Niinhän siinä kävi, että kelkkakuume selätti minut ja vastoin minun kaikkia periaatteitani, moottorikelkka napottaa nyt autotallissa. En ole koskaan halunnut moottorikelkkaa, sillä minun mielestä se vie jonkun kipinän pilkkimisestä pois. Olen ajatellut, että kalat ovat paljon enemmän ansaittuja, kun niiden eteen on kävelty jalat hapoilla umpihangessa.

Mikä lie minuun iski Puruvedellä, mutta kun pääsin moottorikelkan ohjaksiin ensimmäisen kerran ja tajusin, miten helppo päivän aikana on kiertää monta potentiaalista paikkaa, halusin oman kelkan ja piste. Me ollaan koluttu viime vuosien aikana Kallavettä ja Kuopion ympäristön järviä ihan hirveästi ja paljon on kierretty myös samoja paikkoja. Koskaan ei pääse etäämmälle rannasta, kun aina tulee aika ja kunto vastaan. Kolme kilometriä rannasta raskasta ahkiota vetäen ottaa jo voimille. Ja jos paikat ovat tyhjiä, tottakai sitä ajattelee, että kalat ovat kauempana selkävesillä.

Nyt sitä kalaa sitten varmaan alkaa tulemaan kilokaupalla! Vitsi vitsi, en kuvittele, että kalansaaliit tästä välttämättä paranevat yhtään. Eivät nuo järvet sen helpommiksi muutu, vaikka potentiaalisemmille paikoille nyt päästäänkin. Tottakai pilkkiaikaa tulee rutkasti lisää, kun kalapaikalle pääsee muutamassa minuutissa.

Puruveden reissusta toivuttiin nopeasti ja koska oltiin ikävöity kotivesiä, täytyihän se lähteä heti seuraavana päivänä uittamaan tasuria. Sain joku aika sitten vinkin yhdestä uudesta kalapaikasta ja asia kummitteli mielessä. Vuosia sitten paikka oli antanut isoa ahventa, mutta ei siinä ollut tainnut porukka käydä lähiaikoina enää ollenkaan.

Minulla on kelkkakuume ja semmoinen vekotin taitaa muuttaa meille lähiaikoina. Tämä uusi kalapaikka on rannasta ihan muutaman sadan metrin päässä, joten siellä voi käydä helposti ilman kelkkaa. Edelleen olen kahden vaiheilla, että meneekö se liiallisuuksiin, jos hankkii kelkan. Mutta toisaalta taas koko tammikuu oli todella surkea saaliiden suhteen, kun yksinkertaisesti ei jaksa tällä kunnolla ja näillä varusteilla kävellä hirveän monen kilometrin päähän rannasta. Nyt se Ahti sitten taisi vähän näpäyttää minua, kun haaveilen kelkasta, että Jaana kyllä niitä kaloja löytyy ihan kohtuullistenkin kävelymatkojen päästä. Silti minä sen kelkan haluaisin :)

Maanantaina saatiin uudesta kalapaikasta hyviä merkkejä. Juha sai heti aamusta reilun 600 grammaisen ahvenen Kalarosvolla, jossa on Puruveden spessuvärit. Toimii näköjään meilläkin päin. Minä sain vain muutaman ahvenen päivän aikana, mutta kalojen keskikoko oli ihan hyvää ja siksi paikka alkoi kiinnostamaan minua todella.

Ihan mahtavat neljä päivää takana. Meillä oli Facebookin tasurihurjat-ryhmän kanssa Puruvesi-treffit ja innokkaimmat olivat kokonaisen viikon paikalla. Me lähdettiin torstai-aamuna ajamaan puoli kuudelta ja kello 9.17 laskin tasurin avantoon :)

Olen kuullut Puruvedestä hurjia juttuja ja sieltä on noussut älyttömiä saaliita. Kahden kilon ahvenet ovat ihan mahdollisia saavuttaa, jos palaset loksahtavat kohdalleen. En asettanut itselleni oikein mitään tavoitteita, sillä Puruvesi on niin iso vesistö, että sieltä tosissaan joutuu etsimään kalaa. Ajattelin, että kunhan nyt yhden ahvenen saisi ja se tavoite onneksi täyttyi.

Reissun kohokohta oli ehdottomasti tavata Kalarosvon valmistaja Tommi Joensuu. Kyllä me kuunneltiin korvat höröllä sen tasurijuttuja ja viisas on mies, ei voi muuta sanoa. Ja ei passaa unohtaa Kalapelen valmistajaa Leinon Pekkaa, sanoinkin heille, että tämä oli meille fanitapaaminen, kun päästiin tapaamaan omia idoleita :) Siinä on kaksi mestaria, jotka eivät turhia höntyile.

Yhteistyössä Ruskovilla Oy:n kanssa

Kirjoitin viime vuoden puolella esittelytekstin Ruskovillan luomumerinovillatuotteista, joita sain testattavaksi täksi talveksi. Mikäli juttu meni sinulta ohi tai haluat käydä lukemassa sen uudestaan, löydät sen tästä linkistä.

[caption id="attachment_4235" align="alignnone" width="768"] Peruskerrastosta löytyy sekä naisille että miehille reilusti kokoja[/caption]

Kyllä se on lähdettävä merta edemmäs kalaan ja luovutettava kotivesillä. Viime aikojen kalastelut ovat olleet pelkkää ulkoilua. Mietin miksi olen edes kantanut kalavehkeitä mukana, kun ahven ei vaan syö.

Ollaan käyty ison ahvenen järvellä, Kallavedellä, uusissa ja vanhoissa vesissä, mutta kalaa ei löydy. Olen laittanut merkille, että yleensä sillä järvellä, missä olen kalassa, kalat pitävät suunsa supussa. Ihan vaan vinkkinä muille, että ei ehkä kannata tulla samoille vesille minun kanssa, ellette sitten tykkää tyhjistä reissuista :)

Käytiin Pohjois-Kallavedellä heittämässä yksi reissu ja käyrien mukaan alue näytti tosi potentiaaliselle. Tilasin Viljakaisen Jarnolta (Perza-vaaput) isoja morreja uiteltavaksi hätätilanteissa, eli silloin kun tasurit eivät toimi.

Olen ravannut jäällä lähes joka päivä etsimässä kalaa, mutta tämä kalastusharrastus alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan pelkkää ulkoilua, sillä kaloja ei löydy mistään. On kokeiltu eri järviä ja erilaisia kelejä, mutta kalat ovat piilossa.

Viime viikolla käytiin testaamassa uusi järvi ja meillä oli vanhat tutut Markku ja Jere mukana. Olisi mukava kertoa kalatarinoita siltä reissulta, mutta valitettavasti se oli ehkä yksi heikoimmista reissuista ikinä. Meitä oli sentään neljä innokasta kalastajaa ja kalaa etsittiin aamuhämärästä iltahämärään, mutta siltikään useiden kilometrien hangessa tarpominen tai kymmenien reikien kairaaminen ei tuottanut tulosta. Sen piti olla hyvä järvi ja kai se onkin, mutta kuten hyvin tiedetään, kalat yleensä syövät minun lepopäivinä.

[caption id="attachment_4174" align="alignnone" width="1024"] Rankan päivän lomassa maistuu makkara[/caption]