Yhteistyössä Lucky John Finland Oy:n kanssa

Viime postauksessa esittelin testiin saamaani Norfin Kvinna talvipukua. Odotin malttamattomana seuraavaa pilkkireissua, jolloin pääsisin testaamaan pukua ihan oikeissa olosuhteissa jäällä. Pukuhan lupaa pitää pilkkijän lämpimänä jopa -25 asteisessa pakkasessa, mutta "valitettavasti" (onneksi) ihan niin kylmät testiolosuhteet eivät nyt olleet.

Valitsin talvipuvusta itselleni tarpeeksi reilun koon, jotta puvun alle mahtuu kalastusvaatteiden alla käyttämäni kuivapuku. Norfin Kvinna puvusta kannattaa ottaa mieluummin vähän liian reilu koko, sillä myös vaatteiden alle jäävä ilmakerros auttaa pysymään lämpimänä. Lisäksi talvipuvun alle kannattaa valita hyvät ja hengittävät vaatekerrokset. Nyt keväällä kelit alkavat olla jo melko lauhoja ja pilkkipuvun alle ei tarvitse enää montaa kerrosta vaatteita, mutta aina tulee uusia talvia, jolloin pakkasmittari voi näyttää jäätäviä lukemia :)

Yhteistyössä Lucky John Finland Oy:n kanssa

Sain mahdollisuuden testata Suomen markkinoille tulevaa uutta vaatemerkkiä nimeltään Norfin. Se on yksi suosituimmista kalastusvaatemerkeistä Baltiassa, joten on tervetullutta saada tänne meillekin uutta tarjontaa kalastusvaaterintamalle. Merkiltä löytyy mukavasti vaihtoehtoja sekä naisille että miehille.

Naispilkkijänä olen kokenut ongelmaksi hyvien ja laadukkaiden pilkkivaatteiden löytämisen, sillä niitä on melko vähän tarjolla. Monesti vaatteet ovat suunnattu enemmänkin ulkoilijoille ja retkeilijöille, joten kalastavat naiset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Pilkkipuvun olisi ennen kaikkea oltava lämmin, sillä esimerkiksi itse käyn pilkillä jopa 30 asteen pakkasessa. Lämpöpukuja kyllä löytyy jonkin verran markkinoilta, mutta usein niiden miinuspuolena on hengittämättömyys. Puku pitää lämpimänä, mutta jos tulee kuuma, puvun alla olevat vaatteet hiostuvat ja sen jälkeen tuleekin kylmä. Kaupoista löytyvät lämpöpuvut ovat myös harmittavan usein suunnattu miehille.

Pitihän se tänäänkin lähteä pilkille, kun niin hienoa keliä lupasi. Järvet eivät ole nyt kaloja antaneet, joten lähdettiin käväisemään eräällä tutulla lammella ensimmäisen kerran tänä talvena. Säätiedotus näytti samoja lukemia kuin parille edelliselle päivälle (olin läkähtyä eilen!), joten paksu toppatakki sai luvan jäädä kotiin. Viime päivät olen roudannut sitä ahkiossa turhan panttina.

Kello soi puoli viideltä ja kuuden maissa lähdettiin lampea kohti. Sinne on muutama kymmenen kilometriä matkaa, joten jäällä oltiin seitsemän aikaan. Matkalla auton lämpömittari näytti -8C ja pikkuisen alkoi huolestuttamaan, että tuleeko minulle kylmä. Jäällä kävi pieni, mutta erittäin kylmä tuulenvire. Pyysin aurinkoa nousemaan nopeammin. Anna sitä lämpöä nyt! Mikähän ihmeen älynväläys oli jättää talvitakki kotiin maaliskuussa. Hienosti Jaana, nyt kun vielä flunssan iskee..

Minulla ei ollut tänään kaikuluotainta mukana ollenkaan, sillä tuolla lammella kalat tulevat yleensä alle kahdesta metristä. Olihan se vähän orpo olo pilkkiä ilman luotainta, mutta kyllä siihen tottui. Aamun ensimmäinen kala kävi maistelemassa Kalapelen ahvenväritteistä Nulikka-tasuria. Tunsin, kun kala kävi tökkäämässä ja tein vastaiskun. Ei tarttunut. Se tuli uudestaan, enkä vieläkään saanut sitä tarttumaan. Kolmas kerta toden sanoi ja repäisin kunnolla. Nyt oli kiinni ja aloin nostamaan kalaa jäälle. Siimaa ei ollut kuin reilu metri, joten tottakai tasuri jäi jonnekin avannon reunaan kiinni. Siinä se kala köllötti avannossa ja olin varma, että se karkaa, kun alan irroittamaan tasuria. No onneksi pysyi sittenkin kiinni. Talven tähän mennessä isoin ahven oli jäällä, mahtava fiilis!

Blogissa on ollut hiljaista muutaman päivän, joten luulitte varmaan etten ole käynyt kalassa. No olenhan minä käynyt, mutta niistä reissuista on vaikea keksiä kerrottavaa. Luulin, että Sonkarin jälkeen kalaa tulee muualtakin yhtä mukavasti, mutta tuntuu, että olen aina väärässä paikassa väärään aikaan.

Keskiviikkona keli oli sateinen ja kylmä, mutta koska joskus ahvenet innostuvat syömään matalapaineen saapuessa, lähdettiin uhmaamaan räntäsadetta. Päivän tapahtumat jäivät yhden jättiläisen tärppiin. Sain tasuriin tärpin välivedestä ja isku oli niin kova, että sormi nyrjähti =) Kala pysyi vähän aikaa kiinni, mutta sitten se irtosi. Tuskin se olisi kutosen avannosta ylös mahtunutkaan, joten kaikki pääsivät helpommalla, kun koukku irtosi suupielestä. Kaikenlaisia mörköjä sitä järvissä asustaa :)

Kallavettä on koluttu nyt aika paljon ilman mitään suurempia saaliita, joten ehkäpä joku toinen lähijärvi olisi suotuisampi meille. Olihan Sonkarikin... Lähdettiin perjantaina Suvakselle ensimmäisen kerran elämässä pilkille. Järvi on iso ja ensikertalainen joutuu etsimään sieltä ahvenia kuin neulaa heinäsuovasta. Pistin aamulla kuvan Suvakselta Fish me luckin facebook-ryhmään ja sainkin heti kalapaikkavinkkejä yksityisviestillä. Lähialueelta oli tullut ahvenia ja sinne oli kuulemma tehty laikkujakin valmiiksi. Sepäs kuulosti erittäin mukavalta. Eikö tarvitsisi tehdä muuta, kuin kävellä valmiille avannolle ja nostella kalat pois? Ok, sopii minulle :)

Mummolan reissu heitetty ja tulipas siinä samalla käväistyä myös Sonkarilla. Ihme on näköjään tapahtunut, sillä löysin ahvenia! Niin ihana tunne :)

Ihana tunne oli myös mummolassa odottaneet terveiset Kortelaisen Raijalta Suonenjoelta. Olin saanut upeita kynsikkäitä ja vielä kolmet kappaleet. Kahdet olivat perinteisempää mallia ja kolmannet oikein luxus-kynsikkäät, jotka ovat tosi mukavat kädessä. Tänään pidin niitä koko päivän ja eipä takertuneet koukut kertaakaan ja kalojen irroituskin sujui ilman sotkuja. Kiitos Raija, näille on käyttöä! :)

[caption id="attachment_1820" align="alignnone" width="768"] Kyllä nyt kelpaa esitellä räpylöitä =)[/caption]

Nyt menee heikosti :) Kirjoita siinä sitten kalastusblogia, kun kalastusreissujen aikana ei tapahdu mitään! Ja niitä reissuja on nyt neljä takana.

Viime maanantaina lähdettiin kokeilemaan Rönön sunnuntaina pieniä, mutta hyviä merkkejä antanut paikka. Sinnehän meni jäätie, joten kulku oli helppoa. Isommista kaloista ei kuitenkaan saatu havaintoja ja minulla päivän ainokainen oli sormen mittainen ahven, hurraa.

Kuulin, että Kallavedestä on saatu morrivehkeillä hyviä ahvenia, joten ajattelin hakea seuraavalle reissulle toukkia. Olisihan se kiva saada muutama ahven, vaikka sitten toukkien avulla. Keskiviikkona suunnattiin Kelloselälle. Viima oli aika kova ja jää tosi loskaista, joten reikien tekeminen oli hirveää. Kovin suurta nautintoa reissusta ei saanut ja kaiken "kruunasi" totaalinen kalattomuus. Kaloja ei yksinkertaisesti ollut koko Kelloselällä, yksi meidän porukasta taapersi useamman kilometrin etsien kaloja, mutta lopulta se oli uskottava, että eivät ne siellä olleet. Eipä siis auttaneet toukatkaan kalojen narraamisessa. Koti kutsui.