Eli enää huomenna, sunnuntaina ja maanantaina pääsen vielä pilkille, sitten taitaa olla kausi taputeltu. Surkeeta, seuraavaan talveen on liian pitkä aika. Talvella pääsee aina niille hyville ottipaikoille, toisin kuin kesällä, kun yrittää epätoivoisesti rannalta heitellä. Ensi kesänä haaveissa olisi kyllä jonkun näköinen pieni paatti, katsellaan..

Tänään sai taas pitkästä aikaa pilkkiä. Tuntuu, että edellisestä kerrasta on viikkokausia, vaikka siitä on vain neljä päivää. Kello soi neljältä, oltiin hyvissä ajoin jäällä. Elonmerkkejä ei löytynyt, mutta se ei haitannut. Se pilkkiminen oli niin kivaa! Keli oli tosi hyvä, ei tuullut yhtään. Aamulla pari tuntia satoi vähän räntää, mutta sitten sekin loppui.

Mentiin rannasta jäälle tosi varovasti ja kairailtiin matkalla, ettei vaan olisi yllätyksiä matkan varrella. Naskalit kaulassa ja kelluntavaatteet päällä tottakai. Varovasti edettiin kilometrin päähän. Jää vaikutti onneksi vielä tosi hyvältä, teräsjäätä oli vähintään 15cm. Aamupäivällä jäälle pölähti kymmeniä pilkkijöitä, siellä olikin jotkut kisat. Vähän hymyilytti oma varovaisuus siinä vaiheessa, mutta mieluummin olen ylivarovainen tässä vaiheessa kautta.

Niin se taas viikonloppu vierähti kalastuksen merkeissä. Valitettavasti en saanut blogiin mitään materiaalia, kalat eivät yksinkertaisesti halunneet syödä. Monesti tulee otettua valokuvia, jos kala ei syö, jotta saa blogiin edes jotakin sisältöä, mutta tänä viikonloppuna ilmakaan ei ollut yhteistyöhaluinen. Se oli ruma. Harmaata, märkää ja kylmää. 

Eilen tuli käveltyä kuutisen kilometriä ja etsittyä kaloja. Eivät löytyneet. Kaloistahan tämä piilonen on varmaan hauska leikki, mutta en minä tätä enää jaksaisi pelata. Monta viikkoa kuitenkin jo mennyt.. Kalat, keksikää jotain uutta.

 

"Karkasin" tänään töistä puolen päivän jälkeen. Työpaikan takapihalle ajoi auto, jossa oli tummennetut takalasit. Hyppäsin takapenkille ja sanoin määränpääksi 10 metrin käyrä. Riisuin työvaatteet moottoritiellä ja vaihdoin siviilit ylle. Siviilit eli nukkavierut pilkkikalsarit ja muutama kerros villaa ja toppaa. 

 

Tunsin itseni melkein Clark Kentiksi, mutta vaihdoin vaatteet nopeammin kuin teräsmies. Hurja muodonmuutos hetkessä ja minusta kuoriutui aito pilkkihullu. Ei muuta kuin jäätä kohti. 

Nimittäin kääntää veistä haavassa. Niinhän se maanantai tuli ja samalla alkoi arkinen aherrus. Lomaileva pilkkikaveri kuitenkin päätti mennä käväisemään pilkillä. Voi jumaleisson, että meinasin saada hermoromahduksen töissä. Oikeasti. Kaloja hulluna, parhain ahven 1,2kg ja kilo rikki ennen minua :) Vielä tähän päivään asti pidin perheen suurimman assun rekordia nimissäni, mutta enpä pidä enää.  

Työnteko oli vaikeaa, kun puhelimeen tuli kuvia möröistä. Työpäivä ei ole koskaan kestänyt noin kauan. Sielu itki verta. Tarvitsisin lottovoiton, että voisin siirtyä päätoimiseksi pilkkijäksi.

Kaloilla oli tänään oikein herkkupippalot. Eilen muutamilla saalisahvenilla oli maha ihan tyhjä, joten niillä oli SUURI nälkä tänään. Töiden jälkeen halusin käväistä iltapilkillä samassa kultakaivoksessa. Kyllähän sen tiesi, että samasta avannosta ei enää sellaisia raitapaitoja nouse. Pilkkikaveri opetti uutta tekniikkaa tasurointiin ja se tyyli ei sovi kovin kärsimättömälle pilkkijälle. Tänään vettä oli ollut 10 metriä ja tasuria ei lasketa yli kuuteen metriin. Kalat kyllä tulevat tasuria maistamaan, jos ovat syönnillään. 

Moneskohan surkea pilkkipäivä putkeen tämä olikaan... Nyt on semmoinen olo, että näiltä jäiltä en enää kaloja saa. Ehkä talven kiintiö on täynnä, vaikka aika pieneksi se loppujen lopuksi jäi. 

 

Perinteiseen tapaan kello soi 4.30. Hullun hommaa. Ei ollut mitään odotuksia päivälle.

Jäällä kuudelta. Puoli seitsemältä tiesin, mikä on pelin henki. En enää edes muista miltä tuntuu, kun kala tärppää.. 

Eli katsellaanpas sitten taas vaihteeksi näitä luontokuvia :) 

Aamulla oli niiiin kylmä, että olin ihan jäässä! Tuuli tosi kovasti varmaan jostain Pohjoisnavalta asti. Sitten kun aurinko nousi, niin ilma vähän lämpeni.