Järvien jäätymisen odottaminen on tuskastuttavaa puuhaa, varsinkin kun olisi uusia makupaloja kaloille tarjolla. Sain testattavaksi Kommon kevennettyjä tasapainopilkkejä, jotka ovat kooltaan 93mm/16g. Nämä ovat kyllä jo niin lähellä oikean kalan ulkonäköä, että varmasti useampi Ahdin valtakunnan asukas tulee menemään lankaan.

Kun otin ensimmäisen kerran tasurin käteen, yllätyin sen keveydestä. Kyselin tekijältä, eli Virtasen Juhalta, että mitä materiaalia tasureissa on käytetty, kun ne kuultavat läpi joistain kohdista. Lyijyrungon päällä on kuulemma hartsia, ja sen päällä taas väriä ja lakkaa vuoronperään useampia kerroksia. Sen vuoksi tasuri näyttää niin aidolta, kun sen pintaan on saatu 3D-efekti. Aiemmin en ollut kuullutkaan tuosta hartsista, mielenkiintoinen materiaali.

Olen aikaisemmin vähän vierastanut tuon näköistä alakoukun kiinnityssysteemiä, mutta onhan se kätevä esim. pakkasessa, jos täytyy koukkua vaihtaa. Sain vähän aikaa sitten vinkin, että kuhien pilkinnässä kannattaisi käyttää värikoukkua tasurin alla. Itselläni ei ole yhdessäkään tasurissa värikoukkua, mutta näihin Kommoihin on nopea vaihtaa kesken reissun mahakoukku, jos alla on ottihaluttomia kuhia. Mielenkiintoista päästä testaamaan sitäkin teoriaa :)

Kuten kuvasta huomaatte, tasurit ovat alkaneet parveutumaan, eli eiköhän se talvi sieltä ole tulossa. Surullisena on myönnettävä, että veneellä kalastelut ovat tältä vuodelta kalasteltu. Vene on loppusilausta vaille talviteloilla (se on siis vielä järvessä) :) Mutta niinhän ne sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Parin päivän sisään peitellään Puattinen talviunille.

Varastoon kesäkalastuskamoja pakkaillessa ajatukset olivat jo pilkkikaudessa. Omat tasurirasiat on käytävä läpi ennen talvea, jotta saan rasiat järkevästi kuljetettua pilkillä mukana. Kesällä veneeseen on ollut helppo roudata useampi kassi ja tasureita on ollut siellä täällä. Nyt täytyy tiivistää, sillä ahkioon ei hirveästi ylimääräistä tavaraa mahdu. Oman muistin virkistämiseksi purin kaikki tasurini rasioista ja päätin esitellä omia vieheitäni teillekin. Ihan kaikki tasurit eivät kuvissa ole, mutta näitä olen käyttänyt kaikkein aktiivisimmin ja nämä myös kulkevat joka reissulla mukana. Kesät talvet.

Suurin osa tasapainopilkeistäni on kevennettyjä, mutta nyt kesällä tuli hankittua myös lyijyisiä, sillä veneestä on helpompi pilkkiä painavammilla tasureilla. Osa tasureista on toiminut paremmin ja osa huonommin, mutta varmasti oikeaan aikaan oikeassa vesistössä jokainen toimii. Luotto on kova jokaikiseen ja eivät ne minun matkassa kulkisi, ellen uskoisi niihin.

Vielä on pari hullua nähty Kallavedellä pyörimässä, vaikka lämpötila on lähennellyt nollaa. Kalastustapahtumat ovat myöskin lähennelleet nollaa. Viime perjantaina saalis oli niinkin suuri, kuin yksi ahven. Sillä ei vielä paljon herkuteltu. Uittelin pitkästä aikaa mikrotasuria, kun keli oli sen verran tyyni, että kevyt viehe pysyi veneen alla. Jostain se pieni, yksinäinen ja eksynyt ahven siihen tarttui ja ihan kiva oli tavata lempparikala. Syönti kesti sen yhden sekunnin, jonka jälkeen jatkui normaali tyhjän kalastaminen.

Maanantaina käväistiin myös vesillä ja saldona oli taas yksi ahven, joka tuli mikrotasurilla. Ei olisi puuttunut kuin muutama kymmenen reissua enää, niin kukkokalat olisivat olleet kasassa. Kylmä oli silloinkin ja meinattiin jäätyä kuin torakat. Onneksi perheestä löytyy ylimääräinen, isojen ukkojen kokoa oleva kelluntahaalari, jonne mahdun kaikkine varusteineni sisään. Sitä en tiedä, onko se miten turvallista, mutta eipähän ainakaan paleltanut.

Ja koska ne turvallisuusasiat pyörivät mielessä, niin siitäpä päästäänkin seuraavaan aiheeseen eli kuivapukuihin. Onko kellään kokemusta Ursuitin MPS-kuivapuvusta? Se tulee päällimäisten vaatteiden alle ja vaikuttaisi esittelyjen perusteella kätevältä. Kävisiköhän syys- ja kevätkalasteluun kylmän veden aikaan ja miten toimisi pilkkivaatteiden alla? Tuleeko kuuma vai kylmä jäällä?

Tänään koitti päivä, kun pääsin tutustumaan lohen uisteluun täkyrakseilla. Loppukesästä pääsinkin jo tutustumaan itse uisteluun ja olihan se mielenkiintoista hommaa. Jos et ole vielä kuullut siitä reissusta, niin käyppäs lukemassa täältä. Tänään samainen uisteluguru nappasi minut ja kalakaverini kyytiin ja lähdettiin pyyhältämään kohti Suvasta.

Tavoitteeni päivälle oli nähdä järvilohi. En ole koskaan sellaista livenä nähnyt, saati saanut. Myös taimenhavainto olisi kiva, sillä taimen on niin upean näköinen kala ja vain kuvien kautta olen niitä päässyt ihastelemaan. Tänä syksynä Suvaksella lohet ovat olleet kuulemma aika vaikeasti tavoitettavissa, ja nekin joita on tavoitettu, ovat olleet alamittaisia. Minulle kyllä kelpaisi näköhavainto vaikka alamittaisesta lohikalasta. Sittenhän niitä tavoitteita voisi alkaa nostamaan.

Oltiin Suvaksella vaille yhdeksän. Päivästä oli tulossa uskomattoman hieno marraskuinen päivä. Aika harvinaista herkkua näillä leveysasteilla ja aurinkokin paisteli lähes pilvettömältä taivaalta. Hurautettiin Kukkarinselälle ja sitten alkoi täkyraksien viritys. Sepolla oli salakoita mukana ja sain ihan kädestä pitäen opastusta täkykalan laittamisessa raksihuppuun. Opin samalla hammastikuille uusia käyttötarkoituksia :)

Näpit jäässä! Käväistiin tänään kalassa ja kyllä se nyt uhkaavasti näyttää siltä, että kesäkalastuskausi alkaa loppumaan. Harvoin sitä on tullut pakkasella veneiltyä, tai ei itse asiassa koskaan, ja on se aika coolia hommaa, sananmukaisesti!

Aamupäivällä suunnattiin Kuopionlahdelle. Viikolla sateli vettä parina päivänä, joten jouduin tyhjentämään veneen ennen lähtöä. Äyskäröin lattialta isoja jääkalikoita järveen, hmmmm, luontoäitikin taitaa vihjailla yli-innokkaille kalastajille, että eiköhän kausi ole paketissa. Jopa tuulilasi piti raapata :)

Lähdettiin koluamaan otollisia penkkoja Kelloselälle päin. Hiljaista oli sekä järven pinnalla että pinnan alla. Ei paljon nimittäin muita veneitä näkynyt ja kalatkin olivat karkumatkalla jossain. Jotain silppua näkyi siellä täällä, mutta aika turhaa oli tasurin huljuttelu niissä parvissa.

Viime viikonloppuna valittelin ahvenettomuutta, kun en edes muistanut milloin olisin viimeksi ollut kontaktissa raitapaidan kanssa. Tänään tilanne korjaantui, sillä löysimme muutamia ahvenia Sotkalta. Tasurit eivät ole toimineet viikkoihin, mutta tänään ne olivat ainoita vieheitä, jotka toimivat.

Lähdimme aamupäivällä kohti Sotkaa. Keli oli ihan hyvä syksyiseksi keliksi, ei satanut ja tuulikin oli kohtuullinen. Iltapäivää kohti tuulen piti tyyntyä kokonaan, joten mitä mainioin kalakeli oli luvassa. Jos ei siis oteta kylmyyttä huomioon :)

Osasin jo varautua toppavaatteilla ja pipojakin oli neljä laukussa. Aamupäivällä viima kuitenkin aiheutti amputaatiovaaran sormille, mutta onneksi lämmin kahvikupponen helpotti pahimpaan jähmetykseen. Kun tuuli tyyntyi kokonaan, niin ei ollut enää mitään kiirettä järveltä pois. Paitsi se auringonlasku.