Heipä hei taas pitkästä aikaa, täällä kalattomuus senkun jatkuu. Juttujen aiheet ovat olleet vähissä viime aikoina, sillä kalastus on muuttunut vaikeaksi. Se on vaikuttanut myös minun ja Ahdin väleihin, ei olla nyt ihan samalla aaltopituudella. Syksyn piti olla hyvää ja kalaisaa aikaa, mutta minun kotijärvellä hommat ei vaan luista. En tiedä mitä tai ketä tästä kalattomuudesta voisi syyttää, ehkä se on peiliin katsomisen paikka. Vai olisiko syypää sittenkin pitkään tasaisen korkeana jatkunut ilmanpaine?

[caption id="attachment_3411" align="alignnone" width="560"] Lauantaiaamuna ilmanpaine näytti tältä[/caption]

Alkukesä oli vaikeaa eikä kaloja löytynyt. Keskikesällä palaset loksahtelivat kohdalleen ja eväkkäitä alkoi nousta veneeseen. Vähän tuli jo röyhisteltyä rintaakin, että kas näin sitä kalastetaan. Joka reissu oli hyvä. Nyt sitten on paikat kipeänä, kun tipuin korkealta ja kovaa. Veneen mittari näyttää 181 tuntia ajoa tälle kesälle, enkä ole edes uistellut :) Satakahdeksankymmentäyksi pitkää tuntia on kaloja etsitty ja suurin osa niistäkin tunneista tyhjää. Kalastustunnit ovat sitten vielä asia ihan erikseen :)

Tiesin, että vielä se päivä tulee, kun haikein mielin muistelen kesän reissuja. Melkein maistan kuhan maun suussa, kun ajattelen niitä muutamia kertoja, kun laitoin mittakaloja takaisin. Tai eihän niitä olisi pakko ollut laittaa, mutta kesän aikana päätin vähentää kalojen pakastusta, sillä olen liian hyvä unohtamaan kaloja pakastimen pohjalle. Ehkä minun tilanteessa järkevintä on syödä kalat tuoreina.

Viikonloppuna kalastelut jäivät vähiin, sillä huono keli esti vesille pääsyn. Sunnuntaina tuuli tyyntyi sen verran, että päästiin käväisemään lyhyellä kalareissulla. Säätiedotus näytti yhdeksän metrin puuskatuulta ja lämpötilakin oli vain muutaman asteen nollan yläpuolella. No ei se mitään, pukeutumiskysymyshän se on ja Pirttilahdesta löytyy suojaisia paikkoja, jos tuuli ja aallokko ovat liian kovia. Ei aina ole pakko lähteä isoille selille, välillä voi ja kannattaa kartoittaa ihan lähialueitakin.

Pistettiin Ursuitin MPS:t niskaan ja minäkin pistin monta kerrosta vaatetta merinokerraston päälle. Ei pitäisi kylmä tulla. Kun saavuttiin aamulla seitsemän aikaan rantaan, piti vähän hieroa unenpöpperöisiä silmiä. Tuota tuota, missäs se yhdeksän metrin puuska on? Tottahan toki Pirttilahti on lahti, joten se on suht suojaisa paikka, mutta kyllä aallokko sinnekin löytää. Nyt järven pinta oli peilityyni. No en valita, kyllä tämä kelpaa paremmin kuin hyvin.

Yhteistyössä Mastermark Brands Oy:n kanssa

Kirjoitin vähän aikaa sitten Chef's Choice M320 testivoittaja veitsenteroittimesta esittelytekstin blogiini (linkki). Nyt kirjoitan itse teroitustapahtumasta tarkemman kuvauksen. Teroitin on ollut veitsieni ilona nyt muutaman viikon ja jos veitsen teroitusta tällä kyseisellä laitteella täytyisi kuvailla yhdellä sanalla, sana olisi: helppoa.

Yksi inhottavimmista asioista kalan fileoinnissa, ja ylipäätään kaikessa kokkauksessa, on tylsä veitsi. Minulla on ollut jo kauan aikaa mielessä, että "pitäisi opetella teroittamaan veitsiä", mutta aina se asia on siirtynyt ja siirtynyt. Ammattikokit saavat veitset hetkessä teräviksi parilla nopealla taikatempulla, mutta minun teroitusyritykset ovat päättyneet supertylsiin veitsiin.

Olikohan se unta vai sainko minä tosiaan elokuussa hyvin kaloja? Ihan ihme kuukausi ja ei minua haittaisi, jos kalenterissa olisi vaikka viisi elokuuta putkeen. Heti kun syyskuu vaihtui, kalat muuttuivat passiivisiksi ja hävisivät tutuilta paikoilta.

[caption id="attachment_3322" align="alignnone" width="1024"] Väreistä päätellen syksy on saapunut[/caption]

Minulla on ollut vasta pari kesää vene ja virvelin olen omistanut neljä vuotta. Olen aina ollut enemmän pilkki-immeinen ja avovesikalastus ei ole mato-ongintaa lukuunottamatta kiinnostanut. Vuonna 2013 ostin ensimmäisen virvelini ja siitä se nälkä alkoi kasvamaan. Ensin heiteltiin pari kesää rannoilta ja sitten päätettiin hankkia Puattinen.

Viime viikonloppuna otsikoin blogitekstin, että ahventa yritin, kuhaa tyrkkäs. Nyt on vähän samat fiilikset sillä erotuksella, että ahventa yritin, mutta haukea tyrkkäs. Ja tyrkkäs muuten kerralla vähän isomman kalan, meni oma ennätys uusiin lukemiin :)

Perjantaina emme ehtineet vesille, joten lauantaina oli tarkoitus kalastaa ihan pitkän kaavan mukaan. Laitoin kellon soimaan aamuneljäksi, mutta heräsin pirteänä ja intoa täynnä kello 3.58. Olin täpinöissäni ja varma hyvästä kalansaaliista, aivan kuten oikeastaan ennen jokaista kalareissua :) Lähdimme kuudelta satamasta Hirviselkää kohti ja pistin Kimille viestin, että tänään otetaan leikkimielinen kilpailu. Tiesin, että hän oli lähdössä Aleksein kanssa myös kalaan.

[caption id="attachment_3285" align="alignnone" width="746"] Haaste heitetty :)[/caption]

Olin niin iloinen pari kolme viikkoa sitten, kun aloin vihdoin kesän jälkeen löytämään ahvenia. Tuntui, että ahvenparvia oli joka paikassa ja keskikokokin oikein mukavaa. Ajattelin, että tästäpä ne ahvensaaliit vaan paranevat ja ne muutamat puolikiloiset olivat vasta alkusoittoa.

Ilo loppui lyhyeen, sillä nyt se syönti on hiipunut melkein kokonaan. Jos löytää hurjana syövää ahventa, ne ovat alle satagrammaisia. Mitä tapahtui? Ja minne ne ahvenet menivät? Minkälaisissa paikoissa parvet pyörivät nyt? Selkäpatit (kuulostaapas oudolta ;) ) ovat olleet aika tyhjiä. Yksi tai kaksi raitapaitaa ja sitten loppuu. Miksi niillä parvilla on niin kiire? Tarvitsen viistokaikuluotaimen, joka luotaa puoli kilometriä veneen molemmille sivuille.

Viime postauksessa pelottelin, että ei taida tänä syksynä tulla enää nollatuulen kalastuskelejä, mutta näköjään minäkin voin olla väärässä ;) Olin eilen Kimin ja Aleksein kanssa kalassa ja keli oli aivan huippu, jos ajatellaan, että eletään jo syyskuun puoliväliä. Aamulla lämpötila oli vain +3 ja pelkäsin paleltuvani veneessä. Varauduin toppavaatteilla, mutta eihän siellä kylmä ollutkaan. Muutamaan otteeseen jouduin heittämään takinkin pois, aurinko lämmitti sen verran hyvin paistaessaan pilvettömältä taivaalta. Pientä tuulta oli välillä, mutta iltaa kohden keli tyyntyi lähes täysin.