Blogi hiljenee joulun ajaksi, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä etteikö kalastus olisi koko ajan mielessä. Kuopioon on luvattu pakkasia ensi viikoksi, ja hyvällä tuurilla jossain vaiheessa joululomaa pääsee jonkin pikku lammen testaamaan. Jos ei Kuopiosta löydy lampea, niin ajatus olisi lähteä "pohjoiseen" pilkille. Eli ajaa 50-100km ylöspäin ja etsiä jäässä oleva lampi. Jos on vinkkejä paikoista, niin saa kommentoida :) Viettäkäähän rentouttava joulu ja ladatkaa akkuja tulevaa pilkkikautta varten ;) Ps. 

Kävin pari kertaa laituripilkillä enkä saanut mitään :) Tai sain kolme pientä sinttiä, mutta niitä ei lasketa. Kävin toissapäivänä eräällä kävelysillalla, missä olen nyt muutaman kerran käynyt. Mukava paikka, useita metrejä vettä ja kaiun saa kiinnitettyä siltaan hyvin. Kylmä tuuli vähän kiusasi, mutta kyllä rakkaan harrastuksen vuoksi voi vähän kärsiä. Ihan kiva reissu ja munakasta sitten lounaaksi. Yllätys.

Aina kun menen laituripilkille, niin mietin uskallanko uittaa rahanarvoisia tasureitani siellä. Joitakin kertoja on menetyksiä tullut, kun viehe on uinut johonkin laiturin "osaan" ja ei varmasti irtoa repimälläkään. Vähän vahingoista viisastuneena olen päättänyt, että ensimmäiseksi uitan rasian halvinta tasuria jonkin aikaa ja testaan onko siinä kohti ansoja. Tällä kertaa uhriksi päätyi Lucky Johnin halppis-tasuri. 

Laskin tasuria pohjaa kohti ja pelkäsin jo etukäteen kaiun piirtämiä outoja, koko ajan samassa syvyydessä olevia, viivoja. Laskin tasurin niiden ohi ja huokaisin helpotuksesta. Eli kaipa siinä uskaltaisi muitakin uitella. Ei muuta kuin kelaamaan tasuria ylös ja eikö se sitten jäänytkin siihen ansaan. Ei lähtenyt irti vaikka kuinka revin, hyvin kyllä kesti kuitusiima ja predator-peruke. Kieritin kuitusiimaa papin ympärille, kun eihän sitä paljain käsin uskalla repiä. Siima teki kunnon rannut pappiin, hämmästelin siiman kestävyyttä. Loppujen lopuksi peruke katkesi melkein puolesta välistä kahtia. Niin ja naisvoimin se ei edes katkennut, joko olen heikko tai siima on superkestävää. 

Kirjoitin muutamassa aiemmassa postauksessa kaikuluotaimen käytöstä ja sain paljon positiivista palautetta, mutta joukkoon mahtui myös erilaisia mielipiteitä. Päällimmäisenä 'erilaisena mielipiteenä' jäi mieleen kommentti, että Oikea kalamies ei tarvitse/käytä kaikuluotainta eikä varsinkaan esittele sitä julkisesti. Kommentoijan mielestä Oikea kalamies siis pärjää ilman kaikuluotainta, mutta minua kiinnostaisi Oikean kalamiehen muutkin määritelmät ja kriteerit. Mitä saa tehdä ja miten voi toimia säilyttääkseen sen Oikean kalamiehuuden. Jos Oikea kalamies ei hyödynnä tekniikkaa kalastuksessa, niin hänellä tuskin on moottorivenettä tai -kelkkaa. Onget ovat varmastikin itse tehtyjä, ehkä kivikirveellä kaadetusta puusta veistettyjä. Vai onko Oikealla kalamiehellä onkia, saattaahan hän pyydystää kalat uimalla. Vieheenä voisi olla isoisoisän takoma lusikka, johon on laitettu koukku. Syötiksi sopinee (edelleenkin moderni) kastemato. Pilkkivaatteet ovat ehkä itse kaadettujen eläinten turkeista tehty ja varpaita lämmittävät oman lampaan villasta tehdyt sukat. Mistä saa ja kuka myöntää näitä Oikean kalamiehen arvonimiä? Onkohan rekisterissä paljon vanhan liiton Oikeita kalamiehiä? Nykyaikana kalastuskaupat ovat houkutuksia pullollaan, ei varmasti ole aina helppoa pysyä Oikeana kalamiehenä. Kun antaa tekniikan pirulle pikkusormen, se saattaa viedä koko käden...Kuinkahan paljon tästäkin maasta löytyy ex-Oikeita kalamiehiä, jotka ovat heikkona hetkenään sortuneet jonkun vempaimen, esimerkiksi kaikuluotaimen, hankintaan. Titteliä tuskin takaisin saa, vaikka yrittäisi tehdä synninpäästön luopumalla luotaimesta. Itse olen kuitenkin enemmän kuin mielelläni leikki-kalamies, sillä onhan se mukava GPS:n avulla etsiä kalapaikat, kaiun avulla tsekata kalatilanne ja aloittaa pakkasessa pilkkiminen akuilla lämmitettävät talvikengät jalassa ;) 

Toivoo Ahti.

 

Veneetön kalastaja saa aika heikosti saalista, ainakin tähän aikaan vuodesta. Oikeastaan viimeiset pari kuukautta ovat olleet to-del-la hiljaisia kalan tulon suhteen. Ainoa kalastusmuoto mitä pystyy harjoittamaan, on laituripilkkiminen, koska pienten pakkasten takia virvelöinti ei onnistu jäätyvien vaparenkaiden vuoksi. 

Kävin tänään testaamassa uuden laiturin, saaliina vain raitista ilmaa, mutta mikäpä siinä oli pilkkiessä, kun ilma oli kuin morsian. Eli kostea. Vai miten se meni..

Sain muutamia kommentteja kaikuluotaimen käytön mahdollisista huonoista puolista pilkkiessä, eli katoaako tai heikkeneekö pilkkimistaidot luotaimen käytön myötä. Siis jos ajatellaan pilkkimistä ilman luotainta.

Itsestäni tuntuu, että pilkkiminen ilman luotainta on nykyään tosi vaikeaa, kun on tottunut koko ajan seuraamaan mitä jään alla tapahtuu. Olen oppinut paljon kalojen käytäytymisestä luotaimen hankinnan jälkeen ja oma pilkkimistyylini on muuttunut aika paljonkin. Oikeastaan nykyään avannolle mennessä toimin ihan päin vastoin, kuin ennen luotaimen hankkimista.

Kerron tässä lyhyesti omista kokemuksistani Lowrance Elite-4x kaikuluotaimen käytössä. En muista olenko lukenut laitteen käyttöohjeita, joten takuuta ei ole, käytänkö kaikua ja kaikkia säätöjä oikein. Lukekaa omalla vastuulla :) Osa kuvista on viime talvelta ja osa tältä syksyltä laituripilkiltä, joten niissä kuvissa näkyi joitain ylimääräisiä vaijereita tms. laiturin alla. 

[caption id="" align="alignnone" width="640"] kuva lainattu www.lowrance.com[/caption]

Kun kaikua käytetään pilkkiessä, näyttöön ei tule kalakaaria, koska anturi on koko ajan paikallaan. Jään alla olevista kaloista muodostuu näyttöön yhtenäisiä viivoja, joiden paksuus vaihtelee kalan koon ja asetetun herkkyyden mukaan.