin ovelta näkyy suoraan Hummonselälle, mutta torstaina tullessa näkyvyys oli vain muutamia kymmeniä metrejä

Hummonselän mahdollinen jäätilanne treffien aikaan oli arvoitus vielä tammikuun alussa ja me kaikki pelkäsimme, että kuinka tasurihurjien pilkkimisten käy. Onneksi Hummonselkä ehti juuri ja juuri jäätyä, mutta tiukille se meni. Pakkaset kuitenkin olivat sen verran kovat, että lyhyessä ajassa Hummolle muodostui 20cm teräsjää ja mekin uskallettiin ottaa Lynkkis Kuopiosta mukaan.

Viime viikon sää vaihteli paljon ja alkuviikosta Puruvedellä oli pahimmillaan -27C pakkasta. Kyllähän se joitakin hurjia vähän karsi jäältä, mutta jo keskiviikkona sää lauhtui. Torstaina keli oli nollassa ja kun me mentiin ensimmäisen kerran jäälle, jää oli ihan lumen peitossa. Nollakeli kuitenkin sulatti lumet yhdessä yössä ja loppureissun ajan jäällä oli paikka paikoin aika paljonkin vettä.

Minä en tiedä Puruveden ison ahvenen paikkoja ollenkaan, mutta tein vähän selvitystyötä ennen treffejä ja sain vinkkejä, että isoa ahventa kannattaisi etsiä suht matalasta. Puruvesi on tosi kirkasvetinen, joten kymmenen metriä on siellä matalaa. Viime vuonna pilkimme koko ajan noin 15-23 metrin vesiä ja tänä vuonna tarkoitus oli pilkkiä 10-15 metrin vettä.

Olin merkannut etukäteen itselleni karttaan paikkoja valmiiksi ja lopulta Navionicsissä oli 39 merkkiä Hummonselällä. Merkit oli heitelty ”ihan hatusta”, oikeastaan paikat olivat juuri samanlaisia mitä me kalastetaan omilla kotivesillä, toki Hummon paikat olivat hieman syvemmässä.

Torstaina meillä ei ollut montaa tuntia aikaa kalastaa, sillä jäälle päästiin vasta puolen päivän maissa. Juha unohti puhelimensa mökkiin, joten sovittiin, että minä toimin kuskina ja saan päättää kalapaikat.

Tästä se lähtee, Tasurihurjien talvitreffit vm. 2018

Lähdimme rannasta kohti ensimmäistä karttamerkkiä ja paikka vaikutti hyvältä. Se oli tasainen 12 metrin alue, joten syvyys oli ihan eri luokkaa kuin edellisen vuoden pilkkipaikoilla. Oli taas niin jännä tunne tiputtaa tasuri avantoon, kun tasurin kyljen välähdykset näkyivät ohuen jään läpi. Samoin kun tasuri lähti kohti pohjaa, niin sitä sai ihastella vielä monen metrin matkalla, kun näkyväisyys oli niin hyvä.

Oltiin ehditty kalastaa vain hetki, kun Juha alkoi huitomaan pienen matkan päässä. Hän viittoi tulemaan luokseen. Arvasin heti, että hän oli saanut ensimmäisen kalansa. Nostin tasurin avannosta ja siirryin kamppeineni Juhan luo. Jäällä lötkötti hirvittävän kokoinen ahven. No se oli nopeaa toimintaa, reissun neljäs avanto ja kilo rikki. Osa treffiporukasta oli pilkkinyt tyhjiäkin päiviä ja sitten tulee Savon Hannu Hanhi.

Neljäs avanto ja ahven 1030g oli jäällä

Kala tuli Kalarosvon Flash-tasurilla, jossa on spesiaaliväri Puruvedelle. Kyllähän se silloin on toimiva tasuri, kun se on varta vasten niihin vesiin tehty. Itse vaihdoin saman tasurin ja sain viereiseltä avannolta ”sinttikokoisen” kalan, jos kalaa vertasi Juhan jättiläiseen. No peli auki kuitenkin, kai se suurin tavoite reissulle oli, että saisi edes yhden ahvenen.

Minulle sattuu aina ne pienimmät kalat =D

Katsoin huvikseen kartasta merkkaamaani paikkaa ja siitä oli 40 metriä matkaa Juhan kilon ahvenen paikalle. Ai että, minulla on vielä 38 muuta merkkiä kartassa ja jos kaikista tulee kilon kaloja, tämähän onkin helppo järvi :)

Pilkittiin loppupäivä kyseisellä alueella, mutta yhtään kalaa emme enää saaneet. Päivän saldona siis yksi ahven molemmille. Meidän mökkikavereille tuli onneksi myös filekaloja, joten päästiin herkuttelemaan ahven-pekonirullilla.

Jarilla oli fileerausveitsiarsenaali mukana :)

Perjantaina lähdettiin rannasta ja jotenkin se Lynkkiksen keula kääntyi kohti samaa kilon ahvenen paikkaa. Entä jos siellä onkin lisää samanlaisia. Tai itse asiassa tiesimme olevan, sillä luotain oli piirtänyt hyviä viivoja edellisenä päivänä, mutta emme saaneet niitä tärppäämään. Uusi yritys perjantaina siis jo heti auringonnousun aikaan.

Lumi oli sulanut lähes kokonaan yöllä pois ja jää oli ihan laikuilla. Ajoimme suoraan hotspotille ja ehdin ennen Juhaa ”ykkösavannolle”. Laskin Flashin avantoon ja pohjasta lähti kaksi viivaa kohti. Toinen tärppäsi ja aloin nostamaan kalaa ylös. Wau, nyt on hyvänkokoinen kala!

Sain kalan avannon alle ja jotenkin ahven onnistui rimpuilemaan irti. Eihän siinä muuten mitään, mutta näin kaiken jään läpi. Sinne meni iso ahven, sitä tarjottiin minulle, mutta en ottanut. Höh!

Jatkoin Flashin uittamista ja taas pohjasta lähti viiva kohti. Olin valmiina tekemään hyvän vastarin, jotta sama karkuutus ei toistu. Nyt kala tuli ylös asti, eihän se kiloa ollut lähellekään, mutta reilu kuusisatanen ja minulle kelpasi. Koukku oli tosi hyvin suussa kiinni ja joudun tosissaan vääntämään pihdeillä sitä irti.

Tulihan sieltä minullekin komea köllikkä :)

Paikka hiljeni ja lähdimme kohti uusia karttamerkkejä. Tuleekohan niistäkin kiloisia… :) No ei tullut, se oli täysin tuuria, että yksi karttamerkki nyt vain sattui osumaan kohdilleen. Kiertelimme Hummoa edestakaisin ja joka paikassa oli tyhjää. Yritimme löytää muikku- tai kuoreparvia, mutta emme nähneet ensimmäistäkään. Päivä kului liian nopeasti ja iltapäivällä vanha suola janotti. Oli pakko ajaa kilon ahvenen paikan kautta. Ehkä siellä nyt syö ?

Oli vähän pelottava tunne ajaa kelkalla tällaisten kohtien yli

Tein muutamia uusia avantoja ja uittelin Flashia. Kohta pohjasta lähti useampi hyvä viiva kohti ja yksi kaloista tärppäsi. Jes, taas tulee iso! Tästäkö alkaa kunnon ilotulitus?

Ei alkanut, karkuutin taas hyvän kalan aivan avannon alla ja senkin näytelmän pääsin seuraamaan aitiopaikalta. Kala näkyi aivan selvästi jään läpi. Hyvä se olisi ollut :( Sitten huomasin syyn karkuutukselle. Kun irroitin aamun tiukasti kiinni olleen ahvenen pihdeillä, yksi kolmihaaran koukuista oli vääntynyt ihan vinksin vonksin. Epäilen, että kala pääsi siksi irti.

Lumi suli jäältä yhdessä yössä

Perjantain saldona oli se yksi aamuinen ahven, Juhalla päivä oli mp. Saihan hän kyllä makeaa mahan täydeltä jo torstaina, joten tuskin kirveli tyhjä päivä kovin paljon.

Lauantai oli pääpäivä. Treffien kohokohta on lauantain leikkimielinen pilkkikilpailu, jossa isoin ahven korjaa potin. Tai en tiedä siitä leikkimielisestä..

Osa oli treenannut koko viikon lauantaita varten, osa vähän vähemmän. Pelipaikat piti olla selvillä. Meillä ei ollut mitään käryä mistään. Ne minun muka hyvät karttamerkit olivat tyhjiä arpoja yksi toisensa jälkeen ja tyhjää luotaimen näyttöä sai tuijottaa joka paikassa. En kyllä odottanutkaan, että pokaali olisi Kuopioon matkannut, ainakaan minun kalalla. Jäällä tuli taas kaasuteltua, mutta jotenkin onnistuttiin kalastamaan vaan kalattomia paikkoja.

Lauantaina lähdettiin etsimään kalapaikkoja jo aamuhämärässä

Jäähän oli muodostunut hienoja kuvioita

Minun lauantain saldo oli vain yksi 32cm ahven, se tuli kuvan Flash-Kalarosvolla

Yksi porukan jäsenistä oli löytänyt perjantaina päivän päätteksi hotspotin, jossa oli kuulemma tullut tosi kovia tärppejä. Hänen lauantain sotasuunnitelma oli suunnata suoraan samalle paikalle ja onnittelut vielä Petteri, kyllä se tosiaan oli hotspot! Petteri sai yhdestä avannosta 14cm Veikko-tasurilla tosi hyvät kalat, joista isoin oli verestettynä 770g. Petterillä oli rankka viikko, vaikeuksien kautta voittoon ja pokaali kotiin ?

14cm Veikko-tasuri antoi lauantain voittokalan lisäksi muitakin filekaloja (Kuva: Petteri Palviainen)

Edellisvuoden voittaja Mika luovutti pystin Petterille

Voittajan oli helppo hymyillä, kun palkintopotista löytyivät nämä herkut: JTSL, Kalarosvoja ja Kalapelejä

Meillä oli lauantaina yhteinen ruokailu Lomakylän ravintolassa ja oli kyllä todella maittavat herkut. Lomakylän henkilökunta oli uskomattoman mukavaa ja he olivat myös joustavia mökkien avainten haun ja luovutuksen suhteen, sillä kun kyse oli tasurihurjien treffeistä, niin jäällä oltiin aamusta hämärään asti.

Treffiporukka vuosimallia 2018

Sunnuntaina halusimme vielä käväistä jäällä, sillä aamupäivällä oli muutama tunti luppoaikaa. Ja iso ahven voi tulla lyhyessäkin ajassa, vaikka neljänneltä avannolta ;)

Sunnuntaina pikapisto jäälle

Jäällä sama meno jatkui eli tyhjää joka paikassa. Miten voikin olla niin hiljaista. Noudatin Petterin neuvoja, että tasurille pitää antaa kunnolla kyytiä ja avanto lähes vaahtosi, kun vispasin menemään, mutta ei toiminut se tekniikka minulla. Päivien aikana tuli uitettua tosi paljon eri tasureita ja varsinkin eri muikkuvariaatioita, mutta tällä kertaa kaloja ei minun vieheet kiinnostaneet.

Tämän lirkin sunnuntaina mikrotasurilla, joten yksikään päivä ei ollut mp =D

Pikkuahventa oli monessakin paikassa, mutta isoja ei neljän päivän aikana luotaimessa montaa näkynyt

En ole pettynyt, en alkuunkaan, vaan kokemusta rikkaampana odotan ensi vuotta nälkäisenä. Hieno reissu, kiitos mukana olleille! Nämä yhteiset kokemukset ovat pilkkimisen suola.

Loppuun vielä hienoja ilmasta otettuja kuvia Hummonselältä, Turusen Ilkalla oli Drone mukana ja harvoin näkee pilkkiukkoja tästä vinkkelistä =)

Tämä kuva on jo taidetta! (Kuva: Ilkka Turunen)

(Kuva: Ilkka Turunen)

Jäällä oli railoja, mutta ei läheskään yhtä korkeita kuin edellisvuonna (Kuva: Ilkka Turunen)

Petterin kalapaikat paloi, kun Ilkka kaivoi Dronen esiin =) (Kuva: Ilkka Turunen)