Mihin ihmeeseen ne kylmät kelit katosivat? Muutama viikko sitten olin tosi toiveikas jäiden suhteen ja täällä Savon suunnilla jotkut kävivät pienemmillä lammilla jo pilkillä. Sitten tapahtui jotain ja hyvin alkanut talvi teki täyskäännöksen. Onneksi ensi viikosta alkaen kelien pitäisi alkaa taas viilenemään.

Kuvakaappaus Foreca.fi

Kuluneet viikot ovat olleet yhtä tuskaa, kun kalastuksessa on ollut äärettömän pitkä tauko. Onneksi tilanne korjaantui eilen ja pääsin pitkästä aikaa Kallavedelle. Pelotti, että osaanko enää edes ajaa veneellä saati kalastaa, kun edellisestä reissusta oli niin pitkä aika. Ja olihan siinä myös muita huolenaiheita mielessä. Lämpötila on ollut vain vähän nollan yläpuolella, joten jäinen veneluiska ei olisi hyvä asia. Ainahan sen veneen järveen saa, mutta saako järvestä pois…

Perjantaina keli oli tosi epävakainen ja tuulinen. Vaikka Ilmatieteenlaitos lupaili lauantaille tyynempää keliä, olin silti vähän epäluuloinen. Voisiko olla niin hyvä tuuri, että juuri lauantaille sattuisi poutainen ja nätti keli?

Eilen aamulla herätessä vilkaisin ensimmäiseksi säätiedotteen ja keli näytti sen verran hyvältä, että kalaan päästiin lähtemään. Tuuliennuste oli viisi metriä sekunnissa, mutta iltapäiväksi ja illaksi kelin piti tyyntyä. Harmi vaan, että aurinko laskee tähän vuodenaikaan jo iltapäivällä, joten ei se tyyni keli paljon lohduta pimeällä. Kalastuspäivän pituus on seitsemän tuntia, jos kalastaa vain valoisan ajan. Noh, pääasia että kalaan pääsi edes vähäksi aikaa.

Kalareissun tavoitteena ei enää olleet ruokakalat tai uudet ennätykset siiman päässä, vaan päällimmäisinä tavoitteina oli päästä järvelle, saada jigi veteen, ajella veneellä ja olla paleltumatta. Ja tottakai saada vene päivän päätteeksi ylös mahdollisesti liukkaalta luiskalta. Näin ne haaveet muuttuvat ?

Lähdimme kotoa yhdeksältä ja suuntasimme Pirttilahden satamaan. Ajateltiin aloittaa kalojen etsiminen jo ihan Pirttilahdesta, sillä tuuli oli käynyt lahteen monta päivää. Ehkä löytäisimme pikkukalaa ja niiden perässä olevia petokaloja.

Pirttilahden satamassa ei ollut ruuhkaa

Pirttilahti oli ihan täynnä silppua ja ensimmäinen ankkuripaikka oli jo sadan metrin päässä rannasta. Harmi vaan, että ainoa petokala jonka siiman päähän sain, oli hauki. Hyvä merkki kuitenkin, että aktiivista kalaa löytyi heti. Silpun perässä oli paljon nälkäisiä saalistajia, mutta meidän vieheet eivät niille kelvanneet, joten jatkoimme matkaa.

Aika tuntui kuluvan tosi nopeasti. Luotaimen kello näytti yhtätoista, vaikka tuntui, että vastahan me oltiin tultu. Aina se kello kyllä kalassa ollessa menee supervauhtia.

Kovin korkealle ei aurinko noussut koko päivänä

Suurin osa päivästä meni kalojen etsimiseen. Pienempää kalaa oli yllättävän paljon liikkeellä ja varsinkin pikkukalaparvia näkyi melkein joka paikassa. Parvissa ja niiden alla saalistavat pedot olivat kuitenkin harvassa, mutta niitäkin löytyi paikka paikoin. Petokalojen laji jäi kuitenkin arvoitukseksi. Epäilen, että suurin osa silppuparvien alla olleista saalistajista oli alamittakuhia.

Raitapaitojen etsimistä

Yritin heitellä ja vertsuta, mutta se oli turhaa. Aamun hauki oli päivän ainoa heittojigaamalla tullut kala ja vertikaalityylillä sain yhden satagrammaisen ahvenen. Kuhat olivat uskomattoman ronkelilla tuulella, jos ne nyt ylipäätään edes olivat kuhia. Niille ei kelvannut mikään.

Kuhat selkeästi muuttuvat nirsoiksi talven tultua, siksi niitä on niin vaikea saada pilkilläkin. Kallaveden kuhien käyttäytyminen kesällä on kyllä ihan erilaista, kuin talvella. Lämpimän veden aikaan kuhaa tulee lähes aina ja melkein mistä vaan, mutta käykääpäs kokeilemassa jäiden tultua. Ei niitä kiinnosta mikään ?

Eilen löydettiin myös ihan tyhjiä alueita

Iltapäivällä vilkuilimme aurinkoa ja kelloa. Kohta se laskee. Kalastimme vain muutaman kilometrin säteellä olevia paikkoja ja kahden jälkeen lähdimme takaisin kohti satamaa. Pirttilahden suulla oli tosi paljon kalaa ja jopa luotainkin sekosi välillä, kun se erehtyi luulemaan silppuparvia pohjaksi. Parvien alla oli myös tosi paljon saalistajia, mutta meidän vieheet eivät niille kelvanneet. Harvoin näkee niin nirsoja kaloja, että ei käydä edes hipaisemassa. Mitä ihmettä niille olisi pitänyt tarjota?

Keli oli uskomattoman hyvä vuodenaikaan nähden. Aurinko paistoi ja iltapäivällä oli jo lähes tyyntä. Aurinko jopa lämmitti sormia. Ihan täydellinen kalakeli, mutta pimeys oli tulossa pilaamaan meidän reissun. Pakkohan se oli lähteä, kun auringonlasku oli ihan käsillä.

Pakattiin ankkuri ja kerättiin kamat kasseihin. Kello oli pykälässä eli 15.12, mutta jännä juttu, että aurinko ei vielä ollut painunut piiloon. Tarkastettiin vielä Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta auringonlaskun tarkka aika ja kyllä, auringon piti laskea juuri sillä hetkellä. Hyvä ettei jo uutisiin soitettu, että nyt on jotain vialla tällä planeetalla. Sitten tajuttiin, että luotaimen kello oli kesäajassa ?

Jotain outoa oli tässä auringonlaskussa, sillä aurinko oli liian ylhäällä =D

Saatiin siis vielä yksi tunti lisäaikaa pyöriä Pirttilahden penkoissa ja kalan määrä oli ihan uskomatonta. Ja yhtä uskomatonta oli se, että me ei saatu edes tärppejä. Joko ahvenilla ja kuhilla on menossa paasto tai sitten kalat olivat lahnoja. Harvoin kuitenkaan olen sellaisia kalamääriä yhden päivän aikana nähnyt ja vielä onnistunut jäämään ilman tärppejä. Minulla päivän kokonaissaldo oli kaksi kalaa, mutta en valita. Tavoitteet täyttyivät eli jigi pääsi veteen, vene kulki hienosti, pysyin lämpöisenä ja trailerikin nousi luiskalta ylös =)

Avovesikausi on nyt paketissa ja on aika suunnata katse kohti pilkkikautta. Toivottavasti kauden pääsisi aloittamaan jo tämän vuoden puolella. Happosen Seppo oli tehnyt uusia tasurimalleja ja toi meille testiin muutamia.

Sepeteus-tasureita

Isommat ovat kevennettyjä malleja ja kaksi ihan pienintä lyijyisiä. Tasurit ovat kyllä tosi maukkaan näköisiä ja eiköhän se ahventenkin paasto pääty ja ruokahalu palaa, kun pääsevät näiden tasureiden kanssa tekemään vähän lähempää tuttavuutta =) Kiitos Seppo!

Osa Suomesta saikin jo valkean peitteen kuluneella viikolla, joten ehkä syksy on oikeasti vaihtumassa talveen. Vedet ovat viilenneet useamman asteen viikon aikana, sillä viime viikonloppuna vesien lämpötila oli yhdeksän astetta ja tänä viikonloppuna enää viisi. Jos ilma pysyy viileänä ja yöpakkaset jatkuvat, ehkä jäät tulevat jo marraskuussa :) Jännittää, tämähän on kuin joulua odottaisi ?

Käytiin viikko sitten lauantaina Kallavedellä kalassa, vaikka keli olikin jo aika talvinen. Lauantaiaamuna pakkasmittari näytti -4C, mutta kyllä ilma päiväksi lämpeni muutaman asteen. Laskettiin vene Kumpusaaresta ja olihan se aika hassua, kun kaikki muut olivat jo nostamassa veneitään järvestä talviteloille, mutta me laskettiin vene vesille ja lähdettiin jigailemaan pilkkihaalareissa =)

Kotipihassa oli viileä tunnelma =)

Kumpusaaren edustalla järven pohjassa näkyi joku hylky, hienosti viistokaikuluotain piirsi laivan pohjaan. Mikä lie tuonkin laivan tarina :)

Järvien pohjista on tullut bongailtua vaikka mitä mielenkiintoista viistokaikuluotaimen ansiosta

Tänä syksynä ahvenparvet ovat olleet aika kadoksissa, vaikka odotukset syksyn jättimäisille ahvensaaliille olivat kovat. Koko kesän kalastin kuhaa ja tiesin saaliskalan vaihtuvan ahveneksi syksyn myötä, mutta ei pitäisi olettaa tietävänsä järven asukkaiden asioita niin hyvin. Kuhaa tuli syksylläkin kohtalaisesti, mutta ahvenparvet olivat sen verran nopealiikkeisiä, että en yksinkertaisesti pysynyt niiden perässä. Ehkä tavoitan parvet paremmin jäiden tultua.

Aurinko nousee

Lauantaina löysimme kyllä ahvenia useammastakin paikasta, mutta kalojen koko oli ”Kallavesikokoista”, eli noin 150-250g, joten ronkeleina kalastajina vapautimme kaikki kalat.

Muutamia raitapaitoja löytyi viikko sitten

Näköjään se on ollut monen ahvenen onni, että meidän kriteerit ovat niin korkealla. Puolen kilon kala olisi hyvä ruokakala, mutta niitä tulee todella harvoin. Antaapa ahventen kasvaa Kallaveden uumenissa entisestään, ehkä se onnenpäivä joskus koittaa, että meidänkin ruokalistalta löytyy ahvenherkkuja.

Ahvenia löytyi useammasta paikasta, mutta keskikoko oli pientä

Viikko sitten löysimme myös kuhia monesta paikasta ja jopa ihan mattoina, mikä oli ihmeellistä tähän aikaan vuodesta Kallavedellä. Ja se mikä taas ei ollut ihmeellistä, oli se, että emme saaneet yhtään kuhaa ylös asti. Näytti siltä, että kuhien liikkeet olivat hidastuneet.

Kuhat eivät nousseet jigille enää nopeasti tärppäämään, vaan kalat liikkuivat kuin hidastetussa filmissä. Kuha lähti nousemaan tosi hitaasti kohti viehettä, katseli ja myhäili vieheen vieressä hetken ja lähti sitten takaisin alakertaan muina miehinä. Pienikin vieheen liike oli kuhille liikaa.

Kuvasta ei edes ynmärrä, että miten arktiset olosuhteet järvellä oli, kun kylmä pohjoistuuli puri sormia

Ahvenille taas jigit kelpasivat, mutta parina edellisenä viikonloppuna hyvin toiminut Crazy Fishin rapujigi ei aiheuttanut mitään reaktioita ahvenissa. Kokeilin sekä heitto- että vertikaalijigaamalla saada raitapaidat kiinnostumaan ravusta, mutta en saanut edes tärppiä. V-pyrstöiset jigit toimivat lauantaina parhaiten.

Happosen Sepon tekemä jigipää Lunkerin v-pyrstöisellä jigillä toimi hyvin

Aurinko laskee

En malttaisi odottaa jäiden tuloa ja pilkille pääsemistä, mutta onneksi siihen ei kovin montaa viikkoa pitäisi mennä. Tilasimme Juhan kanssa pari kuukautta sitten Leinon Pekalta Kalapelen tasureita talveksi. Kun tasurin tilaa suoraan valmistajalta, niin tasurin väreihin voi vaikuttaa itse, toisin kuin ”markettivieheitä” ostaessa.

Olen huomannut, että pienetkin väriyksityiskohdat tasureissa saattavat vaikuttaa kalan syöntihalukkuuteen ratkaisevasti. Viime talvena eräällä kalareissulla pilkimme Juhan kanssa vierekkäin lähes samanlaisilla tasureilla sillä erotuksella, että minun tasurissa oli hieman hilettä vatsassa. Tasurit siis olivat muutoin aivan samankokoiset ja kutakuinkin saman väriset. Minä sain fileahvenia, Juha ei. Mistä se sitten johtui? Hileistä vai uittotyylistä, sitä ei voi tietää, mutta juuri tuollaisten tilanteiden jälkeen on mielenkiintoista testailla eri väriyhdistelmiä.

Juttelin Pekan kanssa jo kesällä UV-maaleista ja hän oli aikeissa testata omiin tasureihinsa tänä talvena enemmänkin UV-värejä. Pekalla on verstaalla varmaan kaikki maailman maalivärit, joten värien tutkiskelu UV-valon kanssa on varmasti mielenkiintoista puuhaa. Hän lähetti minulle muutamia valokuvia eri värien käyttäytymisestä UV-valossa ja kuvat olivat ajatuksia herättäviä. Sen jälkeen hän lisäsi väreihin väritöntä UV-maalia ja siinä vaiheessa minun aivot menivät solmuun, sillä värit muuttuivat niin paljon.

Sitä vaan alkoi miettimään, että kuinka eri näköisinä vieheet voivatkaan todellisuudessa pinnan alla näkyä. Ja onhan siinä vielä se kysymysmerkki, että kuinka kalat ne vieheet näkevät? Tuskin samanlaisina, kuin me.

Googlailin värien näkymistä vedessä ja eri värit käyttäytyvät eri tavalla pinnan alla. Kaikki värit muuttuvat harmaiksi/tummiksi tarpeeksi syvälle mentyään, mutta ihan väristä riippuen, osa lakkaa näkymästä aiemmin, kuin toiset. Tottakai värien näkyvyyteen vaikuttavat myös veden oma väri, keli, vuodenaika, mahdollinen jääpeite jne.

Alemmassa kuvassa värit noin 10 metrin syvyydessä (kuvakaappaus Youtube-video: https://youtu.be/AAJjdA6b4Ts)

Viime talvena keltamahatasurit toimivat hyvin ja google kertoi, että vihreä näkyisi vielä hieman keltaista syvemmällä, joten halusin ehdottomasti tilata yhden vihreämahaisen tasurin. Pekan valokuvista innostuneena tilasin myös valkomahaisen tasurin, joka on maalattu kauttaaltaan värittömällä UV-maalilla. Valkoinen on siis luonnonvalossa ihan perinteisen valkoisen värinen, mutta kun valkomahalle näyttää vähän sinistä UV-valoa, kaikkien suut loksahtavat auki.

Ihan uskomattomia ilmiöitä ja toivon mukaan myös ahventen suut loksahtavat apposen auki juuri tasureiden koukkujen kohdalla. Ja kun mahaväreillä lähdettiin kikkailemaan, täytyyhän sitä oranssiakin testata =)

Tänä talvena kiinnitetään huomiota vatsaväreihin; on vihreää, UV-valkoista ja oranssia

UV-valossa fluorivihreä korostuu todella voimakkaasti, myös UV-valkoinen loistaa erikoisen hienosti

Juha tilasi myös itselleen spesiaaliväritteisiä tasureita ja ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä Pekka osaa! Kiitos Pekka näistä luomuksista :)

Juhan tasurit olivat vähän hillitympiä =)

Lumisateiden ja pakkasten väliin sattui vielä yksi hieno päivä, jonka hyödynsimme kalastukseen. Toissapäivänä sää oli poutainen ja melko tyyni, joten jonnekin oli päästävä jigailemaan. Hyvin suurella todennäköisyydellä perjantain reissu oli avovesikauden viimeinen, sillä itsensä joutui pukemaan niin moneen vaatekerrokseen, että jigaus ei oikein enää luonnistunut. Pari merinovillakerrastoa, pilkkihaalari, untuvaliivi ja lämpötakki, yritäpä siinä sitten viskellä jigiä :)

Eipähän ainakaan paleltanut =D

Vaatetta oli päällä enemmän kuin pilkkireissuilla, vaikka lämpötila oli vain nollan tuntumassa. Veneessä ei kuitenkaan liikkumalla saa itseään lämmitettyä, toisin kuin pilkillä, joten kylmä tulee helpommin.

Vaparenkaat jäätyivät vähän väliä

Kauden viimeinen reissu suuntautui Sotkalle ja yritimme vielä päätösreissulla tavoittaa ahvenparvia, mutta haastavaa oli. Yleensä kauden päätteeksi voi mietiskellä kaikkea oppimaansa, mutta tämän kauden päättyessä tuntuu siltä, että ainakaan ahventen elämästä en ole oppinut yhtään mitään. Minun kalareissuilla tuurilla on tosi suuri merkitys ja siksi välillä virheellisesti luulen päässeeni jyvälle vedenalaisesta maailmasta, mutta aina sitä tiputaan takaisin maan pinnalle. Kalastetaan sitten tuurin avulla :)

Perjantaina keli oli Sotkalla oikein mainio, jos vertaa lähipäivien märkiin ja supertuulisiin säihin

Sotkalla oli montakin tilannetta, kun olisin tarvinnut keulasähkömoottoria. Tuulen suunta vaihteli idästä etelään ja jokainen ankkuripaikka epäonnistui oikukkaan tuulen vuoksi. Näin pari kertaa viistokaikuluotaimessa isojen ahventen parven, mutta kertaakaan emme onnistuneet pääsemään niiden päälle.

Siellä olisi ollut hyvien ahventen parvi tarjolla :(

Ankkuroituessa kului ihan liikaa aikaa ja lopulta parvi oli aina mennyt menojaan. Mitenkähän ahvensaaliille oikeasti käy keulasähkömoottorin hankinnan jälkeen, alkaako ahvenia tulla ovista ja ikkunoista, vai jääkö reissut yhtä kalattomiksi? Toki jos ahvenparvi lähtee karkuun, niin silloin ei auta edes keulasähkömoottori.

Perjantaina minun päivän saalis oli yksi hauki. Luotaimessa kuitenkin näkyi päivän aikana paljon kalaa ja varsinkin kuhia näkyi kymmeniä ja kymmeniä. Niitä oli tosi paljon joka paikassa, mutta ne olivat yhtä ronkeleita, kuin viikko takaperin Kallavedellä. Toissapäivänä heitto- ja vertikaalijgasin, mutta en saanut edes yhtä kuhatärppiä jigeihin, ihan uskomatonta.

Kalaa näkyi, mutta edes tuuri ei ollut minun puolella

Ahventen kanssa ei ollut sen parempi onni, ainoa ahvenkontakti oli hellä ahvenen hipaisu vertikaalijigiin. Kyllä jäi aikamoinen nälkä ahvenia ajatellen ensijäille. Ehkä kalat tosiaan muuttuvat hitaammiksi vesien viilennyttyä ja voisiko olla, että kylmemmässä vedessä saaliskalatkin ovat hitaampia? Jigit eivät joka tapauksessa toimineet ollenkaan perjantaina ja ainoat veneessä käyneet ahvenet tulivat Juhalle tasureilla.

Juhalla oli mukana kehivapa, jolla hän uitteli Kalapelen uutuuksia. Kaloja ja tärppejä tuli useillakin väreillä ja päivän isoin ahven tuli kuhan poikasta imitoivalla Kalapelen Nulikalla.

Päivän isoin ahven oli silmäpuntarilla savupönttökokoa, ahven kuitenkin pääsi tällä kertaa takaisin vapauteen

Ellei ihmeitä tapahdu ja Suomeen tule ”takakesä”, niin meidän kausi taitaa olla paketissa. Jos nämä tuuliset, kylmät ja lumiset kelit jatkuvat, niin pilkkikausihan kolkuttelee jo melkein oven takana. Minkäslainen tilanne muualla Suomessa on kalastuksen suhteen? Vieläkö avovesikausi jatkuu vai joko odottelette jäitä nenä kiinni ikkunassa pilkkireppu oven pielessä odottaen? ?

Viime viikon sunnuntaina oli jo vähän huolestuttavia merkkejä ilmassa, kun yksi järvi oli tyhjä ahvenista. Ala-Ruokovedeltä ei löytynyt raitapaitajengejä ollenkaan, mutta ajattelin sen olevan vain hetkellinen ilmiö.

Juuri päättyneen viikonlopun tulokset neljältä eri järveltä ovat aika surkeat, joten ahvenparvet ovat oikeasti tainneet kadota jonnekin. Yksittäisiä ahvenia on näkynyt siellä täällä, mutta missä ovat isot parvet?

Talvi ja pakkaset eivät ole ihan vielä Savoon saapuneet ja kulunut viikonloppu oli säiden suhteen oikein hyvä. Lämpötila ei enää kovin korkealla huitele, mutta ei se toisaalta haittaa, sillä nyt voi jo alkaa karaistamaan itseään pilkkireissuja varten. Veden lämpötila on noin yhdeksän astetta, joten se on monta astetta ilman lämpötilaa korkeampi.

Lauantain sää (kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi)

Sain viikko sitten lauantaina oman avovesikauden ennätysahveneni (39cm) Karhonvedeltä ja samoille suunnille teki mieli kalastamaan uudestaan. Meillä on ollut haaveissa käydä Akonvedellä Juankoskella ja koska Karhonvesi on Akonveteen yhteydessä, päätimme iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja kolmas kärpänen tuli vielä kaupan päälle, sillä Karhonveden ja Akonveden välissä on Muuruvesi ? Järkevintä oli laskea vene Muuruvedeltä, sillä siitä oli lyhyt matka molempiin suuntiin.

Muuruveden satama oli positiivinen yllätys

Hyvä veneluiskakin löytyi, tästä tulee varmasti laskettua vene toistekin

Akonvedellä on mahdollisuus suuriin kuhiin, mutta arvelin ajankohdan olevan jo liian myöhäinen niille. Saimme Akonveden puolelta ainoastaan pari alamittakuhaa, mutta luotaimessa kyllä näkyi parempiakin kaloja. Mielenkiintoinen järvi, mutta ehkä kuhien ja vertikaalijigauksen suhteen toimivampi kesällä, joten palaan Akonvedelle kesällä 2018 =)

Sillan toisella puolella siintää Akonvesi

Akonveden alamittakuha

Muuruvedestä kalapaikkana meillä ei ollut mitään tietoa. Luotain piirsi todella paljon pikkukalaa joka paikkaan, mutta jotenkin onnistuttiin välttämään ne isommat petokalat. Kai sieltä joku on joskus kaloja saanut ja ehkä meillekin olisi saalista tullut, jos olisimme malttaneet hieman kauemmin kartoittaa paikkoja, mutta minun mielessä pyöri se 39cm kaveri edelliseltä viikonlopulta. Satuimme niin hyvään syöntiin Karhonvedellä viikko takaperin, joten haaveilin vain samanlaisesta syöntipiikistä. Pikkuhiljaa siirryimme kohti Karhonvettä ja ”ykköspaikkaa”.

Lauantain keli oli tyyni, huomaatteko tässä kuvassa mitään erikoista? =)

Hurautin Karhonvedellä suoraan meidän ahvenpaikalle ja se oli tyhjä! Odotin koko ajan ison ahvenparven näkemistä viistoluotaimesta, mutta parvista ei näkynyt jälkeäkään. Ehkä ne olivat siirtyneet uuteen paikkaan.

Tämä ei voi olla Karhonveden parasta antia! Jännä, että jo kukkokalatkin oksentavat kuoretta..

Nämä syksyiset kalareissut ovat kelloa vastaan taistelemista, kun aika kuluu niin nopeasti ja aurinko laskee aina liian aikaisin. Ja viikko viikolta päivät vaan lyhenevät.

Aina on aikaa juoda kahvikupponen

Ajeltiin ristiin rastiin ja joka paikassa oli hiljaista. Yksittäisiä kaloja näkyi aina siellä täällä, mutta niistäkään ei osannut sanoa, että olivatko ne ahvenia vai kuhia. Tuntui, että ahvenparvet olivat täysin hajonneet ja jokainen ahven mökötti ja halusi olla omissa oloissaan. Ehkä ahvenillakin on huonoja päiviä, ei aina jaksa olla sosiaalinen ja iloinen ryhmätyöskentelijä.

Rapu odottaa tositoimiin pääsyä

Neljän maissa sanoin, että käydään katsomassa ykköspaikka vielä uudestaan ja sen jälkeen suunnataan satamaan. Viikko aiemmin lauantaina ahven oli aloittanut hurjan syönnin vasta auringonlaskun maissa. Ehkä niillä onkin ruokatunti vasta silloin?

Emme olleet neljään mennessä edes ottaneet vielä ankkuria keulalaatikosta valmiiksi, kun missään ei ollut näkynyt kalastettavia paikkoja.

Ajoin ykköspaikalle ja mitä ihmettä, veneen alla näkyikin ahvenparvi. Ja aiemmin päivällä siellä ei ollut kerrassa mitään. Sanoin Juhalle, että nyt laitetaan ankkuri ja hän oli sitä mieltä, että ei tähän aikaan enää kannata alkaa sitä kaivelemaan. No minä olin eri mieltä, joten kävin keulassa laittamassa ankkurin valmiiksi, sitten siirryin ratin taakse ja ajoin veneen sopivaan kohtaan ja tiputin ankkurin.

Hetken päästä Juha taisi olla ihan kiitollinen minun ratkaisusta, sillä hän nosti parvesta veneeseen 39cm ahvenen. Se oli hänen avovesikauden ennätysahvenensa ja aika hauska sattuma, että meillä molemmilla oli nyt samankokoinen ahvenennätys jigikaudelta.

Komea 39cm

Juha naureskeli ahvenen mitattuaan, että onkohan tämä sama ahven minkä minä olin viikko aiemmin saanut, kun oli saman pituinenkin. Nauroin, sillä tiesin Juhan vitsailevan. Otettiin muutama valokuva ja Juha päästi ahvenen takaisin.

Saimme parvesta ihan hyviä ahvenia, mutta kokoluokka oli pienempää kuin viikko takaperin. Aika jännä juttu kuitenkin, että taas ahven aktivoitui auringonlaskun aikaan syömään. Syönti kesti puolisen tuntia.

Ahvenet olivat noin 30cm ja alle

Juhan vitsi pyöri mielessä. Ei kai ahven oikeasti voisi olla sama, minkä minä sain aiemmin? Toki paikka oli kutakuinkin sama ja olen kuullut, että esimerkiksi sama hauki on tullut parikin kertaa jollekin kalastajalle. Aloin tutkimaan puhelimesta kuvia ja vertailemaan ahvenia.

Ahvenet olivat ihan eri väriset, mutta siinä asiassa kelillä ja valoisuudella oli suuri merkitys, sillä viikko sitten oli kirkkaampaa ja nyt taas oli ihan harmaa päivä ja saderintamakin saapumassa. Ahventen evissä näytti olevan samanlaisia yksityiskohtia ja lopulta pyysin vielä Facebookin puolella tunnistusapua. Lopputulos oli se, että kyseessä on yksi ja sama ahven!

Seuraavia treffejä odotellessa :)

Tosi mielenkiintoista ylipäätään, että kala ensinnäkin oli samassa paikassa ja myös se, että uitin kyseisen kalan yläpuolella samaa oranssivatsaista Crazy Fishin rapua, jolla olin saanut sen viikko aiemmin, mutta nyt rapu ei kiinnostanut kalaa ollenkaan. Olen täysin varma, että kelillä on osuutensa jigin toimivuuteen. Juha sai ahvenen ruskealla jigillä ja myös minä sain lauantaina kaikki ahvenet samanlaisella ruskealla Lunker Cityn 7cm jigillä.

Ehkä harmaa keli vaati luomuväritteistä viehettä ja edellisen viikon kirkkaalla kelillä taas oranssivatsainen rapu houkutti enemmän. Pohdiskelin blogissa vähän aikaa sitten uv-värien tehoa vieheissä ja Crazy Fishin rapujigissä on myös uv-väriä. Viikko sitten oli kirkas keli ja aurinkokin paistoi välillä. Voisiko olla mahdollista, että iso ahven kelpuutti juuri sen uv-rapujigin silloin, koska se näytti auringon pilkahdellessa syötävän hyvältä ahvenen silmissä?
Ja nyt lauantaina uv-väri ei päässyt oikeuksiinsa harmaan kelin vuoksi. Tähän asiaan saadaan selvyys heti, kun ahvenet oppivat puhumaan. Toivottavasti siihen ei mene kauan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös ahventen syönti. Auringonlasku oli käsillä ja alkoi jo olla kiire rantaan ennen pimeän (ja sateen) tuloa.

Sunnuntaina oli vuorossa Unnukka. Minulla on sieltä niin hyviä muistoja kesältä, että halusin vähän verestää niitä. Ahvenparvet ovat olleet muualla piilossa, mutta Unnukkaan minulla oli kova luotto. Jos ei muualla kala syö, niin Unnukka kyllä antaa lohtua.

Aikainen lintu madon nappaa

Oltiin Unnukalla jo heti auringonnousun aikaan, jotta saatiin hyödynnettyä koko valoisa aika. Lisäksi oli mielenkiintoista nähdä, että onko kala aktiivista myös auringon noustessa, kun viime reissuilla auringonlasku on ollut hyvä aika kalastaa.

Löysin heti aamusta kalapaikan, jossa oli paljon ahvenia. Ne vaan olivat niin ronkeleita, että mikään jigi ei kelvannut. Harmitti, kun kalaa oli pohjassa tosi paljon, mutta ahvenet pitivät suunsa kiinni. Vaihtelin värejä ja kokeilin isompia ja pienempiä jigejä. Lopulta laitoin Savage Gearin oikein ärsykevärisen jigin ja heitin sen kohti parvea.

No niin, alkoihan se lyyti kirjoittamaan. Ahven tärppäsi heti kiinni, kun oikea väri löytyi! Kelasin ahvenen veneeseen ja kun näin sen ”raitapaidan”, käskin Juhaa nostamaan ankkurin mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen kaasutin kauas pois siltä ahvenpaikalta. Siinä meni aamun parhaat aurigonnousun hetket lahnan jallitukseen, hyvä minä, olen oikea ahven-expertti.

Näiden ahventen takia myöhästyttiin parhaalta aamusyönniltä

Eipä sieltä Unnukalta niitä oikeita ahvenparvia sitten sen paremmin löytynyt, kuin aiempien reissujen järviltäkään. Kuhaa taas oli joka paikassa ja vaikka välillä luulimme kalastavamme ahvenia, siiman päästä löytyikin kuha. Otettiin pari mittakuhaa mukaankin, kun Ahti kerran niitä antoi.

Ruokakala

Kierrettiin tuttuja ja uusia paikkoja, mutta saatiin vain yksittäisiä ahvenia sieltä täältä. Parvet ovat tosissaan ihan levällään nyt, ei ensimmäistäkään havaintoa kunnon rykelmistä missään.

Vaikka lähdettiin hyvissä ajoin aamulla liikkeelle, päivä kului nopeasti myös Unnukalla ja auringonlasku koputteli olkapäähään. Käänsin veneen keulan kohti satamaa, mutta matkalla oli vielä yksi syvänteen penkka, jonka aioin ajaa viistoluotaimen kanssa läpi.

En meinannut uskoa silmiäni, kun odotin näkeväni tyhjän penkan, mutta jotain ihme pallukoita alkoikin piirtymään luotaimeen. Plop, plop, plop, laskin alla olevan ainakin viisitoista palloa ja jos ne eivät olleet ahvenia, niin mitä sitten? No lahnojahan ne tietysti olisivat voineet olla, mutta ne ajatukset nyt pois. Kyllä nuo ahvenia ovat, sillä ne ovat niin aktiivisia ja irti pohjasta.

Emme ehtineet laittaa edes ankkuria, vaan tiputin heti oranssimahaisen ravun kalojen päälle. Välittömästi 35cm ahven tärppäsi rapuun kiinni. Wuhuu, kohta sumppu nitisee liitoksissaan. Juha napsi parit valokuvat ja kun vilkaisin luotainta sen jälkeen, se piirsi tyhjää. No ei hätää, siirrän venettä hieman takaisin päin parven päälle.

Unnukan 35cm ahven

Aurinko ja oranssimahainen Crazy Fish rapujigi, jossa uv-väri. Sattumaako?

Ajoin takaisin kohtaan, jossa olin nähnyt parven, mutta luotaimessa ei näkynyt enää pallukan pallukkaa. Ei ole totta, noin nopeastiko aktiiviset parvet liikkuvat? Ajoin aluetta hiki päässä ympäri, mutta parvi oli tipotiessään. Ei nitissyt sumppu yhden ahvenen vuoksi.

Kokeiltiin vielä kalastaa samassa paikassa ja heiteltiin jigejä ympäriinsä, mutta saaliina oli enää yksi kuha. Ahvenparvi katosi todennäköisesti pikkukalaparven perässä jonnekin, sillä alueella oli tosi paljon joko kuoretta tai muikkua.

Rapujigi maistui myös kuhalle

Tämä kuha tuli heittojigaamalla

Crazy Fishin rapujigi on minun uusi lempparijigi. Sen uinti on tosi houkuttelevaa ja vaikka sitä heittäisi painavalla jigipäällä, se vajoaa leveän muotonsa ansiosta pohjaan hitaasti. Ja rapu ikäänkuin ”sätkyttelee” pinnan alla, ravun saksien liikkeestä tulee mieleen sirppipyrstöisen jigin uinti, mutta saksia on tuplamäärä, joten jigi houkuttelee tuplahyvin. Rapu kelpaa näköjään niin ahvenelle kuin kuhallekin.

Jos syksyllä ei ole paljon aikaa ahvenen kalastukseen, niin kalastus kannattaa ajoittaa auringonlaskuun. Silloin on parhaat mahdollisuudet saada ahvenia. Kuha taas syö koko päivän ja sitä löytyi ihan yllättävän paljon. Kuhat eivät olleet edes kovin syvässä, Unnukalta mittakuhat tulivat alle kuudesta metristä.

Hämärän rajamailla Unnukan rantaan

Viime vuonna talvi yllätti avovesikalastajat, vaikka taitaahan se talvi yllättää meidät suomalaiset joka vuosi. Ei sen tuloon vaan osaa varautua, kun se on niin harvinainen ilmiö ?

Tässä nyt jännityksellä odotetaan tulevia viikkoja, pakkaset saattavat saapua koska vain. Sitten on kausi paketissa, kun järven pinta on jäässä. Onneksi pilkkikausi on sen jälkeen jo nurkan takana. Rospuuttoajaksi blogi varmaan hiljenee, kun pyörittelen peukaloitani neljän seinän sisällä, mutta sitten on taas raportointia luvassa, kun jäät kantavat =)

Syksy on ollut ennätyssateinen, mutta onneksi sateet ovat ajoittuneet enemmän arkipäiville ja viikonloput on menty kuivemmissa olosuhteissa. Lauantaiksi oli luvattu huippuhyvää syyskeliä, joten sellaiset päivät on aina hyödynnettävä kalastukseen. Sunnuntain sääennuste näyttikin sitten jo märkää ja tuulista keliä.

Kävin pari kertaa Melavedellä ja Karhonvedellä vähän aikaa sitten ja huomasin järvien potentiaalin ison ahvenen kalastuksessa. Siellä olisi tarjolla tosi hyviä raitapaitoja, kunhan vaan oppisi järvien metkut. Päätimme lähteä lauantaipäiväksi selvittämään Riistaveden ahventen arvoitusta.

Keskikesällä auringon noususta aurigon laskuun kalastaminen on kova urakka, mutta nyt syksyllä nousun ja laskun väli ei meinaa edes riittää kalastamiseen, päivä kuluu niin nopeasti. Aamulla ei pääse järvelle ennen kuin päivä on valjennut ja alkuillasta taas joutuu kyttäämään kelloa, jotta ehtii valoisan aikaan rantaan. Kuka muka ehtii kymmenessä tunnissa edes kalastaa? ?

Oltiin Melavedellä pelipaikoilla lauantaina yhdeksän maissa. Jori kertoi viime viikonloppuna, että järvet (Mela- ja Karhonvesi) ovat siitä erikoisia, että siellä on aina kalaa, mutta kala ei aina syö. Se siis poikkeaa paljon esimerkiksi Kallavedestä, joka monesti on ihan tyhjä. Ihmettelin järvien luonnetta ja ajattelin, että jos minä kalaa sieltä löydän, niin kyllä minä jollain ilveellä saan ne myös jigiin haksahtamaan.

Yksi Karhonveden saarista =D (Kuvakaappaus: Navionics Boating app)

Kaikuluotain piirsi kalaa röykkiöittäin joka paikkaan ja pakko oli jossain vaiheessa perua puheitaan. Vaikka uitti mitä jigejä ja luki loitsuja, niin kalat eivät kiinnostuneet vieheistä alkuunkaan. En ole koskaan edes nähnyt kaikuluotaimessa sellaisia kalamassoja, mitä Melavedellä ja Karhonvedellä lauantaina. Toisaalta petokaloilla oli myös ravintokalaa tarjolla ihan älyttömän paljon, voi olla että mauton kumiluttero ei voittanut mehevää, aitoa ja eloisaa muikkua tai kuoretta.

Sama tapahtuma sekä alasluotauksessa että perinteisessä 2D-näkymässä, parven alla vähän parempi kala kyttäämässä

Myös tässä sama tilanne molemmissa luotaimissa, en saanut edes tärppejä näiltä kalapaikoilta =)

Sain testiin Crazy Fish jigejä ja ensimmäisen käyttökerran perusteella jigit tulevat olemaan aktiivisessa käytössä myös tulevilla reissuilla. Kalat olivat ronkeleina, mutta Crazy Fish toimi siitä huolimatta. Luulen, että jigipäillä ja jigien kiinnityksellä oli suuri merkitys, sillä kiinnityksen ansiosta jigien uinti oli tosi eläväistä.

Crazy Fishin kelluva Polaris-jigi

Ahvenparvet olivat livakkaliikkeisiä ja montaa kalaa ei parvesta ehtinyt aina kerralla napsimaan. Kuhia näkyi luotaimessa myös paljon ja haastavalla otilla olivat nekin. Juha sai päivän isoimman ja se oli 54cm.

Polaris maistui ahvenille

Päivän kaikki ahvenet tulivat Crazy Fish jigeillä

Iltapäivällä kokonaissaldo oli aika vähäinen ja kellokin alkoi jo lähentelemään puolta viittä. Pian pitäisi alkaa valmistautumaan rantaan lähtöön, mutta ajoin vielä huvikseen yhden aiemmin päivällä luodatun paikan läpi. Silmät muuttuivat lautasiksi, kun huomasin viistoluotauskuvassa isojen ahventen parven. Juuri sellaisia parvia olen yrittänyt koko kesän bongata ja ne kerrat, jolloin sellaisen olen ylipäätään nähnyt, voi laskea yhden käden sormilla.

Kyllä viistokaikuluotaimella on suuri merkitys, kun etsitään aktiivisia ahvenparvia. Parvet ovat pienellä alueella, joten täytyisi olla hyvä tuuri, että sellaisen yli sattuisi ajamaan. Viistoluotaimesta ne saa bongattua kymmenien metrien päästäkin.

Siinä se nyt oli: isojen ahventen parvi <3

Ja tiedättekö mitä? Näin niillä lautasen kokoisilla silmilläni vielä toisenkin samanlaisen parven, sen jälkeen tuli kiire heittää ankkuri. Olin tosi täpinöissäni ja noin aktiivisten kalojen parvista saisi varmasti isoja ahvenia, jos vaan ankkurointi onnistuisi, eivätkä parvet ehtisi katoamaan sitä ennen.

Kerrankin napakymppi ankkuroinnin suhteen ja kalaa alkoi nousemaan veneeseen. Yksikään kaloista ei ollut alle 30 senttinen ja pistimme kaloja sumppuun odottamaan.

Puolitoista tuntia ennen auringon laskua kalat aktivoituivat

Yhdessä vaiheessa päätin testata ravun muotoista Crazy Fish jigiä. Olin hieman epäluuloinen, kun en todellakaan tiedä syövätkö kalat täällä Pohjois-Savon järvillä rapuja? Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä, koska kalat tärppäävät oikeastaan mihin vieheeseen vaan, kunhan väri ja uinti miellyttävät.

Maistuisikohan tämän näköinen jigi ahvenille?

Olimme saaneet ahvenia heittämällä, mutta näin, että myös veneen alla oli kaloja. Laitoin ravun tositoimiin vertikaalijigaten ja se aiheutti välittömästi ihan uskomattoman reaktion kaloissa. Pohjasta ponkaisi isojen keltaisten viivojen sarja kohti laskeutuvaa rapua. Yksi kala tärppäsi ja ul-vapa roikkui enää puoliksi kädessä. Huusin Juhalle, että äkkiä haavi. Pelkäsin, että kala irtoaa, kun tärppi oli niin kova ja vapa lähes tippui kädestä järveen.

Juha kurotti haavilla kohti veden pintaa ja minä sain kelattua kalan haaviin. Vasta kun kala oli havaksen turvallisemmalla puolella, tajusin, että sehän oli todella hyvän kokoinen ahven. Jäin vaan miettimään, että miten järkyttävän isoja ne muut keltaiset viivat olivat…

39cm ahven Crazy Fish Nimble-jigillä, aikamoista =)

Ei muuten irtoa koukku!

Rapu on jigikoukussa ihan erilaisella kiinnityssysteemillä, mitä olen tottunut jigikalastuksessa normaalisti käyttämään. Loppuillan käytin vaan enää tuota yhtä jigiä ja todella hyvin pysyivät kalat kiinni tuolla systeemillä. Aion kyllä jatkossakin koukuttaa ainakin isommat jigit noin, täytyy perehtyä voiko ihan normijigejäkin kiinnittää tuohon koukkuun, vai vaatiiko jigi loven selkään.

Tämän rigaustyylin aion ottaa käyttöön!

Ahventen hurja syönti kesti tunnin ja lopulta rankan päivän jälkeen päätimme vapauttaa kaikki ahvenet sumpusta. Kuka jaksaa enää perata kaloja, kun kädet maitohapoilla on niitä tunti nosteltu ;) Kalat jatkavat uimistaan ja joku päivä menen taas rapuherran kanssa heidän oveaan koputtelemaan, sillä tiedän missä ne asuvat =)

Hymy korvissa ajeltiin rantaan. Vaikea päivä, mutta onneksi löydettiin nälkäiset ahvenet ennen auringon laskua. Päivän suurin ahven oli minun ennätysahven avovesikaudelta ☺️

Rannassa juuri ennen pimeää

Sunnuntain sääennuste ei mieltä lämmittänyt. Tuulta luvattiin 5-6m/s ja lisäksi päivällä saapuisivat kovat sateet. Me haluttiin tehdä kuitenkin edes pikapisto järvelle, joten kartan perusteella Ala-Ruokovesi näytti suojaisalta paikalta kalastaa itätuulen puhaltaessa.

Veneranta ei ollut ”ihan” ydinkeskustassa ;)

Laskettiin vene Hirvilahdesta ja varustauduttiin päivään sadevaatteilla. Aikomus oli lähteä järveltä pois, kun kovat sateet saapuvat.

Rannassa ei ollut betonista luiskaa, mutta hyvin onnistui veneen lasku ja nosto silti

Päivä alkoi lupaavasti. Aloitin rapujigillä ja ensimmäisellä heitolla sain ihan ok-kokoisen ahvenen. No niin, toimiihan se rapu täälläkin.

Apua apua ahven söi rapua

Tavoitekalana oli ahven ja kyllä taas lauantai ja sunnuntai poikkesivat toisistaan ihan täysin. Mela- ja Karhonvedellä saatiin huippusaalis ja Ala-Ruokovedellä emme edes nähneet ahvenparvia luotaimessa.

Kierrettiin järvi kutakuinkin ympäri ja luotain ei piirtänyt ensimmäistäkään parvea! Kuhia kyllä oli joka penkassa ja jopa ihan mattoina välillä. Ja kuhat olivat yllättävän matalassa, 6-8 metrissä. Mutta kun me ei haluttu kuhia, vaan oltiin lauantain ansiosta vasta päästy vauhtiin raitapaitojen narrauksessa, joten haluttiin hioa meidän ahvenen kalastustaitoja.

Ala-Ruokovedellä tuli sama fiilis, kuin Suvaksella viime sunnuntaina. Onko nyt kyse päivästä, voiko ahvenilla olla sunnuntaisin lepopäivä? Vai onko kyse minusta? Luotaimia en voi syyttää, kun ne piirsivät niin hienosti ahvenia lauantaina. En ymmärrä, että mikä mättää.

Sääennusteen lupaamat sateet eivät tulleet koskaan ja jopa aurinko pilkahteli välillä. Toisaalta lopputuloksen kannalta sateilla ei ollut mitään merkitystä, yhtään enempää ei olisi ahvenia saatu, vaikka sade olisi saapunut klo 12. Päivä meni kartan piirtelyksi.

Kohta sataa. Tai sitten ei.

Päivä on lyhentynyt huimasti niistä keskikesän päivistä ja sehän tarkoittaa sitä, että avovesikausi alkaa pikkuhiljaa lähenemään loppuaan. Mutta eipä hätiä mitiä, sillä mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, syksyn jälkeen tulee talvi. Ja kala syö myös talvella, vaikka kalastustyyli onkin hieman erilainen. Alutroll vaihtuu Lynkkikseen :)

Tilasin Joensuun Tommilta hieman täydennystä omaan tasurivarastoon ja joka kerta, kun saan uuden Kalarosvon käteeni, vietän hiljaisen hetken ihastellen tasurin ulkonäköä. Se on uskomatonta, että miten joillekin ihmisille on suotu sellaiset kädentaidot. Välillä tuntuu, että jokainen tasuri kuuluisi vitriiniin, kun ne ovat uniikkeja taideteoksia, mutta toisaalta silloin ne eivät pääsisi tekemään sitä, mihin ne ovat luotuja, eli rosvoamaan kaloja.

Kalarosvon pystyperät odottavat pakkasia

Pieni ihminen ei edes ymmärrä, että kuinka monimutkaista yhden tasurin valmistaminen on. Kurkkasin Kalarosvon Facebook-sivuja, jonne Tommi oli laittanut valokuvan kuoreen nahkasta. Olen lähes sanaton, kun mietin miten paljon työvaiheita tuollainen taideteos vaatii alkaen siitä kuoreen nylkemisestä. Jokainen tasuri kyllä näyttääkin siltä, että missään työvaiheessa ei ole oiottu, vaan kaikki on tehty millilleen juuri niin kuin pitää.

Jos vielä yksityiskohtaisempi kuvaus Kalarosvojen valmistuksesta kiinnostaa, niin käykää lukemassa viime vuoden puolella tekemäni kirjoitus. Linkki.

Kuoreen nahka (Kuva: Tommi Joensuu, Kalarosvon Facebook-sivu)

Tasureiden väritykset ovat aina sellaisia, että valokuvista on mahdotonta nähdä kaikkea, joten Tommi kertoi mitä kaikkea hän näille luomuksille teki ennen lopullista ulkonäköä.

”Kuoreen nahkainen. Nahkat on nyljetty 9cm kaloista, joten suomukuvio on mitoissaan. Nahkan osalta metalli paistaa läpi ja antaa kirkkautta. Parilla erivärisellä efektiraidalla. Vatsapuoli hyväksi havaittu vaalean keltainen höystettynä kullalla ja uv:lla. Selkäpuolella vihreä pigmentti, joka vaihtelee valon mukaan limen vihreästä kupariin. Perushöylä kaikkiin kuorepitoisiin vesiin.”

”Fish me luckissa on salakan nahka. Perä ja vatsa fluorioranssi maustettuna purplella. Selässä ja kyljessä musta rasteri. Päässä pohjalla kupari ja sininen pigmentti.”

”Salakassa on mustalla pohjalla siniseen taittava pigmentti (kahta eri sinistä). Kylki kirkasta salakan nahkaa aidolla kylkiviivalla. Vatsa metallivalkoinen, jossa hyppynen harmaan sinistä pigmenttiä. Pää sinertävä asemusta. Muikkupitoisiin vesiin ja usein myös silloin, kun muut eivät kelpaa. Varovainenkin kala kelpuuttaa.”

Kiitos Tommille jälleen kerran =)

Yhteistyössä Haltica Oy ja VML Sponsor Oy

Alutroll 485CC on ollut minulla aktiivisessa kalastuskäytössä tämän syksyn ja ihastun veneeseen päivä päivältä enemmän. Pakko myöntää, että vanhan veneen ahtaita takatiloja ei ole yhtään ikävä.

Alutroll on yllättänyt tilavuudellaan minut täysin, vaikka etukäteen pohdin riittääkö veneen pituus kahdelle aikuiselle jigaukseen. Enää ei tarvitse sitä pohdiskella ja Alutroll on lunastanut paikkansa aktiivikalastajien perheessä :) Se todellakin on jigikalastajan unelmavene!

Kalastusnautinto alkaa jo rannasta, sillä veneellä on niin hyvä ajaa siirtymiä. Alutroll 485CC nousee liukuun 2-3 sekunnissa ja kyyti on tasaista. Tykkään tosi paljon ajaa seisaallaan ja sitä silmällä pitäen veneeseen on alun perinkin suunniteltu korkea pulpetti.

Alutrollilla on miellyttävää ajaa seisaallaan

Moottoriksi valikoitui 50 hevosvoimainen Tohatsu ja se oli varmasti täysin oikea valinta. Tohatsulla on viiden vuoden takuu, joten sekin kertoo moottorin luotettavuudesta ja toimintavarmuudesta jotain. Veneen maksiminopeus 50hv moottorilla on 32 solmua. Alutroll ja Tohatsu ovat hyvä pari!

50 hevosvoimainen Tohatsu

Alutroll 485CC veneessä moottori on asennettu moottoritelineeseen eli bracketiin, joten moottori on normaalia korkeammalla. Siitä johtuen moottori on myös polttoainetaloudellisempi. Bracketin ansiosta vene lähtee helpommin liukuun ja moottorin trimmattavuus on parempi.

Moottori on kiinnitetty bracketiin

Tykkään ajaa veneellä ihan mielettömän paljon ja voisin hehkuttaa ajo-ominaisuuksia loputtomasti. Kaikkia asioita ei voi kuitenkaan täysin sanoin kuvailla ja ajo-ominaisuudet ovat yksi niistä, se vaan on koettava itse. Mikäli veneen hankinta on haaveissa, suosittelen käymään koeajolla Alutrollilla!

Kuten jo veneen esittelytekstissä kerroin, niin minulle tärkeimpiä ominaisuuksia veneen hankinnassa olivat suuri ja tasainen lattiatila sekä tilava ja korkea keskipulpetti. Nyt kun olen päässyt käyttämään venettä jo useamman viikon ajan, arvostan myös monia muita ominaisuuksia enemmän, kuin osasin etukäteen kuvitella. Jos et ole vielä ehtinyt lukemaan veneen esittelytekstiä, pääset siihen tästä linkistä.

Hyvät säilytystilat keulassa ja keskipenkin alla ovat erittäin hyödylliset ja ylimääräiset kalastustavarat saa niihin piiloon. Meidän kylmälaukku mahtuu keskipenkin alle ja se on oiva paikka sille. Kalat saa laitettua kylmäsäilytykseen hetkessä nostamalla penkin istuinosaa.

Keulan heittotason alle mahtuu bensatankin lisäksi paljon muutakin

Penkin alle mahtuu kohtuullisen kokoinen kylmälaukku

Veneen takaosassa olevat upotetut vapatelineet ovat ahkerassa käytössä ja varsinkin siirtymien ajaksi niihin saa nopeasti laitettua vavat pystyyn.

Takaosan upotetut vapatelineet ovat kätevät

Upotettuja vapatelineitä on kaikkiaan neljä kappaletta

Veneen takaosassa on loistavasti tilaa heittokalastaa, mutta myös keulan heittotasolla on hyvä jigailla, vaikka alkuun hieman vierastin korkeaa tasoa ja matalia laitoja. Nyt kun siihen on tottunut, niin kalastettava alue kasvoi hetkessä tuplasti, kun myös veneen etuosan sektorit ovat tavoitettavissa.

Keulassa on tilaa heitellä

Mataliin laitoihin tottuu

Veneen laidalla voi haavita kalan ilman pelkoa veneen keikkumisesta

Keskipenkin kääntyvä selkänoja on pieni asia, mutta silti sillä on suuri merkitys. Kääntyvä selkänoja on todella käytännöllinen ja penkki on kuin tehty vertikaalijigaukseen selkänojan ollessa eteen käännettynä. Ja missäpä olisi mukavampaa viettää kahvitaukoa, kuin pehmeällä penkillä mahtavien maisemien ympäröimänä. Välillä jopa meinaa unohtaa kalastaa, kun jo pelkkä veneessä oleminen on niin rentouttavaa.

Alutroll 485CC soveltuu moniin kalastusmuotoihin, mutta me harrastamme heittokalastusta sekä vertikaalijigausta. Veneessä on tilava takaosa keskelle sijoitetun pulpetin ansiosta, joten takatilaan saa tehtyä helposti vertikaalijigauspisteen.

Tässä on hyvin tilaa vertikaalijigata!

Veneen takaosassa on tilaa myös isommille ahvenille

Taakse sijoitettu vertikaalijigauspiste on hyödyllinen silloin, jos veneessä on useampi vertikaalityylillä kalastava. Lisävarusteena saatavaan takakaiteeseen voi kiinnittää kaikuluotaimen.

Kaksi henkeä voi vertsuta vallan hyvin samaa luotainta apuna käyttäen

Veneen peräpeilissä moottorin oikealla puolella on anturiteline ja se kuuluu veneen perusvarustukseen. Meidän veneessä on lisäksi toinen teline moottorin vasemmalla puolella. Alumiiniset anturitelineet ovat oikeastaan välttämättömät, sillä antureita asentaessa täytyy tehdä reikiä ja telineisiin reiät voi tehdä huoletta.

Antureiden ja anturitelineiden sijoittelu

Takaosaan sijoitettu vertikaalijigauspaikka varmistaa sen, että oma viehe näkyy kaikuluotaimen keilassa varmasti, sillä viehe laskeutuu suoraan anturin alle.

Tässä näkee aitiopaikalta, kun kala tärppää

Vertikaalijgauspaikan voi tehdä myös veneen etuosaan. Keulaan saa kiinnitettyä keulasähkömoottorin (asennusta varten Halticalta voi hankkia asennussapluunat) ja lisävarusteena saatava heittoistuin on helppo asentaa keulan heittotasoon.

Keulasähkömoottori alkaa olla arkipäivää aktiivikalastajien veneissä ja Alutroll 485CC:n pulpetin sisällä olevassa telineessä on rei’itykset valmiina keulasähkömoottorin sulakkeelle ja kaksoisakkureleelle. Veneeseen saa kaksoisakkujärjestelmän lisävarusteena.

Pulpettiin mahtuu kaksi akkua (kuva lainattu: Alutroll/Marko Nahkuri)

Kaikki veneen johdot ovat säältä suojassa. Veneen lattian alla on kaksi alumiiniputkea, joita pitkin saa vedettyä sekä virta- että anturinjohdot veneen takaosasta pulpettiin. Myös keulasta pulpetille kulkee putki, jota pitkin johdot saa vedettyä piilossa, eikä mitään johtoja tarvitse jättää näkyville.

Kalastuselektroniikan asennus on helppoa, kun vene on suunniteltu ja valmistettu myös niitä asioita silmällä pitäen. Ja ennen kaikkea siinä tulee esille turvallisuuspointti, kun sähköjohdot ovat asianmukaisesti järjestyksessä veneessä.

Alutroll veneissä on laadukkaat Blue Sea Systems sähkökomponentit

Meidän veneessä viistokaikuluotaimen anturi on asennettu bracketin pohjaan ja se paikka sopii TotalScan anturille täydellisesti. Viistoluotauskuva on selkeä ja veneen pohja juuri oikealla korkeudella anturiin nähden. Bracket on hyvä sijoituspaikka anturille, mikäli anturia ei halua laittaa peräpeiliin, tai jos peräpeilin anturitelineet ovat jo varattu.

Viistokaikuluotaimen anturi istuu täydellisesti bracketin pohjaan

Alutrollilta saa hankittua myös erilaisia kalastustarvikkeita omien tarpeiden mukaan. Veneeseen saa lisävarusteena vapatelineitä ja esimerkiksi laitaan kiinnitettävät Attwoodin vapatelineet ovat todella käytännölliset leveän lattiatilan omaavassa Alutroll 485CC:ssä.

Enää en pärjäisi ilman Attwoodin vapatelineitä

Meillä on useita vapoja aina kalareissuilla mukana, sillä eri kalastustyyleihin tarvitsee oman vapansa; on kuhavapaa, ahvenvapaa, vertikaalivapaa jne. ja koska veneessä on kaksi kalastajaa, vapojakin on tuplamäärä. Veneen laitaan asennettavaan vapatelineeseen saa useita vapoja kiinni ja se on kyllä hyvä paikka säilyttää vapoja. Veneen leveyden ansiosta laitatelineet eivät ole ollenkaan tiellä ja telineitä on myös helppo ja nopea käyttää.

Vapatelineeseen saa jopa kuusi vapaa kerrallaan

Jokainen jigikalastaja tietää tunteen, kun kalalle yritetään löytää sopivaa jigiä. Vieherasioista löytyy satoja erikokoisia ja -värisiä jigejä ja lopputulos on yleensä se, että jigejä lojuu pitkin poikin lattioita. Alutrollin valmistama jigiteline on ollut meille todella tarpeellinen ja siihen on nopea laittaa ottijigejä valmiiksi odottamaan. Telineeseen mahtuu myös pihdit, jossa ne ovat käden ulottuvilla tarvittaessa.

Jigiteline on käytössä joka reissulla

Alutrollin viehelaatikkotelineeseen mahtuu pari isoa vieherasiaa ja telineiden asentaminen käy helposti esimerkiksi Dual Lock tarranauhalla, jolla mekin olemme telineet kiinnittäneet. Tarranauha on kestävää, mutta se mahdollistaa myös telineiden sijoituspaikkojen vaihtamisen. Veneen runkoon ei kannata reikiä tehdä, vaan asennukset hoituu joko kaksipuoleisella teipillä tai Dual Lockilla.

Jigirasioiden säilyttäminen viehelaatikkotelineissä säästää lattiatilaa

Ahvenen kalastajana olen iloinen, kun veneessä on bracket, sillä sitä voi hyötykäyttää sumppuna. Vaikka moottoritelinettä ei varmasti alunperin ole sumpun virkaan tarkoitettukaan, joku teki hyvän oivalluksen keksiessään, että sinne voi laittaa kaloja.

Bracketiin mahtuu useampikin kala yhtä aikaa

Olen nyt lähes joka reissulla laittanut sumppuun ahvenia odottamaan ja se on juuri sopivan kokoinen isoillekin ahvenille. Jos kohdalle sattuu hyvä ahvenparvi, niin sumppu nopeuttaa kalastusta huomattavasti, kun kalan voi laittaa bracketiin odottamaan mahdollisia kavereita ja itse pääsee jatkamaan kalastusta heti.

Joskus on kiire saada jigi nopeasti takaisin järveen, silloin sumppu on korvaamaton apu

Veneen teippaus on saanut kehuja ja vaikka itse hankin teippauksen lähinnä ulkonäkösyistä, kyllä se myös auttaa veneen puhtaana pitämisessä. Lika ei tartu teippipintaan helposti ja mikäli kuljetuksen aikana tulee raparoiskeita, ne on nopea huuhdella pois. Teippaus Alutroll veneisiin tulee Granolta ja se on lisävaruste.

Teippauksella veneeseen saa uniikin ulkonäön

Kokonaisuutena Alutroll 485CC on loistava vene kalastajalle ja me emme voisi tyytyväisempiä olla. Vene on juuri sopivan kokoinen; ei liian iso, mutta ei myöskään liian pieni. Kalastamme paljon eri järvillä ja vene kulkee trailerin päällä kätevästi. Vajaan viiden metrin pituus saattaa kuulostaa vähäiseltä, mutta veneen tilavuus yllättää. Leveässä ja vakaassa venessä kalastaa jopa neljä henkilöä yhtä aikaa ilman ongelmia. Jos veneelle pitäisi antaa arvosana, niin kyllä se olisi täyden kympin kalastusvene!

Vene kulkee kevyen painonsa ansiosta jarruttomalla trailerilla

Alutroll veneiden jälleenmyyjiä löytyy Suomesta useampiakin ja me ostimme oman veneemme Kuopiosta VML Sponsorilta. Mikäli kalastusveneen hankinta on ajankohtaista, voin suositella Alutroll merkkiä sen laadun, kotimaisuuden ja käytännöllisyyden vuoksi.

Alutroll venemalleihin voi tutustua Alutrollin nettisivuilla ja kuvia voi ihastella myös Facebookin puolella.

VML Sponsorin nettisivuille pääset tästä ja myös VML Sponsor löytyy Facebookista.

Käytiin tänään Suvasvedellä jigaamassa ensimmäisen ja viimeisen kerran. Tämän päivän kalareissu oli varmasti yksi pitkäveteisimmistä jigipäivistä, joita olen järvellä viettänyt. Tuijotin tyhjää luotaimen näyttöä yli 50 kilometrin matkan. Oliko vika minussa vai järvessä, melkein tekisi mieli vaihtaa harrastusta. Veneessä kävi vain yksi ahven =D

Puutossalmen lossilla pääsee Vehmersalmen puolelle

Viime yönä en meinannut malttaa nukkua, kun odotin kirkkaan Suvasveden isoja raitapaitoja. Suvaksesta tulee hieman mieleen Puruvesi; sieltä löytyy muikkua, lohikalaa ja isoa ahventa. Tai löytäjät löytää ja etsijät vain etsii. Me Jekkoset ollaan näköjään sitä etsijäkuntaa.

Tässä vaiheessa vielä luulin saavani isoja ahvenia

Päivän mittaan haaveet murenivat sitä mukaa, kun trippimittariin tuli kilometrejä. En olisi ikinä uskonut, että onnistun kiertämään järven kaikki ahvenet. Tai yhdessähän me Juhan kanssa se tehtävä hoidettiin, tyhjänpyytäjät :)

Pilkkihaalari päällä ja silti meinasi tulla vilu

Tyhjää I

Tyhjää II

Tyhjää III

Järvi on kyllä erittäin mielenkiintoinen pohjanmuodoiltaan ja ehkä juuri se tekee siitä niin haastavan. Suvasveteen on joskus miljoonia vuosia sitten iskeytynyt kaksi meteoriittia, joten Suvaksessa on kaksi isoa, syvää, selkää.

Kuvakaappaus Navionics Boating app

Juha kysyi puolen päivän maissa, että mennäänkö Suvaksen syvimmän kohdan päälle, laitetaan siihen ankkuri ja syödään siinä eväät. Innostuin heti ajatuksesta ja tajusin vitsin vasta muutama sekunti myöhemmin ? Käytiin kuitenkin luotaamassa se 90 metrin monttu, mutta eivät olleet ahvenet sielläkään :)

Syvää oli!

Aamupäivällä pilkahti aurinko, mutta lopulta satoi vettä

Jossain vaiheessa tyhjää luodatessa havahduin siihen, että miksi minä pölhökustaa en ole etsinyt ahvenia saarten penkoista, siellähän ne varmasti ovat. Ja taas meni hetki, ennen kuin ymmärsin yskän. Meteoriitti litisti jokaisen saaren alleen silloin joskus… Mutta se Suvasvedestä.

Enonniemen kalasatama

Viikolla oli tosi hyvä ja tyyni keli, mutta Kuopio oli ihan sumun peitossa. Kävin alkuviikosta Markun kanssa Hirviselällä kalassa, tai ainakin uskon ja luulen, että me oltiin Hirviselällä. Kallavesi oli nimittäin kaksi vuorokautta putkeen täysin sumussa ja oikeasti näkyvyys järvellä oli surkea. Oltiin täysin plotterin varassa, sillä mannerta ei näkynyt järveltä ollenkaan.

Hirviselälle menossa

Suuntavaisto ei toiminut ja yhdessäkin vaiheessa ajoin monta sataa metriä ihan väärään suuntaan, vaikka vilkuilin plotteria samalla kun ajoin. Ihan uskomatonta, miten hankalaa on suunnistaa, kun ei ole mitään kiintopistettä.

Erikoinen näkymä Kallavedellä :)

Kalastettiin useampi tunti harmaudessa ja ahven söi ihan hyvin. Markku sai itselleen hyvät ruokakalat :)

Markulle päivän isoin ahven

Kukkokalako se siellä siiman päässä on?

Kalapaikkoja ei ainakaan taustan perusteella voi arvata =)

Innostuttiin Markun kanssa lähtemään kalaan myös Riistavedelle asti, jossa pääsimme Jorin veneeseen. Minulla on ollut haaveissa käydä Melavedellä ja nyt kun tarjoutui tilaisuus päästä järven läpikotaisin tuntevan henkilön kyytiin, ilman muuta halusin mukaan.

Luotain piirsi Melavedellä todella hyviä ahvenparvia useampaan paikkaan ja kyllä me jonkun verran myös saalista saatiin. Jori oli kuhakingi ja mitenkähän monta kuhaa hän päivän aikana jigailikaan… ja isoin kuha oli parin kilon luokkaa, vastuullisesti sen kokoinen lähti takaisin kasvamaan.

Melaveden hieno kuha

Kukkokaloja ei taida Melavedellä olla olemassakaan

Minun siimaan tarttui nelosen hauki ja Jori kertoi, että Melavedellä on todella isoja haukia. Hänkin on sieltä kymppikiloisia saanut. Hyvä kalakanta siis kyseisellä järvellä ja ahventenkin koko on juuri minun mieleen ?

Melaveden kalareissu oli melko lyhyt ja sen vuoksi minulle jäi kamala nälkä päästä sinne uudestaan. Ne isot ahvenparvet kaikuluotaimessa kummittelivat mielessä, joten päätimme suunnata oman veneen kanssa sinne heti lauantaina. Jori lähti meidän veneeseen oppaaksi ja oli mukava kierrellä kalapaikkoja, kun mukana oli järven niin hyvin tunteva kalamies.

Riistaveden satama

Päivä alkoi loistavasti, kun löysimme todella hyvänkokoisia ahvenia suurimman ollessa 38cm. Olin jo lähestulkoon muuttamassa johonkin Melaveden saareen niiden ahventen takia. Juuri sen kokoisia körmyjä näkyi aiemmalla reissulla luotaimessa ja jos tuo on ahventen normikokoa sillä järvellä, niin hyvin mielelläni asuisin vaikka kuusen alla järven rannassa, jos vaan pääsisin kalastamaan sellaisia jättejä. Minulle harvinaista herkkua, mutta Riistaveden kalamiehille normikauraa.. vai onko sittenkään, sillä niiden aloitusahventen jälkeen emme saaneet enää yhtään mukaan otettavaa kalaa.

Melaveden ahven <3

Juha sai päivän isoimman

Kiersimme lähes 50km matkan ja kävimme myös Karhonveden puolella, mutta ahvenia ei enää löytynyt. Muutama alamittakuha kävi veneessä, mutta mittakalat olivat kateissa. Kotimatkalla erään saaren penkassa Juha heitteli Lucky Johnin pientä ahvenjigiä. Kohta vapa taipui ja Juha sanoi, että nyt on vähän parempi kala kiinni.

Ja tosiaan siellä oli hieman isompi hauki siiman päässä, sillä kala ei meinannut tulla edes näytille. Jori oli aiemmin kertonut Melavedellä olevan isoja haukia ja nyt yksi niistä oli Juhan siiman päässä.

Viime blogipostauksessa kerroin, että Juha paransi haukienkkaansa Leppäveden leikkimielisessä kalastuskilpailussa (pääset lukemaan kisaraportin tästä) viime sunnuntaina ja nyt siiman kireydestä päätellen ennätystä hätisteltiin taas.

Vihdoin hauki saatiin haaviin asti ja kylläpä oli lihava kala! Ihan uskomattoman suuria eroja voi olla haukien ruumiinrakenteissa. Leppäveden hauki oli lähes saman pituinen kuin Melaveden hauki, mutta vain toinen kaloista on ollut ruoka-aikaan kotona.

Leppäveden ja Melaveden hauet

Hieno kala ja se tottakai sai vapautensa takaisin. Juhan ennätys siis parani taas roimasti ja jos nyt pelkkiä omia tilastoja tuijotellaan, niin Juha taitaa rikkoa ensi viikonloppuna hauki SE:n ?

Juhalle onnea 9,4kg hauesta :)

Pieni Lucky John jigi maistui jättiläiselle

Melaveden ahvenet ovat haastavia, mutta isoja, joten takuuvarmasti palaan vielä sille järvelle, toisin kuin Suvasvedelle =)

Kuinka teidän viikonloppu sujui, minua kiinnostaa tosi paljon, että miten kala on tänään muualla syönyt? Epäilin jo oikeasti Suvasvedellä luotaimien toimivuutta. Miten koko järvi voi olla tyhjä? Kertokaapa se minulle.