Sain Luonnossa-verkkolehdestä kysymyksen, kirjoittaisinko lehteen pienen artikkelin. Suostuin tottakai ja aiheeksi valikoitui nainen kalassa. Artikkeli löytyy täältä. Sivun lopussa saattaa näkyä tuttuja kuvia =)Viikonloppu se taas kolkuttelee ovella, joten pääsee jäälle nautiskelemaan kirpeästä pakkassäästä. Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Stressihän lähtee kalassa kaikkein parhaiten, kokeilkaa vaikka. Ja kokeilkaa, vaikkei stressiä olisikaan ;) 

Tänään oli ihana ilma jäällä ja siellä vierähtikin useampi tunti. Keli oli nollassa ja pystyin pilkkimään koko päivän ilman hanskoja palelematta. Matka kohdistui tänään pienelle lammelle paikkaan X.

 

Laskin pilkin veteen vaille yhdeksän ja ehkä 10 minuuttia sen jälkeen sain päivän ensimmäisen ja isoimman ahvenen. Ei vieläkään mikään jättiläinen, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Ahvenella oli painoa tasan 500g. 

Lapsia on aika hankala saada mukaan pilkille, jos heillä ei ole (vielä) kalastusriippuvuutta. Mutta pienin askelin heitä voi yrittää koukuttaa kalastukseen. Pilkilllä voidaan aloittaa ihan perusasioista, kuten tasuroinnista ja kaikuluotaimen käytöstä. Vitsi vitsi :) 

 

Mutta totta puhuen, kaikuluotainta voi hyödyntää innostuksen syntymisessä. Nykyään kaikennäköiset ruudut ja näytöt ovat arkipäivää lapsille ja nuorille, toki aikuisillekin. Ja samoiten pelaaminen kuuluu useiden lapsien aktiviteetteihin. 

Olj rummaattanna sattoo helekatimmoese miärä lunta. Eli oli taas tullut lunta aikamoinen määrä. Se näkyi ja tuntui, kun suunnattiin korpeen pilkille. 

 

Valittiin kohteeksi eräs pieni lampi muutaman kymmenen kilometrin päässä Kuopiosta, jossa huhujen mukaan olisi pitänyt olla kalaa. No ei ollut. Mutta kunto nousi kohisten, kun parin sadan metrin matkaa tehtiin puoli tuntia. Ei ollut kuin polviin asti lunta. 

Vaikeita ja kylmiä ovat pilkkireissut olleet. Eilen alkoi jäällä naurattamaan, että olenko minä hullu, kun tämmöisessä tuulessa, tuiskussa ja kovassa pakkasessa kalastan. Tai "kalastan", oikeastaan se oli tasureiden huljuttelua aivan tyhjässä Kallavedessä. Kilometrejä kertyi ja reikiä kairasin taas kädet hapoilla. Mutta mitään ei löytynyt.

Tyhjää.

Pakkasta oli paljon ja jään päällä oleva loska jäätyi ihanaksi jäämöykyksi ahkion pohjaan. Naureskelin vaan, kun kävelin takaperin puolen kilometrin päässä olevaa rantaa kohti. Tuuli niin kylmästi, että ei kärsinyt etuperin kävellä tai naama olisi jäätynyt. Ahkio painoi sata kiloa. Mutta edelleen tykkään kalastuksesta, onhan se kiva, että rakas harrastus saa hymyn huulille :)

Tipunen jäälläAjattelin tehdä kirjoituksen omasta pukeutumisestani pilkkireissuilla ja nimen omaan niiden kylmempien kelien varustuksesta, joten esittelen tässä yhden esimerkin naisten pilkkivaatteista. Etsin viime talvena itselleni pilkkihaalaria, mutta naisille on tarjolla tosi vähän vaihtoehtoja. Ja ne mitkä ovat tarjolla, näyttävät 80-luvun lasketteluhaalareilta. Ne naisten mallit, joita itse katselin, olivat hinnaltaan vain muutamia kymppejä, joten en usko, että ne ovat laadultaan ja lämmittävyydeltään erikoisen hyviä. Vietän jäällä tosi paljon aikaa talvisin ja pilkin oikeastaan kaikissa keleissä. Siksi varusteiden pitää olla niin hyvät, että niillä pärjää useamman tunnin jäällä. Miehille oli tarjolla vaikka millä mitalla eri vaihtoehtoja ja asut myös näyttivät hyville. Kokeilinkin muutamia yksi- ja kaksiosaisia miesten asuja pienimmässä koossa, mutta ne olivat liian reiluja, vaikken mikään pieni ole itsekään. Tavoitteena oli löytää ennen kaikkea lämmin yksi- tai kaksiosainen asu pilkille. Joko ihan perinteinen pilkkihaalari tai sitten kelluntahaalari tai -takki. Loppujen lopuksi löysin Baltic Top Float kelluntatakin, joka on ollut todella hyvä ostos. Vaikka takki onkin kelluttava, sen kanssa pystyy toimimaan ihan normaalisti pilkillä. Kyllähän kellukkeet tuntuvat joissain tilanteissa takin sisällä, mutta takki on verrattavissa tosi paksuun toppatakkiin. Käytän takkia lämmittävyyden vuoksi koko talven pilkkireissuilla, vaikka ihan keskitalvella kelluntatakkia ei varmaan tarvitsisi. Kuva lainattu marinekauppa.comValitsin M-kokoisen takin, joka on tarkoitettu 70-80kg painaville, vaikka en ihan niin paljon painakkaan. Kokeilin takkia myös koossa S, joka oli 60-70kg painaville, mutta sen alle minulla ei olisi mahtunut tarpeeksi vaatteita. Se tuntui kilttanalle jo ohuella puserolla. Olen ollut takkiin tosi tyytyväinen ja takki pitää hyvin vettä ja tuulta. Takin kelluntaominaisuuksia en ole onneksi vielä päässyt testaamaan.Toppahousuiksi hankin Erätukun North Sky tuulen- ja vedenpitävät housut, malli Wintry Lady. Housuissa on tarroilla kiinnitettävät henkselit, jotka saa nopeasti irroitettua esim. vessassa (=kuusen juurella) käyntejä varten. Pilkillä tulee usein istuttua selkä tuuleen päin, joten housuja hankkiessa kannattaa kiinnittää huomiota tarpeeksi korkeaan vyötäröön selän puolella. Istuessa takki yleensä vähän nousee, joten viima pääsee selkään. Näissä kyseisissä housuissa vyötärö on erittäin hyvä, eikä selkä pääse paleltumaan istuessakaan.                                                                                               Kuva lainattu eratukku.fiMoni on varmaan törmännyt termiin kerrospukeutuminen ja se onkin paras vaihtoehto pakkaseen lähtiessä. Olen hankkinut itselleni Skhoop-merkkisen merinovillaisen aluskerraston ja alimmaiseksi laitan kyseiset kalsarit ja kalsaripaidan :) Omistan myös toiset merinovillaiset välihousut ja kovimmilla pakkasilla pistän myös ne toppahousujen alle. Kuva lainattu skhoop.plAluskerrastoa hankkiessa kannattaa kiinnittää huomiota paidan pitkään helmaan ja pitkiin hihoihin. Korkea, vetoketjullinen kaulus on myös hyvä lisä. Peukalon reiät pitkissä hihoissa ovat kätevät ja koska olen pilkillä lähes aina ilman hanskoja, hihat lämmittävät mukavasti.Kerraston on hyvä olla hieman väljä, jotta ihon ja vaatteen väliin jää "ilmakerros". Myös välikerroksiin tulevien vaatteiden kannattaa olla hieman reiluja, jotta ilma kiertää kerrosten välissä. Liikkuminenkaan ei ole niin tönkköä, kun vaatteet eivät purista.Merinovillaisia aluskerrastoja saatetaan mainostaa merinovillan nimellä, vaikkeivät ne olisikaan 100% merinovillaa. Asia kannattaa tarkastaa merinovillaisia vaatteita hankkiessa.Aluskerraston paidan päälle laitan ohuehkon villapaidan ja sen päälle laitan lisäksi vähän paksumman villapaidan. Vaikka vaatetta onkin paljon, niin silti liikkuminen, pilkkiminen ja kairaaminen sujuvat hyvin, koska vaatteet eivät ole tiukkoja eivätkä purista mistään. Villapaitojen päälle laitan fleecetakin ja sitten kelluntatakin. Päällystakissa kannattaa ehdottomasti olla hyvä huppu ja korkea kaulus, jotta tuulisella kelillä voi istua selkä viimaan päin.Kenkiin ei kannata tunkea liian paksulti sukkia tai varpaat paleltuvat paljon helpommin. Itse tein alkuun sen virheen, että laitoin parit villasukat päällekkäin ja ihmettelin, kun varpaat olivat aina ihan jäässä. Minulla on pilkkikenkinä Muck bootsit ja pidin niiden kylmänkestävyyttä yliarvostettuna, kun omat varpaat olivat tunnottomat jääkalikat. Jätin sitten toiset villasukat pois ja nyt varpaiden ja kengän kärjen väliin jää hieman tyhjää tilaa. Varpaat pysyvät paljon paremmin lämpiminä.   Voin kyllä suositella yhden talven kokemuksella Muck bootseja. Minulla oli aiemmin samantyyliset kengät, mutta halpisversiot, ja ne olivat kylmät, koppurat ja epämukavat jalassa. Halpisversioilla ei voinut kyykistyä, kun varret olivat niin jäykät. Myös kävely oli tosi hankalaa, kun varret eivät taipuneet. Ne saivatkin lempinimen "virtahevon jalat" :) Muck bootsit ovat tosi miellyttävät jalassa ja niillä pystyy helposti kävelemään pidempiäkin matkoja. Tai helposti ja helposti :) Varmaan varrettomilla kengillä olisi helpompi kävellä, mutta semmoiset eivät lämmittäisi ollenkaan. Muck bootsien pohjat ovat pitävät ja uskallan ihan reippaasti kävellä lumettomallakin jäällä. Omat Muck bootsini ovat kokoa 42 ja oma jalkani on kokoa 40. Kenkä ei kuitenkaan ole yhtään liian iso villasukan kanssa, kärkeen jää juuri sopivasti ilmaa ja varpaat pysyvät lämpiminä.