Koko viikko kärsitty vieroitusoireista, kun kalaan ei ole voinut mennä. Ainakin täällä Kuopiossa on tuullut niin kovasti, että kalastus on omalla hengellä leikkimistä, jos järvelle viidentoista metrin puuskiin lähtee pienellä veneellä. Ja taisihan se sataa vettäkin välillä. En muistanut, että syksy tekee kalastajan elämästä näin hankalaa :)

Kävin aikani kuluksi etsimässä tuleville kuha-aterioille kastikeaineksia, parilla reissulla on jo mukavasti löytynyt sieniä :)

[caption id="attachment_2998" align="alignnone" width="768"] Sienestysapulainen löysi suurimman osan sienistä :)[/caption]

Viime viikolla en käynyt kalassa kertaakaan, mutta muuta kalastukseen liittyvää oheistoimintaa tuli harrastettua. Kävin kuopiolaisessa Samfishing kalastustarvikeliikkeessä tutustumassa liikkeen tarjontaan. Samfishing on varmaan suurimmalle osalle kuopiolaisista kalastajista tuttu paikka, sillä se on palvellut asiakkaitaan jo 20 vuotta. Nykyään pienet kivijalkaliikkeet meinaavat jäädä isompien toimijoiden jalkoihin, mikä on tosi harmillista, sillä palvelu pienemmissä liikkeissä on paljon yksilöllisempää. Asiantuntevan asiakaspalvelun lisäksi he myös kuuntelevat ja opastavat, ja itse en olisi malttanut lähteä kaupasta pois ollenkaan, niin paljon riitti juttua :) Vitsit, miten mukavia ihmisiä!

Kaupassa oli todella hyvät valikoimat kalastustarvikkeita, mikä jopa vähän yllätti minut. Hyvällä organisoinnilla kaikki oli saatu tiiviisti, mutta selkesti esille. Kun saavuin kaupalle, ihmettelin, että mitä se Pasi-myyjä pihassa touhuaa. Selvisi, että hän laittoi yhdistelmälaitteen asetuksia valmiiksi toimintakuntoon. Asiakkaan ei kuulemma tarvitse kuin hoitaa virrat ja lähteä kalaan. Ihan huippupalvelua! Ja palvelusta puheenollen, kuulin, että asiakkaalle on jopa siima puolattu valmiiksi kelalle, jos tarvitsee siinä apua. Nämä ovat ihan uniikkeja juttuja ja tätä, jos mitä, voi kutsua asiakaspalveluksi.

Sain Samfishingiltä testiin minulle merkiltään ihan uutta siimaa. Shiro on japanilaista kuitusiimaa, josta löytyy paksuuksia 0.08-0.25 väliltä. Heittojigaukseen 0.13 on hyvä paksuus ja nyt kolmen päivän kokemuksen perusteella olen aika ihastunut tuohon siimaan. Vähän aikaa sitten hankkimani uusi kela toimii tuolla uudella siimalla tosi pehmeästi ja sulavasti, aikasempi siimani oli jotenkin "rohisevampaa". Kelaus on ihan eri tuntuista ja en olisi uskonut, että kuitusiimoissakin on niin isoja eroja. Siima yleensäkin vaikuttaa näköjään yllättävän paljon kelan käytettävyyteen.

Viime viikon unelmien kalareissun jälkeen oli vähän hankala palata arkeen ja siirtyä omaan Puattiseen. Sehän oli aivan varma juttu, että kalojen määrä tulisi tippumaan radikaalisti. Käytiin torstai-iltana pikaisesti kokeilemassa eräs Pirttilahden lähettyvillä oleva paikka, jossa oli kuulemma lähiaikoina ollut isompaa kuhaa liikkeellä. Liekö ne oli kalastettu sieltä vai olivatko kalat vaihtaneet paikkaa, mutta kuhan kuhaa ei sieltä löytynyt. Täytyy käydä vielä joku kerta tsekkaammassa paikka uudestaan.

Vedet olivat lämmenneet sen verran, että ei ollut mitään havaintoa, missä syvyydessä kuha majaili. Kokeilimme useampia paikkoja ja lopulta kuhaa löytyi kuudesta metristä. Uittelin vertikaalityylillä pinkkiä jigiä ja niin vain toimi Kallavedelläkin se väri. Yhden alamitan lisäksi sain yhden mittakalan, jonka päätin fileoida vierailemassa olleelle äidilleni aamupalaksi.

Kuhahavainnot loppuivat niihin kahteen pinkkiin iskeneeseen, mutta löysimme lisäksi vähän ahvenia. Kävimme meidän perinteisellä ahvenpaikalla ja ihmehän se olisi ollut, jos ei raitapaitoja siitä olisi löytynyt. Ihan selvästi piirsi luotain alle kalaa ja uittelin taas tuttuun tapaan vertikaalilla jigiä. Pinkki on ollut kuhalle hyvä, mutta ahven ei ole siitä niin hanakasti tykännyt, joten minulla oli ahvenväritteinen jigi uitossa. Näin, kun pohjasta lähti viiva lähenemään ja nousi pari metriä. Välittömästi kova tärppi ja aloin kelaamaan ahventa veneeseen.

Se on ihan uskomatonta, minkälaisia elämyksiä kalastus voikaan tarjota. Pääsin eilen taas kokemaan ihan käsittämättömän hienon kalastuspäivän, sen kuvailussa ei voi mitenkään käyttää liikaa ylisanoja. Upea, mahtava, tapahtumarikas, unohtumaton. Olen vieläkin ihan fiiliksissä, yleensä tuollaisia reissuja pääsee tekemään vain unissaan.

Vähän aikaa sitten kerroin päässeeni kalaan kalastusopas Teemu Hiltusen kanssa, pääset lukemaan meidän huippureissusta tästä. Nyt minulle tarjoutui mahdollisuus päästä kalaan kahden kalastusoppaan kanssa, Teemun lisäksi veneessä olisi Peter Lahti. Arvostan Peteriä tosi paljon ja hän on tottakai Suomen ykkösnimi jigikalastuksessa. Olin erittäin innostunut tarjouksesta ja ilman muuta halusin lähteä mukaan oppimaan ja kalastamaan.

Teemu tuli hakemaan minut aamulla seitsemältä ja tarkoitus oli kalastaa koko päivä Vuotjärvellä. Ajettiin Lastukoskelle, josta pystyi laskemaan veneen.

Kylläpä on sää suosinut suomalaisia viime päivinä ja ihanaa on ollut olla ulkoilmassa. Lähiaikoina on tullut kalastettua tosi paljon, mutta ei missään nimessä kyllästymiseen asti. Kalakelit eivät enää parempia voisi olla, tuulen puuskatkin nolla metriä, mikä on tosi harvinaista herkkua.

Käytiin perjantai-iltana Hietasalon suunnilla kalassa, sillä olen vähän kyllästynyt Pirttilahden samoihin vanhoihin paikkoihin. Pirttilahti on ollut jotenkin hirmuisen kitsas kalojensa kanssa koko kesän. Viime viikolla kävin pari reissua uusilla paikoilla, Teemun kanssa maanantaina ja Kimin kanssa keskiviikkona. Jotenkin tuntui, että heidän paikoillaan kalaa näkyi paljon enemmän, kuin minun omilla perinteisillä Pirttilahden pateilla. Nyt aion vähän alkaa kartoittamaan uusiakin seutuja, jotta saan lisää hyviä paikkamerkkejä plotteriin. Ollinselkä, Roninselkä ja Hirviselkä, erittäin mielenkiintoisia ja potentiaalisia paikkoja. Jokainen toki on iso selkä, joten kovassa aallokossa ne paikat täytyy unohtaa. Roninselällä kylläkin on paljon saaria, joten niiden suojassa pystyy tuulisella kelillä kalastamaan.

Perjantai oli ihme päivä, ei löydetty merkkiäkään kuhista! Outoa. Jonkun verran löytyi ahvenia ja olivat kyllä hurjalla purulla sen aikaa, kun parvi vieressä pysyi. Kun kelasi muutaman kierroksen jigiä, kalat repivät ja tärppivät. Kun kelasi uudestaan, ahvenet tappelivat jigistä koko ajan. Joka ikisen kelauksen jälkeen piti tehdä vastareita, mutta kun eivät pikku pirulaiset tarttuneet.

Kumma homma, miten veri vetää vesille jatkuvaan. Ehkä nämä hyvät kelitkin "pakottavat" kalaan, kun kelin muutokset tapahtuvat aina niin nopeasti. Huomenna voi taas olla harmaata, märkää ja kylmää. Kalakalenterillakin on varmasti osuutta kalastushimoon, sillä taivaalla mollottaa lähes täysikuu ja yliopiston viisaiden ihmisten mukaan kaloilla on silloin nälkä.

Olin eilen ystäväni Kimin kanssa kalassa, saatatte muistaa meidän edellisen reissun ja Kimin viistokaikuluotaimen :) Jos reissurapsa meni silloin ohi, niin se löytyy tästä. Eilen olisi ollut tosi hyvä päivä kalastaa, mutta tuuli oli todella kova. Mentiin kalaan Ollinselälle ja perille päästyä tuntui, kuin olisi oltu puoli tuntia Särkänniemen Tukkijoessa. Vene lähes lensi aaltojen päällä ja heitti vähän väliä vettä niskaan. Minä pompin keulassa kuin Plussapallo, hieman oli istumalihakset kipeänä sen jälkeen =)

Perillä kalastus oli aika haasteellista, kun vene ei meinannut pysyä ankkurissa ja tuuli teki siimaan inhottavia tuulipusseja. Jigeihin tuli joitain tärppejä, mutta kaloja oli tosi vaikea tartuttaa. Vene keikkui puolelta toiselle ja keli oli kyllä yksi haastavimmista ikinä.