Viikonloppuna Kuopiossa oli RockCock-tapahtuma. Meidän venepaikka on juurikin samalla suunnalla missä tapahtuma järjestettiin, joten kalastellessa pystyi kuuntelemaan myös musiikkia. Tuulen suuntakin oli juuri oikea, joten musiikki kuului yllättävän selkeästi järvelle. Esiintymässä oli mm. Pertti Kurikan nimipäivät ja Apulanta. Tasuria heiluttaessa mielessä pyöri laulun sanat: Aina mun pitää (kalastaa tyhjää)...

Kalat varmaan säikkyivät sitä mekastusta, mikä Vänäriltä raikui. Me ei saatu viikonloppuna oikeastaan mitään! Maailman mehevimmät Kalarosvot keskellä "keltaisten viivojen" kalaparvea, mutta kukaan ei hipaisekkaan? Mistä se johtuu? Huvittavaa ja uskomatonta. Perjantaina sain napattua pari ahventa ja toinen sylkäisi minua muikulla. Pieniä olivat appurat, joten takaisin pääsivät.

Viikonlopulle oli luvattu älytöntä vesisadetta ja perjantainakin piti sataa tosi paljon. Olen vähän vihainen sääennustajille, sillä vesisateesta ei ollut tietoakaan ja muutenkin lähes koko kesän sääennustukset ovat menneet vähän vinksalleen. Monet kalareissut suunnitellaan säätietojen perusteella ja jotkut reissut on jopa skipattu ennusteiden perusteella. Sitten on katseltu ikkunasta poutaista keliä ja ajateltu, että kyllä se hirmumyrsky varmaan kohta tulee... Mutta ymmärrän kyllä, että ennusteet ovat ennusteita.

Olipas taas mukavaa käydä pitkästä aikaa kalassa. Viimeksi kalastelin viikko sitten sunnuntaina ja viikon tauko tuntui kyllä hirmuisen pitkältä. Viime sunnuntain reissu taisi olla puhdas mp, eikun sainhan minä yhden n. 300g ahvenen, jonka laskin pois. Yhdessä vaiheessa iltaa päällemme nousi erikoinen sadepilvi, joka kasteli meidät. Aurinko paistoi ja ihan viereemme muodostui sateenkaari. Toivoin löytäväni sen päästä aarteen eli jättiläiskuhan. Aarre oli tällä kertaa jossain muualla.

Viime päivinä on ollut muutamia tärkeitä asioita hoidettavana, perheeseen nimittäin saapui Bella. Kyseessä ei ole vene, vaan kissanpentu :) Kissalle kiisket ja ehkä vähän ahvenfilettäkin :)

Hankittiin ensi pilkkikautta varten molemmille satsit uusia tasureita. Talveen on liian pitkä aika, joten olihan niitä ihania vieheitä pakko päästä uittamaan jo kesällä. Eilen kastettiin ne Kallavedessä ja kuoreväri antoi hyviä merkkejä. Yksi paha karkuutuskin tuli sillä, kirvelee vieläkin. Toivon sen olleen hauki, mutta mutta.. Joka tapauksessa, on ne vaan huipputasureita! Kyseessä on siis Joensuun Tommin valmistamat Kalarosvot, niistä ei ole kuin hyvää sanottavaa.

Tänään lähdettiin iltapäivällä jo hyvissä ajoin kalaan. Keli oli lämmin ja tuuliennusteetkin siedettävät. No keli oli lämmin, mutta tuuliennusteet ihan jotain muuta kuin piti. Muka kolme metriä sekunnissa. Aallokko ja tuuli olivat niin järkkyjä, että luovutus ja kotiin lähtö olivat mielessä, sillä kalojakaan ei näkynyt.

Reissun suuntana oli Kelloselkä, mutta koukattiin sinne Hietasalon kautta. Kalojahan me ei luonnollisesti löydetty tuntikausiin. Tuli se kuuluisa Nykäsen Matin bon voyage tunne. Ollaan koettu tämä joskus aiemminkin.. tyhjyys.

Mutta mutta, ilta käänsikin kalastusreissun ihan päälaelleen. Minä löysin kuhia! Oi tätä ilon päivää. Ajoin Kelloselällä erään seiskan patin yli ja mitäs se down vu sinne piirsikään.. No möykkyjä! Ei muuta kuin ankkuri käyttöön pitkästä aikaa ja tasuri veteen. Koko illan olin uitellut eri tasureita saamatta yhteenkään mitään merkkiä. Muistin sitten kaverini Maurin sanat viime viikonlopulta, kun kuhalla oli ollut mahassa ahventa ja särkeä. Hmmm...

Kalaa ei meinaa löytyä Kallavedestä millään. Viikonloppuna saalis oli surkea ja varsinkin lauantai oli yksi heikoimmista reissuista ikinä. Ajeltiin yhteensä 50 kilometriä sekä Etelä- että Pohjois-Kallavedellä enkä saanut yhtään kalaa veneeseen. Vaikeahan sitä on edes uskoa, mutta tosissani tein töitä kalojen eteen. Ei syönyt ja piste.

Netissä olen lukenut muiden saaliista Kallavedellä ja sen jälkeen aina toivonkipinä silmissä kaartanut kohti "kuhapatteja" vain katsoakseni kaikuluotaimen tyhjää ruutua. Miten te teette sen? Löydätte kaloja tuosta vaan? Jos joku järjestää oppitunteja Kallaveden parhaista kalapaikoista, niin tulen välittömästi oppilaaksi!

Eilen olin taas saanut sen toivonkipinän syttymään muiden kalajuttuja lukiessa. Ei muuta kuin pikkuveli ja kaveri Puattiseen ja kohti patteja. Elonmerkkejä kalapaikoilla näkyi, mutta kuten niin monesti aiemminkin, kalat nousivat katsomaan tasuria ja kun ne sen näkivät, häippäsivät saman tien takaisin pohjaan. Olisipa joskus mukava joutua keskelle niin kovaa kalojen mässäilyä, että viehettä puraistaisiin ennen kuin sen ehtisi kunnolla veteen laskemaan. Ehkä sellaisesta on turha haaveilla.

Nuoruudessa viikonloput tuli vietettyä vähän eri tavalla kuin nykyään, kai sitä vanhuus alkaa pikku hiljaa hiipimään. Nykyään vietän viikonloppuni mieluummin kalastaen kuin kaupungin ravintoloissa pyörien. Tämänkin viikonlopun perjantai oli siis varattu kalastukselle. Säätiedotus näytti illalle "salamia" ja satamassa kuuden maissa vähän jyrähtelikin. Ukkonen kuitenkin vaikutti olevan jossain tosi kaukana, joten uskaltauduimme lähtemään muutaman kilometrin päähän kalaan.

Suuntasimme suoraan eräälle luodolle, jota on nyt tullut "pommitettua" useampia kertoja parin kuukauden aikana. Siitä ei oikeastaan ole tullut kalaa ennen tätä viikkoa. Alkuviikosta sain siitä joitain ahvenia ja alamittaisia kuhia.

Kalat olivat taas paikalla, mutta söivätkö ne? No eivät. Kolme alamittaista kuhaa piipahti veneessä ja lisäksi yksi karkuutus. Kala irtosi veneen alla, joten lajia en ehtinyt näkemään, mutta eiköhän sekin kuha ollut. Kaikki kuhat ottivat lyijyiseen tasuriin. Näillä tuulilla kevennettyjen tasureiden uitto on vähän vaikeaa, joten täyslyijyiset pysyvät hyvin luotaimen keilassa. Niitä olen siis kovemmissa aallokoissa uitellut.

Siitä on nyt reilu viikko aikaa, kun sain kalamaailman jättipotin. Tai minulle se oli 7 oikein, jollekin muulle ehkä vain kuusi ja lisänumero. Puhun nyt NIISTÄ kuhista. Asia tuntuu vieläkin uskomattomalta, mutta kai sitä joskus kertoimet ovat omalla puolella, kun kalassa on kuitenkin tullut käytyä todella paljon. Voisin puhua niistä kaloista teille vaikka kuinka monta viikkoa vielä, mutta ehkä te ette jaksa kuunnella :) Joten siirrytään uusiin reissuihin.

Viikonloppuna kävin pari kertaa kalassa. Perjantai-iltana lähdimme kuuden jälkeen ja kalakeli ei olisi voinut enää parempi olla. Toppahousuista ei tietoakaan, vihdoinkin kesä? Kalastus tuntui vähän oudolta, kun mielessä pyöri ajatus, että mikä olisi seuraava tavoite kalojen suhteen. Kilon ahven on saatu, tavoitekuha 2kg meni kevyesti rikki. Voinko enää saada parempia kaloja? Yli neljän kilon kuhat alkavat tuntua jo pelottavalta ajatukselta. Miten sellaisen edes saisi veneeseen? Sitten tipahdin maan pinnalle ja tajusin, että turha minun on murehtia suurten kuhien veneeseen nostamista. Olen huono löytämään kaloja.

Perjantain saldona oli yksi isompi kala, hauki kylläkin, ja sillä oli painoa n. 2,5kg. Lisäksi sain yhden pienemmän hauen ja kolme alamittaista kuhaa. Kotiinviemisinä oli tällä kertaa tyhjä kalapussi, sillä kalaa on tullut syötyä normaalia enemmän ja pakastimestakin löytyy syömätöntä haukea.