Ahventa mahan täydeltä

Hirviselkä, siinäpä ahvenen kalastajan paratiisi, ainakin nyt viime aikojen kokemusten perusteella. Voihan se tietysti olla, että syksy on saanut kalat aktiivisemmiksi ja ahven puree yhtä hanakasti joka puolella Kallavettä, mutta ainakin ahventen keskikoko Hirviselällä on hyvä :)

Viime reissut ovat kaikki suuntautuneet Hirviselälle ja kunhan tuuli pysyy siedettävissä lukemissa, siellä tulee varmasti ravattua loppusyksy. Alue on tosi mielenkiintoista pohjan muodoiltaan, sillä syvyyksien vaihtelu on ihan uskomatonta. Viidestäkymmenestä metristä kahteen metriin ja sitten taas kolmeenkymmeneen metriin ja niin edelleen. Löytyypä sieltä myös Kallaveden syvin kohta, 75 metriä. Syvää vettä on siellä todella paljon, mutta myös tosi paljon hyviä matalampia helpommin kalastettavia alueita. Syvästäkin kalaa voi saada, kunhan ei ihan pohjaan asti mene lirkkimään ;) Luotaimen mukaan pikkukalaparvia menee syvän päällä ja sielläpä ne isommatkin kalat sitten saalistavat.

Viime tiistaina lähdin kahden tyypin kanssa kalaan. Reilu viikko sitten perjantainahan löysin ihanan ahvenpotin (linkki) ja paikka selvästi kiinnosti näitä tyyppejäkin. Aamukuudelta oltiin veneessä ja matka kohti isoja raitapaitoja alkoi. Ajoin suoraan elämäni parhaat purut antaneelle spotille, mutta vähän pahoin pelkäsin, että kala ei enää siinä olisi. Alkuun vaikuttikin siltä ja tunti siinä kalasteltiin tyhjää ja kierrettiin testaamassa alueen kalanäyttöjä.

Veneen alla oli kalaa, joten triplakalastus käynnissä

Puoli kahdeksalta se ihana siimojen kiristyminen sitten taas alkoi. Hyviä ahvenia nousi veneeseen ja pienimmät lähtivät takaisin. Kukkokalojahan siellä ei edes pyöri, joten pienetkään eivät olleet ihan pieniä. Parista sadasta grammasta ylöspäin olevat kalat me otettiin mukaan, sillä tyypeillä oli nälkä.

Ahvenen kalastus on kivaa!

Syönti kesti noin puolitoista tuntia ja isoimmat kalat olivat puolen kilon luokkaa. Sittenpä ne kalat tulivat kylläisiksi ja siltä paikalta ei enää kalaa noussut. Alue hiljeni täysin, joten lähdimme testaamaan uusia paikkoja. Kalat laittoivat selkeästi suunsa kiinni, sillä kierrettiin useampi potentiaalinen alue, mutta mistään ei isompaa määrää kalaa löydetty. Puolen päivän aikaan löytyi yksi 595g ahven ja mittakuha, mutta sitten hiljeni taas.

Hyviä viivoja :)

Tyyppi nro 2 nosteli mukavia ahvenia

Päivän isoin 595g

Iltapäivällä lähdimme Pirttilahtea kohti ja siinä matkan varrella vielä kokeiltiin muutamassa kohtaa. Yksi vanha ahvenpaikka antoikin taas vähän aikaa parempaa ahventa ja ehdittiin siinä parikymmentä minuuttia raitapaitoja nostelemaan. Päivän saldona oli iso pussi ruokaa ja tyypeillä on ehkä ahvenkiintiö vähäksi aikaa täynnä ;)

Vertsuillessa 20g pää ei ollut liikaa

Jigeistä edelleen Savage Gearin Bleak Paddle Tail on ollut numero yksi ja tiistaina suurin osa kaloista nousi veneeseen juurikin sillä. Olen tykännyt paljon myös Mikadon Fishuntereista, niitä saa useammassa eri koossa ja varsinkin pienin, eli 5,5cm, on ollut tehokas ahvenelle. Monesti merkitystä ei niinkään ole värillä, vaan koolla :) Isommat taas toimivat kuhalle hyvin. Ensi talvena on tarkoitus uitella mikrojigejä enemmänkin ja nyt olenkin ihan talvea ajatellen ostellut varastoon jigejä valmiiksi, ennen kuin kaupat vievät kesäkalastuskamppeet myymälästä piiloon :) Harmi vain, että jos ahven on ihan hurjalla purulla, niin Fishunterit ovat parissa sekunnissa pyrstöttömiä ;)

Jos nämä eivät ahvenelle kelpaa, niin ei sitten mikään!

Perjantaina Puattinen kaasutteli taas kohti Hirviselän ykköspaikkaa. Muistan ikuisesti ne kalanäytöt luotaimesta viikon takaa, kun sitä kalaa oli ihan hirveästi. Nyt perjantaina kalaa oli huomattavasti vähemmän, mutta kannattaa ne muutamatkin tsekata, jos olisivat ottihaluisia. Kalakaverin ensimmäinen kala veneeseen vajaa puoli kiloa, no jopas, näitä minä täältä etsin ja vielä kun sen toisen puoli kiloa siihen kokoon lisää, niin kyllä menee hymy korviin.

Ilo loppui lyhyeen, sillä parvi karkasi johonkin. Sinne se varmaan lähti syvän päälle rauhassa kuoretta syömään, ei paljon näy syöntiä häiritseviä jigejä niissä syvyyksissä. Eipä ole ihmekään, että uistelijat tykkäävät tuosta Hirviselästä, kun syvän päältä saaliiksi saattaa saada ihan mitä vaan.

Kierreltiin ja kaarreltiin ja vain yksittäisiä kaloja oli saaliina. Aiempien reissujen ilotulitukset olivat enää muisto vain. Yksi hauki puri jigiä ja pääsi kalapullien raaka-aineeksi. Siihenpä jäikin sen päivän kalat, joten kokonaisuudessaan melko heikko päivä.

Yksi parempi ahven kiristeli minunkin siimaa perjantaina

Haukipekonipullat vain parin työvaiheen päässä

Eilen lauantaina keli oli ihan huippu ja tuuli oli minimissään, joten aallokkoakaan ei ollut. Missäpä sitä ihminen lauantaipäivän mieluummin viettäisi, kuin vesillä. Ei varmaan ole yllätys, että sama selkä se taas kutsui.

Siellä siintää Hirviselkä

Ykköspaikka antoi ahvenia, mutta pieniä olivat, parisatasia. Paitsi se vajaan puolen kilon ahven, jonka kalakaveri pienempien seasta nosti. Jigiin tärpittiin hulluna ja kalat varastivat jopa kokonaisen jigin koukusta, niin vaan vei joku raitapaita Savagen salakan, saattoi kyllä olla hieman kumimainen suutuntuma. On siellä kyllä isojakin seassa, mutta eivät ota niin hanakasti jigiin, kuin pienet. Vertsuillessakin tuntuu, että ne pienemmät ovat nopeampia ja nousevat aina salamana jigille. Kilon köllikkäahven on vasta puolessa välissä tulossa, kun pikku sintti on jo kiinni :( Ykköspaikalta vaan yksi ahven lähti mukaan ja päätettiin lähteä eräälle ”kuhapaikalle” etsimään kuhia.

Tämä oman tiensä kulkija ei käyttänyt raitapaitaa

Nyt tuntuu, että on saatu vain ahvenia ja kuhat ovat olleet piilossa kauan aikaa. Olin satavarma, että kuhat ovat jo reilusti yli kymmenessä metrissä majailemassa, kun viime syksynäkin ne menivät jossain vaiheessa syvään. Kuhapaikka ei piirtänyt kalaa yli kymppiin, mutta muka kuhan näköisiä kaloja oli seiskassa. Sanoin kalakaverille, että nämä ovat joko kuhia tai isoja ahvenia ja hämmästys oli suuri, kun 49cm kuha puraisi Savagen salakkaa. No näköjään ne ovatkin vielä matalassa.

Kuhalle maistui, yllätys yllätys, Savage Gearin salakka =D

Kuhaa ruokapöytään

Kohta löydettiin taas ahvenia ja se on kyllä yksi maailman ihanimmista tunteista, kun luotaimen näyttö on täynnä kalaa ja kaikki rakastavat sinun jigiä. Parvi liikkui alueella nopeasti ja aina pienillä siirtymillä löydettiin se uudestaan. Kalat olivat hulluina ja tosi syönnillään, veden pinnassa kellui kuolleita kuoreita, kun porukka sylki sitä suustaan. Tämä se on poikaa! Jopa reilu 30cm ahvenet pääsivät takaisin, sillä ne olivat vähän pienehköjä :) Joko puoli kiloisia tai sitten ei mitään. Parven seassa oli myös kuhia ja kalakaveri pari mittakalaa siitä nosti. Pääsee taas syömään näitä ”ilmaisia” kalaruokia =)

Ahventa vaikka muille jakaa

Kyllä siellä Down vu:ssa ahventa näkyy, kun tarkkaan katsoo :)

Kuoreita kelluu pinnassa

Liian ruipelo syötäväksi

Tämä 31cm oli jo vähän sinne päin (eli savupönttöön päin), mutta 3-4 senttiä vielä lisää, niin nam nam :)

Onneksi on melko pieniruokainen tuo vene ja eilen se jopa kulki pyhällä hengellä vähän aikaa. Satamaan saapuessa tankin viisari oli jo alle E:n eli emptyn, aika velaksi tuli näköjään ajettua ;) Bensakanisteri oli kyllä mukana, joten ei me Hirviselälle olisi jääty. Toisaalta, olisin voinut jäädä sinne. Kala se vaan puri hulluna, mutta kun aurinko oli laskemassa, niin oli pakko lähteä pimeyttä karkuun. Nähdään taas kalat, jigataan kun tavataan!

Lokit pysähtyivät ihastelemaan auringonlaskua

Kodinhoitohuoneeseen ei tarvitse kuin levittää sanomalehtiä tasolle, niin jo kissat tietävät, että kohta saa haistella kalaa :)

Varmaan maistuisi myös karvaisille kavereille :)

Eiköhän näillä nälkä lähde