No niin, nyt on reissusta palattu! Oltiin siis lähes viikko Ruokkeen lomakylässä Kesälahdella, jossa meillä oli tasuripilkkijöiden tapaaminen jo viidettä kertaa. 

Tänä vuonna porukkaa oli huomattavasti vähemmän kuin edellisinä vuosina, mutta ei se ainakaan kalan määrään mitenkään heikentävästi vaikuttanut. Tämä vuosi oli kalan keskikoon suhteen ehdottomasti paras vuosi ja kiloluokan ahvenia nousi useita. Pari meni yli kilon ja monta jäi pikkuisen vajaaksi. Se on kyllä jännä juttu, että ne kilon ylittävät ahvenet ovat ihan huikean hienoja ja harvinaisia kaloja, mutta sitten jos kokoa onkin ”vain” 990g, niin kalastaja tulee pahalle päälle 😅 No ei tietenkään oikeasti, kyllä jokainen saatu kala on onnistuminen, mutta silti se kilon maagisen rajan rikkova ahven jää ihan eri tavalla mieleen. 

Me oltiin siis kuutena päivänä jäällä ja kelit todellakin suosi! Joka vuosi se on sama juttu, että jokainen tasurihurja alkaa jo marraskuussa katselemaan sääennusteita ja kädet ristissä toivomaan, että jospa saataisiin Hummonselälle jäitä tammikuun loppuun mennessä. Usein sitä saa jännätä ihan viime metreille asti ja viime vuonnahan meidän piti treffit perua, koska jäitä ei ollut. 

Tänä vuonna onneksi tuli kunnon pakkaset tammikuun alkupuolella ja jäitä saatiin sitten ihan mukavasti, joten moottorikelkallakin uskalsi kulkea. 

Eräänä vuonna treffien aikana pakkanen huiteli lähellä -30C ja eihän se herkkua ole sellaisessa kelissä pilkkiä, varsinkaan jos yhtään tuulee. Kuluneen viikon aikana lämpötila oli onneksi koko ajan nollan tuntumassa ja ei olisi parempaa säätä voinut toivoa. Liikkuminen kelkankin kanssa oli helppoa, kun lunta tai loskaa ei ollut paljon. 

Meidän ensimmäinen pilkkipäivä oli tiistaina. Kun päästiin jäälle, niin tapahtumia alkoi olla heti. Sain jo toiselta avannolta filekalan ja kalaa nousi tasaiseen tahtiin loppupäivän. 

Kuitenkin siihen nähden, että miten paljon kaikuluotaimen näytöllä kalaa päivän aikana näkyi, niitä ei jään päälle saatu läheskään yhtä paljon. Ahvenet olivat ajo päällä ja liikkuivat isoissa parvissa. Lähes koko ajan luotaimen näytöllä vilisi viivoja ja tärppejäkin tuli, mutta koska kalat löivät etukoukkuun, karkuutuksia tuli tosi paljon. Ja jokainen tasurilla pilkkijä valitti samaa asiaa. 

Tai yksi pilkkijä ei valittanut kalojen huonoa tarttuvuutta, vaan onki kalat jään päälle asti. Se oli Sami. Sami oli varannut tiistaipäivän työhommiin ja mikäli saisi tietokoneella työt hoidettua, hän saattaisi tehdä iltapäivällä pikapiston jäälle. 

No työt valmistuivat puolen päivän jälkeen ja Sami pakkasi edellisenä päivänä Kalapeleltä eli Leinon Pekalta hankkimansa tasurin reppuun. Sitten suuntasi jäälle, teki avannon ja nosteli siitä sellaisia kaloja, että meinasin pyörtyä. Kaksi isointa olivat yli kiloisia ja lisäksi iso kasa hieman pienempiä. 

Kalat reppuun ja takaisin mökille. Huh huh, varmasti ikimuistoinen päivä Samille ja hän saa sitä muistella jälkeenpäin trofeita katsoessaan, isoimmat kalat nimittäin pääsevät muistoksi seinälle. Onnea vielä Samille tasuriennätysahvenista! 

Keskiviikkoaamuna aloitettiin pilkkiminen samalta paikalta, mistä tiistaina tuli kalaa. Aamu alkoi heti hienosti, kun luotaimen näytöllä näkyi ilotulituksia. Aamulla sain useita filekaloja ja sitten tapahtui jotain. Syönti nimittäin loppui kuin seinään ja en tiedä oliko syöntipiikki ohi vai lähtivätkö kalat parvissa muualle ruokailemaan. Luotaimen näyttö oli joka tapauksessa hiljainen. 

Etsittiin kalaa uusista paikoista ja ei missään mitään. No eipä siitä vielä osannut huolestua, vaan ajattelin, että kyllä se seuraavana päivänä varmasti taas syö. 

Torstaipäivä koitti ja edelleen oli vaikeaa. Kaikuluotaimessa ei näkynyt yhtään mitään. Kierreltiin taas uusia paikkoja ja kokeiltiin eri syvyyksiä alle kymmenestä metristä kahteen kymmeneen. Ei auttanut! Ja kalattomuutta valittivat kaikki muutkin. Torstaina sain vain yhden filekalan ja ajattelin, että positiivista kuitenkin on se, että huonommin ei voi enää mennä. 

Mutta kyllähän se voi mennä! Tasuripilkinnässä tulee usein myös täysin tyhjiä reissuja ja perjantaina oli sellainen päivä. Silloin huomasin monella avannolla, että ”pohja elää” luotaimen näytöllä eli pohjassa liikkui kalaa, mutta ne eivät nousseet väliveteen. Arvelin, että pystypilkeillä ja morreilla kaloja olisi voinut saada, mutta tasuritreffeillä pilkitään vain tasureilla. Eikä minulla morrivehkeitä olisi ollutkaan. Päivän päätteeksi rantaan saapuneet tapsipilkkijät kertoivat saaneensa älyttömät saaliit ja puolen kilon kalaa oli tullut ihan pohjasta. 

Meillä on joka vuosi ollut leikkimielinen kilpailu treffien suurimmasta ahvenesta ja kisapäivä on aina ollut lauantai. Perjantaina kartoitettiin mahdollisia kisapäivän pilkkipaikkoja ja koska se päivä oli kalaton, lauantaille ei ollut suuria toiveita. Kalapaikat olivat täysin hukassa.

Lauantai oli yhtä haastava kuin pelättiin. Tosi isoja kalapotteja ei tullut kenellekään, vaan kalat olivat yksittäisiä ja harvassa. Oltiin Juhan kanssa lähdössä jo lähtörantaa kohti, mutta pysähdyttiin onkimaan vielä yksi alkuviikon paikka. Sain siitä pari ahventa ja sitten Juhan avannolta alkoi kuulumaan jotain ääntä. Vilkaisin Juhaa ja jäällä lötkötti iso ahven. 

Juhahan sai edellisillä treffeillä pystin kotiin onkimalla kisapäivän suurimman ahvenen ja vaikka lauantainakin Juha sai vain yhden ahvenen, koko riitti kalakisan voittoon. No tulipahan voitto edes samaan perheeseen 😅 Juhan kala painoi 750g.

Suurin osa treffiporukasta lähtee treffeiltä kotimatkalle jo sunnuntaiaamuna, mutta koska meillä ei ole niin pitkä matka kotiin, niin on käyty vielä sunnuntai onkimassa. Onneksi käytiin, kun kala alkoikin taas aktivoitumaan ja sunnuntaina tuli viikon paras saalis. Edelleen ahvenet söivät etukoukkuun ja tartutuksen kanssa oli ongelmia. Varmaan kun ne ajavat vauhdilla muikkuparvia, niin silloin uidaan suu auki ja haukkastaan nopeasti pikaruokaa matkan varrelta. 

Kiitos treffiseuralle, oli mahtava viikko! Ja kiitos myös Ruokkeen lomakylään, henkilökunta siellä on erittäin ystävällistä ja ruoka niin hyvää, että sinne kannattaa lähteä kauempaankin. Ja onhan se Puruvesi ihan ainutlaatuinen järvi ❤️ 

Kotiin tuotiin aika suuri läjä ahvenia ja osa niistä jalostui Leinon Pekan innoittamana ahvennyyteiksi, tajuttoman hyvää!

Vihdoin on päästy pilkkikausi aloittamaan täällä Savossa. Ensimmäinen pilkkireissu venyi tämän vuoden puolelle asti ja vasta 1.1. jäätilanne oli sellainen, että pilkille uskalsi lähteä.

Kalastustaukoa ehti tulla kaksi kuukautta ja huh huh, että meinasi aika käydä pitkäksi. Loka-marraskuussa oli pieniä pakkasia ja olin aivan varma, että joulukuun alkupuolella pääsee pilkille, mutta vaikka muutamassa paikassa jo ohut jäänkansi silloin olikin, me ei uskallettu jäälle vielä lähteä. 

Viimeisin blogipostaus oli lokakuulta ja silloin kerroin, että oltiin saatu Suvasvedeltä hyviä ahvensaaliita. Mainitsin myös, että vaikka elämäni aikana kilon ahvenen raja on rikkoontunut kaksi kertaa, en ollut kilon ahventa kuitenkaan koskaan saanut vielä avoveden aikaan. No asia korjaantui ihan muutaman päivän päästä ja kauden viimeinen avovesireissu 30.10. antoi sen maagisen kilon kalan myös avovedestä. Ahven painoi 1010g eli hilkulla se oli😁

Avovesikausi siis päättyi Suvaksen reissuun lokakuun lopulla ja vene vietiin talvisäilöön marraskuun alkupuolella. Enpä olisi uskonut, että joudun kaksi kuukautta odottamaan seuraavaa kalastuskertaa, mutta niin siinä kävi, että rospuuttoaika tänä syksynä oli todella pitkä. No onneksi keväällä tauko pilkkikauden ja avovesikauden välissä ei ole yhtä pitkä. 

Pilkkikausi starttasi Roikanvedellä 1.1., ja uskalsimme lähteä kyseiselle järvelle, koska jäätilanne oli tiedossa ja siellä oli jo pilkkijöitä käynyt. Jäätä oli reilu 10cm. 

Kauden alussa ensimmäinen pilkkireissu on aina jotenkin maaginen, kun pitkän odotuksen jälkeen pääsee taas vihdoin kävelemään vetten päällä. Ensimmäiset askeleet rannasta lähtiessä pelottavat ja aina sitä hämmästelee, että miten luonto voikin olla niin ihmeellinen, että se antaa meidän kävellä järvessä.

Pilkkiminen ja veneestä kalastaminen eroavat toisistaan todella paljon, vaikka periaate molemmissa on sama, eli viehe veteen ja kädet ristiin 😃 Kesällä tilanteen veden alla näkee jatkuvasti kaikuluotaimen avulla ja kalapaikan voi valita näkemänsä perusteella. Talvella on luotettava intuitioon. Vasta avannon tekemisen jälkeen näet kaikuluotaimesta tuliko tyhjä arpa vai kenties päävoitto. 

Välillä ihmettelen, että kuinka hyvä tuuri sitä toisinaan on, kun osaa tehdä avannon juuri kalojen päälle ihan sokkona. Tottakai kartta on yleensä puhelimessa lähes koko ajan auki, kun pilkkipaikkoja kolutaan, mutta hyvä kalapaikka kartassa ei takaa vielä yhtään mitään. Talvella tarvitaan paljon myös tuuria. Kalat ovat kankeita eivätkä liiku paljon, joten joskus metrikin väärään suuntaan voi olla ratkaisevaa kalan saannin kannalta.

Roikanvedellä kala oli ollut aktiivista pari päivää aiemmin. Ahvenet olivat olleet ajolla välivedessä ja nousseet hyvin useita metrejä tasurille. Sen jälkeen tulikin lumisade ja melkein 10cm lunta jäälle. 1.1. uusi vuosi ja uudet kujeet. Ei tullut yhden yhtä nousua tasurille ja kalojen aktiivisuus oli tipotiessään. 

Näin pohjan tuntumassa jotain eloa, mutta ketään sieltä ei tullut näytille. Kokeilin vaikka mitä tasureita ja koska ne eivät toimineet, kokeilin lopulta jigiä. Ajattelin, että jos kalat ovat arkoja, saan jigiin eloa pelkästään pienellä värisytyksellä eikä tarvitse tehdä uittoliikkeitä. 

Jigi sitten herättikin yhden ahvenen mielenkiinnon sen verran hyvin, että se nousi metrin pari pohjasta ja tuli tärppäämään. Pilkkikauden avauskala oli yli puolikiloinen ahven ja en olisi voinut olla tyytyväisempi, kun saalisodotukset olivat olleet nollassa. Ensimmäisen reissun tavoite kun oli testailla välineitä ja vain fiilistellä jäällä oloa, mutta puolen kilon ahven tottakai oli erittäin mukava yllätys. 

Roikanveden reissun jälkeen ollaan käyty kaksi kertaa Virmasvedellä. Pilkkijärvet ovat olleet tähän asti aika vähissä, kun jäätä ei ole kaikkialla ollut, mutta kiitos tämän hetkisen pakkasjakson, kohta pääsee joka paikkaan 😊 

Roikanvesi oli siis täysin fiilistelyreissu. Virmasvedeltä sitten olisin mielelläni jo voinut ruokakalojakin ottaa, mutta en muistanut, että talvella se ruokakalojen kalastus on paljon hankalampaa, kuin kesällä. Varsinkin kun pilkkii lähestulkoon pelkästään tasureilla, tapahtumat voivat jäädä yhteen kalan vilahdukseen kaikuluotaimen näytöllä. Toisinaan tyhjää ruutua saa tuijotella useitakin reissuja putkeen.

Tasuripilkkiminen on ihan oikeasti haastavaa, ainakin minulle. Tai siis itse pilkkiminenhän on helppoa: avanto jäähän ja tasuri veteen. Sitten heilutellaan kättä. Sen osaa vauvat ja vaarit. Mutta jos haluaisi saada ruokakaloja, niin siinä tulee monesti ongelmia. 

Saalisvarmuus olisi paljon korkeampi, jos viehevalikoimasta löytyisi myös pystypilkkejä ja morreja, mutta silloin myös ahventen keskikoko olisi paljon pienempää. Olen siis tehnyt ihan tietoisen valinnan, että suurin osa ajasta pilkitään tyhjää, mutta sitten kun ahvenia tulee, niin koko on suurimmaksi osaksi pannukarkeaa. 

Virmasvedeltä ei siis kummoisia saaliita tullut. Liikkuminenkin siellä oli tosi raskasta, kun ahkion pohjaan jäätyi koko ajan hirveä loskakasa ja ahkio ei meinannut hievahtaa mihinkään. Ei sitten hirveän paljon tullut maisemia vaihdeltua päivän aikana. Myös jäätilanne oli vähän arvaamaton, kun pääosin teräsjäätä oli yli 10cm, mutta Juha löysi vähän sivummasta kohdan, jossa oli vain 4cm, joten mihinkään kauemmas ei tehnyt mieli edes lähteä. 

Meillä on Juhan kanssa Ursuitin MPS kuivapuvut jokaisella talven pilkkireissulla päällä, oli jäätilanne mikä vaan. Lisäksi meillä on pilkkihaalarit, joissa on kelluttava vanu. 100% turvallisia jäitä ei ole koskaan ja aina voi paksunkin jään keskellä olla heikompi kohta, mutta kyllä pilkillä pystyy kulkemaan hieman luottavaisemmin mielin kuivapuku päällä. 

Nyt varmaan jäitä alkaa tulemaan nopeaan tahtiin, kun luvassa on kovia pakkasia. Kireitä siimoja kaikille pilkkihulluille, tänä vuonna taitaa Etelä-Suomeenkin tulla pilkkijäät 👍

Avovesikausi alkaisi pian olla taputeltu jigikalastuksen osalta. Jäiden tuloon on varmasti vielä viikkoja aikaa, mutta kalat alkavat olla sen verran kankeita, että niiden saaminen jigillä meinaa olla hankalaa. Kalojen käytöksessä on tapahtunut selkeä muutos kesään nähden ja oikeastaan Aila-myrskyn jälkeen kalat passivoituivat yhtäkkiä. Myrskyn aikana ja sen jälkeen vedet viilenivät viisi astetta muutamassa päivässä ja kalat taisivat säikähtää nopeaa olosuhteiden muutosta. 

Kesä oli kiva! Tämä oli ensimmäinen kesäni kalastusoppaana ja olisihan sitä voinut vähän paremmankin ajankohdan yrityksen perustamiselle valita, mutta tällaista se elämä on, huomisesta ei koskaan tiedä. Kuitenkin alun hankaluuksien jälkeen pääsin aloittamaan opastoiminnan heinäkuussa ja vaikka pelkona oli, että en saa kesän aikana yhtään asiakasta, pääsin tekemään keikkoja sen verran, että tilanteeseen nähden olen tyytyväinen. Ensi kesää kohti reippain mielin, mutta eletäänpä ensin pilkkikausi alta pois! Suomi on ihana maa, kun täällä voi ja saa kalastaa niin monipuolisesti! 

Syksy on yleensä huippuhyvää ahvenaikaa, mutta tänä syksynä Kallavesi on ollut hankala. Tai ei se helppo ole koskaan ollut, mutta nyt syytän Aila-myrskyä. Aiempina vuosina ahvenparvet ovat olleet paljon suurempia ja olen ollut parvien liikkeistä enemmän perillä. Vai onko aika kullannut muistot? Nyt kalaa on saanut etsimällä etsiä ja monet kalapaikat ovat olleet täysin tyhjiä. Jotain on onneksi aina siiman päähän löytynyt, mutta kyllä se Ahti on joka kerta ollut vähän niskan päällä.

Ollaan käyty tänä syksynä kaksi kertaa Suvasvedellä ja huh huh, että on ollut tuuria matkassa molemmilla reissuilla. Kahdelta reissulta kotiintuomisina oli yhteensä noin 20kg ahvenia ja me valikoitiin kalat noin 30-38cm koosta, joten isommat ja pienemmät laskettiin takaisin. Jos Kallavedellä on ollut heikko syksy ahvenen osalta, niin pienen matkan päässä Suvasvedellä tilanne on ollut päinvastainen. Tokikaan en tiedä, että onko Suvasvesi ollut koko syksyn noin antelias, vai osuttiinko me sattumalta kahtena huippuhyvänä päivänä apajille. Ehkä pitää vielä Suvasveden tilanne käydä tsekkaamassa lähiaikoina, jos keli antaa myöten. 

Suvasveden syksyn suurin ahven oli 41cm ja painoa kalalla oli 860g ja se oli isoin koskaan saamani kesäkala. Pilkillä siis on tullut kilon raja rikottua pariinkin kertaan ja käyty melko lähellä jopa kahta kiloa, mutta avoveden aikaan on kilo ollut tiukassa ? Ehkäpä jonain vuonna tippuu sekin apina selästä.

Kallavedellä on tullut käväistyä sekä keikkojen että omien kalareissujen merkeissä ja kyllä kauden loppu alkaa tosissaan häämöttämään. Toppavaatteet eivät ole veneessä yhtään liikaa. Viime viikolla olin kahtena peräkkäisenä päivänä järvellä ja talven tulo konkretisoitui ihan kunnolla siinä vaiheessa, kun hain autosta sinne yöksi unohtuneen kylmäkallen ja vein sen pakkaseen. Samalla otin pakkasesta toisen kylmäkallen tilalle. Ulkonahan oli siis kaksi astetta pakkasta ja kun olin käynyt vaihtamassa sen autoon unohtuneen umpijäisen kylmäkallen pakkasesta toiseen, mietin, että mitä ihmettä minä oikein teen. Aivot eivät siis oikein pysy mukana vuodenaikojen vaihtelussa ja kai minä vielä elelen loppukesää =)

Tämä oli siis ensimmäinen kesäni kalastusoppaana ja minulla on ollut ihan älyttömän mukavaa veneessä asiakkaiden kanssa! Kaikki on sujunut loistavasti ja olen tyytyväinen myös kalustoon. Alutroll on ollut luotettava työkalu ja sisätilat ovat osoittautuneet käytännöllisiksi opastyössä. Vakaaseen ja turvalliseen veneeseen on ilo ottaa asiakkaita kyytiin ja kyllä asiakkaatkin ovat nauttineet. Veneessä on hyvin tilaa kalastaa ja tilaa myös asiakkaiden tavaroille. Vapalaatikot olivat superhyvä idea! Tohatsu on toiminut koko kesän juuri niinkuin pitää ja pakko kehua myös Lowrancen luotaimia. Ei tulisi kalojen etsimisestä yhtään mitään ilman elektroniikkaa. Motorguide ja taivasankkuri helpottavat kalastustilanteissa ja koska opasreissuilla aika on aina rajallinen, naruankkurin kanssa säätäminen veisi ihan liikaa aikaa.

Muistelen lämmöllä joka ikistä kalastuspäivää ja kaikki reissut ovat olleet mieleenpainuvia. Veneestä ei ole puuttunut iloa, huumoria eikä innostusta. Aika kuluu kalareissuilla kuin siivillä ja aina tuntuu, että päivä meinaa loppua kesken. Toivottavasti nähdään ensi kesänä uudestaan ja voidaan jatkaa siitä, mihin jäätiin eli jigit veteen ja pyytämään! 

Kiitos kaikille ❤️

Syksy on jännittävää aikaa tällaiselle kalastajalle, kuin minä. Ajatukset ovat päässä vähän sekaisin, sillä elo-syyskuu on huippuhyvää aikaa jigikalastajalle, mutta toisaalta kun olen henkeen ja vereen myös pilkkikalastaja, niin pääkopassa pyörii jigihommien lisäksi tasurihommat ? Mennään nyt kuitenkin tämä avovesikausi rauhassa loppuun ja aletaan sitten valmistautumaan jäiden tuloon. 

”Syksy on jigikalastajan kulta-aikaa.” Joo, muistan kun olen useampana vuonna noin tokaissut. Tämä vuosi on kuitenkin ollut erilainen verrattuna aiempiin vuosiin. Kalastus on ollut välillä todella haastavaa ja koko kesän ajan kuhat ja ahvenet ovat menneet tosi paljon välivedessä. Aiempien kesien kaltaisia kuha- ja ahvenmattoja ei ole näkynyt, vaan parvet ovat olleet paljon pienempiä. Ja välillä pohja on ollut tyhjä lähes kaikkialla. Olisi mielenkiintoista kuulla uistelijoiden kuulumisia tältä kesältä, että ovatko saaliit olleet parempia, kuin yleensä? Ainakin jigikalastajalla on ollut välillä vaikeuksia löytää kalaa pohjasta. 

Tämä syksy ei siis ainakaan vielä ole ollut mitään hurjaa kalan tulon suhteen. Tottakai on myös mahdollista, että olen onnistunut väistelemään ne isoimmat parvet. Onneksi tässä on vielä viikkoja hyvää jigausaikaa jäljellä, joten tilanne saattaa parantua. 

Minulla on ollut ihan mukavasti opaskeikkoja tilanteeseen nähden. Pelkona oli alkukesästä, että en saa yhtään asiakasta koko kautena, kun korona sotki mm. markkinointisuunnitelmat, mutta onneksi somen voimalla olen saanut varauksia kalenteriin. Haluan kiittää kaikkia veneessä olleita asiakkaita ja joka ikinen keikka on ollut mukava ja mieleenpainuva!

Minulla kalastus on niin lähellä sydäntä, että on tosi mukavaa nähdä, kun myös muut nauttivat siitä yhtä paljon kuin minä. Se on kyllä innostavaa puuhaa ja on ihanaa opastaa asiakkaita jigikalastuksessa alkuun. Olen nähnyt monta kalastuskärpäsen puremaa ja joillakin asiakkailla ostoslistalla on kalastuspäivän jälkeen ollut jigivapa, joillakin keulasähkömoottori ja yhdellä jopa Alutroll ? 

Kuten jo ylempänä sanoin, kalastus on välillä haastavaa. Ja niin sen täytyy ollakin, koska ei ihminen enää muuten voisi kehittää itseään kalastuksen saralla. Jos kalaa tulisi aina ja joka paikasta, eikö se olisi tylsää? Nyt kalat laittavat meidät ajattelemaan ja kokeilemaan uusia keinoja niiden löytämiseen ja saamiseen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun kalareissun jälkeen mielessä ovat pyörineet kysymykset missä, miksi, miten? Ja kaikkiin kysymyksiin voi yleensä vastata samalla tavalla: en tiedä, en tiedä, en tiedä. Vaikka joskus kysymyksiin vastaukset keksisikin, kalastuksessa tarvitaan aina myös onnea. 

Viime viikolla meillä oli kolmen oppaan yhteiskeikka Kallavedellä eräälle yritysporukalle ja päivä oli olosuhteiden vuoksi erittäin haastava. Suurimmat haasteet kalastukselle asettivat tuuli ja aallokko, ja keli oli yksi pahimmista, missä olen Kallavedellä ollut. Kalastus ei onnistunut kuin hyvin harvoissa ja suojaisissa paikoissa, koska aallot yksinkertaisesti olivat niin isoja. 

Yritysporukka jakaantui kolmeen veneeseen ja he mittelöivät päivän aikana keskenään kolmen eri lajin suurimmista kaloista. Silloin oli onnea matkassa, koska satuin löytämään paikan, josta tuli kaikkia kolmea lajia (kuha, ahven, hauki) ja taitavien kalastajien ansiosta päivän isoimmat kalat nousivat meidän veneeseen. Tuurin merkityksen huomasi hyvin, koska monta paikkaa tuli kierrettyä ja kaikki olivat tyhjiä, mutta sitten sattumalta yhdeltä paikalta kalaa löytyikin.

Viime viikkojen aikana olen käynyt useiden asiakasryhmien kanssa kalassa ja laitan tähän alle kuvia kalareissuista. Kiitos kaikille kuvien henkilöille ??

Itse olen suunnannut vesille tutkimusmatkoille aina silloin, kun keikkoja ei ole ollut. Käväisin toisen kalastusoppaan eli Hiltusen Teemun kanssa Kallavedellä kalassa kolmisen viikkoa sitten ja päivä oli kalaisa ja tapahtumia riitti. Kalastusreissut muiden kalastajien kanssa voivat olla hyvin opettavaisia, koska ajatuksia vaihtamalla saa vinkkejä myös omaan tekemiseen.

Kyseisellä reissulla sain Teemulta hyvän jigivinkin. Teemulla oli K.P Baitsin Mud Minnow jigejä, joilla tuli lähes joka heitolla tapahtumia. Jigimalli oli minulle ihan uusi tuttavuus, joten päivän päätteeksi tilasin itsellenikin ison kasan kyseistä jigiä ja on kyllä ollut tehokas jigi sekä kuhalle että ahvenelle!

Syksyn tähän astisesti paras reissu tehtiin Juhan kanssa Virmasvedelle Karttulaan. Siitä järvestähän en ole saanut oikein koskaan mitään valtavia saaliita ja enemmän siellä olenkin käynyt pilkillä, kuin jigikalassa. Meidän alkuperäinen tarkoitus oli kalastella Rasvangilla, mutta koska Rasvangin anti oli aika vähäistä, etenimme pikkuhiljaa Virmasvettä kohti.

Kyllä Virmaallakin joutui muutaman tunnin ensin tyhjää luotaamaan ja se järvi on todella haastava pohjan muodoiltaan, koska niitä muotoja ei oikein ole. Tai ainakaan niitä muotoja ei ole karttaan piirretty. Moni syvyyskäyrä ei pidä siellä ollenkaan paikkaansa ja varsinkin talvella kalojen etsiminen on tosi vaikeaa, kun järvellä saattaa olla vain tosi pieniä syvyyden vaihteluita muutoin suht tasaisilla alueilla ja sitten kalat jostain syystä kerääntyvät esimerkiksi pieniin monttuihin. 

Kesällä veneellä kalojen etsiminen on tietenkin helpompaa, kuin talvella, mutta takeita löytymisestä ei ole. Tarvittiin taas sitä onnea, että luotaimen keilaan sattui ahvenparvi osumaan ja kerrankin oltiin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ahvenet olivat mussuttamassa muikkua ja lopulta löytyi useita isoja ahvenparvia, mutta melko pieneltä alueelta.

Kalojen keskikoko oli tosi hyvää ja mukaan otettiin noin 30-35cm ahvenet. Keskipaino mukaan otetuilla kaloilla oli yli 350g ja kyllä sai monta päivää syödä siitä saaliista. Muikkuravinnolla ahvenet kasvavat nopeasti ja lihaviksi. 

Kallavedellä ahventen mahasta löytyy yleensä melko pientä kuoretta ja samoin kuhat ovat Kallavedellä usein kuoreen perässä, mutta eräällä asiakaskeikalla yksi kuha sylkäisi 15cm muikun, joten kyllä Kallavedessäkin on muikkuravintoa. Täytyisi vaan keksiä, että missä ne muikkuparvet liikkuvat, sitten voisi päästä vähän kartalle ahventen ja kuhienkin liikkeistä. 

Virmasvedellä GoPro oli kuvaamassa veneen laidassa, joten muutamat kalatapahtumat saatiin myös videolle. Video löytyy Youtubesta. 

Mehän käytiin muutama viikko sitten ahvenjahdissa myös Keiteleellä, mutta sillä reissulla ei oikein kohdekaloja löytynyt. Sen sijaan siimaa kiristelivät kuhat, mikä oli erittäin outoa, kun kyseessä on kuitenkin melko kirkas järvi. Jos lähtisin kuhajahtiin, niin Keitele ei olisi ensimmäinen eikä vielä kymmeneskään vaihtoehto kalapaikaksi. Kuhat hämäsivät minua monta kertaa luotaimen näytöllä, kun luulin niitä ahveniksi, mutta ei, aina ne olivatkin kuhia. Muutamia ahventapahtumia saatiin, mutta ei lähellekään mitään sellaista, kuin vuosi sitten. 

Keli oli tosi tuulinen ja kovan aallokon ja tuulen vuoksi vene jumahti rantautuessa erään saaren rantaan sen verran pahasti, että Juha joutui riisuuntumaan ja järvestä käsin irroittamaan veneen kallion päältä. Huh huh ? Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ahvenista ei siis kuitenkaan tullut sattuneesta syystä oikein kuvia otettua (tyhjästä on paha nyhjästä), mutta näteistä maisemista kyllä ? 

Järjestän Facebookin puolella Fish me luck sivulla ison jigiarvonnan ja sunnuntaina arvotaan yksi onnellinen voittaja. Jigejä on montaa mallia ja väriä, ja niistä riittää testattavaa varmaan vuosiksi eteenpäin! Käykäähän osallistumassa, pääset arvontajulkaisuun kuvaa klikkaamalla.

Pitkästä aikaa ehtii taas blogiinkin päivittelemään kuulumisia. Somekanavathan minulla ovat ahkerasti käytössä (Facebook ja Instagram) ja sinne tulee tehtyä julkaisuja useammin, kuin tänne blogiin. Jos et siis jo seuraa minua ko. kanavissa, kannattaa ottaa nekin haltuun ☺️

Tämä kesä on ollut kiva! Vesillä on tullut oltua paljon niin työn merkeissä kuin omallakin ajalla. Silloin kun minulla ei ole keikkaa, Kallavedeltä tulee kartoitettua uusia paikkoja ja toki myös niitä vanhoja. Yritän pysyä niin sanotusti ajan hermolla Kallaveden kalojen suhteen. Tarkoitan sitä, että olisi mukavaa tietää koko ajan suht hyvin, että missä kalat menevät. Keikatkin olisivat sitten helpompia, kun ei tarvitsisi asiakkaiden kanssa käyttää niin paljon aikaa kalojen etsimiseen.

Kuulostaa siis ihan järkeenkäyvältä ja luulisi, että jos joka päivä järvellä käy, olisi perillä kalojen metkuista. Mutta mutta… on tässä huomattu, että kaikki voi mennä päälaelleen muutamassa tunnissa. Mikä se syy kalojen katoamiseen sitten aina onkaan, niin kyllä kuhat ja ahvenet ovat ehkä maailman parhaimpia katoamistemppujen tekijöitä. Vaihtuuko tuulen suunta, tuleeko keliin muutos, siirtyykö täkykala syvän päälle… vaihtoehtoja kalojen katoamiseen on monia. 

Vaikka olisi kokonainen päivä aikaa ajella luotaimen kanssa paikkoja läpi, siltikään ei välttämättä keksi ratkaisua mihin kalat aina välillä menevät. Järvessähän ne tottakai ovat, mutta Kallavesi on niin iso vesistö, että viisikin tuntia on tosi lyhyt aika kalojen etsimiseen. Kalapaikkoja on tuhansia, mutta kaikuluotaimen keila ja aika ovat rajallisia. Onneksi kalojakin on järvessä paljon, joten se hieman helpottaa löytämistä. 

Järvellä on siis vietetty aikaa, mutta mitään logiikkaa kalojen touhuihin en ole keksinyt. Kalat elävät hetkessä ja jos kuoreparvi sattuu uimaan petokalaparven ohi, lounasaika alkaa juuri sillä sekunnilla. Kalojen löytämiseen tarvitaan siis aina myös onnea, koska hyvin usein kalat ovat liikkeessä. 

Laitan tähän alle muutamia kuvia asiakasreissuilta. Joka ikinen keikka on ollut mukava ja mieleenpainuva, ja toivon, että tunne on ollut molemminpuolinen. Veneessä on nähty paljon onnistumisia; välillä siiman päässä on temponut elämän ensimmäinen kuha ja välillä ennätysahven. 

Ja veneestä puheen ollen, Alutroll 605CC on kyllä niin täydellinen vene heittokalastukseen, että päivä päivältä tykästyn siihen enemmän ja enemmän. Asiakkailta on tullut kehuja vakaudesta ja sisätiloista. Heittotasot ja niiden sisäänsä kätkemät säilytystilat ovat olleet huippuhyvä ratkaisu, sinne saa piiloon niin omat kalastustarvikkeet kuin asiakkaidenkin tavarat. Vene on tilaihme, vaikka onhan sillä toki kokoakin. Korkeat 60 senttiset laidat ovat turvalliset ja varsinkin opaskäytössä niiden merkitys korostuu, veneessä kun saattaa olla kokemattomia vesillä liikkujia ja myös lapsia. 

Sitten vielä se, että miten mukava veneellä on ajaa! Tuon kokoluokan vene ei säikähdä kovaakaan keliä ja 150 heppainen Tohatsu ei ollut yhtään liioiteltu kyseiseen veneeseen, täydellinen paketti! 

Yllä olevista iloisista ilmeistä näkee, että kalastus on hauskaa puuhaa! On niin mukavaa nähdä, kun asiakkaat nauttivat ja ovat yhtä täpinöissään kalastuksesta kuin minä. Kyllä se vaan on koukuttava harrastus ja kuten kuvat kertovat, se sopii oikeastaan ihan kaikille! Sinun ei tarvitse olla maailman kokenein kalastaja saadaksesi kalaa, sillä kala ei välitä siitä, oletko vasta-alkaja vai vuosikymmeniä kalastanut. Viehe veteen ja sen jälkeen voi tapahtua mitä vaan!

Ollaan käyty tänä kesänä Juhan kanssa kaksi kertaa kalassa hieman kauempana. Toinen reissu suuntautui Unnukalle, jossa vietimme yhden päivän ja toinen reissu tehtiin Suvasvedelle, jossa kalastimme kaksi päivää.

Unnukan reissusta ei jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville. Mehän lähdettiin sinne ahvenjahtiin, kun joskus aiempina kesinä sieltä on tullut hyviä ahvenia. Tällä kertaa joka ikinen ahvenpaikka oli joko tyhjä tai kuhien valtaama. Sain kuhaparvien seasta muutaman pienen ahvenen, mutta muutoin päivä oli hyvin kuhapainotteinen.

Kuhaa ei siis ollut tarkoitus kalastaa, mutta vähän vaikeaa siltä oli välttyä, kun luulin monta kertaa bonganneeni luotaimen näytöltä ahvenparven ja kun siihen heitti, sieltä nousikin kuha. Suurin osa kaloista oli vielä alamittaisia ja päivän aikana kuhia tuli useampia kymmeniä. Kuhan kalastajalle päivä olisi ollut unelmien täyttymys, koska kuhaa oli tosi paljon liikkeellä ja se oli aktiivista. Ahvenen kalastajalle päivä taas oli vähän heikompi ja Juhakin jäi kokonaan ilman ahvenkontakteja. Uskomatonta. Täytyy katsoa, jos Unnukalle antaisi vielä toisen mahdollisuuden tässä syksyn mittaan.

Unnukan jälkeen saatiin pientä helpotusta ahventuskaan Suvasvedeltä. Se on kyllä niin oikukas järvi, että en tiedä onko se top-listassa kärki- vai häntäpäässä. Tai tällä hetkellä se on siellä kärkipäässä, seuraavan kalastusreissun jälkeen tilanne voi olla toinen. No oikeasti se on kyllä ihana järvi ja jos haluaa haastaa itsensä ja kyseenalaistaa omat kalastustaitonsa, kannattaa suunnata sinne ?

Järveä voisi kuvailla sanoilla: kaikki tai ei mitään. Suvas on kirkasvetinen muikkujärvi, jossa ahvenet kasvavat nopeasti ja isoiksi. Ehkä se on Pohjois-Savon Puruvesi, hieman samoja piirteitä molemmilla järvillä on. 

Oltiin Suvaksella kaksi päivää (viime lauantai-sunnuntai) ja yövyttiin saaressa riippumatoissa. Minusta tuntuu, että aina kun ollaan käyty Suvaksella, keli on joko peilityyni ja tosi kirkas tai sitten niin tuulinen, että kalastuksesta ei tule mitään. Suvaksella on vielä tosi vähän saaria järven kokoon nähden, joten jos sinne nousee aallokko, niin aalloilla on kokoa. 

Kirkas keli plus kirkas järvi ei ole helppo yhtälö. Nyt meille sattui juuri sellainen sää ja jos ei oltaisi kalastajia, niin kelihän olisi ollut täydellinen vesillä oloon. Aurinko porotti koko päivän ja hiki virtasi. Aamu alkoi ihmeellisesti kuhilla, vaikka niitä harvemmin Suvasvedeltä tulee. Juha nosteli +50cm kuhia isoimman ollessa 60cm ja jätettiin kuhapaikat heti rauhaan, kun tajuttiin parvien olevan täynnä pelkkiä kuhia. Ahvenia sinne oltiin menty etsimään! =)

Sää ei siis jigikalastajaa oikein suosinut. Ahventa ei löytynyt mistään ja joka ikinen penkka ja patti oli tyhjä. Olisin aiemman ”tietämyksen” ja luulon perusteella sanonut, että kala oli kirkkaan kelin vuoksi arkaa ja siksi kenties painunut tosi syvään. No tajusin nyt viime viikonloppuna sellaisen asian, että ei se kala välttämättä olekaan arkaa, vaan se saattaakin olla erittäin aggressiivista ja ajamassa pikkukalaa välivedessä. (Tai voiko niitä Suvaksen lihavia muikkuja pikkukaloiksi sanoa… no sanotaan täkykaloiksi ?) 

Nyt siis sain sellaisen ahaaelämyksen, että jos kala ei löydy pohjasta, silloin se saattaa olla ajolla välivedessä. Aiemmin järkeilin asian niin, että kuvittelin kalan painuvan aina syvempään ja syvempään auringon vuoksi, mutta ehkäpä se nouseekin ylemmäs ja ylemmäs…

Suvaksella ahvenen kalastus oli aivan erilaista kuin yleensä. Kun tajuttiin, että kala meneekin välivedessä, jouduttiin etsimään välivesiparvia ja kalastamaan niitä. Se oli tosi haastavaa, sillä jos ja kun parvi vilahti luotaimen näytössä, piti heti pysäyttää vene ja yrittää ankkuroitua kalojen päälle. Ilman taivasankkuria hommasta ei olisi tullut mitään. Kalat piti siis vertikaalijigata, koska pintavieheillä niitä ei olisi tavoittanut. Parvi löytyi yleensä 5-8 metristä välivedestä syvyyden ollessa 10-15 metriä. 

Kahden päivän aikana saatiin hyviä ahvenia, joista isoin oli minun isoimpia avovesiaikaan saamiani ahvenia, vajaa 40cm. Sitten tuli myös paljon 30-37cm kaloja. 

Lauantaina ei vielä voitu ottaa kaloja mukaan, koska mentiin yöksi saareen. Sunnuntaina haaveissa oli ruokakalat ja onneksi nekin lopulta löytyivät muutaman tunnin etsimisen jälkeen. Sekä lauantaina että sunnuntaina tärkein missio oli löytää ensin muikkuparvet, koska mikäli täkykalaa ei ollut, eipä siellä ollut petojakaan. Heti kun alkoi pallomaisen pyöreitä muikkuparvia näkymään, pian näkyi myös välivedessä kirkkaita pisteitä. Ja hetki sen jälkeen kiristyivät siimat ?

Sunnuntaina sain kaikki kalat yhtä lukuunottamatta Shaker Baitsin Piggyshadilla värissä ’must have’. Kokeilin vaikka mitä jigejä, mutta aina piti lopulta pistää ottipeli takaisin siiman päähän. Joskus olen ajatellut, että kun ahven on kovalla purulla, sille voi tarjota mitä vaan ja se kyllä syö, mutta Suvaksella se ei mene niin. Voisiko olla, että kirkkaassa vedessä jigin merkitys korostuu entisestään. 

Suvaksen riippumattoreissun lisäksi on retkeilty myös Kallavedellä ja laitetaan loppuun muutama kuva niistäkin reissuista. Uskomatonta, että muutaman kilometrin päässä Kuopion vilkkaasta keskustasta on täysin erilainen maailma. Jos pitäisi kuvailla, että miltä minun mielestä näyttää paratiisi, niin ehkä se olisi juuri kuvien kaltainen.

Etelä-Kallavedeltä löytyy paljon hyviä riippumattoretkeilyyn soveltuvia saaria ja on se aika jännä tunne, kun voit nähdä Puijon tornin juuri ennen kuin suljet silmäsi. Tarjoan asiakkaille siis myös riippumattoretkiä ja elokuu olisi vielä oikein hyvää aikaa lähteä saariretkelle ?

Nettisivut uudistuivat vähän aikaa sitten, mitäs tykkäätte uudesta ulkonäöstä? Itse ainakin olen tyytyväinen, kotisivut toteutti mainostoimisto Legenda. 

Viime viikot ovat kuluneet nopeasti. Vesillä on tullut vietettyä paljon aikaa ja vaikka tuo Kallavesi tuttu järvi onkin, silti siellä on vielä tosi paljon kartoittamatonta aluetta. Täytyy vaan ahkerasti tutkia ja tarkkailla kaikkea, mitä pinnan alla näkyy. 

Olen päässyt tekemään asiakaskeikkoja ja se tuntuu niin hyvältä, kun näkee veneessä iloa, oli se ilo lähtöisin sitten saadusta kalasta tai vaikka vihdoin onnistuneesta heitosta. Tämä työ on uskomattoman kivaa, kun saa todistaa toisten oppimista ja onnistumisia. Monelle jo pelkästään veneily itsessään on elämys ja kyllähän maailma tosiaan näyttää erilaiselta järveltä käsin. Kalastusretki voi pitää sisällään monia uusia kokemuksia. 

Useampi asiakas on saanut elämänsä ensimmäisen kuhan ja vaikka osa kaloista on ollut alamittaisia, ei se kalan koko vaikuta siihen sen hetkiseen ilon tunteeseen. Pienikin kala tuntuu hyvältä ja tärkeintä tässä koko kalastustouhussa on se, että voi ylittää itsensä jossain asiassa ja saada sitä kautta onnistumisen tunteen. Asiakkaan onnistuminen tuntuu minustakin ihan superhyvältä.

Minulla on nyt ollut kyydissä kaksi ihan älyttömän lahjakasta kalastajan alkua. Viikko sitten veneessä oli mukana 10-vuotias Kalastaja-Eemeli, joka hämmästytti minut kalastustaidoillaan. Sitä poikaa ei tarvinnut neuvoa! Tai tottakai oppaana yritin ensin näyttää mallia miten jigeillä kalastetaan, mutta siinähän kävi sillä tavalla, että minulla jäi oma opetusheitto kesken, kun piti alkaa haavitsemaan Eemelin kalaa! Ehdittiin siis olla ankkurissa ehkä kaksi minuuttia, kun mittakuha oli jo veneessä Eemelin toimesta! Eemeli siis opasti minua, että miten niitä kaloja saadaan ? Tästä pojasta kuullaan vielä ?

Myös 8-vuotias Nicklas oli huippuhyvä kalastaja. En edes ymmärrä miten nämä näin nuoret lapset voivat olla niin taitavia vavan käsittelijöitä ja kalastajia, kun liekö itse vielä aikuisenakaan osaan kalastaa yhtä hyvin. 

Keikka Nicklaksen kanssa oli iltapäivällä ja olin käynyt aamupäivällä ajelemassa kalapaikkoja valmiiksi läpi, jotta näin vähän missä kuhien ja ahventen suhteen mentiin. Kaikki näytti hyvältä ja merkkailin karttaan ties kuinka monta kalapaikkaa. Viisto piirsi välillä isojakin kalaparvia. Eräässä paikassa tein yhden testiheiton ja sain heti mittakuhan. 

Iltapäivällä kun lähdettiin uudestaan kohti aamun paikkoja, kalat olivatkin liikkuneet johonkin. Nyt täytyykin miettiä, että onko se ihan turhaa käydä ajamassa paikkoja etukäteen läpi, jos kalat kerran voivat kadota hetkessä kokonaan… 

Onneksi sitten kuitenkin löytyi kalaa ensimmäisen hiljaisen tunnin jälkeen ja Nicklaksen tavoitekaloja eli kuhia tuli kymmenkunta, joista kolme oli mitallista. Ahvenia tuli myös kuhaparvien seasta muutama ja yksi niistä oli Nicklaksen oma ennätys. Sää oli pitkästä aikaa huippuhyvä ja en muistakaan milloin minulle viimeksi olisi tullut järvellä hiki.

Pääsin viemään kaksi asiakasta riippumattoretkelle ja epävakaisista säistä huolimatta onnistuttiin aika hyvin väistelemään ukkosia ja sateita. Ainoastaan aamuyön tunteina yläpuolella käväisi kaatosade, mutta onneksi tarpin alla oli kuiva nukkua. 

Aloitettiin retki Tiinan ja Villen kanssa kalastuksella. Olin kiertänyt edellisenä päivänä muutamia kalapaikkoja läpi valmiiksi ja laittanut karttaan merkkejä. Kalaa näkyi silloin paljon. Tuli hyvä ja luottavainen olo Ahtiin, niistä kalarykelmistä asiakkaidenkin olisi helppoa nostella kalaa. 

Lähdettiin satamasta intoa puhkuen kohti ensimmäistä kalapaikkaa ja noh, se paikka oli kyllä kalaisa, mutta ahventen keskikoko oli noin 40 grammaa. Matka jatkui seuraavalle paikalle ja siinäkin kalaa näkyi, mutta liekö sitten alamittaista kuhaa, jolla sen verran itsesuojeluvaistoa, että jigi ei kelvannut. Kolmaskaan paikka ei ollut tuottoisa, eikä se neljäskään. Alkoi jo ahdistamaan, että miten tämä voi TAAS olla näin vaikeaa, kun välillä sitä kalaa tosiaan on vaikka muille jakaa ja sitten kun haluaisin jakaa ne muiden kanssa, (eli asiakkaiden), niin onkin hanat laitettu kiinni. 

Onneksi lopulta alkoi siimat kiristymään ja mukaan saatiin mukava satsi savuahvenia ja bonuksena pari ruokakuhaakin. Hilkulle meni, kun ukkonenkin alkoi uhkaavasti lähestymään. Kalat kylmälaukussa lähdettiin kohti saarta ja leiripaikkaa. 

Viriteltiin riippumatot ja tarpit kuntoon yötä varten. Sadesuojat oli pakko laittaa, sillä sää lupaili märkää. Riippumattoretkeily oli aivan uusi asia Tiinalle ja Villelle ja uskon, että omien riippumattojen hankinta meni ainakin harkintaan. 

Kun leiri oli pystyssä, siirryttiin syömähommiin. Olin varannut paljon ruokaa mukaan, ehkä liikaakin, mutta pääasia oli, että ruoka ei ainakaan loppunut kesken. Nuotiolla tehtiin monenlaista herkkua ja saatiin nautiskella koko ilta nuotiotulesta ilman sadetta. 

Yöllä siis ripsautti jonkunlaisen kuuron ja ukkonenkin jyrähteli kauempana. Onneksi se ei tullut päälle ja sadekin oli kestoltaan aika lyhyt. Aamulla ilma oli taas hyvä ja saatiin tulet nuotioon. Nautittiin aamupala sekä pari pannullista pannukahvia ja alettiin purkamaan leiriä. Tarkoitus oli kalastella vielä hetken aikaa aamupäivällä, mutta lännestä oli saapumassa taas uusi sadealue sekä ukkonen, joten nähtiin viisaimmaksi lähteä suoraan satamaan. 

Yksi hieno bongaus tehtiin vielä paluumatkalla, kun nähtiin kalasääski liitelemässä pesänsä yläpuolella. Kallavedellä on joitakin pesiä ja usein ohikulkumatkalla linnut lentelevät pesäpuidensa yllä. 

Retki onnistui hyvin ja vaikka kalantulo olikin vähän nihkeää, onneksi kotiinviemisiksi kokemuksen lisäksi saatiin myös kymmenkunta Kallaveden ahventa ja pari kuhaa ☺️ Oli mahtavaa saada viedä ihmisiä luontoon ja riippumattoretkeilemään, sitä kokemusta kun ei oikein pysty täysin sanoin kuvailemaan, vaan se täytyy kokea itse. Sitten vasta ymmärtää, miksi aina hehkutan saariretkiä <3

Etelä-Kallavesi on aivan huippupaikka riippumattoretkeilyyn, koska asumattomia saaria on niin paljon. Ja kaupunki on vain 10 minuutin ajomatkan päässä, riippumatossa makoillessa voi ihastella vaikka Puijon tornia. Ihan uskomatonta =)

Viime viikonloppuna tuli kalastettua myös itse ja vihdoinkin ahvenet ovat alkaneet parveutumaan ja siirtymään normipaikoille, joten niiden löytäminen on himpun verran helpompaa. Koko alkukesähän tässä on lähes tyhjää kalastettu ahvenen osalta ja ainoastaan yksittäisiä kaloja on kuhaparvien seasta tullut. 

Lauantaina aamulla löytyi aluksi ruokakokoista kuhaa ja siitä muutama kala otettiinkin mukaan kalakeittoa varten. Ostin veneeseen leikkuulaudan, joten nyt kuhat on nopea vetää fileiksi myös veneessä. Kesällä piharoskis saattaa nimittäin pikkaisen alkaa haiskahtamaan, jos siellä perkuujätteitä pitää muutamia päiviä, nimimerkillä kokemusta on.

Lauantaina löytyi kesän ensimmäinen isompi parvi ahventa ja siitä nousi kalaa kovalla tahdilla. Keskikoko ei mitään älytöntä ollut, mutta filekokoa kuitenkin. Ahven alkoi syömään oikeastaan samaan aikaan, kun Kuopiossa alkoi satamaan ja mitä kovemmaksi sade muuttui, sitä ahneemmiksi ahvenetkin muuttuivat. Kalareissuille kannattaa aina varmuuden vuoksi pakata vedenpitävät vaatteet mukaan, jos vaikka vesisade yllättää. Ei tarvitse sitten kesken sateen lähteä pois, kun joskus kala saattaa syödä tosi hyvin sateella.

Sunnuntaina ahventa löytyi taas, aivan uskomaton tuuri ? Keskikoko oli parempaa kuin lauantaina ja päivän isoin ahven oli 37cm. Kalaa oli niin paljon sekä alla että viistoluotaimessa molemmin puolin, että se näky piirtyi verkkokalvoille pitkäksi aikaa. Kalastettiin pari kolme tuntia ja otettiin ruokakalat mukaan koossa 28-32cm ja pienemmät ja isommat laitettiin takaisin kasvamaan. 

Alla olevassa kuvassa ahvenen suusta pilkistää Savage Gearin kahdeksan senttinen Bleak Paddle Tail. Se on kyllä niin ihmeellinen kumiluttero ettei tosikaan. Sama väri ja malli on toiminut jo vuosikaudet ja tänä kesänäkin suurin osa kaikista veneeseen nousseista kaloista on tullut sillä. Kyllä muillakin malleilla ja väreillä kalaa on tullut, mutta esimerkiksi Nicklaksen kanssa kyseinen jigi antoi kaikki kalat yhtä ahventa lukuunottamatta. Ja me kokeiltiin montaa muutakin eri mallia ja väriä. Silti ne tapahtumat pääosin tulivat siihen yhteen ainoaan jigiin.

Kyllä minulla olikin jo kova ikävä noita ihania raitapaitoja ja niiden kalastusta, koska ahven on niin mukava kala siiman päässä ja myös ruokalautasella. Alkukesä meni ahventen piilopaikkoja etsiessä ja ehkä jopa pientä epätoivoakin oli jo havaittavissa, mutta nyt on taas luotto kohdillaan. Ainakin siihen seuraavaan kertaan asti, kun lähden taas ahvenjahtiin. Minusta tuntuu, että ahvenet ovat alkuperältään savolaisia kaloja, koska suattaapa löytyä tai suattaapa olla löytymättäkin! ?