Muutama viikko sitten vannoin, että enää en mene pilkille, jos on kova pakkanen. Minun oli kuitenkin pakko syödä sanani, sillä Siperiasta saapunut kylmyys jämähti Suomeen ja lauhaa keliä ei ole lähiaikoina luvassa. Jos haluaa pilkkiä, se on pakko tehdä pakkasessa.
Täytyy yrittää ajatella positiivisesti. Pakkastahan voisi olla neljäkymmentä astetta, nyt sitä on vain puolet siitä. Mutta valitettavasti se positiivinen ajattelu ei lämmitä, kun istuu umpeen jäätyneellä avannolla varpaat tunnottomina.
En ymmärrä miten minusta on tullut tällainen vilukissa. Tänä talvena varpaat ovat olleet jäässä tosi monella reissulla, vaikka ostin uudet Muckbootsitkin ja niiden piti olla superlämpöiset. Epäilen kyllä vian olevan minun varpaissani, en kengissä :)
Kovimmilla pakkasilla olen pukenut Nevercoldin lämmitettävän liivin ja rukkaset ja en kyllä olisi voinut olla jäällä ollenkaan ilman niitä. Onneksi joku viisas on keksinyt sellaisia tuotteita meille kylmyyttä inhoaville henkilöille :)
Pari kolme vuotta sitten Sotkanselkä oli yksi minun lempipilkkipaikoistani. Sieltä tuli kuhia ja hyvänkokoisia ahvenia. Tänä talvena olen kuullut huhuja, että Sotka olisi ollut oikukkaana ja tosi kitsaana. Mehän käväistiin siellä yksi reissu alkutalvesta ja hyi, se oli kyllä kammottava keikka, kun keli oli jäinen ja tuulinen. Ei jäänyt hyviä muistoja.
Nyt kun on kelkkakelit, niin ajateltiin, että käydäänpäs tsekkaamassa Sotkan tilanne. Jos porukka on siellä koko talven pilkkinyt tyhjää, niin ehkä he ovat kalastaneet vääriä paikkoja. Tehtiin kunnon suunnitelma Sotkan reissulle ja aikomuksena oli kierrellä tuttuja ja uusia paikkoja. Olin tosi innoissani ja aivan varma, että kalaa löytyy.
Heti aamusta näin luotaimessa ajoahvenparven ja ne ovat ihania tilanteita, kun kaikuluotaimen näytössä näkyy kuoreparvi ja sen alla kuoretta ajavia ahvenia. Mutta tässä tapauksessa asiassa oli pieni mutta. Tilanne meni niin, että lähdin hakemaan kelkkaa n. 150 metrin päästä ja jätin luotaimen avannolle. Palasin takaisin viiden minuutin päästä ja ihan mielenkiinnosta kelasin luotainnäkymää taaksepäin. Siellähän oli tosiaan ollut tilanne, että avannon alle oli ilmestynyt tiheä kuoreparvi ja sen alla mutkitteli ahvenia.
Tuntui, kuin olisin tarkastanut vanhaa lottolappua tämän viikon numeroista ja siinä olisi ollut kuusi ja lisänumero oikein. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Miten voi olla niin huono tuuri, että sen muutaman minuutin aikana ajoparvi ehti käydä minun avannolla? Laskin heti tasurin avantoon ja vaikka istuin samalla avannolla vielä varmaan kaksikymmentä minuuttia, mitään ei ilmestynyt enää näyttöön.
Sain kuitenkin uutta potkua päivään siitä tapahtumasta, sillä tiesin, että ahven on syönnillään ja kunhan me ne löydetään, niin toista kertaa en tilannetta mokaa.
Kurvailtiin Sotkanselällä rannalta toiselle ja etsittiin kalaa ahkerasti. Kaikesta etsimisestä huolimatta emme saaneet päivän aikana ensimmäistäkään kalaa! Ihan uskomatonta, Sotka tosiaan on tukossa ja voi olla, että tänä keväänä ei kovin montaa reissua tule sinne enää tehtyä. Harvoin on niin huono syönti, että me molemmat Juhan kanssa jäädään ilman kaloja. Mutta Sotka on Sotka. Tosi usein sieltä on tyhjin käsin joutunut lähtemään, mutta joku siinä silti kiehtoo. Se järvi saa nyt kuitenkin olla meiltä rauhassa jonkun aikaa.
Tämän Siperian tervehdyksen vuoksi on käyty kalassa vaan lähialueilla, sillä yli 20 asteen pakkasessa ei ihan täyttä pilkkipäivää kärsi ulkona olla. Onneksi asutaan lähellä Kallavettä ja linnuntietä rantaan on vain 150 metriä. Ollaan tehty muutama reissu Etelä-Kallavedelle ja lähdetty kelkan kanssa Pirttilahden satamasta.
Meidän Lynkkis ei ole ollut kovin innoissaan aina aamulla lähdössä ja sitä on saanut houkutella monta kertaa käynnistymään. Ja autokaan ei ole joka kerta ollut yhteistyöhaluinen. Kai nämä reilun kahdenkympin pakkaset alkavat olla siinä rajoilla, että kannattaako pilkille ylipäätään lähteä.
Kala ei ole ollut kovin aktiivista, mutta kyllä me muutamia ruokakaloja on saatu. Tahti on kuitenkin ollut aika hidasta, mutta toisaalta eipähän ole sormet jäätyneet kaloja nostellessa. Sain Happosen Sepolta testiin uuden prototasurin ja nimesin tasurin värin Jäämuikuksi. Tasuri on ollut viime reissuilla ylivoimainen ja jostain syystä Kallaveden kalat ovat tykänneet siitä tosi paljon. Tasuri antoi kalaa useampana päivänä ja Kallaveden ahveniksi kalojen koko oli hyvää.
Saatiin Rantamäen Manulta pieniä luomukevennettyjä testiin ja hyvin toimii Mr. Manutkin Savossa. Ensimmäinen uinti antoi vajaan puolen kilon kalan, vaikka ensin avanto vaikutti ihan tyhjältä.
Hurjaa ei kyllä syönti ole ollut siihen nähden, että montako tuntia avannoilla on taas nökötetty, mutta sentään jotain. En tiedä miten tämä pakkanen vaikuttaa kaloihin, ainakaan korkea ja tasainen ilmanpaine ei omien kokemusten mukaan ole paras kalansyöntikeli, mutta ainahan siellä joukossa on yksi tai kaksi nälkäistä kalaa.
Isoja potteja ei meinaa Kallavedestä kuitenkaan löytyä, olisi se joskus mukava saada vaikka muutama kala per avanto. Nyt se meinaa mennä niin, että yksi kala per kymmenen avantoa. Tai voihan se reissu päättyä myös kirjaimiin M ja P, kuten eilen.
Käytiin vielä tänään pikapisto Kallavedellä, kun lämpötila oli aamulla hetkellisesti oikein mukavissa lukemissa. -9 astetta ei tuntunut enää missään viime päivien pakkasten jälkeen ja kalastuksesta pystyi taas nauttimaan täysin rinnoin.
Tai ei se ihan pelkkää ruusuilla tanssimista ollut, sillä kolme sinttiä per naama päivän aikana ei kovin kummoisesti mieltä lämmittänyt. Ei niin ei, pakko se on uskoa. Kallavesi ei minulle potteja anna, ei sitten millään. Hankalaksi menee ahvenruokien valmistus, jos joutuu kaksi viikkoa käymään kalassa, että saa yhden aterian tehtyä.
Antaa nyt pakkasten paukkua ja pilkkivehkeiden lomailla jonkun aikaa. Lähden uusille vesille heti, kun keli lauhtuu. Toivottavasti sieltä sitten se lottovoittokin, eli kunnon ahvenpotti, osuu kohdalle. Olisi se kerrankin mukava saada täydet seitsemän oikein Ahdin veikkauspelissä. Sitä odotellessa…
Oletteko te uskaltautuneet pilkille näillä pakkasilla ja onko kala syönyt?
Kaverin kanssa käytiin perjantaina P-Kallavedellä. Uusia paikkoja käytiin kokeilemassa n.4km päässä rannasta. Muutamaan sinttiin jäi saalis. Ainakin mulla on ollut ongelmana löytää ahvenia. Vanhat ns. ”varmat paikat ” olleet kanssa aika tyhjiä. Aika moni muukin on valitellut huonoa kalantuloa tänä talvena. Jos vaihteeks kävisi pienempiä lätäköitä kiertelemässä.
Voi ei, eipä oo kehumista teilläkään. Tuntuu kyllä tosiaan, että Kallavesi on tyhjä. Ihan kuin aiempina talvina kalaa olisi löytynyt helpommin ja useammista paikoista, mutta tänä talvena vain yksi kahdestakymmenestä paikasta toimii :(
Aamulla ollu 15-20 pakkasta ja eilen oli aika kehnoa mut tänään parempaa jo. Tasurilla ei mitään mut morrilla tuli jotain. yhden ison ahvenen karkuutin avannolla. Työnsin käden perään ja sain tuntuman mut en saanu ylös enää. Iso oli kun 5″ reikä oli ahdas. Arvaa ketuttiko!!!
Joo aikamoisia pakkasia eikä helpotusta näy.. Voi harmi, mikä karkuutus. Se on kyllä lähes pahinta mitä voi käydä, kun karkuuttaa ison ahvenen :(
Hyvin yleinen ilmiö kautta Etelä ja pohjois-Savon. Meillä Puru ja Pihlajavedellä vedet on lähes jäähileisiä syvään asti. On täytynyt muuttaa strategiat ihan uusiksi ja etsiä kalat matalan vesiltä. Pohjan muodot ovat antaneet osviittaa missä voisi jotain lämpötaskuja löytyä joihin parvet ovat nyt pakkautuneet. Ahven on lämpöhakuinen ja isoahven varsinkin on aivan säästöliekillä ja ei lähde höntyilemään hajallaan oleville muikku ja kuorretipseille.
Energian säästäjänä käyttää sitä ravintoa mitä on helpoiten saatavilla. Isolle ahvenelle kelpaa katka, pikku lajitoverit, kiisket ym.
Tasapainot eivät ole nyt parhaita pyyntivälineitä edes isolle, vaan leijaavat pystypilkit sopivalla morrilla. Moni vannoutunut tasuripilkkijä on turhautunut kun ei vaan ota vaikka kaiku näyttää niitä pohjan tuntumassa olevankin. Itse olen jättänyt nyt tasuroinnin lähes tyystin pois käytöstä. Kohtuu ahventa on sitten tullut morreilla ja tapsivehkeillä. Ja nyt on se vuodenaika muutenkin kun Puruvesi jymähtää kiinni ja alkaa heräilemään vasta kutusiirtymän aikaan maaliskuun lopusta aina jäiden lähtöön saakka. Minusta on turha hakata päätä seinään vaan muuttaa välineitä joilla tulee hyviäkin tuloksia, vaikka tykkäisinkin tasureilla kalastaa.
Kiitos Jari, tosi mielenkiintoista luettavaa ja hyviä pointteja!
Lauantaina piti käydä kopasemassa. Näin kaiken kokoisia pilkkivälle saalista kyllä tuli ihan mukavaa tahtia, heti toinen kala ekasta avannosta oli 100 g ahven, särkiä tuli vähän liikaa… Pohjois Kallavesi oli kohteena, pannullinen ahvenia paistettiin ja tytön kanssa syötiin. Tuuli puri naamaan aikalailla, joten huppua piti käyttää.
Hieno juttu, että kalaa on löytynyt ja olette syömäänkin päässeet! ?
Alkutalvesta tuli Ihattulasta jotain, 3 ja 6 kg ihan hyviä ottikaloja. Nyt tiistaina kokeillaan uudelleen sinne menoa. Muuten ollut hiljaista ja enempi tullut hiihdeltyä Tampereen Pyhäjärvellä. Ei sekään nyt kovin herkkua ole näillä pakkasilla, mutta kunto kasvaa.
Käytiin Säkylän Pyhäjärvellä pari kertaa ilman suurempaa menestystä.
Kyllähän kolme kiloa on jo tosi hyvin ruokakalaa! Hienot on kyllä olleet kelit hiihdellä ja pilkkiä, pakkaseenkin tottuu pikkuhiljaa. Paremmin sormet jo kestää pakkasta nyt, kuin alkutalvesta. Kireitä siimoja tiistaille!