Kuuden päivän pilkkiputki Puruvedellä

No niin, nyt on reissusta palattu! Oltiin siis lähes viikko Ruokkeen lomakylässä Kesälahdella, jossa meillä oli tasuripilkkijöiden tapaaminen jo viidettä kertaa. 

Tänä vuonna porukkaa oli huomattavasti vähemmän kuin edellisinä vuosina, mutta ei se ainakaan kalan määrään mitenkään heikentävästi vaikuttanut. Tämä vuosi oli kalan keskikoon suhteen ehdottomasti paras vuosi ja kiloluokan ahvenia nousi useita. Pari meni yli kilon ja monta jäi pikkuisen vajaaksi. Se on kyllä jännä juttu, että ne kilon ylittävät ahvenet ovat ihan huikean hienoja ja harvinaisia kaloja, mutta sitten jos kokoa onkin ”vain” 990g, niin kalastaja tulee pahalle päälle 😅 No ei tietenkään oikeasti, kyllä jokainen saatu kala on onnistuminen, mutta silti se kilon maagisen rajan rikkova ahven jää ihan eri tavalla mieleen. 

Me oltiin siis kuutena päivänä jäällä ja kelit todellakin suosi! Joka vuosi se on sama juttu, että jokainen tasurihurja alkaa jo marraskuussa katselemaan sääennusteita ja kädet ristissä toivomaan, että jospa saataisiin Hummonselälle jäitä tammikuun loppuun mennessä. Usein sitä saa jännätä ihan viime metreille asti ja viime vuonnahan meidän piti treffit perua, koska jäitä ei ollut. 

Tänä vuonna onneksi tuli kunnon pakkaset tammikuun alkupuolella ja jäitä saatiin sitten ihan mukavasti, joten moottorikelkallakin uskalsi kulkea. 

Eräänä vuonna treffien aikana pakkanen huiteli lähellä -30C ja eihän se herkkua ole sellaisessa kelissä pilkkiä, varsinkaan jos yhtään tuulee. Kuluneen viikon aikana lämpötila oli onneksi koko ajan nollan tuntumassa ja ei olisi parempaa säätä voinut toivoa. Liikkuminen kelkankin kanssa oli helppoa, kun lunta tai loskaa ei ollut paljon. 

Meidän ensimmäinen pilkkipäivä oli tiistaina. Kun päästiin jäälle, niin tapahtumia alkoi olla heti. Sain jo toiselta avannolta filekalan ja kalaa nousi tasaiseen tahtiin loppupäivän. 

Kuitenkin siihen nähden, että miten paljon kaikuluotaimen näytöllä kalaa päivän aikana näkyi, niitä ei jään päälle saatu läheskään yhtä paljon. Ahvenet olivat ajo päällä ja liikkuivat isoissa parvissa. Lähes koko ajan luotaimen näytöllä vilisi viivoja ja tärppejäkin tuli, mutta koska kalat löivät etukoukkuun, karkuutuksia tuli tosi paljon. Ja jokainen tasurilla pilkkijä valitti samaa asiaa. 

Tai yksi pilkkijä ei valittanut kalojen huonoa tarttuvuutta, vaan onki kalat jään päälle asti. Se oli Sami. Sami oli varannut tiistaipäivän työhommiin ja mikäli saisi tietokoneella työt hoidettua, hän saattaisi tehdä iltapäivällä pikapiston jäälle. 

No työt valmistuivat puolen päivän jälkeen ja Sami pakkasi edellisenä päivänä Kalapeleltä eli Leinon Pekalta hankkimansa tasurin reppuun. Sitten suuntasi jäälle, teki avannon ja nosteli siitä sellaisia kaloja, että meinasin pyörtyä. Kaksi isointa olivat yli kiloisia ja lisäksi iso kasa hieman pienempiä. 

Kalat reppuun ja takaisin mökille. Huh huh, varmasti ikimuistoinen päivä Samille ja hän saa sitä muistella jälkeenpäin trofeita katsoessaan, isoimmat kalat nimittäin pääsevät muistoksi seinälle. Onnea vielä Samille tasuriennätysahvenista! 

Keskiviikkoaamuna aloitettiin pilkkiminen samalta paikalta, mistä tiistaina tuli kalaa. Aamu alkoi heti hienosti, kun luotaimen näytöllä näkyi ilotulituksia. Aamulla sain useita filekaloja ja sitten tapahtui jotain. Syönti nimittäin loppui kuin seinään ja en tiedä oliko syöntipiikki ohi vai lähtivätkö kalat parvissa muualle ruokailemaan. Luotaimen näyttö oli joka tapauksessa hiljainen. 

Etsittiin kalaa uusista paikoista ja ei missään mitään. No eipä siitä vielä osannut huolestua, vaan ajattelin, että kyllä se seuraavana päivänä varmasti taas syö. 

Torstaipäivä koitti ja edelleen oli vaikeaa. Kaikuluotaimessa ei näkynyt yhtään mitään. Kierreltiin taas uusia paikkoja ja kokeiltiin eri syvyyksiä alle kymmenestä metristä kahteen kymmeneen. Ei auttanut! Ja kalattomuutta valittivat kaikki muutkin. Torstaina sain vain yhden filekalan ja ajattelin, että positiivista kuitenkin on se, että huonommin ei voi enää mennä. 

Mutta kyllähän se voi mennä! Tasuripilkinnässä tulee usein myös täysin tyhjiä reissuja ja perjantaina oli sellainen päivä. Silloin huomasin monella avannolla, että ”pohja elää” luotaimen näytöllä eli pohjassa liikkui kalaa, mutta ne eivät nousseet väliveteen. Arvelin, että pystypilkeillä ja morreilla kaloja olisi voinut saada, mutta tasuritreffeillä pilkitään vain tasureilla. Eikä minulla morrivehkeitä olisi ollutkaan. Päivän päätteeksi rantaan saapuneet tapsipilkkijät kertoivat saaneensa älyttömät saaliit ja puolen kilon kalaa oli tullut ihan pohjasta. 

Meillä on joka vuosi ollut leikkimielinen kilpailu treffien suurimmasta ahvenesta ja kisapäivä on aina ollut lauantai. Perjantaina kartoitettiin mahdollisia kisapäivän pilkkipaikkoja ja koska se päivä oli kalaton, lauantaille ei ollut suuria toiveita. Kalapaikat olivat täysin hukassa.

Lauantai oli yhtä haastava kuin pelättiin. Tosi isoja kalapotteja ei tullut kenellekään, vaan kalat olivat yksittäisiä ja harvassa. Oltiin Juhan kanssa lähdössä jo lähtörantaa kohti, mutta pysähdyttiin onkimaan vielä yksi alkuviikon paikka. Sain siitä pari ahventa ja sitten Juhan avannolta alkoi kuulumaan jotain ääntä. Vilkaisin Juhaa ja jäällä lötkötti iso ahven. 

Juhahan sai edellisillä treffeillä pystin kotiin onkimalla kisapäivän suurimman ahvenen ja vaikka lauantainakin Juha sai vain yhden ahvenen, koko riitti kalakisan voittoon. No tulipahan voitto edes samaan perheeseen 😅 Juhan kala painoi 750g.

Suurin osa treffiporukasta lähtee treffeiltä kotimatkalle jo sunnuntaiaamuna, mutta koska meillä ei ole niin pitkä matka kotiin, niin on käyty vielä sunnuntai onkimassa. Onneksi käytiin, kun kala alkoikin taas aktivoitumaan ja sunnuntaina tuli viikon paras saalis. Edelleen ahvenet söivät etukoukkuun ja tartutuksen kanssa oli ongelmia. Varmaan kun ne ajavat vauhdilla muikkuparvia, niin silloin uidaan suu auki ja haukkastaan nopeasti pikaruokaa matkan varrelta. 

Kiitos treffiseuralle, oli mahtava viikko! Ja kiitos myös Ruokkeen lomakylään, henkilökunta siellä on erittäin ystävällistä ja ruoka niin hyvää, että sinne kannattaa lähteä kauempaankin. Ja onhan se Puruvesi ihan ainutlaatuinen järvi ❤️ 

Kotiin tuotiin aika suuri läjä ahvenia ja osa niistä jalostui Leinon Pekan innoittamana ahvennyyteiksi, tajuttoman hyvää!