Syksy etenee kovaa vauhtia ja myös kalastuskelit huononevat. Nollatuulta tuskin nähdään enää kovinkaan montaa kertaa tänä vuonna, tällekin päivälle näytti virkistävää kymmenen metrin tuulta. Kyllä tuulettuu kamppeet nopeasti tuossa viimassa. Myös kissat on hyvä tuulettaa tuossa kelissä. Vein karvapallerot pariksi tunniksi kissatarhaan, niin ai että tuoksuivat raikkaille sen jälkeen ;)

Venekuume on vähän hellittänyt ja olen miettinyt kannattaako uutta venettä hankkia talveksi. Toisaalta käytetyn veneen voisi saada paremmalla hinnalla nyt syksyllä, mutta myös oma Puattinen saattaa lähteä liian halvalla. Olen katsellut Buster X C4 venettä, mutta joku sanoi sen olevan huono ratkaisu isompiin aallokkoihin? Minkälaisella tuulella sillä vielä uskaltaa turvallisesti käydä kalassa sisävesillä? Ei me koskaan yli 7m tuulella edes kalaan lähdetä, mutta voihan se kova puhuri iskeä kesken kalastuksenkin...

Viime viikolla kala söi heikosti ja eipä tuo viikonloppuna mitenkään kovin paljon ahnaampi ollut. Lauantaina satoi vettä, vaikka ensin lupailivat hyvää keliä. Mentiin kalaan silti. Sade oli pientä ja kuuroittaista, joten vedenptävät toppavaatteet päällä ei ollut mitään hätää.

Mistähän lie sain kuumepöpön, mutta täällä sitä nyt sairastellaan kuumeen kourissa. Alkuviikosta olin vielä terveen kirjoissa, mutta keskiviikkona se iski. Täytyy nyt rauhassa katsella meneekö tauti itsestään ohi vai vaatiiko kenties jotain toimenpiteitä =)

Meidän Puattinen on palvellut kaksi kesää aivan loistavasti ja ollut tosi toimintavarma vene. Ikävähän sitä tulee, jos sen menen vaihtamaan. Ei minulla ole oikeastaan vielä mitään "uutta" venettä valmiiksi katsottuna ja merkkikin on vielä avoinna. Ehkä ainoat kriteerit tällä hetkellä ovat keskipulpetti/kaksi pulpettia ja moottorin teho enemmän kuin tuo Puattisen 20hp. Buster on yksi potentiaalinen vaihtoehto.

Mikäli jollakin on tulossa nyt syksyllä myyntiin vene, joka sopii minun kriteereihin, niin olkaahan yhteydessä! =)

Yhteistyössä Mastermark Brands Oy:n kanssa

Elämäni helpottui huomattavasti, kun tylsät fileerausveitseni tapasivat uuden teroittimen. Sain testattavaksi Erä-lehden veitsenteroitintestin voittajan (lehti nro 8/2016), Chef's Choice M320 moottoriteroittimen (linkki).

[caption id="attachment_3146" align="alignnone" width="1024"] Chef's Choice M320[/caption]

Hirviselkä, siinäpä ahvenen kalastajan paratiisi, ainakin nyt viime aikojen kokemusten perusteella. Voihan se tietysti olla, että syksy on saanut kalat aktiivisemmiksi ja ahven puree yhtä hanakasti joka puolella Kallavettä, mutta ainakin ahventen keskikoko Hirviselällä on hyvä :)

Viime reissut ovat kaikki suuntautuneet Hirviselälle ja kunhan tuuli pysyy siedettävissä lukemissa, siellä tulee varmasti ravattua loppusyksy. Alue on tosi mielenkiintoista pohjan muodoiltaan, sillä syvyyksien vaihtelu on ihan uskomatonta. Viidestäkymmenestä metristä kahteen metriin ja sitten taas kolmeenkymmeneen metriin ja niin edelleen. Löytyypä sieltä myös Kallaveden syvin kohta, 75 metriä. Syvää vettä on siellä todella paljon, mutta myös tosi paljon hyviä matalampia helpommin kalastettavia alueita. Syvästäkin kalaa voi saada, kunhan ei ihan pohjaan asti mene lirkkimään ;) Luotaimen mukaan pikkukalaparvia menee syvän päällä ja sielläpä ne isommatkin kalat sitten saalistavat.

Viime tiistaina lähdin kahden tyypin kanssa kalaan. Reilu viikko sitten perjantainahan löysin ihanan ahvenpotin (linkki) ja paikka selvästi kiinnosti näitä tyyppejäkin. Aamukuudelta oltiin veneessä ja matka kohti isoja raitapaitoja alkoi. Ajoin suoraan elämäni parhaat purut antaneelle spotille, mutta vähän pahoin pelkäsin, että kala ei enää siinä olisi. Alkuun vaikuttikin siltä ja tunti siinä kalasteltiin tyhjää ja kierrettiin testaamassa alueen kalanäyttöjä.

Mukava kalastaa välillä ahvenia, sillä Kallavesi on pullollaan kuhaa ja yleisin saaliskala meillä on kesäisin ollut kuha. Näin isosta vesistöstä ahvenparvet on vaikea löytää ja jotta ne tavoittaa, tarvitsee hyvän paikkavinkin tai rutosti tuuria.

Kävin viikolla kaverini Maurin kanssa kalassa, sillä Mauri haaveili ahvenkeitosta ja patakukosta. Löysin alkukesästä yhden lähes satavarman ahvenpaikan, joka ei ole kertaakaan pettänyt, joten päätin, että mennään suoraan siihen. Alkuun näytti siltä, että paikka on tyhjä. Kalat ovat aina olleet 5-7 metrissä, mutta nyt siitä syvyydestä ei löytynyt mitään.

Vajaan tunnin etsimisen jälkeen olin jo luovuttamassa ja aloin katsomaan karttaselaimesta jotain uutta paikkaa. Vene oli liukunut vähän "hottialueen" ohi ja syvyyttä oli jo kymmenen metriä. Mutta kas kummaa, siellähän ne ystäväni raitapaidat olivatkin vähän syvemmässä. Ei muuta kuin jigit veteen ja siitä alkoi useita tunteja kestänyt ilotulitus. Kalaa tuli ihan jatkuvalla syötöllä, mutta harmi, kun tuolla paikalla kalojen keskikoko on 200-300g ja yli neljäsataisia emme ole siitä saaneet. Meillä oli muutamaan otteeseen joku painavampi kala kiinni, mutta näytille asti ei niitä saatu. Toisaalta siinä oli myös kuhia alla, joten toivottavasti karkulaiset olivat kuhia, eivätkä kilon ahvenia ;)

Kylläpä taas vierähti viikko nopeasti, enkä ole joutanut blogiakaan päivittämään. Nyt sitten saattaakin olla luvassa ennätyspitkä romaani =) Kalassa on käyty ja pyörähdimpäs katsomassa vähän eksoottisempiakin kalalajeja huvipuistoreissulla. Pakko laittaa muutama kalakuva teidänkin nähtäväksi, sillä kyllä ne veden asukit ovat mielenkiintoisia otuksia, elivät ne sitten kotivesillä tai maapallon toisella puolella. Löysin näistä kaloista paljonkin samoja piirteitä, kuin kotimaan kalalajeista. Siellä oli selkeästi ainakin lahnan, ahvenen, matikan ja sären "sukulaisia" :)

No mutta sitten kotimaan uutisiin :) Ruotsalaisen Pasi Samfishingiltä kysyi joku aika sitten, että lähtisinkö Peter Lahden kyytiin Kallavedelle pienelle jigireissulle. Samfishing on vuosittain järjestänyt jigitapahtuman, jossa Peter on ollut opastamassa jigailun alkeita. Tänä vuonna he tarjosivat kiinnostuneille parin tunnin jigireissun Peterin kyydissä Kallavedellä ja ihan ilmaiseksi. Aivan mahtava tilaisuus kartuttaa omaa tietämystä jigiasioissa.

Minulta ei tarvinnut kahta kertaa asiaa kysyä, sillä kaksi tuntia Peterin mukana opettaa enemmän, kuin koko kesä itsenäisesti Kallavedellä. Ainakin melkein :) Kyseinen jigireissu oli viime torstaina ja veneessä oli minun ja Peterin lisäksi viisi henkeä. Päivän aikana Peter teki yhteensä kolme parin tunnin reissua, joten jigioppeja jaettiin kaiken kaikkiaan isolle porukalle.