Tervetuloa lukemaan
Fish Me Luck blogia
tiistaina 19.7.2016 | by Jaana Jekkonen | 0 kommenttia
Kyllä kalastus on ihanaa! Olen viime aikoina ihmetellyt blogissa, missä kalat luuraavat. Pähkäilyni huomattiin ja sain ongelmiini ammattiapua. Kuopiolainen kalastusopas Teemu Hiltunen pyysi minut mukaansa Kallavedelle ja halusi näyttää, että kyllä siellä järvessä kalaa on, ne vaan täytyy osata etsiä.
Teemu perusti keväällä Lohimaa Fishing Services kalastusmatkailuyrityksen ja tarjoaa opaspalveluita Kuopiossa ja lähialueilla. Teemu on moniosaaja kalastuksen saralla ja häneltä luonnistuu niin perhokalastus kuin vetouistelukin, mutta viime vuosina jigikalastus on noussut kalastusmuodoista ykköseksi. Asiakkaiden kanssa hän tekee yleensä jigausreissuja, sillä kokematonkin oppii heittojigaamaan hetkessä. Se on tehokasta ja helppoa, eikä sitä oikeastaan voi tehdä väärin. Jigailussa kalastajien omat pienet variaatiot esimerkiksi kelauksessa, saattavat olla yllättävänkin tehokkaita.
[caption id="attachment_2720" align="alignnone" width="1024"] Kuvaa klikkaamalla pääset lohimaafishing.com verkkosivuille[/caption]
sunnuntaina 17.7.2016 | by Jaana Jekkonen | 13 kommenttia
Kyllä voi harrastaminen olla haasteellista. Yksittäisiä pieniä kalan näköisiä otuksia löytyy aina välillä jostain, mutta suuret parvet ovat karkuteillä. En vaan löydä niitä :( Olen taas pöristellyt Puattisella monta päivää kilometritolkulla ilman kotiintuomisia. Välillä jopa epäilen, että veneen runkoon on piilotettu kalan karkotin, sillä luotaimen näyttö piirtää pohjaan niin vähän liikettä. Luultavasti jopa NASAn avaruusluotain piirtää Marsin pinnalle enemmän elämää, kuin minun kaikuluotain Kallaveden kalapaikoille.
Tykkään vertikaalijigata, mutta usein homma menee pelkäksi jigien pesuksi, koska kalaa ei löydy. Ehkä heittelemällä saalismäärät olisivat isompia, sillä kalastettava alue olisi niin paljon suurempi. Vertsuillessa kalapaikan täytyy olla tosi varma ja kalojen juuri veneen alla. Heittelemällä taas pystyy napsimaan kaloja vähän kauempaankin. Ehkä ensi kesäksi hankin paremman luotaimen, jotta kalojen etsiminen nopeutuisi ja helpottuisi. Saalismäärät voivat toki olla yhtä surkeita siltikin =)
Sain viime viikolla testiin PP-Lures vertikaalijigejä, kun Perttulan Petri laittoi postia. Jigit ovat erittäin houkuttelevan näköisiä ja - värisiä, ja käsityönä valmistetut jigit ovat myös laadullisesti ihan toista maata, kuin teollisesti valmistetut. Materiaali on tosi jämäkkää, tiivistä ja "sitkeää", ja kun koukun pujottaa jigiin, kumi ei säikähdä vaikka siihen joutuisi tekemään uusintapujotuksen. Myöskään kalan hampaat eivät järsi jigiä heti piloille, kuten pehmeämmille "markettijigeille" saattaa käydä. Osa Petrin lähettämistä jigeistä on pimeässä hohtavia, joten hämärämpinä päivinä jigiin voi "ladata valoa" :)
tiistaina 12.7.2016 | by Jaana Jekkonen | 2 kommenttia
Yksi aurinkoinen ja kuiva päivä rankkasateiden välissä on pakko käyttää hyväksi. Eilen ei ollut tarkoitus edes mennä kalaan, mutta yksi kysymys muutti päivän suunnitelmat. Kaverini Kimi kysyi lähtisinkö hänen mukaansa, kun hän oli lähdössä Kallavedelle illaksi. Tottakai lähdin. Kelikin oli ihan toista maata, kuin viikonloppuna.
Laittelin kotona varusteita valmiiksi ja koko ajan tuntui siltä, että jotain puuttuu. Olimme lähdössä Kimin veneellä, joten en tarvinnut plotteria tai kylmälaukkua. Päätin jättää myös tasurit kotiin, siksi kai olo niin omituinen olikin. Pilkkiminen on vaikeaa ilman luotainta ja uitella nyt muutaman kympin tasureita näkemättä pohjaa.. Hui, pelottaa ajatuskin. Omassa veneessä uskallan tasureita käyttää, kun voin seurata koko ajan luotaimesta etteivät aarteet tartu pohjaan... Keskityin eilen siis pelkästään jigien heittelyyn. Kimi tuli hakemaan minut neljältä ja tämä kassialma lähti vain kahden kassin kanssa matkaan, yleensä kun niitä on vähintään neljä =)
Kimillä on veneessä ihan huikean hieno Garminin viistokaikuluotain ja meinasin pyörtyä, kun näin luotaimen toiminnassa ensimmäistä kertaa. Mentiin eräälle tutulle matalikolle, jonka olen nimennyt Kimin matalaksi. Hän sai siitä yli kolmosen kuhan vähän aikaa sitten. Olen heitellyt paikalla usein jigiä, mutta koskaan ei ole jigi meinannut jäädä pohjaan. Eilen ajoimme hitaasti alueen yli ja näin luotaimesta, että pohjassa oli ihan älyttömästi kiven murikoita. Miten voi kaikuluotain piirtää noin tarkasti joka ikisen kiven? Olisin voinut tuijottaa sitä luotainta koko illan kalastamatta lainkaan, niin mielenkiintoista se oli!
sunnuntaina 10.7.2016 | by Jaana Jekkonen | 7 kommenttia
Litimärät terveiset Kuopiosta! Täällä on satanut ihan älyttömästi jo viikon, eikä loppua näy. Ensi viikon ennusteet näyttivät myös pelkkiä pisaroita, joten tässäkö se kesä nyt menee ikkunasta katsoen?
Viime viikko oli pidettävä taukoa kalastuksesta sateen vuoksi. Jouduin käymään viikolla kaksi kertaa tyhjentämässä veneen, kun meillä ei ole pilssipumppua Puattisessa. En tiedä onko tuo Finnmasterin malli itsestään tyhjenevä (ja mitä se ylipäätään tarkoittaa), joten on käyty aina sateella se tyhjentämässä. Kyllä siinä lattiassa on tulppa, josta lähtee putki veneen takaosaan. Ajaessa ainakin saa lattian tyhjennettyä, jos tulpan aukaisee. No, suht nopea se on käydä tyhjentämässä "manuaalisestikin", kun satama on kävelymatkan päässä.
Viikon ensimmäinen ihme tapahtui torstaina, kun vene kaipasi vesien poistoa. Menin satamaan, astuin veneeseen ja aloin lappaa sangolla vettä järveen. Vähän ajan kuluttua meinasi silmät tippua päästä, kun pulpetin takaa uiskenteli ahven! Ihka elävä ahven. Kuka, mitä, missä, milloin? Päässä löi tyhjää, että miten tämä on edes mahdollista? Oli asialla sitten ollut ihminen, lokki tai Ahti, päivän naurut oli taattu :)
tiistaina 5.7.2016 | by Jaana Jekkonen | 4 kommenttia
Kalastusrakkausruno
Ensisilmäyksestä se monesti alkaa, sen jälkeen mennäänkin juoksujalkaa.
Kalaan on kiire ja aina jaksaa, yötä päivää, maksaa mitä maksaa.
maanantaina 4.7.2016 | by Jaana Jekkonen | 6 kommenttia
Viime viikolla loksahti palaset kohdalleen ja sain viimein kauan kaivatun mittakuhan, tai itse asiassa parikin kappaletta. Ne on jo mutusteltu parempiin suihin ja oli kyllä niin hyvää, ettei melkein sanotuksi saa. Pannulla voissa rapeaksi paistettuja ja pelkällä suolalla maustettuja fileitä, ei ehkä maailmasta parempaa herkkua löydy :)
Se viime keskiviikkoinen kalastusreissu oli kyllä jotain ihan uskomatonta, kun kalaa oli niin paljon liikkeellä. Kyllähän minä tiesin, että silloin oli ne kuuluisat maailman kirjat sekaisin, mutta valitettavasti ne näköjään jo heti seuraavana päivänä oli saatu takaisin järjestykseen. Eipä ollut Ahti höveli setä enää torstaina =)
Kävin kalassa neljänä yönä putkeen aamuyön puolelle asti. Kolmeen viimeisimpään yöhön ei löydetty kalaa edes pientä osaa siitä, miten paljon sitä näkyi keskiviikkona. Viime torstaina suunnattiin edellisillan hotspotille, mutta luotain piirsi lähes tyhjää. Sain minä illan aikana kolme alamittaista kuhaa ja pari haukea, mutta ne mittakalat olivat taas teillä tietämättömillä. Tai oikeastaan yksi kuhista olisi ollut juuri mitallinen, mutta pistin sen ruipelon kuitenkin takaisin kasvamaan.