Voi että minä näytän kauniilta lierihattu päässä, nauramiselle ei tule loppua =) Tulee mieleen Putouksen sketsihahmo Nuuskamuijanen. Tässä on ollut viime päivinä vähän kaikenlaista jyystöö. Ilmojakin on pidellyt, kuten olette varmaan huomanneet ja tunteneet. Minä tosiaan olen tuntenut näiden kelien lämpöaallot ihollani. Sillä iholla, jonka olen vuorannut merinovillalla ja thermotoppa-asulla.

Totta puhuen minä en opi millään pukeutumaan oikein. Pelkään kylmää, joten liioittelen aina vaatteiden kanssa. Jo viikonloppuna Sotkalla minulla oli kuuma, kun pistin samat vaatteet päälle, kuin pilkille. Pelotti, että kylmä hohkaa veden pinnasta, kun vesi on vasta kolme asteista. Turhaan pelkäsin, ei ollut kylmyydestä tietoakaan.

[caption id="attachment_2266" align="alignnone" width="1024"] Sunnuntaiaamu Puutossalmella[/caption]

Vihdoin koitti päivä, kun Puattinen pääsi vesille talven jälkeen. Kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan ja aamulla seitsemän jälkeen meinasi pikkuisen hermoja kiristää.

Koko viikko odotettiin tätä päivää, jolloin päästäisiin viimeinkin korkkaamaan avovesikausi ihan kunnolla. Sotka oli sotasuunnitelma, sillä veneluiska oli jo viikko sitten sula. Heräsin neljältä ja kuuden jälkeen oltiin jo onnellisina matkalla. Että minä olin innoissani!

Kuulostaa erikoiselta, mutta Vappuaattona kello seitsemän Kuopion yksi harvoista sulista veneluiskista oli suosittu. Siellähän oli tuttuja veneenlaskupuuhissa ja päivän mittaan useampikin Puattinen lähti Puutossalmen luiskalta himojaan taltuttamaan. Kyllä meitä hulluja riittää.. Vähän oli vielä jäähilettä pinnassa ja sumuakin rutkasti, mutta ei haitannut. Pakko päästä kalaan.

Näin tänään sulan veneluiskan, what a feeling! Käytiin Puutossalmella tsekkaamassa Sotkan jäätilanne ja eikös sieltä olleet jäät hävinneet jo isolta alueelta. Viikko sitten oli vielä paljon jäätä luiskan kohdalla ja nyt vesi liplatti ihanasti lossin ympäristössä. Niin se homma etenee.

[caption id="attachment_2218" align="alignnone" width="1024"] Sotkanselkä 24.4. Puutossalmelta kuvattuna[/caption]

Otin virvelin ja muutaman vieheen mukaan, silä halusin testata osaanko vielä heitellä. Kyllähän se sujui, mutta alkukankeutta oli havaittavissa :) Kalojahan minä en edes yrittänyt saada, hui. Miten sitä muka osaisi sellaisen nostaa kuivalle maalle. Tuntuu, että talven jälkeen joutuu kesäkalastuksen aloittamaan aina alkeista. Heitotkin olivat vain kymmenen metriä. Kai sitä tästä vetristyy kevään edetessä.

On tämä kamalaa, kun ei pääse kalaan! Odotan niin malttamattomasti jäiden sulamista ja Puattisen vesille laskemista. Onneksi saatiin Pirttilahdesta venepaikka, niin vesille pääsee halutessaan lyhyelläkin varoitusajalla. Kävin tässä yhtenä päivänä laiturilla kävellen ja kahdeksan minuuttia meni kotipihasta rantaan. Ja tuossa Pirttilahdessa on erittäin mukavan näköisiä kalapaikkoja ja Sotkallekaan ei ole kuin reilu 10 kilometriä. Ihme juttu, jos ei ala kuhia löytymään :) (Mutta kalastushan on ihmeitä täynnä, joten…)

[caption id="attachment_2187" align="alignnone" width="768"] Puattisen kotisatama[/caption]

[caption id="attachment_2188" align="alignnone" width="1024"] Ei ole enää montaa kymmentä senttiä, sitten pääsee =)[/caption]

Niin vain vierähti viimeinenkin pilkkipäivä tänä talvena. Loppuun asti sitä jaksoi yrittää ja toivoa avannosta nousevan edes jotain, mutta jo se pelkkä "jotain" oli liian tiukassa. Viime kauden viimeinen päivä antoi yli kiloisen ennätysahvenen, jota oli koko talvi jahdattu. Tämän kauden viimeinen päivä ei antanut mitään. Sellaista se kalastus on :)

Perjantaina kävimme Pirttilahdessa etsimässä ahvenia ihan matalasta. Kuulin juoruja, että Kallavesi on antanut hyviä fileahvenia 1,5 metrin vedestä. Kyllähän minäkin kalaa löysin, mutta koko ei ollut ihan sitä mitä toivoin. Testasin viimein pari vuotta sitten lahjaksi saamaani haarukkavapaa ja mikäpä siinä oli kaloja nostellessa, kun kerrankin kalaa oli alla ;) Käsi kävi ahkeraan ja yhdestä avannosta nousi talven kappalemääräisesti paras saalis =) Hui, tuommoinen pilkkimistyyli tuntui jopa mukavalta ja eihän sitä meinannut malttaa lopettaa ollenkaan.

Eilen oli taas tämän tasuripilkkijän pakko palata ruotuun ja vaihtaa tasapainopilkkeihin ja syvempiin vesiin. Kalantulohan loppui kuin seinään, mutta nostelin kissoille edellisenä päivänä sitä pientä silppua jo ihan tarpeeksi. Eilisen saldona oli aamulla tullut hauki ja pari ahventa.

Aijai, vähiin käy ennen kuin loppuu. Eiliselle oli luvattu matalapainetta ja sadetta, joten minulla oli joku kumma etiäinen, että talven ahvenhanat aukeaisivat. Eilisen perusteella minulta ei kannata ostaa ennustajan palveluita, meni taas vaistot täysin vikaan.

Pahimpana pelkona oli, että sateisen ja kylmän mp-päivän jälkeen laahustetaan rantaan häntä koipien välissä kuin uitetut koirat. No siinähän kävi juuri niin. Ihan hirveä päivä suoraan sanottuna, en ottanut edes kuvia. Niin surkeita kuvia katsellessa tulisi vain surullinen mieli. Mentiin kotiin, ravisteltiin turkit kuiviksi ja heräteltiin toivoa seuraavaa päivää varten.

Tänään päätettiin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa ja lähteä vasta sitten kalaan. Puhelin soi puoli kuudelta, koska ahvenpaikalla oli kuulemma ilotulitus käynnissä ja sinne pitäisi lähteä niin nopeasti kuin pystytään. No siinä ei kauan nokka tuhissut, koko talvi on "banaaneita" etsitty ja odotettu, nyt ne olivat siellä. Kun vihdoin päästiin määränpäähän, näin vain tyhjät banaaninkuoret. Syönti oli ja meni, mitäs nukuin. Kaverin Kommoon oli paukuttanut ajoparvi ihan huolella, mutta hyvistä tärpeistä huolimatta vain yksi puolen kilon ahven tuli jäälle asti.