Heti alkuun on kerrottava, että tässä kirjoituksessa esittelemäni keksinnöt eivät ole minun päässäni tai käsissäni syntyneitä. Olen toiminut vain pilkkimuusana :) 

 

Hankin toissa talvena Kineticin pilkkipöntön ja se on ollut minulla tosi kovassa käytössä. Hinta oli muistaakseni alle 40 euroa ja mukana taisi tulla vielä joku ongenpätkä ja pilkkikauhakin. Tosi edullinen siis. Monesti halvalla ei saa hyvää, mutta tässä tapauksessa olen eri mieltä. Reppu on edelleen loistokunnossa. Kaikki kangasosat ovat ehjiä eikä muovinen pönttökään ole pakkasta säikähtänyt. 

Ne tahtoisin niin elää uudelleen. Siis ne ajat, jolloin sain vielä kaloja. Nolottaa kirjoittaa kalastusblogia, kun viime saaliit ovat ikuisuuksien takaa. 

Tai sainhan minä "melkeinkalan" viime sunnuntaina, kun olin vakiolaiturilla pilkillä ja uittelin taas tuttuun tapaan tasuria laiturin päässä, jossa vettä on noin 8 metriä. Näin kaiusta, kun kalaparvi ilmestyi kolmeen metriin. Vähän sen jälkeen parven yläpuolelle ilmestyi yksittäinen isompi kala. 

Lähdin heti nostamaan tasuria pohjasta ylös ja kesken matkan luulin tasurin tarttuneen johonkin laiturin ketjuun tms. Yritin varovasti irroittaa tasuria laiturista, mutta sitten tajusin, että siinä olikin kala. En ollut tehnyt mitään vastaiskuja, kun ajattelin tasurin olevan kiinni laiturissa. Se olikin kiinni hauen huulessa, hellästi, joten peli oli menetetty. Muutama sekunti ja ruoka ui tiehensä. Vaikka kala karkasikin, niin olihan se taas mukavaa saada näköhavainto minulta kauan kadokissa olleista luontokappaleista. 

Kävin taas tänään aamulla kalassa ja olisi niin mukava kertoa saalistarinoita, mutta en viitsi valehdella. En siis saanut mitään.Testasin tänään erään tuttavan vinkistä aivan uuden paikan: kävelysillan kahden saaren välissä. Se oli kuin pitkä laituri ja siihen sai hyvin kaiunkin kiinnitettyä, koska siinä oli venepaikkoja. Silta oli useamman kymmenen metriä pitkä ja keskivaiheilla oli kahdeksan metriä vettä alla. Hyvinkin potentiaalinen paikka. Tänään pakkasta oli nelisen astetta ja tuuli arviolta sata metriä sekunnissa. Harjoittelin sormikkaat kädessä virvelöintiä ja onhan se vähän vaikeaa. Saattoi tietysti johtua pakkasestakin. Ihmisiä kulki paljon ohitse ja sillalta kuulemma saa isompiakin kaloja: ahventa, kuhaa, haukea. Mutta ei tänään. Päivän saldona yksi tärppi tasuriin, joka kuitenkin antoi sen verran toivoa, että aion testata paikkaa toistekin. Kuitusiima on kyllä hankala pakkasella, virveliin sain jo yhden solmun aikaiseksi ja siima nyhrääntyi jäisistä vaparenkaista johtuen. Ensi keväänä on sitten siiman vaihto ensimmäisenä edessä, nyt taitaa olla virvelin aika mennä talviunille.Eilen tein muutamia hankintoja pilkkikautta ajatellen. Alesta löytyi pilkkirukkaset, joten ne lähtivät mukaan. Koko oli sen verran reilu, että kynsikkäät mahtuvat tarvittaessa alle. Lisäksi ostin uuden rullan Predatoria ja peruketarvikkeita, kun tykästyin itse tehtyihin perukkeisiin sen verran paljon. Helppo tehdä ja ihania käyttää teräsperukkeisiin verrattuna.Ostin pieniä kalajigejä, joilla aion tuunata huonoimpia halpis-tasureitani, jos saan pyrstölevyt siististi irroitettua. Ostin jo aiemmin toisen värisiä "minijigejä". Löysin hyvän kokoisia Planon rasioita isommille tasureille kohtuullisella hinnalla (alle 6e kpl). Rasiaan mahtuu 12 tasuria, mutta silti rasia ei vie paljon tilaa repussa. Rasia on tosi kätevä, koska se on kaksipuolinen 6+6. Tai kyllähän siihen saa vielä pienempiäkin lokeroita tuunattua mukana tulevilla "välilevyillä" ;) Ostin pari vuotta sitten Mora Nova 5" kairan. Olen ollut tosi tyytyväinen siihen ja sillä on tosi kevyt ja nopea kairata. Kovemmilla pakkasilla kairan teriin saattaa jäätyä vettä ja kairasta joutuu kevyesti koputtelemaan jollain "työkalulla" jäitä pois, jotta terä puree jäähän. Ihanteellinen keli kyseiselle kairalle on korkeintaan viisi astetta pakkasta. Jos pitäisi arvoida parin kauden kairatut reiät, niin sanoisin 2000. Se kuulostaa äkkiseltään suurelta, mutta molempina talvina pilkkireissuja on kertynyt vähintään 50 ja yhdellä reissulla 20 kairattua reikää on aika minimi, koska kaiulle kairaan aina oman reiän lisäksi. Normi pilkkireissulla saatan kairata 50 reikää, joskus enemmänkin. En lähde koskaan alle neljäksi tunniksi pilkille, koska siinä ajassa ei ehdi tehdä mitään. Kairan terät tuntuivat jo viime talvena vähän tylsiltä, tai sitten jää oli sen verran pehmeää, että terä ei purrut hyvin. Ostin nyt kumminkin uudet terät, jotka vaihdan ennen pilkkikauden alkua.Tämän päivän reissu oli minulle mp, mutta koska maailmassa on kovia kalamiehiä jäljellä, ja kun vielä sattuu tuntemaan kovan kalamiehen kovan kalamieskaverin, saattaa saada pussillisen verkoista juuri päästettyä matikoita. Jouduin samalla luopumaan periaatteestani, että ensimmäisen matikkakeittoni tekisin itse pyydetystä matikasta. Köyhän on vaikea kieltäytyä ilmaisesta ruoasta. Huomenna syön siis matikkakeittoa, taitaa 20 vuotta olla viime keitosta aikaa.. Sain pari viikkoa sitten Kalamies.comin kautta kysymyksen eräältä bloggaajalta, että haluaisinko suostua pienimuotoiseen haastatteluun. Tottakai suostuin, koska kyseessä oli kalastusaiheinen blogi. Jamaelin tekemä juttu löytyy hänen blogistaan osoitteesta http://13metrinenhauki.blogspot.fi/2014/11/fish-me-luck.html

Kävin tänään kalassa. Tässä lyhyt raportti siitä reissusta: mp. 

Ja muihin aiheisiin. Kesästä asti on aikomuksena ollut tehdä itse perukkeita, koska teräsperukkeet kuulemma vaikuttavat heikentävästi vieheen uintiin. Ja kyllähän minä sen olen itsekin huomannut, esim. mikrotasurit eivät kovin houkuttelevasti ui teräslangan päässä. Ja sitten kun kokeilee ilman peruketta, ne uivatkin niin houkuttelevasti, että hauki tulee keilan ulkopuolelta ja tasuri on hävinnyt parempiin suihin ennen kuin ehtii vastaiskuasentoa ottaa valmiiksi. 

 

Laskeskelin huvin vuoksi tämän vuoden kalareissuja ja niitä on kertynyt noin sata. Periaatteessa saalismäärien pitäisi olla tuolla kalastusmäärällä aika huikeita, mutta eivät ne ole. Pitää siis harjoitella kalastusta vielä ahkerammin, että taidot paranevat. Tai etsiä parempia kalapaikkoja. Vai onko siinä kalaonnen toivotuksessa sittenkin perää eli pilaako onnen toivotus viimeisetkin mahdollisuudet saada saalista. Monet kalastajat pelkäävät tuota hirveää toivotusta ja tuleva kalastusreissu/kilpailu on tuhoon tuomittu, jos joku pahaa aavistamattaan onnea toivottaa. En ole ollut kyseisen asian suhteen taikauskoinen ja jos muut kalastajat pelkäävät onnentoivotuksia, olen aina avosylin ottamassa muidenkin toivotukset vastaan. Ohjatkaa vaan tänne kaikki, kiitos! Siksi blogin nimikin liittyy kalaonneen. Vai oliko se nimi virhe.. Ehkä jos ensi vuosi mennään kireillä siimoilla, niin vuoden päästä nähdään onko termi kalaonni todellisuudessa epäonni.  Loppuun vielä kuva maailman kauneimmasta kalasta, taisi ollakin täällä jo aiemmin, mutta kyllä tätä jaksaa katsella! Raitapaita <3 

Piipahdin laituripilkillä ja muutaman asteen pakkasen ansiosta laiturilla tuli mukava 'bon voyage' -tunne Matti Nykästä lainatakseni. Tuli siis elävästi pilkkireissut mieleen, kun sormista hävisi viiman takia tunto ja varpaatkin olivat ankkajäässä. Mutta pari tuntia kitrittelin ja kauemminkin olisin viihtynyt, ellei mitsu olisi kaasutellut rannassa.. Äkkiä nyt ne jäät, niin pääsee pilkkimisen lomassa kairaamaan reikiä=lämmittelemään, jos tulee kylmä.Laituri oli tuttu ja turvallinen vierasvenelaituri muutaman kilometrin päässä. Pilkin laiturin päässä, koska laiturilla oli tällä kertaa ruuhkaa, muutkin havittelivat laiturin alusen asukkaita..  Virittelin kaiun laiturille ja kaiussa näkyi jatkuvasti kalaparvia ja muutama isompikin viiva. Testasin noin kymmentä eri tasuria, joista osa oli pienvalmistajien kevennettyjä tasapainoja. Yksi "markettitasureista" oli merkiltään Lucky John, jonka pyrstölevyn tilalle olin vaihtanut pienen kalajigin pyrstön. Perukkeena oli vielä toistaiseksi teräsperuke, tarkoituksena olisi tehdä perukkeita tästä, kunhan ehtii…Kalat olivat "evvk-tuulella". Heiluttelin tasureita hiljoo ja kovvoo, pinnassa, välivedessä ja pohjassa. Ei niitä kiinnostanut. Testasin uutta venepilkkivapaakin, ja sillä saa kyllä hyvän tuntuman tasuriin. Tekisi mieli vaihtaa kaikki pilkkivavat sellaisiin, mutta ensinnäkään ne eivät mahtuisi reppuun ja esim. morripilkinnässä pienempi vapa on hieman helpompi :) Mutta parhaiten ne soveltuvat isojen tasurien uittoon ja eiköhän pari vapaa riitä siihen hommaan, nopeastihan tasurin aina vaihtaa. Pakkanen kyllä saattaa aiheuttaa ongelmia, kun jo nyt muutaman asteen pakkasessa hyrräkelaan muodostui jäätä..Saalis jäi yhteen pieneen haukeen, joka otti aivan pohjasta kahdeksasta metristä. Tarjosin siis useampia namuja, mutta loppujen lopuksi tuunattu (ja halvin) Lucky John antoi päivän ainoan kalan. Ehkä ne jigipyrstöiset tasurit toimivat, kuka viisas ne muuten keksi? :)