Vihdoin alkoi olo kohenemaan ja jaksoin lähteä jäälle. Nyt kun ollaan uistelugurun kanssa melkein naapureita, niin välillä tulee varmasti heitettyä yhteisiä kalareissuja. Niin myös tänään. Pirttilahdesta on helppo lähteä sekä kesällä että talvella kohti hyviä apajia. Sepolla on kelkka ja tänään siinä oli "takapelkääjän" paikka vapaana, joten ilman muuta pomppasin kyytiin, kun mahdollisuus tuli. Viimeksi taisinkin olla moottorikelkan kyydissä lapsena, jolloin kuskina oli mummo. Seppo ei tänään ajanut onneksi ihan yhtä kovasti ;) Terveisiä Kerkolle :)

Startattiin kahdeksalta, sillä kohteena oli eräs paikka, josta on viime päivinä tullut ahvenia aamupäivisin. Matkaa kohteeseen oli viitisen kilometriä ja jos se olisi pitänyt kävellen taittaa, olisin korkeintaan puolessa välissä menossa. Jäällä oli niin järkyttävä keli, en muistakaan milloin olisi viimeksi ollut noin vaikea liikkua. Loskaa monta kymmentä senttiä ja kulkeminen oli kelkallakin vaivalloista. Eikä siinä vielä kaikki. Avannon tekeminen ei onnistunut ollenkaan. Joko flunssa vei voimat tai jää oli jotenkin ärsyttävällä päällä. Sain tehtyä pari puolikasta avantoa tänään itse ja muissa jouduin turvautumaan Sepon apuun. Onneksi valmiita avantoja oli ennestään muutamia.

Sain viime viikolla ihanan uuden Kalarosvon tasurin ja tänään aloitin pilkkimisen sillä. En ehtinyt laskemaan tasuria vielä lähellekään pohjaa, kun ahvenen näköinen viiva lähti pohjasta kohti. Läheni ja läheni ja viimein tuli kohdalle. Värisytin tasuria ylöspäin ja sitten tuli tärppi. Ei muuta kuin kala ylös ja ajatuksissani näytin Tommille peukkua. Toimii, kyllä Tommi tietää mistä ahvenet tykkäävät. Nostin kalan jäälle ja leuka loksahti alas. Puolen kilon siika! Mitä ihmettä? Olin täysin varma ahvenesta, mutta näköjään siellä pyörii valeahvenia.

Olipas rankka viikko, luulisi, että kun kerrostalosta muuttaa omakotitaloon, ei olisi ongelmia säilytystilan kanssa. Tässä on jo kahdeksan päivää järjestelty tavaroita paikoilleen ja siltikin epämääräisiä tavararöykkiöitä löytyy sieltä täältä ja mikä pahinta, tila meinaa loppua kesken. No voiton puolella ollaan ja pian pääsen autotallin kimppuun. Sinne onneksi mahtuu! Vihdoinkin saan kalastustarvikkeille oman paikan. Keittiön pöydässä olikin aina vähän ahdasta tehdä solmuja ja väsätä perukkeita. Ja eipähän tarvitse enää olohuoneen sohvalle levitellä tasureita, sitäkin on tapahtunut =)

Kalassa en ole käynyt yli viikkoon ja minun piti lähteä huomenna pilkille. Olisi ollut ihan moottorikelkkakyyti tarjolla hyville apajille. Tulin kuitenkin jo alkuviikosta kipeäksi ja ei meinaa tauti talttua millään. Harvoin sairastan kuumetaudin, viimeksi lähes 10 vuotta sitten. Tämän lentsun sain lapsilta. Onneksi taudinkin kanssa ollaan jo voiton puolella ja toivon mukaan ensi viikolla pääsisi kalaan.

Postisetäkin löysi viikolla uuteen osoitteeseen ja kiikutti mieluisan kirjeen. Sain Tommilta testattavaksi uuden Kalarosvon kevennetyn mallin. Se Joensuun Tommi on kyllä siitä ihmeellinen veikko, että joka kerta se osaa yllättää tasureiden ulkonäöllä. Monesti olen Kalarosvon käteen saadessani tokaissut, että ei voisi enää hienompi olla! Mutta mitä paljastuukaan seuraavasta kirjeestä? No vieläkin hienompi taideteos :)

Ahven! Kylläpä tuntuu hyvältä, muutaman reissun ehdinkin jo heittää sitä etsien. Tämä viikko on mennyt muuttohommia hoitaessa ja koska aika reippaasti olen koko alkuviikon pakannut, tänään oli pakko karata jäälle. Keli näytti pahalta eli hyvältä, ahven saattaa hyvinkin olla syönnillään kunnon myräkällä.

[caption id="attachment_1591" align="alignnone" width="786"] Tärkeimmät tavarat pakattu :)[/caption]

Oltiin kahdeksalta jäällä ja vajaan kilometrin matka piti rämpiä aika umpinaisessa hangessa. Onneksi ei ollut pakkasta, niin päällä ei ollut paljon vaatteita, joten myöskään hiki ei päässyt yllättämään. Kävelen kyllä yleensä pidemmät matkat ilman takkia, kun muuten läkähdyn.

Olipas ihanaa käydä Sotkalla pitkästä aikaa. Eilisen kalojen hiljaiselon jälkeen ajattelin kaloilla olevan nälkä. Kyllä Sotka edes sen yhden ahvenen antaa, onhan minulla kalannahkaisia Kalarosvoja, jotka on päällystetty Sotkan ahvenilla.

Jäällä oltiin jo ennen puoli yhdeksää. Suuntasimme viime talvena ahvenia ja kuhia antaneille paikoille. Jään paksuuden kanssa sai olla varuillaan, sillä paikat ovat aika lähellä laivaväylää ja lossia. Ei löydetty meidän viime talvisia avantoja, joten piti vähän hakuammuntana aloittaa. Ensimmäisillä avannoilla jäätä oli n. 40cm, hyvin siis kestää! Kaiku piirsi silppua väliveteen joka avannolle. Mitään silpusta isompaa ei kuitenkaan löytynyt.

[caption id="attachment_1580" align="alignnone" width="768"] Sillin Ysiä oli kokeiltava, sillä Sotkan kuhat tykkäsivät siitä viime talvena[/caption]

Tänään suuntasimme ihan uusille vesille. Olin kuullut paikasta huhua ja sieltä on kuulemma noussut huikeita ahvensaaliita. Saimme oppaaksi erään mukavan kalastajatyypin, johon olen tutustunut blogini kautta. Hän on kalastanut järvellä jo useampana vuotena.

Oltiin jäällä yhdeksän jälkeen ja kävelimme muutaman sata metriä kalapaikoille. Johan on kumma, jos ei se pilkkikauden ensimmäinen ahven ala nousta. Jäätä oli ihan hirveästi, joten tein tänään pakon sanelemana ratkaisun, että pidän anturia samassa avannossa, mistä pilkin. En yksinkertaisesti jaksanut kairata toista avantoa, kun jo ensimmäisen jälkeen kädet olivat spagettia.

Kuvista varmaan huomaakin, että vähän aikaa sitten hankkimani Mora Expert on vaihtunut Heinolaan. Siihen on parikin syytä, Moran kierre alkaa olla liian lyhyt näille jään paksuuksille ja toinen syy on se, että onni suosi eräässä kilpailussa. Osallistuin Hong Kongin kaikuluotain aiheiseen kisaan, jossa täytyi kertoa omia luotainvinkkejä. Pääpalkintona oli Heinolan kaira ja Imaxin lämpöpuku.

Yhteistyössä Opa Muurikka Oy:n kanssa

Savukala on parhainta herkkua mitä tiedän. Jo pienenä tyttönä pääsin mummolassa savukalan makuun ja kyllä ne mummon savustamat muikut olivat hyviä! Ja kun kalat olivat juuri ennen savustusta papan verkoista päästeltyjä, niin ei sen tuoreempaa ja parempaa lähiruokaa voinut saada.

Innokkaana kalastajana olen monesti haaveillut omasta savustimesta, jotta pääsisin savustamaan itse pyytämiäni kaloja. Nyt sain testattavaksi Muurikka 1200 W sähkösavustimen, jolla pääsen toteuttamaan haaveitani.