Wuhuu, mittakala löytyi, olen niin iloinen :) Eilen oli koko päivän huippukeli ja lämpöä ja kirkkautta piisasi. Päätin lähteä illaksi kaverini kanssa kalaan, vaikka usein tuollaisilla keleillä saa pyytää tyhjää. Nyt jälkeenpäin kun ajattelen eilistä, minusta tuntuu, että Ahti sai auringonpistoksen, sillä se oli ihan eri mies kuin ennen. Voisi jopa sanoa, että höveli :)

Suunnitelmissa oli mennä suoraan "ahvenpaikalle", jossa on viime reissuilla näkynyt joka kerta raitapaitoja. Matkanvarrelle sattui kuitenkin pari matalikkoa, joihin oli pakko pysähtyä tsekkaamaan tilanne. Ensimmäinen matalikko antoi vain pari pientä ahventa, joten kokeilimme vielä toisen etapin ennen määränpäätä.

Tämä toinen paikka antoi viikonloppuna alamittakuhaa, joten potentiaalia siitä löytyi. En kuitenkaan uskonut, että siitä löytyisi niin paljon potentiaalia, mitä luotain minulle eilen näytti. Garmin kävi ihan kuumana, hyvä ettei kärähtänyt, kun joutui piirtämään niin paljon elämää pohjaan. Tuo vempele ei ole koskaan näyttänyt niin paljon kalaa meidän veneen alle. Minulle tuli jopa vähän outo olo, kun ajattelin viime ja tämän kesän reissuja ja mietin, että olisiko jossain oikeasti ollut tällaisiakin paikkoja tarjolla. Yleensä kun näemme jossain pari kalaa, niin äkkiä pakkia ja kalastamaan.

Kuten viime postauksessa kerroin, vietimme Juhannuksen perinteisesti risteillen. Palasimme kotiin kuitenkin jo lauantaina, joten kalaan lähtö houkutteli pahasta jet lagista huolimatta =) Vai mikähän lie ramasi, kun aikaero ei kuitenkaan ollut kuin tunnin ;)

[caption id="attachment_2560" align="alignnone" width="1024"] Päivä Tukholmassa imee mehut =)[/caption]

[caption id="attachment_2545" align="alignnone" width="1024"] Karttaselain toimi vähän isommassakin Puattisessa :)[/caption]

Viikon hiljaiselo blogissa ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi käynyt kalassa. Kyllä minä olen ravannut siellä useammankin kerran, mutta kun Ahti sanoo ei, silloin se tarkoittaa ei. Toisin sanoen raportoitavaa ei ole ollut.

Suunnilleen kaikki muut Suomen kalastajat ovat saaneet hyvin mittakuhaa viime aikoina, mutta minun siiman päähän ovat osuneet ne miniyksilöt. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun nälkä ei lähde alamittoja vapauttamalla. Minulle on annettu vinkkejä ottiväreistä ja ottipaikoista ja viime perjantaina siivoilin pakastimeen tilaa muutamalle kilolle kuhafilettä, oli nimittäin semmoinen ottipaikka tiedossa. Siitä kalapaikasta ei mitenkään pystyisi palaamaan kotiin tyhjin käs.. kylmälaukuin. Kuulemma virtaavat salmet ovat nyt se sateenkaaren pää.

Viime viikonloppu oli säiden puolesta hyvinkin "suomenkesäinen" eli kylmä, tuulinen ja todella sateinen. Perjantai-illaksi sattui kuitenkin muutaman tunnin ajalle ihan suht hyvä keli, joten käytettiin tilaisuus hyväksi. Lähdettiin illalla yhdeksän maissa ja suunnattiin suoraan erääseen salmeen. Luotto kalantuloon oli tapissa, olin ihan varma mittakalasta.

Koitti viimein sekin päivä, kun sain houkuteltua naispuolisen ystäväni mukaan kalaan. Ehkäpä minun kohdalla tuon sanan 'tyttö' voisi jo laittaa lainausmerkkeihin, mutta menkööt nyt vielä tämän kerran =) Lähdettiin eilen Anniinan kanssa alkuillasta Kallaveden aalloille ja kyllähän minulla kieltämättä oli pieni pelko takaraivossa, että kuinka reissu sujuu ja käyttäytyykö Puattinen nätisti. Todennäköisesti Anniinaa pelotti vielä vähän enemmän.

[caption id="attachment_2497" align="alignnone" width="768"] Innokkaana lähtöä odotellen[/caption]

[caption id="attachment_2496" align="alignnone" width="768"] Tässä vaiheessa odotukset olivat vielä korkealla =)[/caption]

Pienestä se on kiinni, että pääsisin kuhan makuun, mutta onhan se kuha semmoista herkkua, että sitä passaa vähän odottaakin. Eihän siitä edellisestä mitallisesta ole kauankaan aikaa. Olisiko ollut peräti vuonna 2015, kun tuoretta kuhafilettä viimeksi maistelin, joten jos tämän vuoden puolella pääsisi kokkaushommiin. Olisihan se tärkeää saada niitä omegoitakin, kun suositus taisi olla kaksi kertaa kalaa viikossa, ei kaksi kertaa vuodessa.

Viikolla myrskysi aika ikävästi, joten veneilyt sai tyystin unohtaa. Käytiin lasten kanssa Kuopion museossa ja kuinkas sattuikin, siellä oli Kallaveden kalat näyttely. Kiva nähdä, että kyllä siellä järvessä todistettavasti kalaa on, mutta koomista, että kalastusbloggaaja joutuu menemään museoon asti nähdäkseen niitä =)

Huomasin, että tänään on päivälleen kaksi vuotta siitä, kun aloin bloggaamaan. Kiitos kaikille vanhoille ja uusille lukijoille, mukavaa saada kommentteja ja kuulla muidenkin kalastuskokemuksia. Onkohan joku lukija seurannut blogia ihan alusta asti? :) Välillä mietin, että kiinnostaako minun jutut ketään, kun kommenttipuolella on hiljaista, joten pliis, rohkeasti vaan kommentoimaan enemmänkin. Minusta on kiva kirjoittaa, toivottavasti teistä on kiva lukea =)

Kuka tilasi myrskyn? Kalastushaaveet täytyy unohtaa pariksi päiväksi ja keksiä tekemistä sisätiloissa. Postisetä luki ajatukseni ja toi terveisiä SKES ry:ltä Kalamaraton-dokumentin muodossa. Kalastuksesta kertovia ohjelmia on aivan liian vähän tarjolla ja mielelläni katsoisin niitä enemmänkin.

Alla olevat kuvakaappaukset: Onkijan Helsinki - Kalamaraton

Onkijan Helsinki - Kalamaraton (Siloneula Production) kertoo Helsingissä vuosittain järjestettävästä kalastuskilpailusta, jossa joukkueiden tavoitteena on saada mahdollisimman monta kalalajia 24 tunnin aikana. Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES on järjestänyt Kalamaraton-kilpailun vuodesta 2001 alkaen ja kyseinen dokumentti on kuvattu vuonna 2015. Dokumentissa keskitytään seuraamaan Kalakerho Siloneulan kisaamista, mutta kilpailun lomassa kuullaan myös mielenkiintoisia haastatteluja sekä muistoja edellisiltä kisavuosilta. Nykyään Kalamaratonissa joukkueet saavuttavat jopa yli 30 eri kalalajia, kun ensimmäisinä vuosina lajeja saatiin vain puolet siitä.