Tämän kesän kalansaaliit näköjään heikentyvät sitä mukaa, mitä lähemmäs syksyä mennään. Aiempina vuosina saaliit ovat toukokuusta alkaen pikkuhiljaa kasvaneet ja heinäkuun lopussa on alkanut rytistä ihan kunnolla. Elokuussa kaloja on tullut ovista ja ikkunoista.

Tämä vuosi on erilainen. Nähtiinhän se jo viime talvena, kun lunta satoi ihan hirveästi, että jotain outoa tässä vuodessa on. Kesä alkoi ennen aikojaan toukokuussa ja lämpöä ja helteitä on piisannut. Vesisadetta taas ei niinkään, vaikka yleensä se on ollut Suomen kesän tavaramerkki.

Ahti oli alkukesästä tosi suotuisa, kai ne ennenaikaiset helteet olivat pehmittäneet sen pään. Nyt se on tullut takaisin järkiinsä ja pisti stopin niille sadankolmenkymmenenviiden kuhan päiville. Enää niitä ruokakaloja ei näköjään niin vain otetakaan järvestä.

Ostin muutama viikko sitten riippumaton ja nukuttuani yhden yön metsässä riippumatossa, rakastuin siihen täysillä. Tekisi vaan koko ajan mieli lähteä etsimään kaksi sopivalla etäisyydellä toisistaan olevaa puuta ja laittaa riippumatto niiden väliin roikkumaan. Sitten kömpiä sinne majaan, vetää vetoketju kiinni ja vain pötkötellä ja katsella maailmanmenoa. Rentouttavin paikka maailmassa!

Lähdettiin lauantaina Kallavedelle kalaan ja koska nämä kelit ovat vielä näin kesäiset ja lämpöiset, päätimme viettää yön saaressa riippumatoissa nukkuen. Viikko sitten kalaa löytyi aika heikosti eikä odotukset kalojen suhteen olleet korkealla nytkään. Kalat ovat oudoissa paikoissa, enkä minä löydä niitä.

Kun päästiin järvelle, tilanne näyttikin tosi positiiviselta. Luotain alkoi piirtämään ihan hirvittävästi kalaa ja toivonkipinä syttyi. Taisi löytyä ahventen valtakunta ?

Hetken päästä kammottava totuus paljastui. Ne pikku huijarit eivät olleetkaan ahvenia, vaan kuhia! Ja nimenomaan pikkukuhia. En ole koskaan nähnyt niin paljon pieniä kuhia, kuin lauantaina Kallavedellä. Aina kun mentiin alle viiden metrin veteen, luotain sekosi ja piirsi pompuloita pohjan täyteen.

Pompuloita

Pikkukuhia riitti

Olen jo pari vuotta virheellisesti luullut, että erotan kyllä ahvenet ja kuhat luotaimen näytöltä, mutta lauantain huijaus meni minuun ihan täydestä. Pikkukuhat olivat parvessa kuin ahvenet konsanaan ja niitä oli mahdotonta erottaa kalojen ja parven muodon perusteella.

Lauantain peruskoko

Kuhaparvien seasta tuli myös mittakaloja ja isoimmat kuhat olivat 50cm. Suurin osa kaloista kuitenkin oli 30-40cm kaloja.

Motorguiden keulasähkömoottori on kyllä niin suuri apuväline nykyään, että en ymmärrä miten on tultu toimeen ilman sitä. Alla olevassa kartassa näkyy hyvin, miten tarkkaan vene pysyy taivasankkurissa (punainen tiivis sotku on jälki, joka tuli ankkurissa ollessa). Mittakaava on kymmenen metriä, joten vene tekee vain muutaman metrin liikettä paikallaan ja lauantainakin oli kuitenkin tuulta jonkun verran, niin ihan todella tarkka on tuo kapistus. Kalaparven löytyessä kalat on helppo napsia kyytiin, kun vene pysyy parven päällä. Se parven löytäminen onkin sitten jo toinen tarina…

Xi3 pitää veneen hyvin paikallaan taivasankkurissa ollessa

Etsin erilaisia paikkoja ja syvyyksiä, mutta en nähnyt ensimmäistäkään aitoa ahvenparvea. Illalla kahdeksan jälkeen minulle selvisi syy, miksi en ollut bongannut ahvenparvia pohjasta koko päivänä, ahvenet nimittäin uivat pinnassa!

Sattumalta sain yhden ahvenen ihan pinnasta, kun kelasin jigiä veneeseen ja joku kala yritti tarrata nousevaan jigiin veneen vierellä. Laskin jigin takaisin veden pintaan ja siinähän oli raitapaita ihan hollilla ja yritti repiä jigiä toistamiseen. Säikähdin ihan kauheasti ja Juhakin näki tilanteen. Olimme molemmat ihmeissämme.

Laskin jigin vielä kolmannen kerran veden pinnalle ja nyt ahven tärppäsi kunnolla ja koukku tarttui suuhun. En olekaan koskaan ennen saanut kalaa sentti veden pinnan alta, jos ei nyt lippoja lasketa. Siksi luotainkaan ei piirtänyt ahvenia pohjaan, kun parvet uivat pinnassa kaikukeilan ulottumattomissa.

Tämä ahmatti söi jigin ihan pinnasta

Yritin ”pinta-ahvenen” jälkeen saada ahvenia lipalla, mutta jostain syystä kalat eivät kelpuuttaneet lippaa. Lauantain ahvensaalis jäi heikoksi muutamaa sattumakalaa lukuunottamatta.

Auringonlasku aikaistuu päivä päivältä ja myös hämärä tulee aiemmin. Päätimme lähteä saareen jo yhdeksän maissa virittelemään riippumattoja. Yöpaikaksi valikoitui Törsö-niminen saari.

Kallavedellä on paljon hienoja saaria, vaikkakin rantautuminen on aina vähän ongelmallista. Törsön koko toinen puoli oli aivan kivikkoinen ja luulimme jo, että emme pääse kyseiseen saareen ollenkaan, mutta saaren toiselta puolelta löytyikin pieni hiekkaranta, josta pääsi rantautumaan.

Törsö, hauskanniminen saari Ollinselällä

Saaressa oli parikin nuotiopaikkaa, mutta metsäpalovaroituksesta johtuen emme voineet tehdä tulia. Onneksi oli lämmintä, niin ei sitä nuotiota edes kaivannut, vaikka aamukahvit olisi kyllä ollut kiva nauttia.

Tuossa olisi isolle teltallekin tasainen paikka :)

Saatiin riippumatot aika nopeasti laitettua, sillä emme tarvinneet tarppikatosta ollenkaan, kun sadetta ei ollut luvassa. Ensimmäinen riippumattopaikka ihan rannasta piti hylätä puiden paksuuden takia, mutta onneksi löytyi muutama laiha koivu, joihin ”puunhalaajat” ylettivät ympärille. Pystyyköhän noita remmejä jotenkin jatkamaan, että saisi ne joskus paksummankin puun ympärille kiinnitettyä, onko kellään kokemusta?

Melkeinhän se oli taas viiden minuutin homma

Yöpuulle

Heräsin aamuyöllä kuumuuteen ja ehkä kahdet villasukat päällekäin olivat alunperinkin vähän liikaa. Lisäksi piti raottaa makuupussia, kun yöllä oli oikeasti tosi kuuma. Minulla oli t-paita ja olin vain puoliksi makuupussin sisällä, mutta silti yöllä ei tullut missään vaiheessa kylmä.

Kuu möllötti puiden välistä

Ostin puhallettavan telttapatjan riippumaton pohjalle ja sekin varmaan auttoi lämpöisenä pysymisessä. Tuossa meidän riippumattomallissa pohja on kaksikerroksinen ja kerrosten väliin saa ujutettua retkipatjan. Ehkä tuolle puhallettavalle retkipatjalle on syksyn viileämmillä keleillä enemmän tarvetta.

Nukuin melko hyvin koko yön lukuunottamatta sitä kuumuuteen heräämistä. Aamuyöllä heräsin myös toisenkin kerran, kun rannassa oli lokkitappelu. Linnut pitivät sellaista mekkalaa ettei tosikaan ja Juhakin oli herännyt siihen. Mitä lie kinastelivat siihen aikaan ?

Yksi parhaimmista paikoista, mistä ihminen voi herätä :)

Tämän näköinen katto sunnuntaiaamuna

Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin, miten pieneen tilaan kaikki retkitarvikkeet menee. Noissa kolmessa pussissa on kaksi riippumattoa, kaksi paksua makuupussia, kaksi riippumaton alushuopaa, kaikki riippumattojen kiinnitysköydet, riippumattojen hyttysverkkojen tukikepit, ilmatäytteinen retkipatja, retkityyny, neljät villasukat, kaksi pipoa, lapaset, pari retkilamppua ja mitähän vielä =D

Retkikamppeet menee uskomattoman pieneen tilaan

Kello oli soimassa vähän ennen viittä ja kuudelta oli aamupala syöty, kamat purettu ja Alutroll suuntaamassa kohti ”varmaa” kalapaikkaa. Edellisenä päivänä kiertelimme oikeastaan vain uusia paikkoja, mutta koska saalis oli heikonlainen, sunnuntain sotasuunnitelma oli käyttää viimeinen oljenkorsi eli mennä tutulle, ”varmalle”, kalapaikalle.

Kalapaikalla luotaimeen alkoi heti piirtymään kalaa ja veneeseen nousi ahven. Ilo kuitenkin loppui lyhyeen, sillä loput kalat paljastuivat, yllätys yllätys, alamittakuhiksi ?

Ajelin patilta toiselle ja vihdoin löytyi ihan aito ahvenparvi. Parvi oli lähes kymmenessä metrissä, aivan kuten viikko sitten löytyneet ahvenparvetkin. Sain parvesta jonkun verran kaloja, mutta suurimmat olivat vain 28cm. Parvi oli tosi pieni verrattuna edellisen viikonlopun ahvenparviin ja kyllä se niin taitaa olla, että ne isompien ahventen parvet ovat jossain matalikoissa.

Matalista paikoista kalojen etsiminen on tosi haasteellista, kun parin metrin vedessä ei pysty erottamaan kalalajeja, eikä myöskään viistoluotaimesta ole niin matalassa hyötyä, varsinkaan jos on yhtään kasvillisuutta tai kivikkoa alla. Matalasta kalastaminen on aika lottoamista ja tuuripeliä. Ehkä siksi tykkään itse etsiä kalaa ja kalastaa hieman syvemmissä vesissä, kun elektroniikkaa pystyy hyödyntämään paremmin, ja myös näkee ja tietää, että mitä kalastaa.

Kolmen tunnin etsimisen jälkeen sanoin Juhalle, että nyt on sinun vuoro etsiä kaloja, minä luovutan. Niin tyhjää ei luotain ole piirtänyt varmaan koko kesänä.

Joskus sitä aina täytyy tuijotella tätä tyhjyyttä

Joitain kuhia kävi vielä aamupäivällä veneessä, mutta puolen päivän jälkeen päätimme lähteä kotiin, kun homma ei edistynyt yhtään. Edellisenä päivänä emme tietenkään papittaneet kaloja, koska emme halunneet niitä yön ajaksi kylmälaukkuun.

Pientä kuhaa löytyi matalasta vielä sunnuntainakin, mutta niitä emme jääneet kalastamaan

Sunnuntaina olisimme ottaneet ruokakaloiksi 45-50cm kuhia, jos olisimme niitä saaneet, mutta kaikki saadut kalat olivat alle 45cm. Ainakin Kallavedessä ne 42-44cm kuhat ovat niin ruipeloita, että ei niitä viitsi ruokakaloiksi ottaa. Ehkäpä joku kerta saa taas kotiin astikin tuomisia kuhien ja ahventen muodossa ☺

Pirttilahden satamasta kotia kohti

Olen miettinyt viime aikoina tätä blogia ja sitä, että pitäisikö blogin kirjoittamisesta pitää taukoa. Tykkään kyllä kirjoittaa ja otan joka kalareissulla paljon valokuvia, mutta tuntuu, että nykyään blogin sisältö ei kiinnosta lukijoita, sillä harvemmin saan blogin kävijöiltä kommentteja. Saatan tehdä yhtä blogipostausta viisi tuntia ja välillä tulee mieleen, että kannattaako blogiin uhrata niin paljon aikaa ja ylipäätään maksaa ja ylläpitää nettisivua, jos ihmisiä ei kiinnosta ? No täytyy nyt katsoa miten jatkossa, voihan se olla, että en osaa olla kirjoittamatta, aika rutiinihan tästä on jo tullut reilussa neljässä vuodessa :)

Lämpöiset ilmat senkun jatkuvat ja loppua ei näy. Hellekelien huono puoli on kovat ukkoset ja meillä meni koko lauantai ukkosmyrskyn odottamiseen.

Kun heräsin lauantaina, niin Ilmatieteenlaitos antoi ukkosvaroituksen jokaiselle päivän tunnille. Päätettiin siis suosiolla jättää lauantain kalareissu väliin. Kerran ollaan ukkosen kanssa satuttu samaan aikaan järvelle ja silloin siimat nousivat monen metrin korkeuteen itsekseen. Se oli pelottava kokemus, jota en toista kertaa halua kokea.

No ei kalasteta sitten :( (kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Käytiin perjantaina kalassa Kallavedellä ja edellisen viikonlopun saarireissun heikko kalansaalis kummitteli vielä takaraivossa. Mitenkähän Kallavedestä löytyy kalaa…

Alkuun joka paikka vaikutti tyhjältä. Tai no perinteiset alamittakuhat köllöttelivät kalapaikoilla, mutta mitään isompaa ei luotaimen näytölle piirtynyt. Emme halunneet kalastaa pikkukuhia vaan mielessä olivat isot ahvenet.

Pikkukuhia

Yleensä ahven on löytynyt Kallavedestä 5-7 metristä kesällä ja niitä syvyyksiä etsin perjantainakin. Sattumalta kuitenkin huomasin ahvenia yhdeksässä metrissä ja olin vähän ihmeissäni. Nytkö ahvenet ovatkin normaalia syvemmässä?

Yleensä jos luotaimesta bongaa aktiivisia kaloja, siimat alkavat kiristymään melkein heti. Parkkeerasin ahvenparven päälle ja taivasankkuri piti meidät kalojen yläpuolella tarkasti. Siitä oli helppo alkaa napsimaan kaloja veneeseen.

Kalojen koko ei ollut mitään erikoisen suurta, mutta kumma kyllä, parvessa ei ollut yhtään ihan pieniä ahvenia, kun monesti niitä 50-100g kaloja tulee parven seasta aina välillä.

Perjantai-illan isoin

Olen viime kesästä asti käyttänyt ahvenen kalastuksessa cheburashka-jigipäitä ja ne ovat alle 8 senttisille jigeille ihan parhaita. Jigin uinti on tosi eläväistä ja ahvenet eivät myöskään saa tuhottua jigejä yhtä helposti, kuin tavan jigipäästä, jolloin kovalla syönnillä jigin pyrstö katkeaa vähän väliä.

Tuollaiseen cheburashka-jigipäähän on myös tosi helppo vaihtaa jigi, kun koukussa ei ole kaulusta, joka rikkoisi jigin. Varsinkin ihan pienille n. 5cm jigeille tuo on ihan ehdoton. Ja myös kelluville jigeille tuo on hyvä heittokalastuksessa, kun jigi ui niin elävästi koukussa.

Cheburashka toimii

Perjantaina löysimme vain pari ahvenparvea, mutta molemmissa oli kalaa ihan hirveästi. Selkeästi ahvenet ovat nyt tosi isoissa parvissa (ja hieman normaalia syvemmässä), mutta parvia joutuu etsimään enemmän ja monet normipaikat olivat tyhjiä.

Ahvenia

Joku pikkupeto vaanii silppuparvea

Aurinko laskee, joten kotiin joutaa

Kuten jo aiemmin mainitsin, lauantai meni ukkosta pelätessä. Seurailin sade- ja ukkostutkia ja kyllähän ne tutkat näyttivät sateita ja ukkosia, mutta arvatkaapa näkyikö niitä Kuopiossa? No ei näkynyt, eikä kuulunut. Iltapäivällä sataa ripsautti ehkä tunnin, mutta muuten päivä olisi ollut huippu kalastukseen. Höh ja höh. Ja kalakin oli kuulemma syönyt ihan hurjana lauantaina…

Mentiin lauantaina ajoissa nukkumaan, jotta päästiin sunnuntaina heti aamusta kalaan. Oltiin Pirttilahden satamassa jo ennen puoli kuutta, vaikka toisaalta se oli tosi myöhä, kun aurinko oli noussut puolitoista tuntia aiemmin.

Sunnuntaina kello 5.30

Ukkonen on siitä pelottava, että se saattaa tulla koska vain ja sen takia seurailin myös sunnuntaina aina välillä varmuuden vuoksi ukkostutkaa. Onneksi ”salamia” ei näkynyt kartalla ? Sadekuuroja oli päivän mittaan luvassa, mutta lämmin kesäsade ei ole paha.

Mentiin pitkästä aikaa Hirviselälle ja parin tunnin etsimisen jälkeen löytyi jättipotti. Olen tänä kesänä huomannut, että ahvenen etsimisessä pitää olla tosi tarkkana, sillä parvet eivät aina piirry luotaimeen niin selkeästi. Vaikka luotain olisi piirtänyt ensimmäisen kerran kalapaikan yli ajaessa vain muutaman ”päällekäin” olevan kalan, paikan yli kannattaa ajaa useamman kerran. Yhden yli ajamisen perusteella saattaisin itsekin hylätä paikan, mutta nyt vähän viisastuneena ajan paikan tarkemmin läpi. Eli vaikka veneessä onkin viistoluotain, silti kalapaikka kannattaa ajaa useammin kuin kerran läpi.

Toisinaan kalaa piirtyy ihan kunnolla eikä tarvitse arvuutella ollaanko kalapaikalla. Ahvenet ovat yleensä ”päällekäin” ja monessa kerroksessa, varsinkin aktiiviset ahvenet.

Eilen oli sellainenkin tilanne, että kalapaikka vaikutti alkuun ihan tyhjältä neljän kalan rykelmää lukuunottamatta. Aiempi minä olisi kaasuttanut paikalta pois toiseen kalapaikkaan, mutta nyt lähestyin kalanäyttöä muutaman kerran eri suunnista ja lopulta paljastui, että siinä olikin tosi iso parvi kalaa alla. Kalat siis saattavat olla tosi pienellä alueella ja vain kerran paikan yli ajamalla siitä ei saa oikeaa käsitystä.

Pakko siis ajella tosi tarkasti kalapaikat läpi ja usein ne samat vanhat hyväksi havaitut kalapaikat ovat hyviä edelleen. Kyllä sieltä monesti aina kalaa löytyy, kun tarpeeksi etsii.
No ei ihan aina ?

Välillä sitkeys palkitaan tällä näkymällä

Ja tällä näkymällä

Ja tällä näkymällä

Sunnuntaina kalaa löytyi kolmesta paikasta. Tai kyllähän niitä yksittäisiä kaloja oli melkein joka paikassa, mutta isoja ahvenparvia löytyi kolmesta paikasta. Edelleen kala oli hieman syvemmässä, 7-9 metrissä.

Näkeekö kukaan muu saman kuin minä?

=D Ahvenhan se siellä!

Kalasääski vartioi pesäänsä

Iso linnunpesä

Kolmannessa kalapaikassa kala ei ollut enää niin ahnetta ja syönyt kaikkia niille tarjottuja jigejä, vaan sain kalat syömään vasta kun pidin jigiä paikallaan kolme metriä pohjan yläpuolella. Kalastin siis lähes samalla tavalla kuin tasurilla ja välillä pohjasta aina lähti määrätietoinen viiva kohti jigiä ja tärppäsi rajusti. Kalat söivät 10cm v-pyrstöjigin kokonaan kitusiinsa ja tärpit olivat tosi kovia. Melkein tuli ikävä pilkkimistä, kun kalat käyttäytyivät samalla tavalla kuin talvella ☺

Luotaimen näytöllä näkyy jigin uittotekniikka ja tärppi, ja kuvan etualalla lopputulos =)

Sunnuntaina sade yllätti, mutta meni onneksi ohi nopeasti

Kuinkas sattuikaan, että pulpetista löytyi yksi sateenvarjo, sen alta oli mukava katsella sadetta =)

Erikoista viikonlopussa oli se, että mittakuhia ei näkynyt ollenkaan. Veneessä kävi joitain alamittoja ja ne kuhat löytyivät ahvenparvien seasta, mutta isommat kuhanäytöt puuttuivat kokonaan. Netissä huomasin keskusteluja samasta aiheesta ja porukka epäili kuhien painuneen syvempiin vesiin, kun vedet ovat nyt lämmenneet niin paljon.

Mitä pienempi viehe, sitä pienempi kuha?

Ruokakalat mukaan ja loput kasvamaan

Olen tänä kesänä kalastanut pääsääntöisesti UL-setillä ja aina luullut, että ahvenelle ja kuhalle tarvitsee omat vapansa, mutta hyvin on kuhaa tullut ylös ahvenvavallakin. Toki siinä on aina se ongelma, että kovin isoja jigejä ei 5-15g vavalla voi heittää. Samalla ahvenvavalla olen väsytellyt myös pari yli nelosen haukea, joten kyllä siinä potkua riittää =)

Tänä vuonna olen siirtynyt kokonaan yli kaksimetrisiin vapoihin ja nykyään sitä lyhyemmät tuntuvat ja näyttävät tosi pieniltä. Viime viikkoina minulla on ollut kuhavapana Okuman Carolina LRF vapa, mikä varmaan oikeasti on tarkoitettu carolinarigattujen jigien heittelyyn, mutta voi vitsit tuo vapa on hyvä ihan normi ahven- ja kuhajigien heittelyyn.

Vavalla on pituutta 240cm ja aluksihan se näytti naurettavan pitkältä, mutta ensimmäisten käyttöjen jälkeen oli pakko sanoa, että voi hyvänen aika mikä tuntuma kalastukseen ja jigeihin. Vavan viehesuositus on 7-35g, joten sillä viskoo niin pienet ahvenjigit kuin isommat kuhajigitkin.

Okuma LRF Carolina

Olin varma, että kärjestä niin löysällä vavalla ei saisi tartutettua kuhia, mutta siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Enää en pysty kalastamaan jäykällä lyhyellä tikulla tuon jälkeen, tuntuma on niin erilainen. Suosittelen testaamaan ihan mielenkiinnosta, itse yllätyin tosi paljon, kun olin ollut niin ennakkoluuloinen. Vapa oli alkuun ihan liian pitkä ja löysä. Nyt minun entinen kuhakeppi, joka on 180cm pitkä, on ihan liian lyhyt ja jäykkä ? Näin nopeasti ne mielipiteet muuttuvat ?

Tuossa Okuman vavassa on ihan todella hyvä hintalaatusuhde, kun kerralla saa vavan ahvenelle ja kuhalle. Itse olen laittanut vapaan Okuman Helios sx 20 kelan, se on kevyt ja hyvä kela ja sopii siihen hyvin.

Viikko sitten vietettiin viikonloppu saaressa kalastaen ja retkeillen. Kalaa ei oikein tullut, vaikka varustauduttiin reissuun GoPron kanssa. Videolle tuli sitten kuvattua kaikkea muuta. Tai no lähinnähän se meni ajeluksi, mutta mikäpä oli ajellessa ihanalla veneellä ihanissa maisemissa ihanassa kelissä ?

Käykäähän Youtubessa katsomassa viiden minuutin pätkä meidän viikonlopusta, videon voi katsoa myös alta.

Viimein palattiin maan pinnalle viikkojen huikean kalantulon jälkeen. Osasinkin odottaa tätä päivää ja pitäähän kalojenkin syönniltään lomailla. Nyt niillä näköjään alkoi lomakausi, toivottavasti se ei kestä kauan.

Onko kellään ollut viime aikoina kuuma? Ei pitäisi valittaa ja vaikka saunominen onkin suomalaisten lempiharrastus, olisi ihan kiva, että ne saunaolosuhteet löytyisivät vaan sieltä muutaman neliön puukopista. Nyt tämä koko Suomen maa on yksi saunakoppero. Ei voi olla ulkona, eikä voi olla sisällä. Ehkä menen saunaan vilvoittelemaan…

Sen siitä saa, kun koko talven valittaa kylmyydestä. Tässä teille lämpöä ja vielä vähän lisää lämpöä lämmön päälle ? Nauttikaa nyt helteistä, tokaisi säiden jumala.

Meidän viikonloppu hurahti saaressa. Päätettiin jo muutama viikko sitten, että tämä kyseinen viikonloppu vietetään saaressa retkeillen ja kalastaen. Hankin meille riippumatot saarireissua varten ja niitä me päästiin testaamaankin jo pariin otteeseen ennen varsinaista reissua. Niistä reissuista voi lukea täältä ja täältä.

Vielä perjantaina pähkäilimme järveä ja saarea minne suuntaamme ja lopulta päätimme lähteä Karhonvedelle Purtosaareen, sillä se oli tuttu paikka ja tiedettiin, että rantautuminen onnistuu, ja muutenkin puitteet ovat mukavat yöpymiseen. Ja saarella oli myös ripaus luxusta, nimittäin puucee ?

Perjantaina aikataulut venähtivät ja saatiin vene vesille Riistaveden satamasta vasta illalla kahdeksan maissa. Olin aivan varma, että sellaisella huippukelillä saari on varattu ja joudutaan etsimään uusi yöpaikka jostain.

Ajoin satasta saareen ja kuinka ollakaan, saari oli vapaana. Mentiin heti pystyttämään leiri ja riippumatoille löytyi kolme toisistaan sopivalla etäisyydellä olevaa puuta loistopaikalta kallion päältä. Laitettiin tarppikangas katokseksi, sillä seuraavalle päivälle oli ennustettu ukkosta.

Perjantai-iltana perillä saaressa

Leiripaikka

Se ei ollut ihan viiden minuutin homma saada leiriä pystyyn, mutta selvästi tässä riippumattoretkeilyssä alkaa jo rutiinit löytymään, sillä pystytys sujui nopeammin kuin koskaan. Kuinka sattuikin kolme puuta olemaan juuri oikeissa kohdissa saaren parhaalla paikalla.

Paras leiripaikka ikinä

Riippumatoista tällaiset maisemat <3

En ymmärrä miten ihmeessä riippumatolla voi olla semmoinen vaikutus ihmiseen, että heti kun se on viritetty puuhun, ihmistä alkaa väsyttämään ja haukotuttamaan. Vaikka olisit hetkeä aiemmin ollut täynnä virtaa, niin välittömästi kun se roikkuva lämmin kotelo on laitettu siihen nenän eteen houkutukseksi, niin sinne meinaa vaan vahingossa mennä sisään ja laittaa silmät kiinni.

Kyllähän kello tietysti oli jo aika paljon silloin perjantaina, kun leiri oli valmis, mutta kalan syönnin kannalta se oli vielä hyvää aikaa. Ei auttanut muu, kuin jättää nukkumapesät kalliolle yksin roikkumaan ja lähteä kalaan.

Leiripaikka järveltä kuvattuna

Ehkä se väsymys oli vaan etiäinen siitä, että kala ei syö. Elimistö yritti kertoa, että turhaan te enää vesille lähdette, kun kaloilla ei ole nälkä. Olisi ehkä tosissaan pitänytkin vaan kömpiä siihen pussukkaan ja laittaa silmät kiinni, sillä kalapaikat olivat tyhjiä. Ehkä paremmalla onnella aamulla…

Aurinko laskee…

Ja maisema senkun kaunistuu

Nukuttiin muutama tunti, vaikka uneen pääseminen oli hankalaa itikkakonsertin takia. En ole koskaan kuullut tai nähnyt niin paljoa itikoita niin pienellä alueella. Niitä oli mustanaan!

Heräsin aamulla viideltä ja riippumatosta ei todellakaan olisi tehnyt mieli lähteä sen itikkalauman keskelle. Viikonlopun aikana ne pirulaiset pommittivat minuun tosi paljon reikiä, vaikka oltiin varauduttu hyttyskarkottimella.

Nukkuminen riippumatossa olisi ihan mahdotonta ilman hyttysverkkoa

Mitähän päivä tuo tullessaan?

Tyyntä ja kuumaa

Kun päästiin vesille, aloitettiin kalastaminen varmoista paikoista, eli niistä, mistä on aina saatu kalaa. Noh, nyt on lomakuukausi ja jokaisen kalapaikan ovella oli kyltti ”lomalla”. Kylläpä sattui huono tuuri.

Parista paikasta löysimme isompien ahventen parven, mutta kalat olivat tosi passiivisia, jurottivat vain pohjan tuntumassa. Juha sai yhden 32cm jallitettua, mutta muuten kalat eivät hairahtuneet jigeihin.

Ahvenia tarjolla, mutta eivät kelpuuttaneet meidän jigejä

Keli oli tuskastuttavan kuuma eikä pieni, välillä puhaltanut tuulenvire, auttanut kuumuuteen yhtään. Kierreltiin kalapaikkoja muutama tunti, mutta kaikissa oli lappu luukulla. Yhdentoista maissa aloin miettimään omaa riippumattoa ja heti alkoi väsyttämään. Ehdotin Juhalle päikkäreitä ja Juhaahan ei tarvitse kovin montaa kertaa houkutella nukkumaan. Alutroll kaasutti Purtosaareen valonnopeudella.

Kipitettiin kalliolle riippumattoihin itikoiden ulottumattomiin ja olin varma, että en oikeasti saisi unenpäästä kiinni. Minä kun en osaa koskaan nukkua päiväunia.

Päikkäreillä

Mutta naps vain ja taju oli kankaalla melkein kaksi tuntia ? Yllätyin itsekin, kuinka nopeasti ja helposti riippumattoon voi nukahtaa. Herätessä keli oli muuttunut tosi painostavaksi ja vesille ei tehnyt vielä mieli lähteä. Päätettiin odottaa muutama tunti matoissa köllötellen ja ukkostutkakin näytti ukkosen tulevan uhkaavasti kohti.

Pelotti vähän, että kuinka tarjottimella me oltiin ukkosta ajatellen, kun leiri oli lähes saaren korkeimmalla kohdalla. Onneksi siinä oli jonkun verran puita suojana, mutta niihinhän se salama iskee, jos johonkin.. Kauhuskenaariossa myrsky heitti kaksi vihreää riippumattoa kalliolta järveen. Hyi kamala :(

Neljän maissa ukkonen alkoi jyrähdellä ja tarpin päälle tipahteli vesipisaroita. Saderintama meni kuitenkin hetkessä ohi ja onneksi ukkonenkin kiersi meidät. Sade raikasti mukavasti ilmaa.

Ukkonen meni ohi

Päästiin takaisin vesille kuuden aikaan ja odotukset olivat korkealla, sillä monesti ennen tai jälkeen vesisateen kala syö.

Mutta ei näköjään lomalla. Edelleen ne kalapaikat olivat tyhjiä ja koska jotain uutta piti kalastusstrategiaan keksiä, päätettiin käydä etsimässä kalaa vähän virtaavammista paikoista.

Kuhaa näkyi ja niitä saatiin veneeseenkin, mutta koska ahvenet ovat meidän tavoitekaloja, emme jääneet kalastamaan kuhia pidemmäksi aikaa.

Kuhia kuoreparven alla syömässä

Sain kaikki omat kuhani Shaker Baits 13cm Huntershad jigillä, on muuten ihan huippu kuhajigi!

Vaikeaa oli. Missä lie raitapaidat olivat, mutta aika monenlaisia paikkoja kokeiltiin ilman lopputulosta. Veden lämmöt olivat yli 25C ja kyllä vesi on lämmennyt nyt nopeasti näiden helteiden myötä.

Illalla luovutimme yhdentoista maissa. Kuhaa olisi edelleen ollut tarjolla matalissa 3-5 metrin paikoissa, mutta ahvenia ei. Päätettiin lähteä nukkumaan, sillä seuraavana aamuna olisi edessä leirin purkaminen.

En laittanut koko viikonloppuna herätystä kännykkään, koska ajattelin, että nukutaan sen verran kun nukuttaa, sillä ainakaan kovin hurjaa kalantuloa emme missaa, vaikka vähän myöhemmin vesille menisimmekin.

Sunnuntaina heräsimme vasta seitsemältä. Ihan ruhtinaalliset unet ja mitä enemmän tuossa riippumatossa nukkuu, sitä paremmiksi unet muuttuvat. Ja varmasti raitis ilma, jota saa hengittää koko yön, auttaa vielä nukkumaan paremmin.

Vielä kun joku keksisi integroidun hyttyskarkottimen tuohon riippumattoon, niin sitten kaikki hipoisi täydellisyyttä ?

Purettiin leiri ja pakattiin tavarat veneeseen. Keli oli ehkä vielä pahempi kuin lauantaina ja hiki valui norona jo aamupäivällä. Tuulikaan ei puhaltanut yhtään.

Kalapaikoilla oli edelleen aika tyhjää, mutta kuhia kyllä näkyi jonkun verran. Ei kuitenkaan läheskään samalla tavalla kuin aiemmin tänä kesänä. Tänä viikonloppuna kalat olivat pienissä 3-5 kalan parvissa, kun joskus parvissa voi olla kymmeniä kaloja.

Harvemmin kalareissuilta tulee lähdettyä kotiin liian hyvän kelin vuoksi, mutta sunnuntaina päivällä oli pakko luovuttaa, kun ei vaan jaksanut enää kalastaa. Jossain vaiheessa se hyvä keli menee yli ja muuttuu huonoksi keliksi, liika on liikaa. Tuuli olisi auttanut jo paljon, mutta koska oli aivan tyyntä, mistään ei saanut apuja. Ja koska kalatkin olivat olleet passiivisia koko viikonlopun, kalastaminen oli aika turhaa.

Kalastuksen kannalta viikonloppu ei ollut mikään erikoinen, mutta muutoin se oli täydellinen. Saaressa oli paljon vilpoisampaa, kuin järvellä ja siksi riippumatoissakin oli kiva köllötellä puiden siimeksessä. Taas yksi ikimuistoinen sivu muistojen päiväkirjaan.

Jäin kerrasta koukkuun riippumattoretkeilyyn ja käytiin taas viikonloppuna tekemässä pikareissu saareen. Ja tottakai me myös kalastettiin. Siinäpä kaksi täydellistä harrastusta ja ne kun yhdistää, niin elämys on sanoinkuvailemattoman ihana. Suosittelen kokeilemaan!

Kallavedellä on tosi paljon saaria. Itse asiassa Wikipedia kertoo Kallaveden saarien määräksi 1964 kappaletta ja siinä onkin haastetta minulle ja Juhalle, sillä ajattelimme pystyttää leirin aina mahdollisuuksien mukaan sellaiseen saareen, jossa emme ole aiemmin yöpyneet. Nyt meidän ”nukkumasaarten” lukumäärä on 4kpl. Enää vajaa pari tuhatta, niin ollaan yövytty kaikissa Kallaveden saarissa ?

Viikko sitten oltiin Hätinen nimisessä saaressa ja se oli kyllä hieno vuorokausi. Sain isoimman kesäahveneni ikinä ja muutenkin reissu meni tosi hyvin. Kokeiltiin riippumatoissa nukkumista ensimmäisen kerran elämässä ja koska tänä viikonloppuna me oltiin jo ”vanhoja tekijöitä”, oltiin varmoja, että leirihommat saaressa hoituvat helpommin ja nopeammin. 

Edellisenä viikonloppuna sanoin Juhalle, että riippumattojen kiinnitys on viiden minuutin homma. No eihän se ihan niin nopeasti sujunut, mutta alkuhankaluuksien jälkeen matot saatiin kuitenkin ojennukseen. 

Nyt meillä oli riippumatot alushuopineen ja makuupusseineen nätisti yhdessä paketissa, joten kaiken järjen mukaan riippumattojen kiinnitys ’pitäisi’ olla viiden minuutin homma. No ei se taaskaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä. 

Lähdimme lauantaina vesille vasta alkuillasta ja pakkasimme mukaan yöpymiseen tarvittavat kamppeet ja tarpeeksi eväitä. Lauantaiyöksi oli luvattu vesisadetta, joten meidän piti harjoitella myös tarpin kiinnitystä. Edellisenä viikonloppuna emme tarvinneet katosta ollenkaan, kun oli kuiva keli. 

Kävimme vähän aikaa sitten Pitkä Hakku nimisessä saaressa paistamassa laavulla makkarat. Saari oli ihana ja sinne oli helppo rantautua, joten valitsimme sen lauantain yöpaikaksi. Meillä oli ilta aikaa kalastella rauhassa, kun meidän ei tarvinnut käyttää aikaa majoitussaaren etsimiseen. Tottakai tilanne olisi sitten muuttunut, jos saari olisikin ollut varattu. Onneksi se ei ollut.

Minulla oli jo ikävä kalastamista, vaikka edellisestä kalareissusta ei ollut kuin kuusi päivää. Silti tuntui, kuin en olisi pitänyt vapaa kädessä viikkoihin. Nopeasti ne vieroitusoireet tulevat ?

Sain testiin uusia jigituttavuuksia Scandinavian Tacklelta. Shaker Baitsin Huntershad jigit ovat Antti Harjun suunnittelemia ja niitä saa kahdessa koossa, 13cm ja 9cm. Periaatteessa isompi koko on kuhalle ja pienempi ahvenelle, mutta kyllä pienempi koko kuhallekin maistuu ja myös toisinpäin. 

Shaker Baits Huntershad 3,5″

Olen kalastanut lähes koko kesän UL-vehkeillä ja tuntuu vähän siltä, että se on minun ykkössetti jatkossakin. Se on niin hyvä ja tunnokas setti kalastaa ahvenia, kun tärpit tuntee hyvin ja ahventen on lähes mahdotonta karata siiman päästä, koska vapa myötäilee kalan liikkeitä hyvin. 

Uusia jigejä oli mielenkiintoista kokeilla, koska erilaisia värejä oli niin paljon. Päätin kalastaa koko reissun ainoastaan Huntershadeilla. 

Värivalikoimaa riittää, on luomua ja ärsyä

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Toisinaan tulee tuo sananlasku mieleen, kun on tarpeeksi kauan etsinyt kalaa tyhjää luotainta tuijottaen. Lauantaina ei onneksi tarvinnut ajella kuin tunti kalaa etsien, sitten löytyi syvän vierestä iso 6-7 metrin pöytä, joka oli ihan täynnä ahvenia. 

Tänä kesänä kalat ovat yleensä löytyneet tuulen puoleisilta penkoilta tai ”pöydiltä”, joihin tuuli on päässyt puhaltamaan ja työntämään pikkukalaa. Monesti katson jo karttaakin sillä silmällä, että mistä suunnasta tuuli on käynyt ja mitkä olisivat potentiaalisia kalapaikkoja tuulta ajatellen. Se rajaa aika paljon ”turhia” ajeluita pois, vaikka eihän sitä koskaan voi tietää, jos kalat ovatkin juuri niissä paikoissa, mitkä jätän käymättä. Monesti varmasti ovatkin, mutta ainakin tänä vuonna tuulen suunnan hyödyntäminen kalojen etsimisessä on auttanut. 

Paljon ahvenia, mutta ei jättiläisiä

Kalojen keskikoko ei ollut mitään erikoisen suurta, mutta filekokoa kuitenkin. Oli jännä testata eri jigivärejä ja huomata, että vaikka alla oli kalaa, toiset värit toimivat toisia paremmin. Siinä näki, että värillä on väliä. 

Jigivärien toimivuuteen vaikuttaa syvyys, veden väri, ”ilman väri” jne. Tarkoitan ilman värillä sitä, että esimerkiksi aurinkoisella kelillä toimii eri värit, kuin harmaalla tai sateisella kelillä. Tai saattaa toimia, mikäpä ennustaja minä olen ?

Itse käytän yleensä luomuvärejä, mutta toisinaan kokeilen härnätä kaloja myös ärsyväreillä. Lauantaina illan isoin ahven tuli oranssilla jigillä. 

Illan isoin ahven tuli oranssilla värillä

Ahvenet olivat nälkäisiä, kun jigit upposivat kitusiin näin hyvin =)

Tykästyin jigeihin kovasti, sillä ne olivat niin siroja ja herkkäuintisia, mutta silti niiden materiaali oli kestävää ja ”sitkeää”. Monesti ahvenen jigauksessa ongelmaksi saattaa koitua katkeilevat jigien pyrstöt, koska ahvenet repivät pyrstöt poikki, mutta Huntershadeja ahvenet eivät saaneet rikki ensimmäistäkään. Hyvä merkki! Ahvenia kuitenkin oli kauheasti alla ja tärppejäkin tuli paljon, mutta silti jigit kestivät raitapaitojen käsittelyn.

Vaaleanpunainen maistui

Juha kokeili Huntershadeja myös dropshottauksessa

Luomukin maistui ahvenille

Oltiin kalapaikalla pari tuntia, jonka jälkeen jätettiin ahvenet rauhaan ja siirryttiin saareen. 

Illalla oli ihanan tyyntä

Pitkä Hakku

Juha alkoi purkamaan tavaroita veneestä ja minä otin riippumattohässäkät mukaani ja lähdin asennuspuuhiin. 

”Se on viiden minuutin homma”. Enää en voi vakavalla naamalla sanoa tuota lausetta, sillä eihän se leirin pystytys tule ikinä olemaan viiden minuutin homma. Anteeksi Juha, kun huijasin sinua kahtena viikonloppuna. 

Se meidän ensimmäinen saarireissu meni vahingossa tosi hyvin. Meillä oli sopivalla etäisyydellä olevat puut, jotka olivat tarpeeksi ohuet. Lauantaina en ensinnäkään löytänyt kuin lihavia puita. Ei minulla ollut käynyt mielessäkään, että puu ei saa olla liian paksu, vaikka kyllähän sen nyt jälkikäteen tajuaa ja näkee, että eivät ne riippumaton kiinnitykseen käytettävät ”puunhalaajahihnat” ihan mahdottoman pitkät ole. 

Lisäksi kun meillä on vain yksi tarppi, eli katoskangas, meidän piti löytää kolme sopivalla etäisyydellä toisistaan olevaa puuta, jotta voimme laittaa riippumatoille yhteisen katoksen. 

Itikat imivät minut melkein kuiviin sillä välin, kun kompuroin ryteikössä. Menin saarta edestakaisin ”hässäköideni” kanssa itikkalauma perässä inisten. Matemaattiset yhtälöt vilisivät silmissä, kun puntaroin puiden välejä. Enhän minä oikeasti matematiikasta mitään ymmärrä, mutta epätoivoisena yritin hahmotella leiriä eri puiden väliin.

Vajaan tunnin säätämisen jälkeen Juha tuli apuun. Oli melkein silläkin sormi suussa, kun aikaa oli mennyt jo niin paljon pelkästään puiden etsimiseen. Viiden minuutin homma, heh. 

Yhteisvoimin löydettiin sitten eräästä ryteiköstä kolme ohutta mäntyä, joihin riippumatot saatiin kiinnitettyä. Onneksi riippumattoleirin pystytyksessä on se hyvä puoli, että maasto voi olla vaikka miten epätasaista, niin siltikään se ei estä sillä paikalla nukkumista.

Joo niin varmaan.

Jos joku homma saatiin viidessä minuutissa tehtyä, niin se oli niiden kahden maton kiinnittäminen puihin. Se oli ihan oikeastikin viiden minuutin homma. Sitten kun alettiin virittelemään tarppikangasta, niin se olikin jo tunnin homma, ainakin ensikertalaisella. Kokonaisuudessaan leirin pystyttämiseen kannattaa varata aikaa vähintään tunti, kun muuttuvia tekijöitä on niin paljon.

Tarpin virittelyä

Loppu hyvin kaikki hyvin ja leiri näytti tosi hyvältä, kun kaikki oli vihdoin valmista. Oltiin hikisiä ja itikan syömiä ja päätettiin jättää iltanuotion teko väliin, sillä oltiin myös tosi väsyneitä. Syötiin eväät laavulla ja kömmittiin koteloihimme.

Vielä ei ole keskiyölläkään pimeää

Nukahdin melkein heti hyttyskuoron kauniiseen tuutulauluun. Nukuin koko yön tosi hyvin ja minulla oli ihanan lämmin koko ajan. Olen yleensä vilukissa ja palelen lähes aina, joten olin varautunut yöhön hyvin. 

Paksu makuupussi, pari kerrastoa, paksu jumpsuit, parit villasukat, paksu pipo… Ehkä siksi nukuttikin niin hyvin, kun kylmyys ei herättänyt kertaakaan. No toisaalta ulkona oli yölläkin varmaan 18 astetta lämmintä, joten eipä se ollut ihmekään, ettei kylmä tullut. Pelottaa syksy ja oikeasti kylmät yöt, minulla nimittäin alkoi olla jo vähän ahdasta makuupussissa, joten ei sinne enää kovin montaa kerrastoa mahdu ?

Ahvenen aamusyönti olisi ollut varmaan jo neljältä, mutta koska mentiin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen, laitoin herätyksen kuudeksi. 

Aamulla heräsin hyvin nukkuneena ennen herätyskelloa. Yöllä oli satanut vähän, joten onneksi oltiin laitettu katos. Luonto oli ihan hiljainen. Ne miljoona itikkaakin olivat nukahtaneet hyttysverkon päälle. Siinä minä taas katselin salaa luonnon verhon raosta maailmaa.

Täältä on hyvä seurata maailman menoa

Kyllä siinä meni varmaan tunti ellei enemmänkin, kun yritin motivoida itseäni nousemaan riippumatosta ja lämpimästä makuupussista. Miten se voikin olla niin houkutteleva paikka pötkötellä ja nukkua, ihan uskomattoman ihana sänky ❤ 

Lopulta sain ylipuhuttua itseni riippumatosta pois, kun lupasin keittää itselleni hyvät aamukahvit nuotiolla. Pitkässä Hakussa on puuvaja, joten siellä on aina kuivia polttopuita tarjolla. 

Juha jäi vielä pötköttelemään, kun minä lähdin kahvin keittoon. Riippumatot eivät ihan osuneet mättäisiin, vaikka lähellä oli =)

Pitkässä Hakussa on uusi laavu

Terveellinen aamupala: makkaraa ja kahvia =D

No oli sentään jotain terveellistäkin, testasin grillinektariineja ensimmäisen kerran, hyviä =)

Meillä meni varmaan pari tuntia syödessä ja leiriä purkaessa, mutta onneksi ei ollut kiire mihinkään. Tuuli oli aika kova aamulla ja aallokkoakin jonkun verran. Tehtiin aamuhommat kaikessa rauhassa, jonka jälkeen suunnattiin Ollinselälle.

Löysimme ahvenia paristakin paikasta, mutta emme nähneet yhtään yli 30cm ahventa koko päivänä. Pienempi ahven kyllä söi, mutta tuntui vähän turhalta kalastaa niitä Kallaveden perinteisiä 25cm kaloja. 

Sunnuntaina paras väri oli tämä violetti, sillä tuli suurin osa ahvenista

Myös muutama alamittakuha puri Huntershadia, sunnuntaina oli selkeästi vain pieniä kaloja liikkeellä

Olisin halunnut ottaa muutaman ruokakalan (+30cm) mukaan, sillä emme olleet kehdanneet edellisenä iltana ottaa kaloja kylmälaukkuun. Nyt niitä parempia ahvenia ei sitten enää löytynytkään. 

Harmaa keli kirkastui iltapäivällä

Juha onneksi sai dropshottaamalla pari mittakuhaa, joten omegan saanti sentään saatiin turvattua tällekin viikolle ☺ Tänä kesänä jokainen viikonloppu on ollut ihan huikea ja kalaakin on löytynyt tosi hyvin. (Ei nyt muistella sitä Virmaksen reissua ?) 

Keulasähkömoottori on ollut huippuhankinta ja tuntuu, että me ollaan saatu muutamassa viikossa enemmän kalaa, kuin moneen kesään yhteensä. Viime kesänä yksi minun luetuimpia blogitekstejä oli se, kun sain viikonlopun aikana yhteensä 18 kuhaa. Se oli suuri luku silloin. Kukapa olisi vuosi sitten voinut edes uneksia 135 kuhasta yhden päivän aikana…

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus olla kaksi yötä saaressa. Emme ole vielä päättäneet mihin niistä 1964:sta saaresta suuntaamme vai menemmekö ylipäätään edes Kallavedelle. Sääennusteet lupaavat hyvää, toivottavasti Ahtikin on reilulla päällä.

Nyt kannattaa nauttia kesästä ?

Kyllä on taas ilmoja pidellyt. Perjantaina satoi kaatamalla vettä tuntikausia ja tuulikin oli kauhea. Oli vähän kysymysmerkki, että päästäänkö koko viikonloppuna kalaan, kun sääennusteet pelottelivat sateiden ja tuulien jatkuvan vielä lauantaina.

Onneksi keli parani lauantai-illaksi sen verran, että vesille uskalsi lähteä. Pienet kuurosateet eivät haitanneet ja loput rippeet sadealueista menivät ohi seitsemään mennessä. Tuuli oli kova edelleen, mutta ei niin kova, etteikö Alutrollilla olisi siitä selvitty.

Muutama viikko sitten törmäsin netissä riippumattoretkeilyyn. Kyllähän minä olen riippumatossa aiemminkin lekotellut ja omasta pihastakin löytyy yksi matto, mutta koskaan en ole käyttänyt riippumattoa muualla kuin kotipihalla.

Tykkään olla luonnossa ja varsinkin kesällä, kun on lämmintä ja valoisaa, kalareissut voi ajoittaa vaikka yön yli kestäviksi. Veneessä olen monesti ajatellut, että olisipa mukava, jos meillä olisi teltta mukana ja voisimme mennä saareen majoittumaan. Teltta on kuitenkin aina tuntunut sen verran hankalalta vaihtoehdolta, että olen unohtanut ajatuksen ja kömpinyt veneen keulaan yönokosille ?

Nyt sitten netin syövereissä huomasin riippumattoretkeilyn tekevän tuloaan. Tai kai se on tullut tänne jo vuosia sitten, mutta minä olin tippunut kehityksen kelkasta ja edelleen luulin teltan olevan ainoa majoituspaikka metsässä.

Ja kun joku harrastus vie mennessään, niin sitten se vie. Tiistaina aloin kartoittamaan vaihtoehtoja riippumattomerkeistä ja tarvikkeista, joita vaaditaan metsässä yöpymiseen ja torstaina meillä oli kasa kamppeita keittiön lattialla.

Olin niin innoissani jo pelkästä youtubevideoiden katselemisesta, että halusin itsekin metsään retkelle. Meillä on suunnitelmissa yöpyä viikonloppu saaressa parin viikon päästä, mutta koska riippumatot tulivatkin jo luultua aiemmin, pakkohan niitä oli lähteä heti ulkoiluttamaan ja testaamaan oikeisiin olosuhteisiin.

Lauantaina kalastimme vain pari tuntia, sillä meidän piti jättää aikaa sopivan saaren etsimiseen. Tuulen ja aallokon vuoksi kalapaikat olivat vähissä, joten päätimme käydä kokeilemassa erään talvisen pilkkipaikan, joka oli sopivasti saarten suojassa.

Onneksi sää selkeni

Kalapaikalla olikin mukavasti elämää ja siimat alkoivat heti kiristymään. Saimme parikymmentä ahventa, mutta emme viitsineet ottaa kaloja mukaan, vaikka olimmekin varautuneet retkeen halsterilla.

Lauantai-iltana löytyi ihan mukavan kokoisiakin ahvenia

Perjantain sateiden vuoksi kuivien polttopuiden löytäminen saaresta oli vähän arvoitus, joten ajattelimme, että grillataan kalaa sitten seuraavalla reissulla. Tai ehkä ei kannata olla niin itsevarma saaliin suhteen, joten muutetaan lause muotoon: jos parin viikon päästä Ahti suo, niin muutama ahven päätyy halsteriin ?

Kovalla tuulella saareen rantautuminen ei ole niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Vaikka meillä on alumiinivene, niin silti rantautuminen ei onnistu ihan joka paikkaan. Pitää myös aina ajatella isoja antureita veneen pohjassa ja tarkkailla vedenalaisia kiviä.

Rantautumispaikkaa ei meinannut löytyä, kun rannat olivat niin pitkältä matkalta kivikkoisia ja kallioisia

Vasta viides saari oli sopiva leiriytymiseen. Kallavedellä on paljon kalliopohjaisia saaria ja rannat saattavat olla isoa kivikkoa täynnä. Kuopiossa myös asuu aika paljon ihmisiä, jotka haluavat retkeillä, joten parikin saarta oli varattu. Pohjoistuulen vuoksi rantautuminen oli pakko suorittaa saaren eteläpuolelta, joten sekin asia piti huomioida.

Ja vaikka saaria on tosi paljon, vain osassa on polttopuita ja nuotiopaikka. Valittiin lopulta Hätinen-niminen saari meidän yöpaikaksi ja ai että rakastuin siihen paikkaan heti. Pieni ja kallioinen saari keskellä Kallavettä ja ihan omassa rauhassaan. Rantautuminen oli helppoa ja rannassa oli pieni nuotiopaikka. Polttopuut olivat vähän märkiä, kun niillä ei ollut mitään suojaa, mutta kyllä me ilta- ja aamutulet saatiin tehtyä.

Olin katsellut videoita riippumattojen asennuksesta ja sanoin Juhalle, että se on viiden minuutin homma. Juha meni pilkkomaan polttopuita ja minä aloitin nohevana asennushommat. Kaikki näytti niin helpolta videoilla, että varmasti osaan asentaa matot vaikka silmät kiinni.

Tunnin päästä polttopuut oli tehty ja nuotiokin alkoi jo hiipumaan. Juha tuli katsomaan miten minulla menee ja kun hänen riippumatto roikkui puussa ylösalaisin, hän oli vain hiljaa ja tuijotti mattoa. Itse tirskahtelin ja yritin pidätellä naurua. Yritin vakuuttaa, että riippumatoissa on ihan oikeasti maailman paras nukkua ja että ne on helppo asentaa, kunhan löydän sopivalla etäisyydellä olevat puut.

Ehkä joku remmi meni sittenkin väärin Juhan riippumatossa?

No okei, ei se väärinpäin roikkuva matto ollutkaan puiden vika, vaan olin tehnyt yhden kiinnityshommelin väärin. Käväisin nopeasti youtubessa ja huomasin virheeni. Sen jälkeen matot saatiinkin nätisti ja oikein päin ?

Vihdoin pääsin iltapalalle nuotiolle ja siinä oli niin ihanaa istua. Meillä oli maailman paras yksityishotelli käytössä ja maailman suurin kattoikkuna yläpuolella. Tuuli karkoitti itikat pois ja nuotio lämmitti mukavasti. Ilma oli raikas ja puhdas.

Vaahtokarkkeja =)

Me suomalaiset ollaan etuoikeutettuja, kun meillä on mahdollisuus mennä tuollaisiin luonnon luksushotelleihin yöksi koska vaan ja vielä ilmaiseksi. Tällaisista elämyksistä voisi vaikka maksaa, mutta kun ei tarvitse.

Miten ihmeellinen paikka tuo Suomen luonto onkaan ja kun nukkui yön pelkkä taivas kattonaan, ei malttanut oikeasti edes laittaa silmiä kiinni. Uni ei vaan meinannut tulla, kun kuunteli laineiden liplatusta ja puiden huminaa. Välillä oli aina pakko nousta istumaan ja katsella ympärilleen. Ehkä paras yö ikinä, vaikka montaa tuntia en malttanut nukkuakaan.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin oli hyvä nukahtaa

Aamulla lämpöisessä makuupussissa mietin, että siellä olisi varmaan ahvenen aamusyönti käynnissä, mutta antaa olla. En halua vielä kömpiä tästä kotelosta pois. Joutsenet lentelivät rannassa ja luonto eli omaa elämäänsä tietämättä, että minä vakoilin puiden välissä sitä kaikkea.

Oi mikä ihana aamu <3

Itikat olivat kerääntyneet laumaksi hyttysverkon päälle ja minua jopa vähän säälitti, kun ne raukat olivat koko yön odottaneet, että pääsevät minuun käsiksi. No en kuitenkaan päästänyt niitä aamupalalle, niin paljon ei säälittänyt.

Kattoikkuna

Juha nukkui kuin vauva omassa kotelossaan ja yritin vihjailla sille aamukahvista. Vaikeaa oli Juhallakin nousta sieltä unelmapesästä pois. Ahventen aamusyönti oli mennyt jo ajat sitten ohi ja me oltiin tosi myöhässä, mutta kyllä raitapaidat sen verran kiinnostivat, että parin kahvipannullisen jälkeen lähdettiin niitä etsimään.

Naapurimatossa nukutti hyvin

Siellä oli hyvä köllötellä :)

Laitettiin illalla tarppikangas vain tuulen suojaksi, sillä katosta ei tarvinnut, kun sadetta ei ollut tiedossa

Kahvin valmistumisen aikana kävin vähän kiertelemässä saarta ja saari oli juuri sopivan kokoinen, ei liian pieni eikä liian iso. Siellä oli paljon sopivia mäntyjä riippumaton kiinnitykseen ja varmasti majoitumme sinne toistekin.

Saaressa ei tajunnut tuulen voimakkuutta yhtä hyvin, kuin järvellä. Kadotin pari riippumaton ja tarpin suojapussiakin yön aikana, kun ajattelemattomana jätin ne maahan vähäksi aikaa. Tuuli oli varastanut suojapussit hetkessä ja mitähän kaikkea se lopulta minulta vei, kun kokemattomana retkeilijänä en näitä asioita vielä ymmärtänyt ?

Oli vaikeaa lähteä saaresta, kun siellä olisi voinut viettää aikaa vaikka viikon. Pakattiin riippumattohässäkät kasseihin ja nyt kun ripustamisen on kerran tehnyt ja laittanut maton, makuupussin ja ”lämpöhuovan” yhteen pakettiin, paketti on helppo pistää kokonaisuudessaan kassiin. Myös ripustaminen on tosi helppoa ja nopeaa, ja nyt osaan sen tehdä muutamassa minuutissa. Ja matto myös menee oikeinpäin ?

Koko riippumattohässäkkä makuupusseineen ja alushuopineen mahtuu näin pieneen tilaan

Teltan pystytystä ei ole yhtään ikävä, sillä riippumaton saa pistettyä lähes mihin vain käden käänteessä. Ja purkaminen käy ihan yhtä helposti. Rakastuin kyllä tähän riippumattoharrastukseen ihan täysillä heti ensimmäisellä kerralla.

Kun lähdettiin saaresta, niin keli oli huomattavasti kovempi kuin edellisenä iltana. Selällä aallot olivat kymmenmetriset. No okei, ei ihan, mutta oikeasti keli oli hurja, sillä puuskatuuli oli 13 metriä sekunnissa. Ei ollut toivoakaan, että jossain selällä olisi voinut kalastaa, vaan kalapaikka piti etsiä saarten suojista.

Ihan vahingossa bongasin ahvenia erään saaren kupeesta sillä välin kun Juha kaiveli keulalaatikosta jotain. Sanoin, että hei, tässähän näkyi ahvenia. Meidän ei siis ollut tarkoitus kalastaa siinä, vaan olimme matkalla ihan toisen saaren taakse, mutta koska luotain piirsi ahvenia, tottakai ne kannatti kokeilla.

Motorguiden kanssa kalareissulla tulee kokeiltua paljon enemmän kalanäyttöjä, kuin vanhan ankkurin kanssa, sillä naruankkurin viritys vei aina niin suuren ajan, että kalastimme vain parhaimmat näytöt. Nyt näin luotaimessa muutaman aktiivisen ahvenen ja ne oli helppo tsekata nopeasti laskemalla MG alas ja napsauttamalla taivasankkuri päälle.

Juha sai vähän ajan päästä 33cm ahvenen, mutta minun siiman päässä ei tapahtunut mitään. Vaihdoimme muutamaan otteeseen hieman paikkaa ja keuliksella pystyi tekemään helposti pieniä 10-20 metrin siirtymiä. Alue, jossa kalat näkyivät, oli aika tyyni, kun aallot eivät siihen päässeet. Siinä myös näkyi tosi paljon kuoretta.

Oltiin kalastettu jonkin aikaa ja vaikka luotaimessa näkyi kalaa, ne eivät meinanneet tärpätä. Vaihdoin Lunker Cityn noin kymmensenttisen v-pyrstön siiman päähän ja värinä oli Kallavedellä parhaiten toiminut Arkansas Shiner. Sillä värillä olen saanut Kallavedeltä isoja ahvenia ja myös ennätyshaukeni.

Vertikaalijigasin ja kohta siima kiristyi. Olin juuri aiemmin saanut yhden tärpin, jonka epäilin olleen hauki, sillä se tärppäsi niin nopeasti, että en ehtinyt näkemään kalaa edes luotaimesta.

Sanoin Juhalle, että nyt siiman päässä on varmaan taas hauki ja ajattelin mielessäni sen noin 700g kalaksi. Juha kysyi tarvitsenko haavia ja vastasin, että en. Kala poukkoili siiman päässä kuin hauki eikä tärisyttänyt yhtään, kuten ahvenet. Vettä oli alla 7 metriä ja kun sain kalan pintaan, sydän alkoi lyödä kolmea sataa. AHVEN! HAAVI! Sittenkin se haavi tänne ja vähän äkkiä!

Juha alkoi toimimaan ripeästi, vaikka yleensä se on niin rauhallinen otteissaan. Haavi ilmestyi veneen laidalle kolmessa sekunnissa, mutta ne tuntuivat tunneilta ja mielessäni jo näin kuinka ahven irtosi ja meni menojaan ja minä romahdin veneen lattialle märisemään. No onneksi kauhuskenaariot eivät toteutuneet ja ahven oli syönyt 7g jigipään hyvin.

Juha nappasi kalan haaviin ja olin niin onnellinen. Aamulla makasin lämpöisessä riippumatossa ja luulin nukkuneeni onneni ohi, eli aamusyönnin ohi, mutta vielä mitä. Ahvenilla olikin varmaan brunssi eli myöhäinen aamiainen ja minä en ollutkaan myöhässä vaan pelipaikoilla juuri oikeaan aikaan.

Ahven oli niin hieno! Ihan täydellinen ja viime syksyinen avovesikauden ennätyskala 39cm saattoi jäädä nyt mitoillaan kakkoseksi. Olisipa hieno juttu, jos saisin tällaisen retken päätteeksi vielä oman ennätyskalani.

JIPPIIIIIIIIII!

Laitoin ahvenen mittamatolle ja kala oli yli 40cm pitkä. Ei nyt mitenkään rutkasti yli, mutta muutaman millin yli ja sehän riittää, kun ennätyksiä aletaan parantelemaan ☺ Nyt siis oma avovesikauden ennätysahveneni on 40cm/770g. Hoikkahan se kala oli ja tuskin olisi kiloa painanut mätilastissakaan, mutta silti niin upea kala. Ja vielä Kallavedestä, mistä tuon kokoluokan ahvenet ovat todella haasteellisia löytää, nimimerkillä kokemusta on ja paljon.

Kallaveden raitapaita 40cm/770g

Kala sai vapautensa takaisin ja ehkä se tulee joskus vielä uudestaankin käymään meidän veneessä, aivan kuten teki viime syksyinen 39 senttinen ahven ☺

Kotimatka oli aika kammottava, kun tuuli vaan yltyi ja meidän piti ajaa monen kilometrin siirtymä ison selän läpi sivuaallokossa. En ole noin pahoissa olosuhteissa vielä oman veneen kanssa ollut ja kyllä aallot aika kovasti venettä keikuttivat. Olin läpimärkä ja lopulta pyysin Juhaa ajamaan, kun en meinannut pysyä ratin takana. Vihdoin päästiin satamaan ehjin, mutta märin nahoin ?

Ei se keli niin pahalta tässä kuvassa näytä, mutta kyllä se siltä tuntui

Ei paljon naurattanut

Niin paljon mahtui taas hienoja elämyksiä kahdeksaantoista tuntiin. Ehdittiin retkeillä saaressa, herkutella iltanuotiolla, kokeilla nukkumista maailman ihanimmissa pussukoissa kesäyössä, kalastaa ja pistää vielä ahvenennätyksiä uusiksi. Kotiintuomisina oli kuhaa ja ahventa, joista tein herkullisen kalakeiton. Huippuharrastus ❤

Juhannus on ohi. Viime viikon lopulla sääennusteet näyttivät tosi pahalta ja useiden viikkojen helteiset ja aurinkoiset kelit muuttuivat kuin sormia napsauttamalla myrskyksi, kun joku sanoi sanan ’juhannus’. Mikähän siinä on, että Suomessa juhannusta vietetään niin usein kosteissa (heh) tunnelmissa. Tarkoitin siis vesisadetta, aina se saapuu jostain nurkan takaa.

Säiden takia pelkäsin koko viikonlopun kalastelujen jäävän väliin, kun tuulenpuuskat huitelivat hirveissä lukemissa, yli 15m/s. Ei mitään asiaa järvelle siinä kelissä ja tuskin olisi kalaakaan löytynyt. Lauantaina keli alkoi kuitenkin tyyntymään ja sadealueetkin siirtyivät muualle. Ehkäpä sitä sittenkin päästään kalaan…

Sunnuntain sääennuste oli unelma, mutta koska keli alkoi olla täydellinen jo lauantai-iltana, päätettiin lähteä Kallavedelle koko yöksi. Pakattiin kunnon eväät ja otettiin makkaroita mukaan, jotta aamuyön hiljaisina tunteina pääsee saareen nuotiolle paistamaan makkaraa. Otin myös pienen patjan, tyynyn ja peiton mukaan, sillä yksi parhaista asioista mitä tiedän, on pötköttää peiton alla veneen keulassa ja kuunnella hiljaisuutta. Ja keulasähkömoottorin hurinaa ?

Lähdettiin Pirttilahden satamasta vähän ennen kahdeksaa kohti kalapaikkoja. Minulla oli mielessä yksi tuttu paikka ja kerrankin kävi hyvä tuuri paikan valinnan suhteen, sillä paikka oli täynnä kalaa. Laitoimme veneen lähes heti taivasankkuriin, koska luotain piirsi niin hyviä kalanäyttöjä.

Kalaa oli paljon liikkeellä, myös ravintokalaa oli petokaloille tarjolla =)

Ei tarvinnut kuin laskea jigi kalaparven sekaan ja heti oli kala kiinni. Tuntui jo vähän liian helpolta Kallaveden kalasteluksi, kun vastahan me lähdettiin satamasta ja heti ensimmäinen kalapaikka oli jackpot.

Jigi veteen ja ensimmäinen kala oli ylhäällä välittömästi

Pian parven seasta iski joku parempi kala kiinni. Tärppi ei ollut kummoinen eikä kalakaan tuntunut kovin isolta, mutta ahveneksi se oli kuitenkin hyvänkokoinen. Sieluni silmin näin kilon ahvenen pötköttävän haavissa. Kelasin kalaa kohti venettä ja yhtäkkiä kala alkoikin tuntumaan isolta. Se ei halunnutkaan luovuttaa ihan heti ja kun UL-vapa oli u-kirjaimen muotoisena vavan kärki veden alla, hylkäsin ajatuksen ahvenesta. Kyllä tämä hauki on!

Viikko sitten sain parikin isoa haukea, 4,2kg ja 4,3kg, ja tämä kala voisi olla samaa kokoluokkaa. Todellakin ihmettelen, että miksi ne hauet tulevat aina minulle, kun minä nimenomaan yritän kalastaa ahvenia? Ehkä minulla on joku haukien nälkärefleksiin vetoava jigin uittotekniikka, jolloin hauki ei voi olla purematta.

Kalaa piti väsytellä useita minuutteja ja kädet tärisi ja sydän pamppaili koko sen ajan. Ei minua kalan karkuutus pelottanut, vaan vavan kohtalo. Se joutui niin koville ja oli kaksinkerroin useaan otteeseen. Onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja hauki saatiin haaviin. Päätin, että se oli minun viimeinen hauki sillä reissulla.

Hauki 5kg C&R

Ahven jatkoi syömistään haukiepisodin jälkeenkin. Päätettiin ottaa bracketiin ruokakaloiksi vain yli 30cm ahvenet. Oltiin aika varmoja, että niitä ei tule montaa, sillä Kallavedessä tyypillisin jigiahven on noin 25cm.

Ahven söi hyvin ja seassa oli myös yli 30cm kaloja. Keskikoko oli tällä kertaa tosi hyvää ja pian näytti siltä, että mehän saadaan mukavasti ruokakaloja.

Tungosta

Ahvenia tuli sekä heittämällä että vertikaalijigaamalla ja olihan se mukavaa jigata raitapaitoja kevyillä vehkeillä. Okuman (LRF) 240cm pitkä UL-vapa on ihan tosi tunnokas ja nyt kun on tottunut alkukesän kalastamaan yli kaksimetrisillä vavoilla, ne aiempien kesien n. 180cm vavat tuntuvat tosi lyhyiltä. Minulla on aina pari kolme eri settiä kalareissulla mukana ja settejä on mukava vaihdella ja testailla eri tilanteissa.

Yhdessä vaiheessa vaihdoin taas heittelyn vertsuun ja vavan vähän lyhyempään. Taas ahvenparven seasta pamahti jotain parempaa kiinni ja tärppi tuntui tosi kovalta. Nytkö on se hetki, että kilo paukkuu?

No paukkuihan se, mutta laji oli ”väärä”. Kilon ahven kesällä olisi hieno juttu joskus kokea, mutta se hetki ei ollut vielä. Siiman päästä löytyi kuha ja kun Juha vasta kaiveli haavia jostain, minä olin jo hätäpäissäni nostanut kalan veneeseen. Hui, jännittävä tilanne, kun olin niin täpinöissäni mahdollisesta isosta ahvenesta. Kuha oli kuitenkin myöskin upea kala ja pituutta sillä oli 55cm, mikä oli tämän kesän isoin kuha minulle. Kala lähti ruuaksi ja toiveissa oli saada vielä toinen mitat täyttävä, niin sitten olisi ruokakalakiintiö kuhien osalta täynnä.

55cm kuha =)

Ahven söi hurjana kolme tuntia ja siimat olivat kireinä koko ajan. Yhdentoista jälkeen syönti hiljeni, jonka jälkeen saimme vielä kuhia. Juha hoiti toisen ruokakuhan kylmälaukkuun 47cm kalalla.

Kuhatkin tulivat UL-vehkeillä ylös

Iltakaakaolla

Puolen yön maissa oli aika kömpiä unelmapaikalle keulaan ja sen aikaa Juha ajeli kalapaikkoja läpi. Jigikalastajalle muutamat keskiyön tunnit ovat huonoa aikaa kalastaa, sillä kuha on noussut väliveteen ja ahvenet ovat jossain nukkumassa. Ainoat kalat mitä Juha löysi, olivat haukia. Otin keulassa pienet tirsat ja aikomus oli käydä paistamassa makkarat siten, että ehditään auringonnousun aikaan takaisin kalapaikoille.

Pikanokoset

Menimme Pitkä-Hakku nimiseen saareen lämmittelemään ja makkaranpaistoon. Kello oli puoli kaksi ja koska aurinko nousi kolmelta, meillä oli hyvin aikaa syödä.

Saaressa oli uusi laavu ja muutenkin tykästyin paikkaan tosi kovasti. En ollut käynyt siellä aiemmin, mutta varmasti aion käydä siellä joskus uudestaan. Halkovajassa oli kuivia polttopuita ja nuotio saatiin syttymään hetkessä.

Kyllä on viimesen päälle hieno laavu =)

Ai niin, unohdin kertoa, että yöllä kesken kalastuksen Juhan takille lensi joku perhonen, joka myöhempien googlailuiden perusteella paljastui lehmuskiitäjäksi. Kiitäjä ei hievahtanutkaan Juhan takilta, joten yritimme saada sen jatkamaan matkaansa. Olimme keskellä järven selkää ja olisihan se pitänyt arvata, että kiitäjä-poloinen tippuu järveen. Niinhän siinä kävi.

Lehmuskiitäjä eksyi Alutrolliin

En voinut katsoa vedessä räpiköivää uutta kaveriani tekemättä mitään, vaan ajoimme veneellä perhosen luokse ja nostin sen haavilla takaisin veneeseen. Laitoin kiitäjän kuivumaan vapatelineen päälle ja siinä se kuivatteli itseään niin kauan, että pääsi uuteen ihanaan kotiinsa Pitkä-Hakkuun.

Lehmuskiitäjä kuivattelemassa

Vein kiitäjän puun oksalle ja sinne se jäi tyytyväisenä elämään elämänsä loppuun. Oli aika surkeaa lukea, että lehmuskiitäjä elää vain viikon, mutta ainakin puitteet loppuelämälle ovat hienot.

Lehmuskiitäjä muutti pihlajaan

Istuttiin yönuotiolla melkein kolmeen saakka, jonka jälkeen oli aika lähteä kokeilemaan aamusyönti. Jospa ahvenet olisivat yhtä hurjina, kuin illalla ennen auringonlaskua ☺

Sanaton tästä maisemasta <3

Kalapaikalla oli jonkun verran elämää, mutta suurin osa kaloista oli kuhia. Ahvenparviakin löytyi, mutta edellisen illan keskikoko oli pienentynyt huimasti. Juha meni vuorostaan päiväunille ja sanoin, että herätän sinut, jos löytyy kalaa. Tunnit kuluivat ja kalaa kävi veneessä hissukseen. Herätin Juhan aina välillä kalastamaan, mutta ehkä senkin mielestä veneen keula on huippupaikka nukkua, sillä sinne se kömpi aina takaisin ?

Yksittäisiä kaloja löytyi heti auringonousun jälkeen

En tiedä oliko kala syönyt koko lauantaipäivän yhtä hurjana, kuin silloin illalla, vai alkoiko syönti vasta sateen jälkeen kahdeksalta. Kuitenkaan sunnuntaina emme törmänneet enää kertaakaan niin nälkäisiin kaloihin ja vertsutellessakin kalojen passiivisuuden huomasi, kun jigiä tultiin katsomaan, mutta ei edes hipaistu siihen. Yleensä ahven repii jigin pyrstöä vaikka sillä ei olisi edes nälkä, mutta sunnuntaina niitä ei kiinnostanut mikään. Myös kuhat olivat oudon passiivisia.

Kalaa oli, mutta tärpeittä jäätiin

Sunnuntaina keli oli tosi tyyni

Kallavedellä riittää hienoja maisemia

Kotiinmenoaika =)

Kovin kummoiset eivät sunnuntain saaliit enää olleet ja hauska juttu, että parhaat kalat tulivat lauantaina klo 20-23 aikana, joten olisihan sitä voinut tulla kotiinkin nukkumaan, jos sen olisi arvannut.

Mutta sitten en olisi tavannut uutta kiitäjä-kaveriani, päässyt nautiskelemaan nuotiosta, hiljaisuudesta ja nokisesta makkarasta saaressa tai nähnyt ihanaa auringonnousua livenä. Joten 16 tunnin kalareissu oli juuri sopivan mittainen ja siihen mahtui taas niin ihania juttuja ja uusia elämyksiä. Ja myös hyviä kaloja ?

Kallavesi antoi mukavan määrän +30cm ahvenia

Paras ruoka ikinä: ahvenrantakala! Söin kolme annosta ja lisää tekee mieli…