Aivan mahtava viikonloppu takana, eikä yksin kelien takia. Sateinen ja kylmä syksy muuttui hujauksessa lämpöiseksi ja aurinkoiseksi intiaanikesäksi. Ja tämä tyyneys, se lähestulkoon pakottaa vesille. Nyt on kyllä huikeat kalakelit menossa!

Lauantaina oli hieno syksyinen keli, vaikka tuuli oli vielä silloin aika kovissa lukemissa. Lähdettiin koko päiväksi Hirviselälle etsimään isoja syysahvenia, mutta taisi viime syksyn muutamat hyvät ahvensaaliit antaa liian ruusuisen kuvan Hirviselän syksyisestä ahvenen kalastuksesta.

Hirviselkä

Minulla ei ollut lauantaille kovin kummoisia odotuksia, aamulla sanoin tavoittelevani vain yhtä puolentoista kilon ahventa. Se riittäisi ja jos muuta kalaa ei tulisi, olisin silti tyytyväinen. Noh, vitsi vitsinä, vaikka kyllä se körmyahven oli ihan oikeasti tavoitekalana.

Aloitettiin kalastus viime syksyiseltä ykköspaikalta, mutta koska se paikka oli keskellä selkää ja aallokko ja tuuli kovia, kalastuksesta ei tullut mitään. Viistokaikuluotain piirsi alueelle kaloja ja ihan hyvän kokoisia ahveniakin olisi ollut tarjolla, mutta kun vene ei pysynyt ankkurissa millään. Ykköspaikalla on kova savipohja ja kokeiltiin ankkuroitua 5-6 kertaa, mutta joka kerta ankkuri vaan raahautui veneen perässä kalapaikan ohi. Sain paikalta kuitenkin yhden 47cm kuhan ja varmasti olisi enemmänkin kalaa tullut, mutta aallokon takia piti vaihtaa paikkaa.

Päivän ensimmäinen ruokakala

Siirryimme lähemmäs mannerta, joka suojasi pahimmalta tuulelta. Näin luotaimessa tosi paljon ahvenia ja hyvä, että pysyin housuissani. Ankkuroiduttiin kalanäyttöjen lähelle ja valmistauduin jo tapaamaan sen puolitoistakiloisen körmyniskan.

Ahvenia alkoi nousta veneeseen, mutta höh, ne olivatkin pieniä. Suurimmat ahvenet olivat kolmekymmentä senttisiä ja jättiahven jäi vielä odotuttamaan itseään. Kyllä minä sen joku päivä löydän :)

Suurimmat ahvenet olivat 30cm

Meidän kalastusreissuilla saatamme aina jämähtää yhteen kohtaan kalastamaan pitkäksi aikaa ja niin kävi myös lauantaina. Viihdyimme samassa ankkuripaikassa kolme tuntia ja siinä tosiaan ehti syömään eväätkin rauhassa =D Kala ei ollut hurjalla purulla, mutta mantereen suojissa oli mukava istuskella Alutrollin pehmeällä penkillä, ihastella maisemia ja nostella välillä raitapaitoja kyytiin.

Kalastimme sekä vertikaalityylillä että heitellen, mutta huonommin kalat söivät vertsutyylillä. Vaikka kalaa oli paljon ja ne nousivat katsomaan viehettä, tosi usein nousut jäivät pelkäksi katseluksi. Vieheitä tuli vaihdeltua tosi paljon ja yleensä kaava meni niin, että aina kun vaihtoi uuden jigin, joku ahven innostui tärppäämään. Sen jälkeen sama jigi ei enää toiminut.

Olin saanut edelliseltä paikalta heittojigaamalla sen 47cm kuhan ja myös tältä kolmen tunnin paikalta sain heittelemällä pari kuhaa. Kaikki kalat tulivat vihertävällä hile Fishunterilla, jolla oli kokoa 5,5cm. Taisin viime postauksessakin mainita, että tänä kesänä yllättävän pienet jigit ovat toimineet sekä ahvenille että kuhille.

Päivän toinen ruokakala 51cm

Pieni Fishunter toimii

Maltoimme iltapäivällä vihdoin lähteä mantereen suojista etsimään uusia paikkoja. Se oli virhe, ehkä meidän olisi kannattanut olla loppupäivä sillä kolmen tunnin paikalla, sillä emme löytäneet enää kalan kalaa koko päivänä. Näköjään ne kaikki Kallaveden kalat olivatkin siellä mantereen suojissa. Pari kolme tuntia jaksoin tuijottaa tyhjää luotaimen näyttöä ja kuudelta oli pakko luovuttaa. Ihan hyvä reissu kuitenkin, sillä saimme pari ruokakuhaa mukaan.

Sunnuntaina oli jännä päivä. Saimme kutsun leikkimieliseen kalastuskilpailuun Keski-Suomeen ja tottakai vastasimme kutsuun myöntävästi. Olen joskus haaveillut jigauskilpailuista, mutta yleensä kisat ovat aina kaukana Kuopiosta, joten haaveet ovat jääneet toteuttamatta. Leikkimieliseen kilpailuun lähteminen oli pehmeä alku mahdollisille tuleville kalastuskilpailuille, sillä tämä kyseinen K-S Predator oli pääsymaksuton ja suht lähellä. Ja vielä kun säätkin suosivat, niin mikäpä oli kisatessa.

Matkalla Jyväskylään Alutrollin synnyinseuduille :)

K-S Predator järjestettiin Leppävedellä ja kilpailuaika oli 10-17. Lähdimme Kuopiosta hyvissä ajoin, jotta ehdimme pakata kalastuskamppeet rannassa veneeseen. Kilpailuun osallistui kahdeksan venekuntaa ja kokoonnuimme ensin Pieni Ketvenensaari nimisessä saaressa.

Kilpailu oli kolmen lajin kisa: ahven, kuha ja hauki. Jokaisen kalalajin pisin kala laskettiin joukkueen yhteistulokseen ja se venekunta, jolla oli suurin senttimetrimäärä, voitti. Kalastaa sai maksimissaan 10 metrin syvyydessä.

Team Fish me luck =)

Olin katsonut kartasta joitain paikkoja valmiiksi, sillä järvi oli meille ennestään täysin tuntematon. En ollut edes kuullut kyseisen järven nimeä koskaan. Ajattelin, että kuha on varmasti helppo, mutta saadaankohan me sinttiahvenesta isompaa raitapaitaa ollenkaan.. ja haukihan tulisi sattumakalana, jos tulisi. Haukivehkeitä ei mukaan otettu, eikä meillä sellaisia olisi ollutkaan.

Sain rannassa Tonilta, joka oli kisaa järjestämässä, rasiallisen Leppävedellä toimivia ottijigejä. Silmäni kirkastuivat, enää tarvitsi vain löytää kalat, sillä niiden herkkuruokaa minulla oli nyt kokonainen rasiallinen.

Kello tuli pykälään ja seitsemän venettä kaasutti rannasta horisonttiin. Ja miksikö vain seitsemän? No me emme pitäneet kiirettä vaan lähdimme hissukseen kohti tuntematonta. Kukapa tietää, vaikka kalat olisivatkin lähtörannan lähettyvillä?

Alutroll oli hyvin edustettuna (Kuvan ottaja Jari Vauhkonen)

Etsimme viistoluotaimen avulla kuhia ja penkat olivat tyhjiä. Noh, ehkä paikalliset tietävät enemmän kuin me, ja kalat todellisuudessa löytyvätkin vasta kauempaa. Etenimme vähitellen karttaa apuna käyttäen potentiaalisille paikoille ja tutkimme niitä tarkkaan.

Navionicsin kännykkäsovelluksesta sai tsekattua helposti ja nopeasti kalapaikat

Eräässä saaren penkassa vilahti hyvä ahvenparvi luotaimen ruudulla ja sain heti tärpin yhteen Tonin antamaan jigiin. Ankkuroinnista ei tarvinnut välittää, sillä keli oli lähes peilityyni. Monien kilpailijoiden veneissä oli keulasähkömoottori, mutta meidän veneessä vain riski ankkurimies. Ehkä oltiin aika tasoissa taivasankkureiden kanssa tyynen kelin ansiosta, tuulisemmalla kelillä asiat olisivat olleet toisin.

Ankkurille ei ollut tarvetta =)

Ahvenparvi vilahti alla aina välillä ja yritin saada venettä sen päälle. Lopulta onnistuin ja saatiin tuloslistaan jotain raportoitavaa: A 29cm :)

Kisa auki!

Ylpeänä :)

Huomasin heti ensimmäisen hyvän ahvenparven kohdalla, että ehkä kalastuskilpailut eivät sovikaan niin hyvin minun luonteelleni. Meillä oli ahven tuloslistassa, joten kilpailuhenkiset olisivat pakanneet kimpsut ja kampsut ja lähteneet etsimään kuhaa tai haukea, mutta mitä me teemme? Yritämme saada lisää ahvenia, sillä niiden kalastus on niin kivaa =) Muistatte varmaan sen kolmen tunnin kalapaikan, mukavasti olisi muutama tunti tuollakin ahvenpaikalla vierähtänyt.

Kilpailua oli kulunut vasta tunti, joten ajattelimme, että eihän tässä ole mitään kiirettä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut toimia vähän ripeämmin…

Ihastuin järveen tunti tunnilta enemmän, sillä siellä oli niin paljon lempikalojani ahvenia. Lähes joka paikassa, jonka olin karttaan merkinnyt, oli ahvenia. Ja mitä me taas jälleen kerran teimme? No kalastimme niitä! Ja meillähän oli se ahven jo tuloslistalla, mutta mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi. Jaana veteli ahvenia hymy korvissa =D

Liian hyvä keli kalan syönnin kannalta?

Tiesimme, että meidän pitäisi alkaa etsimään kuhaa ja haukea, mutta ajattelimme, että kyllä meillä on aikaa. Iltapäivällä pelkkien ahventen jälkeen löysimme ihan hurjan kalaparven. No valitettavasti nekin olivat ahvenia.

Sanoin Juhalle, että ehkä meidän kannattaa vaan kilpailla kisan suurimman ahvenen tittelistä, kilpailuissa kun jokaisen lajin suurin kala palkittiin. Kuhaa ei vaan yksinkertaisesti näkynyt missään penkoissa tai pateilla, eli sellaisissa paikoissa, missä ne meidän tutuilla järvillä viihtyvät ahventen kanssa.

Revimme ahvenia veneeseen minkä kerkesimme ja ensin tulos parani 30 senttiin. Juuri kun oli valokuvat saatu otettua, jigiin tarttui 31cm. Taas kuvaussessio ja eikö siellä ole jo 32cm siiman päässä. Kalat olivat ihan hurjia ja koko ajan veneessä kävi saman kokoluokan kaloja. Seassa oli myös varmasti isompia, sillä saimme ihan hurjia tärppejä. Halusin sen puolitoistakiloisen!

A 30cm!

A 31cm!

Pikkuhiljaa koko kasvaa, A 32cm

Vene liikkui vähän hotspotilta ja sanoin Juhalle, että siirrän muutaman metrin venettä ja käynnistin jo moottorin valmiiksi. Juha sanoi, että katsotaan vaan, niin hauki tulee kohta sotkemaan ahvenkuviot. Joka kerta kun ahven on hurjalla purulla ja nousee isona parvena väliveteen, hauki näkee parven jostain kauempaa ja tulee apajille.

Ja siinä samassa luotaimen näyttöön ilmestyi hirmuinen keltainen viiva. Juha huusi, että älä siirräkään venettä ihan vielä, tähän tuli joku kala väliveteen. Juha uitteli vertikaalityylillä pientä 7cm ahvenjigiä ja kohta tuli jäätävä tärppi. Aikuinen mies oli hädissään kuin pikkutyttö ja vapa oli mutkalla. Ilmassa raikui vaan sanat: HAAVI! NYT se haavi!

Olin kärppänä veneen laidalla haavin kanssa ja kohta mulahti pinnassa kunnon hauki. Olin täysin varma, että se kala karkaa ahvenvehkeistä. Olin juuri ujuttamassa haavia kalan alle, kun se otti pienet spurtit. Juha sai sen kuitenkin melkein heti kelattua takaisin veneen viereen ja silloin koitti minun hetkeni. Lumps, sinne upposi kilpailun kärkihauki verkkoon. Jippii!

Oltiin ihan ihmeissämme, kun meillä oli sen kokoinen kala haavissa. Kala oli Juhan ennätyshauki ihan kevyesti ja kyllä sattui hyvään paikkaan. Sen jälkeen oli mittaaminen edessä ja pelotti vielä siinä vaiheessa, että saadaanko pysymään hauki veneessä, kun sitä ei oltu väsytelty lähes ollenkaan.

Hauen kylki oli rikki, mutta pirteä se oli siitä huolimatta

Hauki käyttytyi nätisti mittauksen ajan ja kokonaiset 97cm oli kyseisellä kalalla mittaa. Sillä hetkellä asiat muuttuivat vakaviksi. Veneen alla oli mahdollisesti se minun jättiläisahven, mutta joku kilpailuvietti heräsi. Sori raitapaidat, me lähdetään nyt etsimään kuhaa!

Katsokaapas tätä: H 97cm!

Meillä oli lähes kolme tuntia aikaa ja pakkohan siinä ajassa on yksi kuha löytää. Olen kalastanut koko kesän kuhia. Tiedän miten niitä kalastetaan, se on helppoa! Paljon helpompaa kuin ahvenen, saati lähes metrisen hauen, kalastus.

Nyt vaan hanaa ja kaikki potentiaaliset paikat viistolla luotaamaan. Alle kymmenen metrin vedessä oli tyhjää. Tai no niitä ahvenia näkyi tottakai, mutta enää me ei menty siihen lankaan. Oli vaan pakko purra hammasta ja ohittaa mahtavan ihanat raitapaitaparvet. Nyyh.

Kuhaa löytyi monestakin paikasta, mutta ne olivat 11-13 metrin syvyydessä kaikkialla. Ärsytti. Eikö edes yksi nelikakkonen voisi siirtyä pikkuisen matalampaan hetkeksi? Käyttäisin sen nopeasti veneessä ja päästäisin heti takaisin? Se ei niille kuhille sopinut, ei alkuunkaan. He halusivat olla nimenomaan yli kympin vedessä. Juuri siellä, mistä me emme saaneet niitä kalastaa.

Ei löydy ei

Aamun leppoisa Jaana alkoi muuttua ärtyneeksi. Kyllä sitä kisaviettiä näköjään on ja mitä lähemmäksi viittä kello meni, sitä korkeammaksi nousi verenpaine. Kuha oli meidän varmin kala Leppävedeltä ja niitä kuulemma tulee aina ja kaikille. Mutta tärppäävätkö ne savolaisten jigeihin? Ehei.

Katsoin Facebookista kisatuloksia ja kuhalla olisimme päässeet kärkeen. Jo pelkkä ajatus oli ihan uskomaton, emme todellakaan lähteneet tavoittelemaan viimeistä sijaa korkeampaa tulosta. Ensimmäinen kerta uudella järvellä ja meille hienointa päivässä oli uusien ihmisten tapaaminen ja uusilla vesillä kalastaminen. Mutta silti, olisihan se ollut hienoa viedä keski-suomalaisten pysti Savoon ?

Kalastimme kelloa vastaan ja sanoin Juhalle, että sydän ei kestäisi jossain ihan virallisessa kilpailussa olemista, kun jo leikkimielinen kilpailu oli niin stressaavaa :)

Mahtava keli!

Kilpailuaika päättyi ja ehkä se oli sydämen kannalta ihan hyvä asia, vaikka me jäimmekin ilman sitä kuhaa. Ehkä me kuitenkin saataisiin isoimman hauen palkinto?

Pieni Ketvenensaari

Kokoonnuimme taas saareen, jossa oli voittajan julkistus. Kuusi joukkuetta sai kaikki kolme kisakalalajia ja kaksi joukkuetta jäi ilman kuhaa. Palkintopöytä oli koottu nyyttärimeiningillä ja sieltä jokainen sai valita jotakin. Meidän Fish me luck tiimi sai kisan isoimman hauen ja ahvenen palkinnot, aivan mahtavaa! Ja koko kisan voiton vei Miikka, onnea, loistava suoritus!

Isoin hauki ja isoin ahven -palkinnot, älyttömän hienot!

Kiitos kaikille kilpailussa mukana olleille/järjestäjille. Toivottavasti kelpuutatte meidät ensi vuonnakin mukaan, silloin etsin ensimmäiseksi kuhan ;)

Kisaveneet nätisti järjestyksessä

Sain palkinnoksi paidan =)

Perustin Facebookiin kalastustapahtumat nimisen ryhmän. Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa Kuopiossakin voitaisiin järjestää joko leikkimielinen tai jopa ihan virallinen jigikalastuskilpailu. Liittykää tuonne Facebook-ryhmään, siellä voi ilmoittaa kaikki tiedossa olevat kalastustapahtumat, kilpailut ja messut ympäri Suomen!

Edellinen blogipostaus alkoi lauseella ’kyllä syksy on ahvenen jigauksen kulta-aikaa’. Ehkä olisi pitänyt koputtaa puuta, kun sellaisia ”totuuksia” nettiin kirjoittaa. Eilinen kalareissu meni nimittäin täysin ilman ahvenia.

Pohjois-Savossa on näköjään yksi järvi, jossa syksy ei ole kulta-aikaa ahvenen jigaajalle. Ajettiin Rasvanki päästä päähän eikä nähty vilaustakaan raitapaidoista. Kerron siitä Rasvangin reissusta myöhemmin lisää.

Viikonloput on yleensä pyhitetty kalastukselle, eikä juuri päättynyt viikonloppu ollut mitenkään poikkeustapaus. Arkena odotan aina jännityksellä mitä Pekka Pouta ja kumppanit keksivät meidän päämme menoksi ja ihan mukavaa keliä he lupailivat sekä lauantaiksi että sunnuntaiksi.

Meidän unelmakala on iso ahven ja sen perässä on kierrelty eri järviä koko kesä. Mitään jättejä ei ole löytynyt, vaan puoleen kiloon kalojen paino aina stoppaa. Mihinkähän asti pitäisi lähteä, että siiman päähän voisi kilon murikan saada? Vaikeaa on.

Viikolla hain kastikeainekset lähimetsästä, enää puuttui kala

Perjantai-iltana seuraavan päivän sääennuste näytti kuurosateita iltapäivään asti ja ajattelimme lähteä kalaan vasta sateiden jälkeen. Kauaksi ei kannattanut muutaman tunnin takia lähteä, joten kalapaikaksi valikoitui Kallavesi. Heräsin lauantaina virkeänä ennen neljää ja kun katsoin sääennustetta, sateista ei ollut enää tietoakaan. Sopi minulle ja saatiin lisää kalastusaikaa, kun kalaan pääsi lähtemään jo heti aamusta.

Jotkut ovat saaneet Pohjois-Kallavedeltä isoja ahvenia syksyisin, joten lähdimme Julkulan rannasta kohti kalapaikkoja. Emme päässeet kauaksikaan rannasta, kun Pekka Pouta päätti sittenkin muuttaa mielensä. Valtava sadepilvi nousi päälle ja saatiin syksyn kovin rankkasade niskaan. Silmälaseissa olisi pitänyt olla lasinpyyhkimet, kun huristelin Alutrollilla eteenpäin.

Ensin satoi, sitten vähän paistoi ja sitten taas satoi

Sade ei haitannut, kun kalastusvaatteet ovat vedenpitävät, mutta kyllä välillä iski kylmyys ja harmittelin, kun en laittanut pilkkihaalaria päälle. Onneksi sateet loppuivat iltapäivällä, joten loppupäivä saatiin kalastaa kuivemmissa olosuhteissa.

Suosittelen neopreenihanskoja märille ja kylmille syksyn kalareissuille

Ostin vähän aikaa sitten uv-taskulampun ja nyt olen kuullut vähän sieltä täältä pohdintaa uv-värien tehosta vieheissä. Asia on tosi mielenkiintoinen, voisiko uv olla niin sanottu oikotie onneen kalastuksessa?

Olen käyttänyt pari kesää Savage Gearin Bleak Paddle Tail jigejä ja ihmettelin, kun minulla on yksi tietty väri toiminut muita paremmin ja aina saa olla ostamassa täydennystä juuri siihen väriin. Viime talvena pilkin paljon keltamahatasureilla ja laskin yhteen yksi plus yksi, ehkä Savagen jigin keltainen maha oli syy sen ylivoimaisuuteen.

Hiltusen Teemu mainitsi, että kyseisessä jigissä on kuulemma uv-väriä mukana ja toden totta, katsoin jigiä taskulampun valossa pimeässä ja hämmästyin. Noiden ”taikaevien” takiako jigi onkin toiminut niin hyvin? Alla olevissa kuvissa näkyy hyvin uv-valon vaikutus jigeihin. Savagen jigeissä evät loistaa hienosti, mutta myös Lunkerin jigit näyttävät ihan erilaisilta uv-valossa.

UV-valon kanssa oli mielenkiintoista tutkia jigien ja tasureiden värityksiä

Muistin, että minulla on uv-jigitussi ja tussailin muutamia jigejä lauantain kalareissulle mukaan. Päivä oli pilvinen, mutta yhdessä vaiheessa aurinko tuli pilven raosta esiin. Vaihdoin jigin, jonka mahan olin värittänyt uv-tussilla ja liekö sattumaa vai mitä, mutta 33cm ahven ponkaisi pohjasta laskeutuvaa jigiä kohti. Mielenkiintoisia kokeiluja, mutta viikonlopun pilviset kelit eivät olleet kaikkein otollisimpia testipäiviä.

Toiseen uv-tussattu vatsa, toiseen selkä

Alempaan jigiin uv-tussattu vatsa ja pyrstö

Kerroppa ahven oliko syöntihalukkuuden syynä uv-tussi?

Lauantaina löysimme alkuillasta lisää ahvenia, mutta niiden koko oli alle 30 senttistä. Lisäksi samalta alueelta (syvyyttä 7 metriä) löysimme myös muutaman mittakuhan, jotka otimme mukaan.

Ruokakalaa pukkaa

Tänä kesänä ihmeen pienet jigit ovat maistuneet kuhille

5,5cm Fishunter kelpasi tälle kuhalle

Muutoin päivä oli todella vaikea, vain se yksi parempi ahven päivällä ja muutamat ruokakalat illasta, mutta kymmenien kilometrien matkalta tyhjää. Vaikeaa oli löytää kalaa ja suhteeni Kallaveteen pysyi ennallaan. Hankala mikä hankala. Otan taas lomaa siitä.

Aika monta tärppiä ruudulla, näin meitä kiusataan täällä Kallavedellä =D

Elite-9 Ti laitteeseen saa SonarChart liven, se helpottaa kummasti kalapaikkojen hahmottamista

Julkulan veneranta

Pohdimme lauantaina sunnuntain kalapaikkaa ja mielessä pyöri useita eri järviä: Melavesi, Juurusvesi, Unnukka, Rasvanki, Virmasvesi, Suvas.. mistähän voisi saada isompia ahvenia? Tehtiin päätös, joka oli väärä.

Alutroll odottaa Rasvangille pääsyä

Varmasti mikä muu järvi vain olisi antanut edes yhden ahvenen, mutta Rasvanki päätti olla nuuka. Sata kilometriä autolla ja muutama kymmenen kilometriä veneellä, silti se ei heltynyt. Onkohan kukaan muu onnistunut kalastamaan siellä koko päivää ilman ahvensaaliita? Tuskin.

Iltapäivällä oli hetken aikaa näin tyyntä

Tiedän, että kyseisessä järvessä on isoja ahvenia, mutta näköjään se on yhtä vaikea, kuin Virmasvesi, johon Rasvanki on yhteydessä. Ajettiin koko järvi päästä päähän ja luodattiin saarten penkkoja, mannerten penkkoja, syvänteiden reunoja, patteja ja pattien ympäristöä, karikoiden reunoja jne.

Päivän teemana tyhjyys

90% alueista oli tyhjää, 9% alueista oli täynnä muikkuparvia (ilman isoja saaliskaloja) ja se onneton 1% oli kuhaa ja haukea. Syvyydet, jossa kierrettiin, olivat 4-15 metriä.

Kai tämä muikkua oli

Viimeksi kun käytiin Rasvangilla (ei näköjään kerrasta opittu), siellä oli joka paikassa tyhjää. Sama juttu eilen, voi olla että enää en venettä kiikuta sinne asti, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Kyllä minä olisin halunnut vähän ahvenfilettä paistaa, mutta eipä sitä kalaa niin vain oteta.

Paluumatkalla ajoin hissukseen erään pitkän saaren penkkaa ja siitä lopulta bongasin syövää kuhaa. Kalastimme alueella noin tunnin ja isoin siitä löytynyt kuha oli 50cm. Kalat olivat 7-9 metrin syvyydessä. Saatiin sentään ruokakalat mukaan, mutta tunteihin ja kilometreihin nähden kokonaisen kuhan kilohinta oli kalliimpi, kuin Prisman kalatiskissä fileen hinta. Mutta eipä tätä harrastusta kukaan ole halvaksi väittänytkään, terveisin tyhjänpyytäjä Jekkonen.

Rasvangin kuhat olivat pulleita

Kyllä syksy on ahvenen jigauksen kulta-aikaa. Viime sunnuntain huippureissu oli vain esimakua kunnon tankkauskarkeloista, jotka raitapaidoilla on lähiaikoina edessä.

Syksy on tunnetusti sateista ja viikonloppu piti kalastaa märissä tunnelmissa. Itse asiassa tämä sunnuntaipäivä piti skipata kokonaan kalastuksen suhteen, kun armottomien vesisateiden lisäksi tuuli oli sen verran kovissa lukemissa, että järvelle ei ollut asiaa.

Ajattelin jo viikolla, että nyt kalaruuista kannattaa nautiskella, sillä tämän syksyn jälkeen seuraavat kuha-ateriat ovat luvassa vasta ensi keväänä tai kesänä. Pakkaseen ei kehtaa kalaa pyytää, joten nyt kun Ahti vielä on hyvällä päällä, kannattaa syödä kalaruokia vaikka joka päivä.

Ruokalista muotoutui mielessä ja ahvenkeitto oli yksi menun aterioista. Savukuha on herkkua, joten niitä oli tarkoitus savustaa muutama. Lisäksi ihan perinteistä herkkua eli leivitettyä kalaa pannulla paistettuna. Kylmäkallet oli pakastettu viikonloppua varten ja eihän niiden herkkuruokien toteutus enää muuta vaatinut, kuin kalojen hakemisen järvestä. Kuulosti suunnitelmalta.

Perjantaina emme ehtineet kalaan vasta kuin iltapäivällä, ja kun aurinko laskee nykyään jo kahdeksalta, kalareissu suuntautui lähialueelle. Laskimme veneen Pirttilahdesta ja kello oli jo viisi, kun viimein saatiin siimat veteen. Löysimme heti hyvän ahvenparven, josta ehdin nostamaan vain yhden ahvenen. Sekin oli ”alamittainen”, joten appura pääsi jatkamaan matkaansa. Parvi oli livakkaliikkeinen, mutta onneksi valoisaa aikaa oli vielä mukavasti jäljellä kylmälaukun täyttöä ajatellen.

Juha halusi olla ratissa, joten itse nautiskelin maisemista takapenkillä :) Välillä on mukava vain istua ja sitten kun isot ahvenen köllikät ovat veneen alla, voi alkaa nostelemaan kalaa veneeseen.

Pilkkihaalari ei ollut yhtään liikaa perjantaina :)

Kello tikitti ja aurinko painui hurjaa vauhtia alaspäin. Kylmälaukku ammotti tyhjyyttään ja muistin, miksi minulla on viharakkaussuhde Kallaveteen. Suurimman osan ajasta se on tuollainen: kitsas ja vaikea. Kaiken lisäksi se piilottelee kalojaan.

Kylmää ja sateista

Olen sanonut sen sata kertaa aiemminkin, mutta Kallavesi on todella haastava järvi, varsinkin jos etsii isompaa ahventa. Kuhia siellä on paljon, mutta minun lempikala (iso) ahven on vaikea löytää. Jos tekisi tilastoa, kuinka monta isoa ahventa löytää esimerkiksi kymmenellä reissulla ja sitten tekisi saman tilaston vaikka Unnukalta, niin kyllä Kallavesi olisi tilastoissa heikompi. Kalaa siellä on, mutta missä, siinäpä iso pulma.

Muutama kuha kävi veneessä auringonlaskun aikaan

Illan aikana sain ainoastaan yhden ahvenen ja alamittakuhia, joten lauantaille oli kovat odotukset saaliskalojen suhteen. Ensi viikon ruokapolitiikka oli siitä kiinni.

Hienot maisemat

Lauantaina oli lähdettävä merta edemmäs kalaan, jos jotain mieli kylmälaukkuun saada. Siispä suuntasimme kohti Leppävirtaa ja Unnukkaa.

Herätys oli aamuneljältä, jotta olimme auringonnousun aikaan järvellä ja ehdimme kalastaa kunnolla ennen illalla saapuvia kovia sateita. Olin 100% varma hyvästä saaliista ja kelikin oli oikein kalakeli. Ja kalahan syö hyvin ennen sadetta.

Ei oltu koskaan menty Unnukalle niin aikaisin ja ajattelin aamun tyhjien paikkojen johtuvan ahventen erilaisesta rytmistä. Ne varmaan olivat viikonlopun vietossa ja kaikkihan silloin nukkuvat pitkään, myös kalat. Kunhan päivä valkenee, niin syöntikin paranee.

Kului tunti, kului kymmenen. Tilanne oli sama kuin aamulla. Olin kiertänyt järveä ja erilaisia paikkoja enemmän kuin koskaan ennen. Kilometrejä kertyi päivän aikana ainakin neljäkymmentä ja etsin monipuolisesti erilaisia paikkoja. Tutkittiin selkäpatit, syvänteiden vieressä olevat penkat, saarten päät, luodot ja matalikot.

En ole koskaan nähnyt Unnukkaa niin tyhjänä ja vähän jo pyytelin Kallavedeltä anteeksi perjantain turhautumistani. Ei se tainnutkaan olla sen vika. Ehkä syy onkin Ahdissa.

Hei vauva, missä sinun äitisi on?

Viistokaikuluotaimella pystyi kartoittamaan alueita hyvin ja se piirsi koko ajan näkymää 40 metriä veneen molemmilta sivuilta alasluotauksen lisäksi. Tuijotin ruutua toiveikkaana kalanäyttöjä odottaen, mutta niitä ei tullut. Kuka vei kalat Unnukasta? Niitä ei oikeasti näkynyt missään ja en edes tiedä, mistä kaloja enää olisi voinut etsiä.

Tyhjän tuijotusta 12 tuntia

Kalatusyvyydet vaihtelivat metristä yli kymmeneen ja luotasin syvempiäkin paikkoja. Kaikki oli kuitenkin tyhjää täynnä. Syksy muka ahvenen jigauksen kulta-aikaa, hah, ei meinaa naurusta tulla loppua. No toisaalta kestihän se kulta-aika yhden päivän, eli viime sunnuntaina oli se ”the aika”. Jos et silloin sattunut olemaan kalassa, niin ei se mitään, syksyllä 2018 sitten uusi yritys.

Unnukasta myös kuhat olivat hävinneet johonkin. Koko kesä on saatu olla aika rauhassa hauilta, mutta niitä taas oli ilmestynyt meidän vakipaikoille. Nekö ajoivat kohdekalat tiehensä?

Kalastettiin myös tosi matalassa, mutta turhaan!

Unnukan ykköspaikka, josta olemme joka kerta saaneet saalista, ei antanut kuin alamittakuhia ja muutamia pieniä ahvenia. Päivän isoimmat ahvenet löytyivät viime sunnuntaiselta hot spotilta ja veneessä kävi joitain jopa yli 30cm ahvenia. Ahventen keskikoko oli kuitenkin pientä, sillä jopa kukkokalat tärppäilivät jigiin. Uskomatonta!

Hetken aikaa kolme tämän kokoluokan ahventa oli sumpussa, mutta koska enempää ei tullut, kaikki kalat vapautettiin

Päivän isoin (33cm) tuli Lunkerin swimfishillä, joka toimi myös viikko sitten

Viime sunnuntaina ahvenparvissa kalat olivat suunnilleen samaa kokoluokkaa kaikki, mutta nyt parven kalojen kokovaihtelu oli tosi suurta, ihan sieltä ”hannapartasesta” savustuskokoiseen.

Vain yhdestä paikasta löytyi aktiivista ahventa, sekin pientä :(

Hämmästynyt ilmeesi, kun jigaat kukkokalan hieman erikoisemmalla tyylillä

Eilinen ei todellakaan mennyt suunnitelmien mukaan ja illaksi luvatut sateetkin tulivat jo iltapäivällä. No kokemusta rikkaampana palasimme rantaan ja ei me todellisuudessa pettyneitä oltu, kyllä kalastus on kivaa, vaikka saalista ei aina tulekaan. Nyt on vain yksi ongelma: ensi viikon ruokalistan sisältö täytyy vaihtaa. Olisiko ideoita? =D

Tyhjissä reissuissa on se hyvä puoli, että eipähän tarvitse väsyneenä siivota kaloja :)

Kaikille jigaajille vielä loppuun videovinkki YouTubesta. Jigiguru Peter Lahti neuvoo videolla syksyisiä kuhapaikkoja sekä kertoo myös kuinka hyödyntää luotaimia kalastuksessa. Katsoin videon ennen viikonlopun kalareissuja ja kysyn vaan itseltäni, että olisikohan peiliin katsomisen paikka. Olisi pitänyt kuunnella Peteriä ja mennä niihin paikkoihin, joista kalaa syksyisin löytyy. Arvatkaa vaan tuliko kalastettua lahdissa…

Linkki Peterin videoon.

Miten voikin palaset loksahdella niin hyvin kohdilleen, olen kyllä todella tyytyväinen viikonloppuun kokonaisuutena. Ensinnäkin säät suosivat sekä lauantaina että sunnuntaina, ja kirsikkana kakun päällä oli hurja ahvenen syönti. Eilisen aikana veneestä kuului useampaan otteeseen ”minä rakastan kalastusta”, niin huikea päivä se oli.

Viikonloppu oli yksi parhaimmista kelien suhteen tällä kaudella. Tuulet olivat minimissä, aurinko pilkahteli pilvien raosta ja lämpötila oli juuri sopiva kalastukseen. Koska tällaiset viikonloput ovat todella harvinaista herkkua, halusin viettää vesillä mahdollisimman paljon aikaa.

Lauantain ennuste (kuvakaappaus: www.ilmatieteenlaitos.fi)

Lauantaina suuntasimme Kallavedelle ja kalapäivä alkoi Ollinselältä, josta siirryimme pikkuhiljaa Sotkanselkää kohti. Matkan varrella oli myös minun lempipaikka Kallavedellä eli Hirviselkä. En ikinä unohda viime syksyn suuria ahvenia ja nyt ajankohta alkaisi olla taas otollinen suurille raitapaidoille. Odotukset olivat korkealla.

Lähdimme siis jo heti aamusta lauantaina etsimään ahvenia. Ollinselällä oli hiljaista, aamupäivällä löysimme joitain ahvenia ja mittakuhan, mutta isommat parvet olivat piilossa.

Nälkä ei lähde yhdellä!

Yksi kuhakin löytyi

Tällä kertaa kuhalle maistui pieni makupala: 7cm oranssi PL Core Shad

Tuntuu, että Kallavedessä kalat ovat ripoteltu sinne tänne ilman logiikkaa. Joskus harvoin saattaa osua hotspotille ja ne hetket kyllä muistaa vuosienkin päästä, mutta todennäköisyys löytää se hotspotti on lottovoiton luokkaa. Iso vesistö ja rajallinen aika eivät ole hyvä yhtälö. Pienempää kalaa siellä kyllä on, mutta ne puolen kilon ahvenet, jotka ovat minun tavoitekaloja savustusta ajatellen, ovat todella haastavia löytää.

Uuden hyrräsetin testausta

Yleensä vertikaalijigaan avokelasetillä, sillä saatan heitellä ja vertsuta täysin samalla jigillä ja tyyli voi vaihtua lennosta. Minulla on kuitenkin isoja ja painavia vertikaalijigejä kuhalle, joita varten ostin nyt uuden vertsusetin: Okuman Calera-hyrräkelan ja Patriotin Vertical Specialist vavan. Parin reissun perusteella täytyy sanoa, että kylläpä on setillä hintalaatusuhde kohdillaan. Ihan todella hyväntuntuinen kokonaisuus ja vaikka setti on naurettavan halpa, se on tosi hyvä!

Siirryimme kohti Hirviselkää ja tutut paikat olivat tyhjiä. Sain pienen havainnon isompien ahventen parvesta, kun luotain piirsi hetken aikaa hyviä kaloja ja siiman päässä oli painava raitapaita. Se ahven kuitenkin karkasi ja viimeinenkin oljenkorsi isoihin ahveniin meni epäonnistuneen ankkuroinnin seurauksena.

Kyllä on vaikeaa saada ankkuri juuri oikeaan kohtaan, jos haaveissa on saada vene parven päälle. Parvet ovat kuitenkin aina tosi pienellä alueella. Me vertikaalijigataan paljon ja aika oleellinen asia vertsuilussa on olla kalojen päällä, mutta aallokko ja tuuli asettavat aina omat haasteensa ankkurointiin. Ensi kesäksi ostan keulasähkömoottorin, joten loppuu tämä valitus, mutta enköhän minä sittenkin jonkun syyn kalattomuudelle keksi ?

Hyvin sieltä näkee ajaa, vaikka vähän onkin kampetta kertynyt tuulilasiin =)

Hirviselkä oli vähän pettymys, mutta ehkä sieltä vielä syksyn aikana ne isomukset löytyvät. Seuraava etappi oli Sotkanselkä. Siellä ollaan käyty aika vähän tänä vuonna ja viimeksi kun käytiin, joka paikka oli verkotettu, joten ei sinne kovin kytö ole ollutkaan.

Saalistilanne ei kummoiseksi muuttunut muutaman tunnin Sotkan reissun jälkeen ja yksittäisiä sattumakaloja lukuunottamatta kalat olivat karkuteillä (tai niissä verkoissa ?).

Kuhaa löytyi myös Sotkalta

NÄLÄKÄ!

Alkuillasta käännettiin veneen keula kotia kohti, mutta ajoreitillä oli lintuja ”tien” tukkeena. Lamppu syttyi välittömästi ja tajusin syyn, miksi linnut olivat kerääntyneet meidän eteemme. Ne söivät pinnasta pikkukalaa! Sattuipas kerrankin mukavasti, joten ei muuta kuin vene parkkiin ja osingoille.

Kiitos vinkistä lokit!

Pinnassa kävi kuoretta ja veneeseen nousseet ahvenet sylkivät niitä myös. Yksi mukavimmista tilanteista vesillä on varmasti ahventen pintasyönti, harmi kun ne tilanteet ovat aina niin nopeasti ohi.

Omnomnom

Tästä oli helppo napsia kaloja

Pintasyönti kesti ehkä 20 minuuttia, jonka jälkeen lokit rauhoittuivat köllöttelemään järven pinnalle. Sen jälkeen olikin aika pakata kimpsut ja kampsut, ja huristella Pirttilahteen.

Lossi saattaa paljastaa kalapaikan sijainnin =D

Lauantai-iltana pähkäilimme sunnuntain kalapaikkaa ja sanoin, että jos me ahvenia halutaan, meidän on mentävä Unnukalle. 50km matka suuntaansa ei tietenkään ole mikään kaikista lyhin ajomatka, mutta mitäpä sitä ei raitapaitojen vuoksi tekisi. Unnukalle siis!

Oltiin Unnukan rannassa puoli yhdeksältä aamulla ja jos edellisenä päivänä Hirviselän saalisodotukset olivat olleet kovat, niin nyt ne olivat tapissa. Unnukka ei petä.

Valmiina tositoimiin

Ajettiin suoraan vanhalle tutulle ns. ykköspaikalle, josta on tullut parhaiten kalaa koko kesän aikana. Ja mitä minun vanhat silmäni näkivätkään? No ne näkivät kaloja luotaimessa, joten ei muuta kuin vene ankkuriin ja jigipuuhiin.

Melkein heti veneeseen nousi hyvä yli 30cm ahven, jonka laitoin sumppuun (bracketiin). Jos saisin samanlaisia edes muutaman lisää, niin pääsisin vihdoin savustamaan ahvenia fileinä.

Olen jauhanut savustuksesta koko kesän, mutta edelleenkään en ollut päässyt sanoista tekoihin asti. Edelliset otettavat ahvenet taisivat tulla yli kaksi kuukautta sitten, sen jälkeen ahvensaaliit ovat koostuneet vain yksittäisistä kaloista, joita ei ole mitään järkeä ottaa mukaan viisihenkiselle perheelle.

Kokeiltiin pari muutakin ankkuripaikkaa ja lopulta yksi kymmenen metrin paikka oli kultakaivos. Vihdoinkin alkoi napsumaan sitä savupönttökokoista ahventa ja olin liekeissä ☺️ Pienet lähtivät takaisin kasvamaan ja hyvät filekoon kalat laitoin sumppuun.

Ollaan taas hyvissä väleissä Ahdin kanssa

Aamupäivällä isoin ahven oli 35cm, mutta laihoja nuo Unnukan kalat kyllä ovat, olisiko keskipaino ollut neljän sadan gramman luokkaa. Lähes kaikki kalat tulivat vertikaalijigaamalla ja ehdottomasti paras jigi oli Lunker Cityn Swimfish värissä Arkansas Shiner. Ja kuten tyypillistä, ahvenparvi hävisi jossain vaiheessa alta pois. Sen jälkeen siitä samasta ankkuripaikasta alkoi nousta kuhia.

Pian paikka hiljeni, joten oli aika jättää ykköspaikka taakse ja lähteä etsimään uusia alueita. Katsoin aamulla automatkalla kartasta paikkoja valmiiksi ja minulla oli mielessä yksi saaren pää. Suuntasimme sinne ja kyllähän siitäkin joitain kaloja nousi. Tahti oli kuitenkin paljon hitaampi, kuin aamupäivällä, joten oli taas aika katsoa karttaa.

Huomasin yhden erikoisen paikan erään syvänteen vieressä ja sanoin Juhalle, että nyt löytyi satavarma kalapaikka. Esittelin paikkaa vielä Juhallekin kartasta ja oikeasti olin sataprosenttisen varma, että siinä on kalaa. Mikä lie etiäinen =)

Ajoin sille etiäispaikalle ja en meinannut uskoa silmiäni. Harvoin minun veikkaukset osuvat oikeaan, mutta nyt osuivat ja en ole koskaan nähnyt niin paljon isoja ahvenia luotaimessa, kuin eilen. Olin taas niin liekeissä, että varmaan jo savu nousi korvista. Ihan uskomaton näky ja kalaa vaan piirtyi koko ajan ihan hurjia määriä näytölle.

Paikka oli erikoinen, sillä syvänteestä nousi aika jyrkkä penkka ja sitten oli ikäänkuin tasainen kahdeksan metrin pöytä. Mutta kartta ei pitänytkään täysin paikkaansa, vaan ”pöydällä” olikin kartassa näkymätön kymmenen metrin monttu, joka oli aivan täynnä kalaa.

Kun luotain piirsi muutaman kymmenen metrin matkan tällaista, oli pakko laskea ankkuri

Siinä tilanteessa ei kannattanut aikailla yhtään, vaan käskin Juhaa tiputtamaan ankkurin. Ensimmäinen heitto ja lähelle puolikiloinen veneeseen. Jihuu! Toinen heitto ja lähes samankokoinen veneeseen. Ja sitten aloin hokea miten paljon rakastan kalastusta. Kolmas heitto ja tunsin, kun isot mötkäleahvenet tärppivät jigiä ihan koko ajan. Aina kun jigi alkoi kelauksen jälkeen vajoamaan pohjaan, joku mörkö pussasi sitä.

Kaloja oli vaikea tartuttaa ja kokeilin kaikkea: pienensin koukkua, isonsin koukkua, pienensin jigipään painoa, isonsin jigipään painoa. Loppujen lopuksi 7g pää oli paras, vaikka vettä oli kymmenen metriä. Jigi varmaan leijaili tarpeeksi houkuttelevasti silloin.

Isoin ahven oli 450g, joten ihan sinne puoleen kiloon ei päästy

Hurja syönti kesti ehkä puoli tuntia, jonka jälkeen tapahtui sama ilmiö, kuin aamun ahvenpaikalla: ahvenparvi hävisi ja paikalta alkoi nousemaan kuhia. Kuhien koko oli hyvää, noin 50cm ja muutama niistä lähti ruokakalaksi.

Hurjimman syönnin jälkeen viistoluotain piirsi vielä jonkun verran kaloja

Lunker City oli nro 1

Ahvenen sylkemä kuore ja ahventen pahoinpitelemät Lunkerit, niitä kului eilen monta!

Hauki tärppäsi pikkukalaparven alta, tässä näkyy hyvin, kun silppuparvi säikähtää ohi kiitävää haukea :)

Oli kyllä niin hienot syöntipiikit, että harvoin pääsee tuollaisia kokemaan. Ja kyllä jigipäivä oli kokonaisuutena varmaan elämäni paras, sillä menomatkalla rantaan osuttiin vielä yhteen ahventen pintasyöntiin, josta siitäkin nousi hyviä ahvenia, mutta niitä me ei enää otettu mukaan, sillä ahvenkiintiö oli täynnä. Kuha alkoi myös syömään ihan hurjana auringonlaskun aikaan. Ne olivat todella aggressiivisia ja käyttäytyivät kuin hauet siiman päässä.

Syövää kalaa löytyi vielä illalla, lisäksi ne olivat siirtyneet matalampaan

Ahvenet syömässä silppua

Kuhilla oli iltapala-aika auringonlaskun aikaan

Päivä oli uskomattoman hieno ja kyllä Unnukka on jigikalastajan unelmajärvi. Ei taas kotijärven tyhjät reissut tunnu missään tuollaisten kokemusten jälkeen. Huh ja wau. Rakastan kalastusta ❤️
Kuinka teidän viikonloppu sujui? Puriko kala?

Matkalla rantaan

Olihan se taas nätti ilta =)

Viime yönä oli hommia

Facebookissa Fish me luck sivuilla on taas arvonta käynnissä, talvi tulee pikkuhiljaa, joten jollekin onnekkaalle lähtee hieno pilkkisetti =) Käykäähän tykkäilemässä ja onnea arvontaan! (linkki)

Yhteistyössä Haltica Oy ja VML Sponsor Oy

Pohdin jo viime kesänä vanhan veneeni vaihtamista alumiiniveneeseen, sillä mielestäni alumiini materiaalina soveltuu kalastusveneeseen lujitemuovia paremmin. Alumiiniveneitä on tehty jo vuosikymmeniä ja mutu-tuntumalla voisin sanoa, että alumiiniveneet ovat yleisempiä kalastusveneinä, kuin matkaveneinä.

Unelmani uudesta kalastusveneestä toteutui muutama viikko sitten, kun ostimme Alutroll 485CC veneen 50 hevosvoimaisella Tohatsulla. Meillä kävi hyvä tuuri, että kuopiolainen moottoritalo VML Sponsor jälleenmyy Alutrolleja, joten pääsimme venekaupoille kotikaupunkiin. Nämä kyseiset veneethän valmistetaan Haltican tehtaalla Jyväskylässä, joten pitkää matkaa ei veneen tarvinnut Kuopioon kulkea.

Miksi sitten päädyimme Alutroll 485CC malliin? Tärkein syy oli varmasti se, että vene on suunniteltu kalastuskäyttöön, joten jokainen yksityiskohta on mietitty kalastajan näkökulmasta. Venevalikoimaa Suomessa riittää ja varmasti jokainen löytää mieleisensä veneen omiin tarpeisiinsa, mutta me halusimme veneen nimen omaan heittokalastuskäyttöön, joten muutamia kriteerejä veneelle oli.

Potentiaalisia merkkejä oli toki muitakin, mutta Alutroll oli meidän käyttötarpeisiin jo valmiiksi täydellinen, joten se ei kaivannut mitään muutostöitä. Meille tärkeimpiä ominaisuuksia olivat suuri ja tasainen lattiatila ja tilava ja korkea keskipulpetti (+mahdollisuus ajaa seisten). Lisäksi alumiinin huolettomuus materiaalina houkutteli.

Veneen ajo-ominaisuudet ovat ihan mielettömän hyvät ja Tohatsu 50hv kruunaa kokonaisuuden. Ja en voi kieltää etteikö veneen upea ulkonäkö olisi myös vaikuttanut ostopäätökseen =)

Minusta on ihan uskomattoman hienoa, että vene on valmistettu Suomessa. Uskallan käyttää venettä luottavaisin mielin, kun voin olla 100% varma veneen jokaisen osan laadusta. Veneet tehdään Jyväskylässä Haltican tehtaalla yli kymmenen vuoden kokemuksella ja materiaalina käytetään 3-5mm paksua merialumiinia. Veneet ovat uppoamattomia, sillä niissä on kellunta-aineena vettymätön polyuretaani, joka on asennettu turkin alle. Polyuretaanin ansiosta veneiden runkoäänet ovat todella hiljaiset.

Esittelen tässä postauksessa itse venettä ja myöhemmin kerron tarkemmin veneen ominaisuuksista kalastuskäytössä. Monia varmasti kiinnostaa myös veneen valmistus ja valmistaja, varsinkin kun valmistus tapahtuu Suomessa, joten siitäkin on tulossa juttua :)

Alkuun hieman faktaa veneen teknisistä tiedoista ja vakiovarusteista (lähde www.alutroll.fi):

Tekniset tiedot
Pituus 4,85 m
Leveys 1,95 m
Paino n. 340 kg
Pohjan kulma 15 astetta
CE-merkinnän suunnitteluluokka C
Henkilöluku 4
Moottorisuositus 30-50 hv
Maksiminopeus 32 solmua
Runkomateriaali EN AW-5754
Kellunta-aine vettymätön polyuretaani
Materiaalipaksuus 3-5 mm

Vakiovarusteet 
Akkulaatikko
Anturiteline peräpeilissä
Alumiinilattia
Automaattipilssipumppu
Automaattisulakkeet
Istuinpehmusteet
Kaiteet 2 kpl (pitkät)
Keulakaide
Kytkinpaneeli
Lisäsulakerasia
Lukittavat säilytystilat
Läpivienti keulamoottorille
Ohjauslaitteet (NFB)
Ohjauspulpetti
Pehmustettu istuin kahdelle
Pollarit
Päävirtakytkin
Sammutin
Säilytyslaatikko istuimen alla
Säilytystila keulassa
Trailerikoukku (tupla)
Tuulilasi
Tuulilasin kehyskaide
Tyhjennystulppa
Törmäyslista
Uimaportaat
Upotetut vapatelineet 4 kpl
Valomasto
12 V pistoke

Me ostimme veneen vakiovarusteilla, mutta lisäksi halusimme veneeseen ylimääräisen anturitelineen sekä takakaiteen. Veneen teippaus on myös lisävaruste.

Veneessä on paljon tasaista lattiapinta-alaa, kuten alla olevissa kuvissa näkyy.

Takakaide sekä vieherasia- ja jigitelineet ovat lisävarusteita

Jokainen kalastaja, jonka veneestä löytyy vene-elektroniikkaa, arvostaa varmasti käytännöllisiä säilytysratkaisuja johdoille. Alutrollissa virta- ym. johdot kulkevat lattian alla, jonne on jo veneen valmistusvaiheessa tehty läpivienti johtoja ajatellen (lattian alla kulkee kaksi alumiiniputkea, toisesta putkesta voi vetää virtajohdot ja toisesta anturinjohdot). Näin ollen mitään johtoja ei tarvitse jättää näkyville veneeseen, vaan kaikki saa helposti piiloon ja suojaan säältä. Keulasta löytyy myös läpivienti keulasähkömoottorille.

Pulpetin sisältä menee läpiviennit veneen takaosaan

Pulpetissa on tilaa myös toiselle akulle

Keulassa on läpivienti keulasähkömoottorille

Keulan läpivienti

Siihen saisi nätisti keulasähkömoottorin :)

Käytännöllisiä yksityiskohtia

Veneen takaosassa on neljä upotettua vapatelinettä

Alutroll 485CC mallissa säilytystilan määrä on tosi hyvä. Vaikka veneessä on paljon lattiapinta-alaa, säilytystilaakin on saatu mahdutettua vajaaseen viiteen metriin hyvin. Keulassa kannen alla on bensatankki, mutta sinne mahtuu paljon muutakin. Meillä siellä on tällä hetkellä tankin lisäksi säilytyksessä ankkuri, haavi, sammutin, valomasto ja kaikkea muutakin pientä tarpeellista.

Keulassa olevalla tasolla voi sekä istua että heittokalastaa

Keulan lukittavan heittotason alla voi säilyttää tavaroita

Keulalaatikko

Keskipenkin alla on myös todella iso säilytystila, jonne mahtuu mukavasti kylmälaukku ja kalastustarvikkeita. Lisäksi pulpetin sisään mahtuu tavaraa silloin, kun siellä on vain yksi akku.

Istuimen säilytystilan saa lukittua

Keskipenkin alle mahtuu paljon tavaraa

Keskipenkki on kätevä, sillä selkänoja kääntyy siten, että myös veneen takaosasta voi kalastaa istuen. Leveälle penkille mahtuu istumaan kaksi aikuista hyvin.

Selkänojan asentoa voi vaihtaa

Istuimen leveys on yli 90cm

Korkeus 50cm

Tykkään ajaa veneellä seisaallaan ja Alutrollissa se onnistuu hyvin korkean pulpetin ansiosta. Pulpetti onkin yksi tämän veneen parhaista puolista, vaikka todellisuudessa vene on täynnä niitä parhaita puolia :) Pulpetti on leveä ja siihen mahtuu vaikka useampi näyttö kiinni. Kaiteet ovat oikeastaan välttämättömät, sillä ensinnäkin niistä saa otettua tarpeen tullen tukea, mutta niihin voi myös kiinnittää näyttöjä, vapatelineitä ym.

Pulpetin kaiteet ovat superkäytännölliset

Tykkään pulpetin muotoilusta

Pulpetin kokonaiskorkeus on yli 140cm

Tason leveys 70cm

Tason syvyys 33cm

Korkeus ratin yläreunaan on lähes metrin

Veneen kalusteet, varusteet ym. on mahdollista tilata myös mittatilaustyönä ja silloin lopputulokseen pääsee vaikuttamaan jo valmistusvaiheessa. Esimerkiksi pulpetin mitat eivät välttämättä sovi kaiken pituisille, siksi onkin kätevää, että halutessaan niihin mittoihin voi vaikuttaa jo silloin, kun vene vasta rakentuu tehtaalla.

Törmäyslistat kuuluvat vakiovarustukseen

Myös uimaportaat ovat vakiovaruste

Sadevesi pääsee veneen takaosassa olevista rei’istä pois ja vakiovarustukseen kuuluva automaattipilssipumppu hoitaa loput

Valomasto tulee myös veneen mukana

Valomaston saa nopeasti toimintakuntoon

Tuplatrailerikoukku

Veneen takaosassa johdot ovat piilossa lukittavan luukun takana

Alutroll 485CC mallissa ei ole perinteistä moottorikaivoa, vaan moottori on kiinnitetty moottoritelineeseen eli bracketiin. Bracketin ansiosta vene lähtee helpommin liukuun ja moottorin trimmattavuus on parempi. Vene on myös polttoainetaloudellisempi, kun moottori on asennettu perinteistä korkeammalle.

Moottori on kiinnitetty bracketiin

Veneen teippaus on Granon käsialaa ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Alutroll 485CC sai arvoisensa teippauksen ja veneen parhaat puolet tulevat hyvin esiin teippauksen ansiosta. Teippauksella veneelle saadaan uniikki ulkonäkö, mutta kyllähän teippaus myös suojaa veneen alumiinipintaa kulumiselta ja likaantumiselta. Lisäksi se on helppo pitää puhtaana.

Jos joku lähialueella asuvista lukijoista kiinnostui veneestä, niin ilman muuta saa tulla katsomaan ja tutustumaan tarkemminkin, mielelläni esittelen venettä. Ja kuten jo aiemmin sanoin, Kuopiossa Alutroll veneitä jälleenmyy VML Sponsor. Saimme kyseisessä liikkeessä erinomaista palvelua ja Huhtisen Pasi on kyllä erittäin mukava ja lupsakka mies.

Venemyynnin lisäksi VML Sponsor tarjoaa myös varaosa- ja huoltopalvelua. Uusien moottoreiden huolto on tärkeää ja sitten kun oman moottorin huolto on ajankohtaista, vien sen ehdottomasti huoltoon asiantuntevalle, luotettavalle ja ammattitaitoiselle toimijalle Itkonniemenkadulle.

Alla linkkejä sekä Alutrollin että VML Sponsorin www-sivuille, käykäähän myös tykkäilemässä sivuista facebookin puolella. Alutrollilta löytyy muitakin venemalleja yllä esitellyn 485CC:n lisäksi, niihin voi tutustua Alutrollin www-sivulla.

Alutroll www-sivu
Alutroll facebookissa

VML Sponsor Oy www-sivu
VML Sponsor Oy facebookissa

Jos Pohjois-Savosta pitäisi nimetä yksi lempijärvi, se olisi Unnukka. Emme ole käyneet siellä kovinkaan montaa kertaa, mutta silti se kiilasi suosikkijärvilistan kärkeen jo ensimmäisen reissun perusteella. Kuinka siellä voikin olla niin paljon kalaa?

Luin joskus jostain lauseen, että järvien pinta-alasta 90% on ”tyhjää” ja kalat oleskelevat sillä kymmenen prosentin alueella. Ihan järkeenkäypää, paitsi Kallavedessä joskus tuntuu, että 99,9% on tyhjää ja töitä joutuu tekemään ihan tosissaan, jos haluaa elonmerkkejä pohjasta löytää. Onkohan Ahdilla mennyt Unnukan luvut sekaisin, kun siellä tyhjiä alueita on niin harvakseltaan. Aivan kuin se 90/10 suhde olisi mennyt väärinpäin.

Kirjoitan tätä blogitekstiä lauantaina iltapäivällä. Juuri nyt meidän piti olla kalassa, mutta keli on ollut aamusta asti tosi epävakainen ja ennuste jatkuu samanlaisena iltaan asti. Harmittaa tosi paljon, mutta ei kalastuksesta tule mitään liian kovalla tuulella. Ja kun se huono keli ei rajoitu pelkästään tuuleen, vaan Itä-Suomen päällä on joku ihmeellinen märkä läntti. Monesti myös kalan syönti on heikkoa, jos myrskyää liikaa. Tai ei kai tuota ihan myrskyksi voi vielä luokitella, mutta ei se mikään unelmien kalakelikään ole.

Kuvakaappaukset: ilmatieteenlaitos.fi

Onneksi eilen oli kuitenkin mukava ja pitkä päivä järvellä. Emme olleet käyneet uudella veneellä vielä muualla, kuin Kallavedellä, joten Alutroll pääsi maakuntamatkailulle Leppävirralle asti. Ihastun veneeseen joka päivä lisää, sillä se on niin hyvä kalastusvene, ja parasta on, kun siinä mahtuu kaksi aikuista kalastamaan ruhtinaallisen hyvin. Veneellä on myös uskomattoman hyvä ajaa, eilen alkuillasta aallokkoa ei ollut oikeastaan enää ollenkaan ja vene meni järven pinnalla niin tasaisesti ja pehmeästi, että tuntui kuin olisi tiellä ajanut.

Eilen oli siitä erikoinen kalareissu, että suurin osa saamistani kaloista oli ahvenia. Sain lisäksi vain yhden alamittakuhan ja pienen hauen. Päivän aikana veneessä kävi yhteensä noin 50 ahventa ja keskikoko oli ihan ok. Savupönttöön ei kuitenkaan kelpuuteta ”ihan ok”-kokoisia raitapaitoja, joten edelleenkään en päässyt savustamaan ahvenia, vaikka koko kesän olen sitä kieli pitkällä odottanut. Täytyykö tässä alkaa vähän laskemaan savuahvenen alamittaa vai luotanko siihen, että puolen kilon kölliköitä löytyy pöntöllinen joltain syksyn reissulta…

Ahvenen kalastus on kivaa :)

Luotain piirtää Unnukalla aina tosi hyvin kaloja pohjaan. Eilen kyllä ihmettelin, kun kuhia ei näkynyt oikeastaan ollenkaan. Ahvenia taas näkyi, mutta niiden koko oli pienehköä ja ne olivat aika levällään. Meillä on Unnukalla yksi tuttu iso patti, jonka ympäristöstä on joka kerta parhaat kalat löytyneet. Eilenkin hangattiin paikkaa yli kolme tuntia ja kalaa oli tosi suurella alueella. Iltapäivällä oli kova tuuli ja ankkurointi kalojen lähelle hankalaa. Tuurillaan kuitenkin pari ankkuripaikkaa sattui ihan kohdilleen ja niistä napsittiin kaloja veneeseen.

Kyllä on hymy herkässä, kun lempparikaloja nousee veneeseen

Vapautettiin kalat sitä mukaa, kun niitä tuli. Kalojen keskikoko oli varmaan 30cm, mutta Unnukan ahvenet ovat pitkiä ja laihoja, joten ei 30cm ahvenessa ole vielä tarpeeksi syömistä.

Aika ottihalutonta porukkaa

Veneen perässä mahtuu vertikaalijigaamaan kahdestaan ja molempien jigit näkyy luotaimessa

Yhdessä vaiheessa ilmoille lenteli muutama kirosana, sillä karkuutin ison vertsuahvenen omaa hölmöyttäni. Olen kalastanut UL-vehkeillä tänä kesänä aika paljon ja nostellut fluoroperukesiimasta jopa isoja kuhia veneeseen. Eilen vaihdoin Lunkerin v-pyrstöisen jigin siiman päähän ja se aiheutti välittömästi oudon syöntireaktion pohjassa. Useampi tosi hyvän kokoinen ahven lähti laskeutuvaa jigiä kohti ja yksi niistä tärppäsi. Kelasin kalan pintaan ja se jytisteli mukavasti siiman päässä. Kala lähti uimaan veneen alle, mutta sain sen kelattua takaisin veneen vierelle.

Otin perukesiimasta kiinni ja haukoin jo henkeäni, että nyt on iso ahven! Nostin kalan ilmaan ja siinä samassa kala päätti näyttää hienot tanssimuuvit ja pyöräytti itsensä irti jigistä. Ärsytti. Tiesin, että karkuutuksen syy oli minussa, mutta silti olisin halunnut syyttää siitä muita. Sen kerran kun on tosi hyvä kala siiman päässä, niin teen hölmön virheen. Virhe olisi vältetty viidellä kirjaimella, olisi tarvinnut vaan sanoa ääneen sana HAAVI ja Juha olisi koukannut kalan kyytiin.

Joskus talvella olen huomannut tuon saman syönti-ilmiön, kun olen pudottanut avannosta uuden tasurin, niin pohjasta on ponkaissut useampi iso kala vastaan. Harmittaa vieläkin se kala, vaikka hieman sen tapahtuman jälkeen sain toisen ihan hyvänkokoisen ahvenen, joka hieman lievensi harmitusta. Ylös noussut oli minun kesän suurin ahven ja oikeastaan se sivusi minun kesäahven enkkaa, joka on 37cm.

Kesäenkka 37cm

Lunker City maistui

Laitoin kalan odottamaan ”sumppuun” eli bracketiin, jos ylös olisi tullut muutama samankokoinen savukala lisää. Hiljaista kuitenkin oli ja se oli sen kolmeseiskan onni, sillä lopulta kesän isoin ahven pääsi jatkamaan eloaan.

Eilen jigeissä ei ollut mitään tiettyä mallia, joka olisi toiminut muita paremmin, vaan usempi merkki ja koko toimi. Perinteinen Savage Gearin Bleak Paddle Tail toimii lähes aina ja se antoi eilenkin kalaa, mutta myös Lunker City, Lucky John ja Peter Lahden Core Shad antoivat kalaa. Ei siis ollut mitään punaista lankaa, jonka perusteella jigejä olisi voinut valita, vaan kalat olivat oikukkaita ja niillä oli huono ruokahalu. Ne halusivat kaikkea, mutta vähän.

Pitkä ja hoikka kesäpoika

Luycky Johnia revittiin niin paljon, että pyrstökin hävisi

Menomatkalla Leppävirralle juteltiin, että voisi ottaa muutaman ruokakuhan ja kotoa oltiin otettu kylmälaukkukin mukaan. Unnukalla on paljon kuhaa ja harva kalastaja siellä jää ilman mittakaloja, mutta kaksi nyt ainakin todistetusti jäi eilen ilman mittakuhia.

Missähän kuhat muuten piileksivät nyt? Toisaalta ahvenhan meillä on tavoitekalana, joten ei eilinen mennyt mitenkään penkin alle, vaikka tyhjin käsin kotiin tultiin. Oletteko muut huomanneet, että kuha olisi nyt viime aikoina hävinnyt perinteisiltä paikoilta?

Kala muka syö sateella? Höpö höpö sanon minä.

Eikä syönyt sateen jälkeenkään :)

Minulla oli vajaa pari viikkoa sitten nimipäivä ja en ole koskaan saanut yhtä hienoa lahjaa, kuin silloin. Tommi lähetti minulle tosi hienon Kalarosvon pystypyrstön. Värit ovat hempeät ja tasuri tosi sievä, mutta pinnan alla se on varmasti kunnon pahis eli kalarosvo ? Kiitos Tommi!

Sama tasuri eri suunnista kuvattuna