Suomessa on saatu nauttia niin hienoista keleistä viime aikoina, että tuntuu kuin elettäisiin heinäkuuta. Ja me ollaan vasta toukokuussa, kop kop, toivotaan, että nämä säät jatkuvat koko kesän :)

Viikko sitten päästiin aloittamaan avovesikausi ja kalat olivat täysin kadoksissa. Ainahan meillä kauden alku on ollut kalojen suhteen tahmea ja ensimmäisiä mittakuhia on saatu odottaa viikkoja. Ahvenet ovat olleet myös haasteellisia tavoittaa.

Viikko sitten vesien lämmöt olivat 2-3C ja viikossa ne ehtivät muutaman asteen nousta. Viikonloppuna iltapäivän kuumimpina hetkinä anturi näytti jopa 14C tyynimpiin kohtiin, joten kyllä vedet lämpenevät nopeasti, jos kelit ovat näin kesäisiä ja lämpöisiä tulevina viikkoina. Ehkä kalatkin aktivoituvat normaalia nopeammin talven jäljiltä, kun ei tarvitse niin kauan kohmeisena kylmässä vedessä hortoilla ?

Käytiin helatorstaina pikapisto Sotkalla ja siitä reissusta jäi sellainen tunne, että en mene Sotkalle enää ikinä. Muistan kyllä vannoneeni ihan samaa useita kertoja aiemminkin, mutta nyt olen tosissani. Ehkä.

On se vaan vaikea paikka. Ei löydy ahvenia talvella, mutta ei myöskään kesällä. Tai löytäjät löytää, itse en niihin kuulu. Huhuja kuitenkin kuulin viime talvenakin semmoisista saaliista, että en viitsi julkisesti niitä edes kertoa, sillä hullunahan minua pidettäisiin. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että isoja ahvenia siellä on, ja paljon.

Huhuu kalat, missä olette?

”Takapenkillä” kelistä nauttimassa

Ajettiin Sotkalle Pirttilahdesta täysillä ja sieltä takaisin Pirttilahteen vielä kovempaa. Se oli perinteinen MP-reissu, deja vu.

Perillä Pirttilahdessa

Viime syksynä saatiin Juhan kanssa avovesikauden ennätysahvenemme Karhonvedeltä. Se oli hauska sattuma, sillä me molemmat saatiin sama ahven, mutta aikaa oli välissä viikko ? Tänä kesänä haluan käydä Karhonvedellä uudestaan, sillä se on niin mielenkiintoinen paikka ahvenen kalastajalle. Ja meidän tavoitekalammehan on ahven, kuhaa tulee sitten lähinnä sattumakaloina. Ehkä viime kesän 39cm ennätysahven on kasvanut talven aikana muutaman sentin ja voin taas parantaa ennätystäni ?

Käytiin perjantaina Karhonvedellä, mutta oikeastaan käytiin vain ihan Karhonveden ”reunalla”. Laskimme veneen Jännevirralta ja ajoimme Juurusveden kautta kohti Karhonvettä. Matkan varrella kalastettiin siellä täällä ja vaikka aamulla aikeina oli mennä suoraan Karholle, päivä hurahti vahingossa Juurusvedellä.

Kalastettiin saarten välejä ja etsittiin hieman virtaavia paikkoja, sillä edellisen viikonlopunkin kaikki tapahtumat tulivat virtapaikasta. Kalaa näkyi luotaimessa välillä paljonkin, mutta siiman päässä ei tapahtunut mitään. Ehkä ne olivat nirsoilevia, pieniä kuhia.

KESÄ!

Muutaman tunnin etsimisen jälkeen löydettiin aktiivisen oloista kalaa eräästä salmesta. Sain kauden ensimmäisen kuhani, mutta se oli alamittainen. Kalan pieni mitta ei kuitenkaan hymyä hälventänyt, vaan kuha tuntui ihan yhtä mukavalle saada, oli se sitten minkä kokoinen tahansa.

Kauden eka kuha =)

Salmessa oli myös ahvenia ja ehkä muutaman asteen selkävesiä lämpöisempi vesi houkutteli kalat saarten sopukkaan. Pian siimaa kiristeli taas kuha ja vaikka sekään kala ei ollut mikään jättiläinen, se oli kuitenkin mitallinen. Jihuu, niin hyvä tunne löytää mittakuha toukokuun 11. päivä! En todellakaan odottanut, että toukokuussa saisimme ruokakuhia.

Kauden toinen kuha oli mitallinen

Jumiuduttiin salmeen ihan liian pitkäksi aikaa ja oltiin edelleen Juurusveden puolella, vaikka alunperin tarkoitus oli kalastaa Karhonveden tuttuja paikkoja. Etenimme vihdoin kohti Karhoa, mutta pitihän se vielä matkan varrella muutama paikka kokeilla. Joitain alamittoja löytyi ja myös Juha sai mittakuhan. Tämähän on luxusreissu ?

Kuhia ruokailemassa silpun alla

Juhallekin mittakuha

Karhonveden keikka kesti tunnin, sillä kello alkoi olla sen verran paljon, että piti lähteä kotia kohti. Karhonvedeltä ei saatu mitään ja päätettiinkin, että lähdetään sinne toisen kerran vähän pidemmän kaavan mukaan ja ehkä sinne on viisainta mennä suoraan Riistavedeltä Melaveden kautta, niin ei Juurusvesi houkuttele liikaa matkan varrella ☺

Palattiin Juuruksen puolelle ja kuinka ollakkaan, emme malttaneet olla kokeilematta erästä talven pilkkipaikkaa. Ahvenparvet ovat olleet täysin kadoksissa, tai pari kertaa bongasin parven torstaina Sotkalla, mutta tottakai ankkurointi epäonnistui ja parvi meni menojaan. Juuruksella bongasimme päivän ainoan kunnon parven illalla puoli kahdeksan maissa ja se oli selkäpatin reunalla suht kylmässä vedessä (6C).

Ahvenet olivat heti aktiivisia, kun niille tarjosi vertikaalilla jigiä. Jigin piti kuitenkin olla pieni, kuten nyt kaikille kaloille, mitä on siiman päähän saatu. Ehdin nostelemaan muutamia kaloja parvesta, kunnes parvi katosi johonkin ja tilalle tuli kuhia. Kaikki ahvenet tulivat pinkillä Crazy Fishin Polaris jigillä, joka on tosi eloisa uinniltaan. Se toimii kyllä nirsollekin ahvenelle ja jos ei siihen pure, niin ei sitten mihinkään.

Näitä lisää, kiitos!

Kalat söivät jigin ahnaasti

Oli ihanaa löytää vihdoin ahvenia ja tänä kesänä tarkoituksena on laittaa keulasähkömoottori veneeseen, joten en malta odottaa ahvenen kalastusta taivasankkurin kanssa. Kaiken järjen mukaan ahvenet eivät enää sen jälkeen voi päästä minua karkuun ?

Jännevirralla on uusi hieno silta =)

Karhonveden lisäksi on toinenkin tosi potentiaalinen järvi ahvenen kalastajalle: Unnukka. Käytiin siellä eilen ja koska viime keväänä aika pian jäiden lähdön jälkeen löysimme sieltä tosi hyvin ahvenia, ajattelimme, että se olisi hyvä alkukauden kalapaikka ahventa ajatellen.

Aika heikosti meni. Kyllähän me sieltä kaloja saatiin, mutta kalat olivat tosi levällään. Ei oikein ollut paikkaa, johon ankkuroitua, kun kalaa oli joka paikassa. Joo, kuulostaa positiiviselta ongelmalta, mutta ei se sitä ollut. Kalastus oli vaikeaa, kun ankkuripaikassa oli aina ehkä vain yksi kala. Ahvenparvia ei löydetty kuin kerran ja nekin olivat aika pieniä. Muutamia fileahvenia laitettiin brackettiin odottamaan kaveruksia, mutta lopulta vapautimme nekin, kun kaveruksia ei ilmaantunut.

Bracket toimii sumppuna

Sain päivän aikana vain alamittakuhia, mutta Juha sai yhden mittakalankin. Ehkä meillä oli liian kovat odotukset Unnukkaan, sillä se on monesti ollut niin hurja kalapaikka. Jos olisimme Kallavedestä saaneet tuon verran kaloja, mitä eilen saimme, olisimme olleet ihan tyytyväisiä reissuun. Unnukalle voi kuitenkin laittaa vähän suuremmat tavoitteet, sillä sieltä on tullut niin hyviä saaliita.

Yksi tavoite Unnukalla kuitenkin täyttyi, sillä sain kauden ensimmäiset heittojigaamalla saadut kalat ja vielä kolmea eri lajia; kuhia, ahvenia ja hauen. Tähän asti kaloja oli tullut vain vertikaalilla ja ehkä se kertoo kalojen aktivoitumisesta, että kalat syövät myös ohi kiitävää jigiä =)

Ehkä Unnukka kesällä alkaa toimimaan paremmin tai sitten ne viime kesän huippureissut vaan sattuivat olemaan pieniä lottovoittoja. No sen näkee tulevaisuudessa, vaikka yksi pieni ajatus kävi mielessä Unnukallakin jossain vaiheessa: ”en tule tänne enää ikinä” ?

Tänään emme käyneet kalassa, vaan vietimme Äitienpäivää Iivarinsalossa. Kyllä meillä kuitenkin oli pari vapaa mukana, jos ja kun lapset innostuisivat kokeilemaan kalastusta. Aika jännä juttu, mikä lie karma, mutta kun ollaan Juhan kanssa kalareissulla, niin ei varmasti löydy ahvenparvia mistään. Sitten kun menet retkelle saareen ja ajelet outoja reittejä takaisin satamaan, niin viistoluotain piirtääkin hirveitä ahvenparvimassoja joka puolelle.

Kokeiltiin hetken aikaa yhtä paikkaa ja tyttö sai heti ahvenen. Minäkin tottakai tiputin jigin veneen alle ja karkuutin muutaman hyvän ahvenen. Yksi sentään tuli ylös astikin, mutta olen täysin varma, että jos menemme samalle paikalle joskus uudestaan kalastamaan, se on tyhjä. Pitäisi vaan aina kalastaa enemmän uudenlaisia paikkoja eikä mennä niihin samoihin, vanhoihin, tyhjäksi todettuihin kaivoihin. Toivottavasti tämä vanha koira oppii uusia temppuja ja seuraavalla kalareissulla uskaltaa ajaa ihan uusille paikoille.

Huh huh, että huhtikuu oli tuskaisen pitkä. Pilkkikausi loppui huhtikuun puolessa välissä ihan yllättäen ja jäät pehmenivät muutamassa päivässä. Kauden lopetusreissu päättyi kirjaimiin M ja P, ja oikeastaan en halua edes muistella sitä päivää enää. Maisemat olivat kauniit, mutta jään alla ei tapahtunut yhtikäs mitään. No se oli sellainen pilkkikausi ja olisihan se voinut kokonaisuudessaan paremminkin mennä.

Kauden viimeinen pilkkipäivä oli 15.4., olin jäällä jo ennen kuutta

Joutsenet saapuivat Kuopioon

Huhtikuu tuntui kestävän ikuisuuden. Jokaisessa vuorokaudessakin oli varmaan 58 tuntia, kun peukaloita pyöritellen tuijotin kelloa ja odotin jäiden sulamista. Tiukassa oli jäät, vaikka koko talvena ei mitkään supervahvat jäät tulleetkaan.

Pirttilahti 1.5.2018 (kuva: Ilkka Turunen)

Vihdoin eilen löytyi sen verran sulaa vettä Savostakin, että päästiin laskemaan Alutroll aalloille. Jotain taikaa siinä kauden ensimmäisessä reissussa aina on, vaikka kalastustapahtumia ei tulisi ensimmäistäkään. Koko talven kun on odottanut avovettä ja viimein saa laskea vieheen veneen laidalta pinnan alle, niin kyllä vatsassa on perhosia =) Siitä hetkestä minä nautin!

Käytiin perjantaina tutkailemassa Kallaveden veneluiskia sillä silmällä, että mistä saisi veneen laskettua parhaiten. Pirttilahden tilanne oli huono, sillä jäätä oli vielä vaikka kuinka paljon. Ei toivoakaan, että sieltä olisi päässyt vesille.

Pirttilahden satama 4.5.2018

Julkulan venerannassa luiska oli sula, mutta sitten taas etempänä näkyi paljon isoja jäälauttoja. Lopulta ajettiin Tikkalansaareen ja siellähän meitä odotti täysin sula luiska eikä jäätä ollut näkyvissä edes kauempana. Päätimme seuraavana aamuna tulla siihen.

Tikkalansaaren veneluiska 4.5.2018

Lauantai koitti ja olin tulisilla hiilillä. Voiko tämä olla totta, että vihdoin hirvittävän pitkän kalastustauon jälkeen pääsen taas kalastamaan ❤ Hurautettiin Tikkalansaareen ja rannassa piti pari kertaa hieraista silmiä. Rantaan oli pakkautunut yön aikana kamalasti jäätä ja säikähdin jo, että kalastukset täytyy unohtaa. Juha ei ymmärtänyt minun ”paniikkia”, vaan sanoi, että tämän takia meillä on alumiinivene. No, kai me sitten päästään kalaan.

Tikkalansaaren veneluiska 5.5.2018

Laskettiin vene vesille, tai jäille, kuinka sen nyt ottaa. Tuuli oli aika kova ja työnsi venettä takaisin kohti rantaa. Moottoria ei voinut vielä käynnistää, kun ranta on niin matala. Kohta vene oli poikittain rantaviivassa ja tarttui pohjasta kiinni. Pitikin lähteä tänne jäiden sekaan, missä viivyt kesä…

Olin aivan varma, että kalareissu pitää perua, kun hommat eivät meinanneet edetä. Hyppäsin veneestä rantaan ja sen jälkeen vene keveni sen verran, että pohja irtosi rantahiekasta. Saatiin työnnettyä vene suoraan ja hypättiin kyytiin. Onneksi meillä oli pitkä mela mukana, niin saimme sillä lykittyä venettä syvempään. Pian oltiin turvallisessa syvyydessä ja uskallettiin käynnistää moottori.

Tohatsu hurahti ekalla käyntiin ja kehräsi niin nätisti ja hiljaisesti verrattuna Lynkkikseen, jonka ”huutoa” on koko talvi kuunneltu ? Alutroll lähti etenemään rannasta kohti jäistä vapaata selkää. Takaraivossa kummitteli paluumatka. Mitenkähän iso projekti on saada vene takaisin trailerille… no se on sen ajan murhe.

Tästä se avovesikausi taas lähtee =)

Ihmettelin, miksi plotteri ei alkanut lataamaan karttaa ja ajattelin sen vain olevan hidas talven jäljiltä. Aikaa kului eikä mitään tapahtunut. Sitten muistin, että minähän käytin karttakortin tietokoneessa jokin aika sitten ja sinnehän se kortti jäi pöydälle. Voi vitsit! No kalareissu on sitten mentävä puhelimen Navionics-sovelluksen kanssa. Onneksi oli edes joku kartta, ei siellä oikein uskalla sokkonakaan liikkua..

Seuraavaksi huomattiin, että meiltä oli unohtunut myös haavi. Toisaalta tiesimme, että sitä ei todellakaan tulla tarvitsemaan kauden ensimmäisillä reissuilla, joten siitä emme olleet huolissamme.

Karvarukkasia pulpetin täydeltä =D

Menimme suoraan Kelloselälle ja siellä jäätä ei ollut oikeastaan enää yhtään. Pieniä jäälauttoja näkyi jossain, mutta ei niin paljon, että se olisi haitannut veneellä liikkumista. Olipa ihana tunne ajella taas veneellä ja emme edes muistaneet, miten nopeasti vene nousee liukuun. Vilpoisaa kyytiähän se vielä tässä vaiheessa kautta on, kun ilman lämpötila ei ollut paljon nollan yläpuolella.

Kallansillat

Myöskään veden lämmöt eivät ole vielä korkeat, vain noin 3C, joten kyllä se kylmyys hohkaa alapuoleltakin alumiiniveneessä. Hankittiin kumimatto veneen lattialle, koska jo viime syksynä kylmillä keleillä varpaat meinasi paleltua, mutta tuo mattoratkaisu vaikuttaa nyt erittäin hyvältä ja ehkäisee varpaiden kylmettymistä.

Kumimatto istui siihen kuin nakutettu, kun siitä leikattiin pieni pala pois

Olen seurannut Facebookissa muiden kalastajien kauden aloitusreissuja ja monella kausi on alkanut ihan huikean hienosti. Tuntuu siltä, että Ahti on ollut suotuisa tänä keväänä ja isoja kaloja on noussut melkein kaikille.

Mutta se Savon Ahti. Se on vähän toista maata. Suattaapa antaa kaloja, mutta suattaa olla antamattakin. Jos me siltä nätisti pyydetään joskus jotain, niin ei se ota kuuleviin korviinsa. Siksi meidän tavoitteetkin ovat yleensä aika vaatimattomia. Joskus toivotaan, että nähtäisiin kaikuluotaimessa kala ja toisinaan ollaan haaveiltu tärpistä.

Eilen Ahti oli kuitenkin ihan kohtuullisen hyvällä tuulella, sillä minun päivän kokonaissaldo oli noin 14. Mutta ei suinkaan neljäätoista kalaa, vaan noin 14 senttimetriä pitkä ahven. Kiitos Ahti siitä =D

Eilen lähes kaikki paikat olivat tyhjiä kaloista ja päivän ainoat tapahtumat tulivat saarten välistä, jossa on hieman virtaava vesi. Ajoimme saarten sopukoissa väylää pitkin ja kai siitä on joskus tukkejakin uitettu, ainakin pohjassa näkyvistä tukkinipuista päätellen. Hienon näköisesti piirtyivät viistoluotaimeen :)

Lowrancen Elite-9 Ti on ollut suurena apuna kalastuksessa ja kyllähän siitä näkee kalojen lisäksi muutakin jännittävää =)

Bongasin kahdesti päivän aikana ahvenia ja ankkuroiduimme molempiin paikkoihin. Juha sai vähän väliä tärppejä ja ahvenia ylöskin asti, mutta minun siiman päässä ei tapahtunut mitään. Vaihtelin jigejä ja katsoin luotaimesta, kun kalat nousivat Juhan jigille. Juha kalasti valkoisella Savage Gearin Bleak Real Taililla ja se väri ei ole meillä kovin usein toiminut. Ajattelin, että Juhan tärpit ja kalat johtuivat uittotekniikasta ja siksi en itse vaihtanut samanlaista jigiä.

Kymmenen eri jigin vaihdon jälkeen päätin kuitenkin huvikseen kokeilla samaa Savagen jigiä. Voisiko muka olla niin tarkkaa värin suhteen… Olin hetkeä aiemmin testannut kyseistä jigiä eri värisenä ja eri pyrstöllä, mutta heti kun vaihdoin valkoisen peliin, tapahtumia alkoi tulla minullekin. Ja nousihan sieltä se 14cm jättikin =) Kalat tärppivät, mutta olivat suurimmaksi osaksi pieniä, joten eivät tarttuneet kiinni. Yksi isompi kala oli hetken aikaa kiinni, mutta sen epäilen olleen hauki. Se tuli niin nopeasti jostain.

Eilen päivän ainoat tapahtumat tulivat tällä 8cm Savage Gearin Bleak Real Taililla (kuva: savage-gear.com)

Lähdimme jatkamaan matkaa ja se oli virhe, sillä seuraavien tuntien aikana luotaimessa ei näkynyt enää mitään. Toisaalta ei me niillä 14 senttisillä ahvenillakaan mitään olisi tehty. Pääasia kuitenkin oli, että avovesikausi on taas täällä. Heikko saalis ei haitannut ollenkaan, sillä tärkein tavoite eiliselle oli päästä takaisin rantaan ja saada vene trailerille. Se tavoite toteutui ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia reissuja ja jospa se Ahtikin lakkaa jossain vaiheessa murjottamasta.

Rantaa kohti

Huh, päästiin perille =)

Jää oli aika paksua, mutta mureni käsiin

Rantavedessä kellui kalanpoikanen, mikähän laji, kuha?

Jokos muualla Suomessa on avovesikausi startannut?

Jos jigivarastot kaipaavat täydennystä, niin käykäähän Fish me luck Facebook-sivulla osallistumassa jigiarvontaan. Kommentoimalla voi voittaa pakillisen jigejä ☺ Linkki arvontaan.

Järjestin talven aikana kirjoituskilpailun nuorille ja kilpailuun tuli yhteensä 19 tarinaa. Tänä talvena pilkkikelit eivät olleet kovin ihanteelliset, jonka uskon karsineen osallistujamäärää. Välillä oli kovat pakkaset ja välillä taas liikkumisolosuhteet jäällä aika huonot. Olen kuitenkin iloinen, että 19 lasta/nuorta innostui lähtemään kalaan.

Kilpailun palkintona oli huikeita juttuja (kaira, pilkkipuku, kalastusaiheinen tuotepalkinto ja monta erilaista huipputasuria) ja toivon mukaan palkinnosta on iloa voittajalle vuosiksi. Voittajan valitseminen oli todella haastavaa ja hankalaa, sillä kilpailun ikäjakauma oli niin suuri. Ja tottakai esimerkiksi 6-vuotiaan ja 15-vuotiaan kirjoitukset eroavat toisistaan paljon. Lopulta valitsin voittajan sen perusteella, että kenen kirjoitus sykähdytti eniten, vaikka kyllä ihan jokainen kirjoitus nosti hymyn huulille ja sai aikaan hyvän mielen.

Voittajatekstistä välittyi innostus lajiin ja ihailin, kuinka sinnikkäästi 12-vuotias oli jaksanut pilkkiä useamman päivän ajan. Voittaja oli myös jaksanut panostaa kirjoittamiseen ja kertoi tarkasti kalastuspäivien tapahtumista. Kalastuksessa saalista ei välttämättä aina tule ja siksi tähän harrastukseen pätee hyvin sanonta: ei se päämäärä vaan matka.

Voittajatekstin kirjoittajan kalareissu oli yhteinen matka isän kanssa merelle pilkkimään ja uskon, että tuollaiset reissut ovat ihan yhtä tärkeitä muistoja, tuli saalista tai ei.

Toivottavasti jokainen osallistuja jatkaa harrastusta ja kuka tietää, vaikka ensi talvena järjestän taas uuden kilpailun :)

Kiitos kaikille kirjoituskilpailuun osallistuneille ja erittäin suuri kiitos myös kaikille palkinnon lahjoittajille:

OPM International
Hong Kong
Kalarosvo
Kalapele
Silli Lures
Mr. Manu
Pääevä Fishing
Vieheverstas

Voittajatarinan on kirjoittanut 12-vuotias Veeti Karppinen.

Pääsiäinen merellä

Torstai 29.3.2018

Koulu loppui klo 13.00 tulin kotiin klo 14.00. Kotiin tultuani söin ja lähdimme ajamaan kohti Oulua. Kävimme Palokassa kaupassa ostamassa toukkia ja matoja. Sieltä lähdettyämme etenimme 5km tunnissa koska Tikkakosken kohdalla oli sattunut kolari. Vihdoin pääsimme ajamaan nopeammin. Kävimme kaupassa Pihtiputaan kohdalla ostamassa leipää ja muuta evästä. Pimeässä olimme menossa kohti määränpäätä. Enää ajettavaa oli jäljellä 20km. Vihdoin saavuimme perille iskän kaverin luokse noin klo 21.00. Sitten laitoimme kaikki valmiiksi aamua varten. Sen jälkeen söimme iltapalan ja menimme nukkumaan.

Perjantai 30.3.2018

Heräsimme klo 4.00. Söimme aamupuuron ja teimme eväät. Lähdimme ajamaan kohti rantaa. Kun saavuimme rantaan laitoimme moottorikelkan ja ahkion valmiiksi. Ajoimme kelkalla about 2 kilsaa ja rupesimme pilkkimään. Minä ongin pystypilkillä jossa oli punainen morri jossa oli toukkia. Kaikuluotaimessa näky paljon kaloja mutta ei ollut syönnillä. Sitten iskän kaveri sai muutaman ahvenen ja minulla pääsi yksi irti. Vaihdoimme paikkaa ja sielläkin näky kaloja kaikuluotaimessa mutta ei
syönyt. Sitten nautimme kelistä koska aurinko paistoi eikä tuullut yhtään.

(kuva: Veeti Karppisen arkisto)

Söimme siinä eväitä ja sen jälkeen vaihdoimme paikkaa. Sain sieltä yhden ahvenen ja vaihdoimme paikkaa. Minä pilkin siitä paikasta moottorikelkan päällä. Laitoin pilkin veteen ja ongen kiinni moottorikelkkaan. Eikä aikaakaan kun otti ahven kiinni ja sain sen ylös, hirveen iso se ei ollut mutta ei se haitannut. Sitten paistoimme makkarat, sillä aikaa minulla oli ootto-onki. Söin makkaran ja menin pilkkimään ja sain kiisken. Sitten vaihdoimme hieman paikkaa ja iskän kaveri sai muutaman ahvenen ja minulta karkasi yksi. Vaihdoimme taas paikkaa ja iskä sai yhden ahvenen. Sitten lähdimme kohti rantaa. Rannassa laitoimme kamat kasaan ja lähdimme pois.

Lähdettyämme heti pikku tiellä oli moni ajanut ojaan. Saavuimme iskän kaverin luokse ja laitoimme vehkeet kuivumaan. Sen jälkeen söimme ja ruuaksi oli hirvikeittoa. Sitten katsoimme Pekkaa ja Pätkää ja minä nukahdin. Kun heräsin menimme kahville ja tarjolla oli pannaria, olin niin väsynyt että jouduin pitämään käsillä silmiä auki. Sitten join kahvia ja ei väsyttänyt enää niin paljon. Sitten teimme seuraavalle päivälle eväät. Sitten sen jälkeen menimme katsomaan televisiota ja sen jälkeen menimme nukkumaan.

Lauantai 31.3.2018

(kuva: Veeti Karppisen arkisto)

Heräsimme vähän myöhemmin kuin edellisenä päivänä. Söimme aamupuuron ja lähdimme kohti merta. Lähdimme ajamaan moottorikelkalla merelle. Taas oli huippu keli, aurinko paistoi ja ei tuullut yhtään. Sain melkein heti sadan gramman ahvenen pelkällä punaisella morrilla jossa oli toukkia. Sen jälkeen vaihdoimme paikkaa. Mutta ei ottanut kala vaikka näky kaloja luotaimessa. Sitten kairasimme iskän kanssa reiät vähän matkan päähän. Iskä sai yhden ahvenen, sitten iskän kaveri tuli hakemaan meitä.

Vaihdoimme paikkaa kelkalla vähäsen. Iskän kaverilla oli isompi kala kiinni mutta ei saanut sitä ylös asti. Vaihdoimme taas paikkaa, joku oli saanut sieltä kaloja koska siellä oli mätiä. Iskä sai yhden kiisken ja ahvenen ja iskän kaveri sai muutaman ahvenen. Sitten lähdimme rantaa kohti. Menimme iskän kaverin luokse. Söimme ja ruuaksi oli makaronilaatikkoa. Katsoin televisiota ja sitten menimme saunaan. Söimme iltapalaksi ahvenfileitä ja sitten menimme nukkumaan.

(kuva: Veeti Karppisen arkisto)

Sunnuntai 1.4.2018

Heräsin klo 4.45 ja söin puuron sitten lähdettiin pilkille. Menimme pilkille sinne missä olimme olleet edellisenä päivänä. Ekalta avannolta sain kiisken ja kolme ahventa ja iskä sai kaksi ahventa ja kiisken ja iskän kaveri sai yhden ahvenen. Sitten me tehtiin iskän kanssa lähelle reiät. Saatiin ehkä kahdeksan ahventa iskän kanssa kahdesta avannosta. Sitten aika lähelle tuli yksi tyyppi ja sai pari isoa ahventa. Sitten siihen hänen ympärille kertyi pilkkijöitä. Me käytiin siellä mutta ei saatu mitään. Mentiin takaisin entisille avannoille. Saatin pari ahventa siitä.

Iskä teki siihen lähelle avantoja, mutta ei saanut mitään ja tuli takas. Siitä tuli pari isompaa ahventa. Sitten iskä ja iskän kaveri lähti etsimään isompia ahvenia. Ne tuli takas, minä olin vielä samalla avannolla. Sitten iskän kaveri lähti etsimään yksin kaloja. Mä sain silloin 10 minuutissa 10 ahventa ja iskä ei saanut mitään alle metrin päässä. Sitten iskän kaveri tuli ja lähdimme kohti rantaa.

(kuva: Veeti Karppisen arkisto)

Menimme iskän kaverin luokse ja söimme taas makaronilaatikkoa joka oli tosi hyvää. Sitten iskä lepäsi vähän aikaa. Sitten pakkasimme ja lähdimme ajamaan kohti Jyväskylää. Olo oli aika väsynyt ja olimme tunnin ajo matkan päästä kotoa ja sanoin iskälle että rupeen nukkuu. Iskä sano älä rupee nukkuu enää kohta ollaan perillä. No yritin sinnitellä mutta nukahdin silti. Pääsimme vihdoin kotiin kello oli noin 22.00.

Pakko se on suunnata katse kohti kesää, sillä tämän pilkkikauden päätös meni vähän plörinäksi. Meidän kelkka alkoi temppuilemaan ja on ollut jo melkein kaksi viikkoa autotallissa odottamassa remppaa. Ajelut on siis ajeltu tältä vuodelta.

On tässä kuitenkin pilkillä ravattu muutaman kerran, mutta saaliilla ei pääse kehumaan. Onneksi olosuhteet jäällä vähän paranivat ja loskavesikerros jäätyi yöpakkasten ansiosta. Jäällä on nyt yllättävän hyvä liikkua jalan.

Kevään tulon kyllä huomaa jäällä kävellessä, sillä olen tänä keväänä nähnyt ihan älyttömän paljon uveavantoja. Kun nyt päästäisiin nopeasti heikoista jäistä eroon, niin saisi aloittaa avovesikauden. Aika ikävä minulla on ollut Alutrollia, vaikka kyllähän me veneen kanssa treffattiin Kallavesj’-messuilla viikko sitten. Ai että olin ylpeä, kun meidän oma vene pääsi messuille esille.

Meidän Alutroll 485CC ja Väisäsen Simon Alutroll 450E olivat esillä VML Sponsorin osastolla

Harmittaa, kun tämä kevät meni niin kuin meni. Kelkka kenkkuilee, Kallavesi kenkkuilee, säiden jumala kenkkuilee, Ahti kenkkuilee… Aina sitä keskitalven lyhyillä, kylmillä ja pimeillä pilkkireissuilla haaveili aurinkoisista ja lämpimistä kevään reissuista, kun kalaa saisi nostella kilokaupalla avannosta. Noh, keleissä ei ole tällä viikolla ollut valittamista ja aurinko on lämmittänyt ihanasti, mutta kaloja olisi voinut tulla enemmän, sillä kala tai kaksi päivässä ei viiden hengen perhettä elätä.

Viime sunnuntaina Etelä-Kallavedellä

Päivän filekalasaldo: 2kpl

Näin ahneita kukkokaloja on Kallavedessä, lähes itsensä kokoinen tasuri upposi peräkoukku edellä kitusiin :)

Kauheita yllätyksiä kovan lumikuoren alla :(

Kyllä pilkki-ihminen on sitkeä otus. Heräsin tänään neljältä ja kuuden jälkeen oltiin Sotkanniemessä valmiina lähdössä taapertamaan 2,5 kilometrin matka kalapaikalle. Odotukset olivat taas niin korkealla, että ei tosikaan. Sotka on aina keväällä hyvä kalapaikka, mutta ei näköjään minulle.

Aamulla rannassa mietin, että tänäänkö hanat aukeaa?

Tänä aamuna olin virtaa täynnä ja tein reikiä minkä kerkesin. Kyllä se ajava ahvenparvi joltain avannolta löytyy. Alue alkoi muistuttamaan reikäjuustoa ja viiden tunnin jälkeen kalapussissa oli yksi 200g ahven. Moni olisi pakannut tavaransa ja suunnannut rantaan, mutta minä odotin vielä muutaman tunnin ahventen ruokahetkeä. Arvatkaa alkoiko syönti?

Tätä tyhjää näyttöä tuijotin sinnikkäästi koko päivän

Iltapäivällä kaksi merinovillakerrastoa alkoivat tuntumaan aika lämpöisiltä, kun lisäksi päällä oli vielä kuivapuku ja kelluntahaalari. Lämpötila oli kymmenen astetta ja ehkä olin hieman ylipukeutunut siihen lämpötilaan, kun samat vaatteet ovat olleet päällä kovilla pakkasillakin. En minä ikinä opi.

Kuuma!

Sitkeyttä ei palkittu eikä ahvenille tullut nälkä. Harvoin on niin tyhjää, että luotaimessa ei näy yhtikäs mitään. Tai kyllähän minä päivän aikana näin kolme kertaa aktiivisen ahvenen ruudulla ja sain ne kaikki vielä ylöskin, mutta en lähtisi kehumaan niillä kaloilla. Kalat nimittäin tulivat yksitellen kolmen tunnin välein.

Tänään uitossa oli Rantamäen Manun tekemiä pieniä ottikoneita, keksin näille nimenkin: Minimanu

Vain kolme nirsoa kalaa eksyi tänään siiman päähän

Sotkallakin oli uveavanto

Sanoin Sotkalle kiitti mulle riitti ja ainakaan näillä jäillä en sinne enää lähde. Kun jäät sulaa, niin katsellaan sitten uudestaan.

Käytiin Pohjois-Kallavedellä yhtenä päivänä kaverin antaman kalapaikkavinkin innoittamina. Arvasihan sen, että juuri sinä päivänä kala ei syönyt, mutta varmasti se oli syönyt edellisenä päivänä ja jatkoi mussuttamista taas sitä seuraavana päivänä. Sellaista se on, kun Ahti kenkkuilee.

Pohjois-Kallaveden saldo: 1kpl

Oranssimahainen Nulikka maistui, mutta vain kerran

Nyt on laikkuja =)

Käytiin Pohjois-Kallavedellä toisenakin päivänä ja ei olla koskaan nähty niin paljon uveavantoja niin pienellä alueella. Vesi oli syönyt reikiä kovan lumikuoren alle ja siellä oli kyllä todella petollisia kohtia. Saa olla tosi varovainen jäällä liikkuessa, vaikka muutoin täällä on teräsjäätä varmaan 30cm.

Nämä uveavannot olivat muutaman sadan neliön alueella

Vaikka yöllä on vielä ollut pakkasta, niin päivällä lämpötila on kohonnut jopa kymmeneen asteeseen. Tänään pilkillä istuessa kuuli selvästi, kun lumi ja jää sulivat auringon lämmössä. Lorina vaan kävi, se oli kevään ääni :)

Toivottavasti ei mene montaa viikkoa, että pääsee veneen laskemaan vesille. Pahin skenaario on, että jäät ovat heikot, mutta eivät suostu lähtemään. Sitten ollaan jumissa viikkokausia, kun jäälle ei uskalla mennä kävellen eikä järvelle pääse myöskään veneellä.

Eikö kerrankin pilkkikausi voisi vaihtua lennosta avovesikauteen. Eikö kerrankin jäät voisi sulaa yhdessä yössä. Olisi se mukava käydä Kallavedellä pilkillä ja viedä päivän päätteeksi pilkkireppu varastoon, ja heti aamulla lähteä Alutrollilla jigailemaan. Toiveajattelua.

Tulevana kesänä aion keskittyä ahvenen kalastukseen. Olen yrittänyt löytää paljon kehuttua Shimanon Rarenium avokelaa siihen hommaan, mutta ne kelat ovat kiven alla. Ja niitähän ei uutena enää myydä (?), joten käytettynä pitäisi löytää.. Tai sitten täytyy hankkia joku muu pieni ul-kela.

Ensi kesän tavoitteena on myös kalastaa monipuolisemmin erilaisissa paikoissa. Yleensä meidän kalastus on keskittynyt selkäpateille ja saarten päihin, mutta kesällä on tarkoitus kalastella myös matalammissa paikoissa. Mielenkiinnolla ja suurin odotuksin odotan jäiden sulamista :)

Myös nämä karvapallerot odottavat kesää =)

Nyt on nuorisolla viimeiset hetket osallistua kirjoituskilpailuun, jossa palkintona on satojen eurojen arvoinen palkinto. Pyhittäkää siis viikonloppu kalastukselle ja kirjoittakaa reissusta tarina sunnuntaihin mennessä. Kovin montaa tarinaa ei kilpailuun ole vielä tullut, joten jokaisella on erittäin hyvät mahdollisuudet voittaa palkinto itselleen!

Kyllä on taas satanut lunta! Onkohan tämä jokin ennätystalvi Suomessa lumimäärän suhteen? Pian siirrytään jo huhtikuulle ja lunta tulee tupaan edelleen eikä keväästä ole tietoakaan. Pilkille ei kukaan tervejärkinen lähde sataa metriä kauemmas rannasta. Itse asiassa eilen mittasin matkan, jonka jaksoin kävellä jäällä ahkioita vetäen. Se matka oli seitsemän metriä ja sen jälkeen piti puuskuttaa puoli minuuttia.

Lumen ja loskan suhteen on järvikohtaisia eroja ja pahin loska taitaa löytyä Roikanvedeltä, jossa käytiin eilen. Kelkka suti tyhjää lähes koko ajan ja pelkäsin ihan tosissaan, että jäädään jumiin. Katselin jo lähisaaria sillä silmällä, että siellä joutuu kevään viettämään, kun jäältä ei yksinkertaisesti pääse pois. Onneksi lopulta pääsimme takaisin rantaan ja kyllä Roikan suunnalta muutamia riemunkiljahduksia silloin kuului :)

Säät ovat vaihdelleet tosi paljon ja ollaan pidetty vähän kalastustaukoa. Kävin viikko sitten lauantaina tytön kanssa Kallavedellä pikapiston ja jo silloin jäällä kävely alkoi olla tuskaista. En kuitenkaan arvannut, että tilanne ei todellakaan ole menossa parempaan, vaan pahempaan, suuntaan. Veden määrä jään päällä on lisääntynyt ja satoihan sitä luntakin lisää viikolla.

Rannassa vielä hymyilytti

Meidän pikareissun tuloksena oli yksi ahven ja ei se kalastusinnon tartuttaminen lapseen oikein mennyt nappiin. Kuvittelin vieväni tytön helpolle kalapaikalle, josta saadaan satavarma saalis. Reilun puolen kilometrin kalapaikalle rämpimisen jälkeen pilkittiin tunti tyhjää, tai yksi sintti tarttui minun siimaan, mutta muuten tosi heikkoa. Ja sitten vielä paluumatka rantaan samassa loskassa rämpimistä. Jostain syystä tyttö ei ole pyytänyt enää uutta yhteistä reissua.

Äipän kanssa tyhjää pyytämässä

Tiukassa oli yksi vaivainen ahven

Tehtiin Juhan kanssa pari reissua Sotkalle, kun Sotka oli esittänyt oikein potentiaalisia elonmerkkejä edellisellä viikolla. Elonmerkit olivat kuitenkin viikon aikana hiipuneet ja Sotka muuttunut omaksi vaikeaksi itsekseen. Ensimmäisellä reissulla sain kolme filekalaa ja toinen reissu päättyi sekä minulla että Juhalla kirjaimiin MP.

Eka reissun aamuna pyrytti

Ja hetken päästä aurinko pilkotti pilven raosta

Luulin, että Sotka syytää näitä avannosta enemmänkin

Päivän saldo jäi kolmeen, kameleonttihile uv-maha Nulikka toimi ja poimi parhaat päältä

Lunta riittää

Kuten tekstin alussa kerroin, kävimme talven ensimmäisen reissun Roikanvedellä. Se oli itse asiassa vasta meidän toinen reissu sinne ikinä. Tänä talvena olen kuullut mielenkiintoisia huhuja sieltä ja meillä on ollut useamman viikon mielessä, että pitäisi käydä.

No ehkä olisi tosiaan pitänyt käydä vähän aiemmin. Nyt kun siirrettiin ja siirrettiin Roikan reissua, olosuhteet jäällä ehtivät mennä surkeiksi. Hyi. Vieläkin puistattaa se tunne, kun olin aivan varma, että jäädään kelkan, ahkioiden, kairojen ja tuhannen kilon tavaramäärän kanssa jumiin monen kilometrin päähän rannasta. Mitä ihmettä me olisi tehty sitten? Kun jo se seitsemän metrin kävelymatka meinasi aiheuttaa totaalisen sippaamisen, niin saati sitten seitsemän miljoonan askeleen matka…

Puutossalmen lossi vei meidät Vehmersalmen puolelle

Meillä oli jo heti rannassa vaikeuksia lumen kanssa, kun parkkilevikettä ei ollut aurattu. Auto kärryineen meinasi jumahtaa hankeen ja aikaa kului yllättävän paljon, sillä lähdimme kotoa jo seitsemän jälkeen ja päästiin lopulta pilkkimään vasta kymmeneltä.

On hetkiä, jolloin toivoisi karttojen syvyyskäyrien pitävän paikkansa ja eilen oli se hetki. Katsottiin rannassa määränpää kartasta valmiiksi ja lähdettiin Lynkkiksellä kohti apajia. Lynkkis huusi kuin viimeistä päivää, kun kelkka suti jatkuvasti. Lähes viidenkymmenen sentin lumikerroksen alla oli paksu kerros loskaa ja vähän väliä sain pienen sydänkohtauksen, kun luulin meidän jäävän jumiin.

Nämä lumet ovat täällä vielä juhannuksenakin

Päästiin kalapaikalle ja syvyyttä piti kolmen kartan mukaan olla noin kaksitoista metriä. No sitä oli 16 metriä. Siirryttiin hieman matalampaan (muka) ja siinä syvyyttä olikin jo 18 metriä. Voi ei. Avantojen tekeminen oli tuskan takana, kun ensin piti kaivaa iso kolo hankeen, että löysi jäänpinnan.

Avantojen tekeminen ei ollut herkkua

Päätettiin siirtyä kelkalla muutama sata metriä uuteen paikkaan ja toivoa parasta, että käyrät pitävät paikkansa. Onneksi kartta oli ystävämme ja löysimme oikean syvyyden. Kelkalla liikkuminen oli niin riskialtista, että seuraavan kerran kelkka käynnistyisi vasta kotiinlähdön aikaan. Emme halunneet ajella yhtään turhaan, vaan palata suunnilleen samoja jälkiä takaisin rantaan iltapäivällä.

Ahkiokin kulki ihan vinossa hirveän lumimassan päällä

Meidän piti siis kalastaa koko päivä samalla alueella. Onneksi meillä oli lumilapio mukana, niin sillä sai tehtyä lumeen aukkoja avannoille.

Kyllä huomaa, että tässä on kalastettu

Aamupäivällä avannoilla näkyi heti muutamia kaloja ja sain yhden filekalan Kalarosvon ykköstykillä. Juha sai 600g ahvenen Mr. Manulla. Aika hyvä merkki, jos päivä jatkuu tällaisena.

Ensimmäinen ahven Roikalta

Iso Mr. Manun kevennetty kelpasi 600g Roikan raitapaidalle

Muutaman tunnin tasurin heiluttelun jälkeen filekalojen saldo oli edelleen kaksi. Mikä on kun ei tasuri enää kelpaa, vaikka avannoilla kuitenkin näkyi kalaa?

Jään päällä oli 10cm vesikerros

Käytin viimeisen oljenkorren ja laitoin siiman päähän Jarmon morrien valmistaman morrin. Syvyyttä oli 12 metriä ja aamulla olin kahden vaiheilla kehtaanko edes ottaa toukkia mukaan, kun morrittelu niin syvässä ei ole kovin helppoa.

Onneksi oli toukat mukana, sillä kun tasuri vaihtui morriin, kaloille tulikin nälkä. Sain kahdeksan kalaa, joista puolet oli sinttejä ja puolet filekaloja. Morrilla pilkkiessä kalojen koko vaihtelee paljon enemmän, kuin tasuroidessa. Morri saattaa antaa kukkokalan ja mörön ihan peräjälkeen.

Kiva se on mörköjäkin välillä saada

Tasurihurjan salainen ase =D

Eivät ne kalat hurjalla syönnillä olleet morrin vaihdon jälkeenkään, mutta ihan hyvä reissu kalojen suhteen, kun niin monta tuntia pilkittiin keskipäivällä tyhjää.

Välillä piti pötkötellä kelkan päällä, kun kala ei syönyt

Kotiin lähdön koittaessa oli edessä vielä pieni jännitysnäytelmä, että täytyykö alkaa apuvoimia hälyttämään vai jaksaako Lynkkis rantaan asti. Ajettiin valonnopeudella rantaan ja Lynkkis ei ehtinyt edes upota paluumatkalla loskaan, vaan luotettava työjuhta kiisi kuin unelma. On se mukava vehje! ?

Loppu hyvin kaikki hyvin ja Roikanvedelle ei enää näillä jäillä eksytä ?

Kotimatkalla oli hienot maisemat

Vaikka eilen oli hirveää liikkua kelkalla, pilkkihullun mieli kaipasi silti takaisin jäälle. Kallavesi ja Sotka ovat ainakin paksun loskan peitossa, joten päätimme lähteä katsomaan Virmasveden tilanteen.

Sehän oli kuin unelma, jäällä ei ollut pisaran pisaraa vettä ja luntakin hieman vähemmän kuin muualla. Kelkka kulki hienosti eikä ollut mitään pelkoa, että jäätäisiin kiinni. Olihan siellä raskasta kävellä ja samalla tavalla joutui lumeen kaivamaan kolosen avantoa varten, kuin muuallakin, mutta lumi oli kevyttä.

Virmasvedellä lunta oli vähemmän, kuin Roikalla

Oltiin jäällä puoli kahdeksalta ja seitsemän tunnin jälkeen luovutimme ahvenen etsinnän suhteen. Jos pitäisi laittaa Suomen järviä järjestykseen vaikeusasteen mukaan, niin kyllä Virmasvesi pojottaisi aika kärkipäässä. Missä siellä muka on kalaa? Ei missään.

Iltapäivällä tuuli oli niin hirveä, että piti pilkkiä ”kelkkatoimistossa”

Kalastettiin 5-10 metrin vettä ja sain päivän aikana vain yhden ahvenen ja senkin ronkin morrilla.

Hurraa.

Aamulla tuli myös talven ensimmäinen kuha, mutta harmi kun se oli alamittainen. Hannu Hanhi jäi tänään täysin ilman kaloja.

Ykköstykki maistui kuhalle

Olen pariin otteeseen kertonut, että järjestän tänä talvena kirjoituskilpailun alle 18-vuotiaille. Nyt on viimeiset pilkkiviikot käsillä ja 15.4. mennessä toivon saavani mukavia kalastustarinoita luettavakseni. Palkintona on jääkairan ja pilkkiasun lisäksi seuraavan näköisiä herkkuja.

Pian on pilkkikausi ohi ja päästään taas kalastamaan veneestä käsin. Kivaa se on sekin! Viime syksynä kuvattiin pieni videopätkä veneessä, käykäähän Youtubessa katsomassa, jos kiinnostaa =) Linkki.