Ei löydy isoja ahvenpotteja mistään. Parina viime päivänä ahvenen syönti on onneksi näyttänyt pieniä elpymisen merkkejä, mutta ihan yksittäisiä ovat saaliskalat olleet.

Perjantaina lähdettiin kokeilemaan Juurusvettä. En ole koskaan käynyt siellä aiemmin pilkillä ja voi olla, että en mene toista kertaa :) Se järvi käyttäytyi minua kohtaan vähän ärsyttävästi. Oltiin yhdeksältä jäällä ja aikomuksena oli kierrellä 6-8 metrin penkkoja. Mentiin kesällä pieniä kuhia antaneelle paikalle, josta pilkkikaveri sai pari talvea sitten hyviä puolen kilon ahvenia. Potentiaalinen paikka siis.

Jäällä oli lunta muutama kymmenen senttiä ja kulkeminen raskasta. Kaiku oli hiljainen ja piirsi vain omaa tasuria joka paikkaan. Puolen päivän aikaan saatiin pilkkikaverin kanssa hepulikohtaukset ja todettiin, että meillä on pilkkimiesten ylikunto. Ollaan etsitty syöviä ahvenia niin ahkerasti (hulluna) ilman tulosta, että kyllähän se jossain alkaa tuntumaan. Keli muuttui pikkuhiljaa hirveäksi ja se ei ainakaan parantanut mielialaa. Päätettiin lähteä rantaa kohti, mutta kokeiltiin vielä aamun ensimmäiset avannot.

Tänään suuntana oli Virmasvesi. Oltiin jäällä yhdeksän maissa ja päätettiin aloittaa kalastus muutaman sadan metrin päässä olevalta penkalta. Vettä siinä oli kuutisen metriä. Keli oli tänään aikalailla samanlainen, kuin viimeisen viikon aikana kaikkina päivinä eli lumen rätkytystä. Suuria toiveita ei päivälle siis ollut.

Tänään repusta löytyi myös pieniä mikrotasureita, sillä sain vinkkejä, että isot tasurit kannattaisi jättää kotiin. En jättänyt, mutta otin isojen kaveriksi pienempiä. Ennen vanhaan pilkin vain mikrotasureilla ja hyviä ahvenia sain niilläkin. Ei se vieheen koko siis ole verrannollinen saaliskalan kokoon. Nykyään tulee uitettua isompia vieheitä, mutta pitäisi jaksaa välillä kokeilla myös pieniä karvapyrstöjä.

[caption id="attachment_1749" align="alignnone" width="1024"] Tämä löytyi kalastuslaatikon kätköistä, taitaa olla suoraan 90-luvulta =)[/caption]

Kirjoittelin viime viikolla Pirttilahden kalastusreissuista. Perjantaina löydettiin savuahvenia ja tarkoitus oli lähteä lasten kanssa lauantaina nostelemaan isoja ahvenen kölliköitä jäälle. Minä kun luulin löytäneeni ihan huipun kalapaikan..

[caption id="attachment_1726" align="alignnone" width="768"] "Luulisin, että tästä minun tassun kohdalta tulee kalaa"[/caption]

Sain kaksi kolmasosaa lapsista lahjottua lauantaina mukaan. Rannassa kerroin, että kalapaikalle on vaan 800 metriä matkaa ja siitä pitäisi tulla hyviä kaloja. Päästiin lumituiskussa ja tuulessa perille ja jään alla oli aivan hiljaista. Valitettavasti perjantain syönnistä ei ollut enää tietoakaan. Lapset rakensivat jäälle altaan kaloja varten, mutta työ meni hukkaan. Eivät edes äiti tai isi löytäneet kaloja sinne uimaan.

Yhteistyössä Opa Muurikka Oy:n kanssa

En olisi ikinä uskonut, että sähkösavustimella kalojen savustaminen onnistuu ihan jokaiselta. Ei muuta kuin kalat savustimeen ja katse kelloon. Kalojen koosta riippuen savustusajat pyörivät 15-60 minuutin välillä. Sähkösavustimella savustaminen on ehkä huolettominta ruoanlaittoa mitä tiedän.

Muutama viikko sitten kirjoitin esittelytekstin Muurikan sähkösavustimesta, jonka sain testiin. Postaus löytyy täältä. Olen käynyt ahkerasti pilkillä, jotta saisin kaloja, joita savustaa. Ahti ei ole kuitenkaan ollut antelias ja kaloja on tullut todella harvakseltaan. Haaveena on ensisijaisesti ollut savuahven, mutta valitettavasti raitapaidat ovat piileskelleet alkutalven. Silloin tällöin siiman päähän on kuitenkin tarttunut yksittäisiä filekoon ahvenia, jotka ovat päässeet pakkaseen odottamaan savustusta.

Muutettiin tammikuun lopussa Pirttiin ja nyt vihdoin päästiin testaamaan lähirantaa eli Pirttilahtea. Eilen savuahvenodotukset olivat kovat. Netissä olin nähnyt isoja ahvensaaliita nousseen, joten luottavaisin mielin lähdettiin "omasta rannasta" hakemaan kalaa.

Oltiin jäällä 9.30 ja samalla huomattiin, että siellä oli sata muutakin. Sattuipa samalle päivälle nimittäin pilkkikisat. No, me pilkittiin ihan eri alueilla kuin kilpailijat, joten ei tarvinnut paikoista tapella :) Suurin osa kilpailijoista näkyi pommittavan parin kolmen metrin paikkoja ja me taas pilkittiin vähintään kuudessa metrissä.

Ensimmäinen avanto ja Kalarosvo ehti uimaan ehkä minuutin. Viiva lähti pohjasta kohti ja tärppäsi. Pieni hauki kävi jäällä kääntymässä. Ajattelin mielessäni, että tosi monta reissua on alkanut juuri samalla tavalla eli aamun ensimmäinen kala on hauki. Ja päivä on jatkunut siitä kalattomana. Naureskelin, että jäiköhän tämäkin nyt päivän ainoaksi, ei kai sentään?

Mitäpä se olisi pilkkiminen ilman tyhjiä reissuja? Ei kerrassa mitään. Aamulla kysyin Ahdilta, että voisiko tänään olla ahventen savustuspäivä? Se vastasi, että ei. Kävin kuitenkin haukkaamassa muutaman tunnin raitista ilmaa.

Jäällä liikkuminen oli edelleen hankalaa ja tuskaista. Lähdettiin rannasta kohti kilometrin päässä olevaa penkkaa ja matkanteko oli tosi hidasta. Jokainen askel upposi loskaan ja koska oli pakkasta, ahkion pohjaan jäätyi jääkokkareita. Muiden ahkiot luistivat hyvin, mutta heikoimmalle pistettiin vähän lisähaastetta :) Tuntui kuin olisin vetänyt tiiliskivikuormaa kävelymatolla. Askelia kertyi, mutta matka ei edennyt. Ihme, jos en kohta ala näyttämään Bull Mentulalle.

Vihdoin olin perillä kalapaikalla, hikisenä, mutta innokkaana. Viime viikolla kaira ei uponnut jäähän millään ja jännittyneenä aloin tekemään avantoja. Jes, upposi kuin veitsi voihin. 48 kierrosta, mutta pistetään vielä toinen avanto viereen. Hyvinhän se loskajäähänkin puree, Moraan voi luottaa :)