Oikeastaan tämän tekstikentän voisi vaikka jättää tyhjäksikin, sillä niin heikkoja ovat pari viime reissua olleet. Kävin tiistaina pikkuveljen kanssa kalassa. Keli oli hyvä ja tuulikin sillä kertaa kohtalainen, joten päätettiin suunnata Ollinselälle. Kalasteltiin 4-11 metrissä eikä löydetty oikeastaan muuta, kuin silppuahventa. Kaiku piirsi tyhjää enkä löytänyt mistään isompaa kalaa. Pikkuveli sai yhden alamittaisen kuhan ja noin 400 grammaisen ahvenen. Minulle tuli saaliiksi alamittainen kuha ja miniahven.

Kalastettiin lähes kahdeksan tuntia ja pyörittiin tutuilla ja tuntemattomilla spoteilla. Harmittavan huono reissu, kun ruokakalaa lähdettiin hakemaan. Mukaan saatiin vain yksi ahven.

Viikonlopun kalastushaaveet kariutuivat osittain jo viikolla, sillä säätiedotukset näyttivät huonoja kelejä viikonlopulle. Perjantaina satoi koko päivän kaatamalla, joten kalaan ei päästy. Lauantaina taas tuuli oli ihan järkyttävä, ei mitään mahdollisuuksia lähteä vesille. Ainoaksi kalastuspäiväksi jäi siis sunnuntai.

Sinnehän se tieni vei tänäänkin kalalle. Suunnattiin iltapäivän puolella kohti Puutossalmea, mutta koukattiin Honkkarin kautta, sillä halusin tarjota kaloille joitain uusia herkkuja.

Näin viime yönä unta, että sain Sotkalta jigillä krokotiilin ja kaikki ihmettelivät, että on ihme juttu, että Kuopiossa on krokotiilejä. Tavallaan uni kävikin toteen, sillä sain 5,2 kiloisen hauen ja se kala pääsi minun haukilistallani ensimmäiseksi, ennätyskala siis kyseessä. Ja tarkemmin kun katsoo minun paidassa olevaa numeroa, niin liekö jokin ennustus sekin hauen painon suhteen :)

Tänään oli kesän ensimmäinen päivä, kun minulla oli oikeasti kuuma! Eilisen päänsärky johtui varmaan auringosta ja näköjään tämä Suomen kesä on nyt alkanut ihan hurjaksi näiden helteidensä kanssa. Vähän myöhäinen sytytys, mutta ei se mitään :)

Vihdoinkin tuulet antoivat mahdollisuuden päästä kalastamaan Sotkanselälle. Koko kesä tätä on odotettukin. Keli oli yksi kesän parhaimmista ja reissukin varmasti top viitosessa tämän kesän reissuista. No okei, minä olin se onneton, jonka siiman päähän tarttuivat päivän pienimmät kalat, mutta jonkunhan ne on nekin saatava. Tällä kertaa se olin minä.

Lähdettiin kohti Sotkaa jo iltapäivällä ja hurautettiin tankin kautta. Kun saatiin Puattinen vesille, niin suunnattiin talvella hyvin toimineille mestoille. Ehkä niitä kuhia löytyisi kesälläkin samoilta paikoilta. Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa kipparoimaan, viikko ilman venettä on liian pitkä aika.

Jotain pientä nousi tasurilla iltapäivällä ja alkuillasta alkoi kunnon pommitus. Muilla. Minä sain yhteensä neljä kuhaa, joista vain yksi oli mitallinen ja lisäksi tuli pari haukea. Sain myös sen kauan kauatun kesän ensimmäisen heittelemällä saadun jigikuhan, jes! Vertikaaliinhan ne ovat kyllä purreet, mutta lentäviin jigeihin eivät :)

Kesä vetelee viimeisiään ja minun kesän kalasaldo on aika pieninumeroinen. Ei se veneen hankinta ollutkaan niin autuaaksi tekevää, kuvittelin ihan liikoja keväällä kuhasaaliiden suhteen, kun venettä vesille laskettiin. Ahveniakaan ei ole kovin montaa veneessä käynyt. Eikä haukia! Kallavedessä on niin paljon tutkittavaa, ja loppujen lopuksi ne kalat taitavat majailla tietyillä alueilla ja suurin osa vesistöstä on tyhjää. Me ollaan löydetty hienosti juuri ne tyhjät kohdat.

Vaikka kalasaaliit eivät olekaan olleet huikeita, ei kesä ole mennyt hukkaan. On ollut ihanaa tutkia Kallavettä, harjoitella veneilyä sekä plotterin käyttöä ja pilkkiä veneestä. Pilkkihullun unelma onkin, että jäiden sulaessa pääsee silti pilkille (ja tyhjää nyhtämään). Kyllä se pilkkiminen edelleen on mieluisin kalastusmuoto minulle. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että silloin omaa kalastusta pystyy seuraamaan kaikuluotaimen avulla.

Jos Ahti on kalojen jumala, kukas se sääteleekään tuulen voimakkuutta? Olisi nimittäin asiaa hänelle.. Yleensä kalastus ajoittuu viikonloppuihin ja koko kesän kovimmat tuulet ovat olleet lauantaisin ja sunnuntaisin. Saisinko selityksen sille? Viikolla kun katselee säätiedotuksia, tuuli on kahta, yhtä ja nollaa. Viikonloppuina ei alle vitosen tuulta ole oikeastaan nähty ja puuskat ovat olleet yli kymppiä. Se asettaa haasteita varsinkin pilkkimiseen ja myös kalapaikoilla pysymiseen. Yleensä parhaille paikoille ei pysty edes parkkeeraamaan, kun ankkuri ei pidä. Koko kesän aikana ehkä kerran tai kaksi tuuli on ollut viikonloppuna ihan minimissä. Luksusta. Talvella ei tällaisia tuuliongelmia ole. Kun kairaan reiän jäähän, eivät mitkään puuskat saa minua siitä lähtemään. Varsinkaan, jos on kalaa alla.

Viime viikonloppuna perjantai oli hyvä kalapäivä ja jopa kuhaakin löytyi pitkästä aikaa. Tykästyin Ollinselkään ja halusin mennä sinne heti uudestaan. Ei kuitenkaan makeaa mahan täydeltä, sanoi luonto. Lauantaina nimittäin tuuli niin kovasti, että vene kallisteli ja pomppi enemmän kuin merihädässä olevan Mikki Hiiren puatti. Ei siis päästy Kuopionlahden ympäristöstä minnekään. Heti kun yritettiin lähteä avoselälle, aallokko oli ihan hirveä. Ehkä pahin koskaan Kallavedellä tänä kesänä. Huristeltiin sitten Kuopionlahden ja Rönön rannoilla. Taisin jäädä jopa ilman tärppejä sinä päivänä ja muutenkin koko kalareissu jäi aika tyngäksi keliolosuhteiden vuoksi. Muutaman tunnin tyhjän nyhtämisen jälkeen luovutettiin ja mentiin kotiin odottamaan sunnuntaita.

Tuulen piti tyyntyä yön aikana, joten sunnuntaiaamuna kello soi jo ennen viittä. Järvellä näytti olevan paljon parempi keli, kuin edellisenä päivänä. Suunnaksi siis Ollinselkä. Matkan aikana alkoi tuntumaan siltä, että taisin katsoa aallokon voimakkuuden väärin. Mitä enemmän avoselälle päästiin, sitä hirveämmät aallot olivat. Kun Ollinselkä koitti, alkoi mielessä soimaan "hiuli hei", sillä kohta taitaisivat muutkin olla merihädässä kuin Mikki. Oli pakko ajaa tuulta ja aallokkoa karkuun saarten suojiin ja eihän siitä kalastamisesta oikein tullut mitään. Ankkurikaan ei pitänyt. Ei päästy ollenkaan kokeilemaan perjantaina toimineita paikkoja, kyllä harmitti.

Mielessä pyöri ajatus, että miten päästään takaisin. Onneksi vene on kuitenkin suht iso, joten ei kai siinä oikeasti mitään hätää ollut, mutta kyllä iso aallokko silti pelotti. Tuuli kävi pohjoisesta ja se oli puuskissa yli 10 metriä sekunnissa. Tutkin karttaa, että mihin suojaisampaan paikkaan kannattaisi ajaa kalastamaan. Siinähän se ratkaisu sitten olikin nenän edessä: Hietasalon eteläpää. Saari varmaan jonkun verran hillitsisi aallokkoa.

Viime viikonlopun surkeiden kalasaaliiden vuoksi sain blogin lukijoilta myötätuntoa ja myös vinkkejä tulevia kalareissuja varten. Paikkaneuvojen avulla kalaonni kääntyi! (Aika pohjallahan sitä oltiinkin, joten huonommin ei oikein kalareissut enää olisi voineet päättyä). Nyt siis kuiva kausi loppui ja sain vihdoinkin vähän murkinaa Ahdin valtakunnasta. Mutta vain vähän :) Tärpit siiman päässä tuntuivat hyvälle, pitkästä aikaa.

Suunnattiin siis Ollinselälle, mistä kuulemma oli tullut hyviä kuhasaaliita. Me ei oltu käyty siellä koskaan aiemmin, mutta eilisen illan perusteella siitä tulee kyllä yksi lempparipaikoista. Sinne on helppo ja nopea mennä, meidän Puattisella hurautettiin sinne reilussa 20 minuutissa.

Alku näytti tosi lupaavalta, sain tasurilla reilun 400g ahvenen ja kaiku piirsi kalan kavereitakin veneen alle vaikka millä mitalla. Valitettavasti kaverit taisivat tajuta jutun juonen eikä yksikään appura enää käynyt koukkuun. Ei muuta kuin toiselle patille.