Nyt on pilkkikausi startattu Kuopiossakin. Alunperin olin sitä mieltä, että aloitan kauden sitten, kun Kallavedessä on kymmenen sentin teräsjää. No aika kului ja viikot vierivät. Pikkulammet jäätyivät hyvää vauhtia, mutta Kallavesi se vaan lainehti. Kaverit ympäri Suomen pistivät Facebookiin pilkki- ja saaliskuvia ja kun jo Etelä-Suomessa asti porukka juoksi pilkillä, oli minunkin pakko unohtaa se Kallavesi ja lähteä lammelle pilkille.

Lampipilkintä on vähän tylsää, siksi en varmaan ole siitä niin innostunutkaan. Lammen saa kartoitettua tosi nopeasti, ainakin isommalla porukalla. Jos kala ei syö, niin sitten se ei syö koko lammella. Kallavedellä ja muilla isommilla järvillä paikan vaihdos voi auttaa, jos syövää kalaa ei meinaa löytyä. Kelkalla voi hurauttaa vaikka kymmenen kilometrin päähän ja sieltä saattaakin sitten löytyä nälkäisiä ahvenia.

Nyt kuitenkin, kun isot järvet ovat vielä sulana, minulle kelpaavat ne lammetkin ?

Käytiin lauantaina eräällä pikkulammella, josta meidän kaveri Samuli sai vajaat pari viikkoa sitten reilun 1,5kg ahvenen. Lampi oli muutenkin antanut hyvänkokoista ahventa, joten kyllähän sellaista paikkaa lähtee mielellään kokeilemaan.

Oltiin jäällä yhdeksän maissa. Sitä aiemmin ei oikeastaan kannata edes mennä, kun on niin hämärää. Kaikki edelliset tapahtumat tuolla lammella olivat olleet yhdeksän ja kahdentoista välillä.

Jippii, pilkkikausi 2018-2019 alkoi nyt!

Ensimmäisen avannon kairaaminen käsikairalla oli nostalgista ? En edes muista, milloin olen omin voimin avannon veivannut, kun laiskana teen avannot aina koneella. Aion kyllä siirtyä takaisin Hitachiin heti, kun jäätä tulee vähän lisää ja pääsen pilkkimään isompia vesistöjä. Nyt jäätä oli vajaa 15cm, reiät syntyivät vielä suht helposti.

Oli se ihana tunne, kun tiputin pilkkianturin veteen ja sen perässä tasurin. Siinä sitten tuijottelin sitä tuttua tyhjää ruutua ja ihan oikeasti nautin tilanteesta. Vielä ei ole paineita saada kaloja, pääasia, että pääsee luonnon helmaan ja raittiiseen ulkoilmaan.

Kyllä oli ikävä tätä <3

Lauantain sääennuste lupasi lumisadetta koko päiväksi ja välillä satoikin niin isoja rättejä taivaalta, että ei meinannut nähdä yhtään mitään. Luotaimen näytössä olisi pitänyt olla pyyhkijät.

Tunnit kuluivat ja reikiä syntyi. Oltiin neljän hengen porukalla ja jää alkoi muistuttamaan reikäjuustoa. Kala ei ollut nälkäistä, paitsi yksi ahne peto ui Samulin avannon alta. Samuli nosti jäälle ahventasuriin haksahtaneen 38cm ahvenen. Ai että se oli nätti kala!

Samuli se löytää aina kaikista isoimmat ahvenet =)

Siihenhän ne paremmat kalatapahtumat sitten loppuivatkin. Päivän päätteeksi minun saldo oli kolme ahvenen möyrähdystä pohjassa ja yksi hidas nousu tasurille. Vielä en siis saanut edes tärppiä, mutta hyvää kannattaa odottaa. Ensimmäinen pilkkipäivä päättyi kirjaimiin MP ?

Kun kerran päästiin pilkinnän suhteen vauhtiin, niin lauantai-iltana tutkin karttaa, että mihinkäs sitä suunnataan seuraavana päivänä. Ihan uusiin paikkoihin on vaikeaa ja pelottavaa lähteä, kun jäätilanne on arvoitus. Lauantain lammella oli porukka käynyt jo lähes kahden viikon ajan, joten siellä oli varmuudella jäätä.

Sunnuntaiksi valittiin eräs lampi muutaman kymmenen kilometrin päästä. Aamulla oltiin hyvissä ajoin rannassa ja jäällä oleva lumipeite oli koskematon. Ei siellä ainakaan pilkkijöitä ollut käynyt ja vähän jännitti lähteä kairaamaan rantaa. Meillä on kyllä aina hyvät varusteet päällä; kelluntahaalarit, joiden alla vielä Ursuitin MPS välipuvut. Ja luonnollisesti naskalit kaulassa ja köysi ahkiossa. Ja porukalla kun pilkkii, aina on auttajia mukana.

Testikairaukset rannassa

Jäätilanne oli yllättävän hyvä, teräsjäätä oli ainakin 15 senttiä. Lähdettiin etenemään pikkuhiljaa kohti syvempää ja jäätä oli tasaisesti viisitoista senttiä joka puolella.

Ensimmäinen avanto piirsi tyhjää. Toisella avannolla oli myös hiljaista ja reilun viidentoista avannon jälkeen lähdettiin makkaran paistoon. Harvinaisen hiljainen päivä.

Tyhjää on, mutta ei haittaa

Tänään oli tosi tuulinen päivä ja avannolla meinasi tulla vilu, kun istui paikallaan ja tuijotti ruutua. Monesti pilkillä iskee kylmyys, kun on kova tuuli. Jotenkin se tuuli menee luihin ja ytimiin, vaikka on tuulenpitävät vaatteet. Mietin mielessäni, että olisipa kätevä, jos ahkioon saisi avattavan kuomun, jonka voisi aina vetäistä päälleen tuulisella kelillä. Kuka alkaisi suunnittelemaan vai jokohan joku on kehitellyt sellaisen?

Kyllä nämä talviset harmaat valokuvat ovat vähän masentavia, verrattuna kesäisiin ja ihanan värikkäisiin kuviin

Kyllä aika aina kultaa muistot, kun muistellaan pilkkikautta ja ihania ahvenen nousuja tasurille. Nyt kahden päivän jälkeen kysyn vaan, että mitkähän nousut? Tänään neljä pilkkijää epäili luotaimiensa olevan rikki, kun näytöissä ei tapahtunut yhtään mitään.

Aiemmin olen ollut ison ahvenen perässä juoksija, mutta nykyään olen enemmän filekoon ruokakalojen etsijä. Tottakai iso ahven silloin tällöin piristäisi päivää, mutta yleensä ne isot jättiläiset ovat yksittäisiä kaloja. Ruokakalat taas tulevat ilotulituksen säestämänä ja sitä näkymää minulla on ikävä.

Kaksi pilkkipäivää, kaksi MP-reissua. Milloinkahan saan tuntea tärpin siiman päässä, joko tänä vuonna? ☺️

Sunnuntain pilkkipäivän päätteeksi maistui makkara :)

Leinon Pekka lähetti minulle ja Juhalle testiin uudet Kalapelen Nulikka XL mallit, ensivaikutelma ja käyttökokemukset ovat lupaavia. Tasuri ui tosi nätisti ja rauhallisesti. Vaikka tasuri on iso, Pekka on saanut sen kevennettyä hyvin ja tasurin uinti on ihan huippua.

Kalapelen Nulikka XL, kuva ei tee oikeutta näille :(

Sain myös pari VA-kina-tasuria testiin ja upea ulkonäkö on näissäkin. Kerkesin jo toista uittamaan ja hyvältä vaikuttaa! Kunhan löydän järven, jossa on ahvenia, niin tasurit pääsevät tositoimiin ?

VA-kina-tasurit :)

Tänä talvena tein päätöksen, että kannan mukanani pilkillä enää yhtä tasurirasiaa. Viime talvenahan minulla oli joka reissulla yli sata tasuria mukana ja se oli aivan liikaa, kun kaikille pitäisi antaa uintiaikaa ja sitten ei kuitenkaan ehdi jokaista käyttämään. Nyt mennään pienemmällä arsenaalilla, enempää ei yksinkertaisesti mukaan mahdu.

Joko kaikki muut ovat ehtineet aloittaa pilkkikauden? Ja onko joku jo päässyt isommalle järvelle pilkille vai oletteko keskittyneet lampiin?

Nyt on avovesikausi paketissa. Minulla oli kuukauden tauko kalastuksessa huonojen kelien ja kiireiden takia. No enemmän kyllä oli huonoja kelejä, kuin kiireitä ? Oli ihan hirveää olla kalastamatta niin monta viikkoa, meinasin tulla hulluksi tai tiedä vaikka tulinkin. Onneksi pääsin vielä kerran vesille Alutrollilla tänä vuonna. Nyt sitten toivon oikein kovia pakkasia seuraaville viikoille, olisi nimittäin tosi mukavaa päästä pilkille jo joulukuussa ☺️

Vene on odottanut pihassa viikkoja toimettomana. Emme halunneet laittaa venettä vielä talviteloille vaan odotimme sopivaa keliä, josko pääsisi tekemään pikapiston Kallavedelle. Tähän vuodenaikaan jokainen reissu on pikapisto, sillä valoisa aika on niin lyhyt. Auringonnoususta auringonlaskuun vain vähän yli kuusi tuntia, eihän siinä ajassa meinaa ehtiä kalastamaan ollenkaan.

Vihdoin säätiedotus näytti hyvältä ja koska auringolla ei ollut meille muuta tarjota, kuin se kuuden tunnin pätkä, päätettiin tarttua tarjoukseen. Pakkasta piti ennusteen mukaan olla kaksi, mutta mittari näyttikin -6C. Oli pakko pukeutua kuin pilkille konsanaan eli merinovillakerrasto, Ursuitin välipuku ja kelluntahaalari. Ei pitäisi tulla kylmä!

Pirttilahdessa oli riitettä rannoilla ja kahden metrin pohjoistuuli tuntui yllättävän kylmältä. Pakattiin rannassa vene valmiiksi ja Juha ajoi trailerin luiskalle. Juuri kun hän oli antamassa veneelle vauhtia ja tönäisemässä venettä vesille, varmistin häneltä, että onhan pohjaproppu paikallaan. Juhan ilme kertoi, että ei ollut.

Kyllä se kohta jo pilkkijän kantaa =D

Huh, olipa lähellä. Yhden kerranhan Juha on minut ilman pohjaproppua vesille laskenut ja mukavasti kastui kengät Puattisen lattialla, kun vettä alkoi tulla veneen sisäpuolelle. Huomaa kyllä, että meillä on nyt ollut liian pitkä tauko kalastuksessa, kun sattuu tämmöisiä alkeellisia mokia.

Joku kalamies oli luonut nahkansa Pirttilahdessa

Juha ajoi trailerin takaisin parkkipaikalle ja lähti kotoa hakemaan proppua. Onneksi sentään oltiin lähellä kotia, Motorguidehan piti alkusyksystä hakea muutaman kymmenen kilometrin päästä ?

Veneen lasku osa II sujui lähes ongelmitta. Veneen ohjaus oli jäässä eikä moottori hievahtanutkaan, kun rattia yritti kääntää. Pienen sulattelun jälkeen ratti alkoi pelittämään. Onneksi huomattiin jäätyminen veneen ollessa vielä kuivalla maalla.

Vihdoin pitkästä aikaa Alutroll pääsi lempipuuhaansa Pirttilahden laineille. Tohatsu pyöri hyvin, vaikka oli kuusi astetta pakkasta.

Kaikki laituripaikat olivat jo tyhjiä ja ymmärtäähän sen, keli on aika rapsakka kalastukseen

Ensimmäinen kalapaikka piirsi pohjaan yksittäisiä kuhia ja lisäksi yhden ahvenparven. Oli niin ihana tunne nähdä kaloja luotaimessa, oli ollut ikävä ☺️

En uskonut, että saisimme päivän aikana yhtään mitään, sillä aika huonosti on muilla kala syönyt. Varsinkin Kallavedellä kalojen löytäminen on aina haasteellista, saati sitten kylmän veden aikaan. Veden lämpötila oli enää alle neljä astetta.

Aurinko ei kovin korkealle nouse

Parkkeerattiin vene ahvenparven päälle ja kas kummaa, aloimme saamaan kaloja ? Olin positiivisesti yllättynyt jokaisesta kalasta, kun ajattelin päivän olevan kalaton fiilistelyreissu kauden päätteeksi. Mutta jos Ahti kerran vielä kalojakin antaa, niin ilman muuta me ne otetaan vastaan. Tällä kertaa emme mitanneet yhtään ahventa vaan päätimme ottaa lähes kaikki fileoitavat ahvenet mukaan ja jatkojalostaa ne ahvenkeitoksi.

Ahvenet olivat tosi hitaita lämpimän veden kaloihin verrattuna. Saatiin kaikki kalat vertikaalijigaamalla ja kalat jurottivat ihan pohjassa, josta aina välillä nousivat hitaasti jigille. Jigin piti olla lähes paikallaan, että kalat kiinnostuivat siitä. Yritimme heitelläkin muutamaan otteeseen, mutta koska kalat eivät edes tärppineet ohi kiitävään jigiin, heittely oli turhaa.

Aamupäivällä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja jopa lämmitti vähän. Pystyin kalastamaan ilman hanskoja ilman että sormet paleltuivat. Puolen päivän maissa siirryimme Ollinselälle ja kalastimme siellä tunnin tyhjää, jonka jälkeen lähdimme takaisin päin. Iltapäivällä taivaalle kerääntyi pilviä ja heti kun aurinko meni pilveen, se lakkasi lämmittämästä.

Käväistiin Ollinselällä, turhaan.

Kalastus muuttui haastavaksi, koska ilma viileni piileskelevän auringon johdosta ja vaparenkaat jäätyivät koko ajan. Kyllähän sen siinä hetkessä tajusi, kun sulatti kielellä vaparenkaita suliksi, että avovesikausi taisi olla tässä. Päivän viimeinen kalapaikka oli täynnä sinttiahvenia, mutta saatiin siitä vielä pari otettavaakin ja ruokakalat kylmälaukussa päätimme lähteä kohti satamaa.

Ahvenet olivat syömässä kuoreita, kun yllätettiin ne kesken syömäpuuhien

Kauden viimeinen reissu meni tosi hyvin ja ilma oli nätti. Valokuvista ei kuitenkaan näe sitä, että ilma oli myös ihan todella kylmä. Veneellä ajaessa kylmä ilma vielä korostui ja olin ihan täysin jääkalikka, kun päästiin kotiin.

Kalastuspäivä kesti auringonnoususta auringonlaskuun

Kyllä niistä keiton teki, vaikka kalojen koko ei päätä huimannut

Talvi tekee koko ajan tuloaan ja sitä kautta pilkkikausi. Pakko se on siis karaistaa itseään ja sormiaan pilkkireissuja varten. Parin viikon sääennusteet näyttävät hyvältä ja nyt joku ennuste lupaili keskivertoa kylmempiä kelejä helmikuulle asti. Jee! Odottavatko muutkin yhtä malttamattomina pilkille pääsyä?

Viikko sitten pähkäilin talven tuloa ja sitä, että vieläköhän seuraavana viikonloppuna on kelejä kalastaa. No onneksi oli!

Käytiin lauantaina kalassa Etelä-Kallavedellä. Kottikärryjä ei tarvittu, mutta sitä ahvenen kalastuksen tärkeintä asiaa eli tuuria, tarvittiin. Onneksi oli onni myötä.

Täällä Savossa on jo yöpakkasia ja päätettiin lauantain kalapaikka vasta lauantaiaamuna, sillä meidän ensisijainen aikomus oli mennä Suvasvedelle. Siinä oli kuitenkin se pieni mutta, eli yöpakkasen mahdollisuus.

Kun mittari näytti lauantaiaamuna -2C, hylättiin Suvasveden suunnitelma. Tie olisi varmasti ollut aamuhämärässä liukas ja ei viitsisi viedä venettä taas korjaukseen, kun se vasta saatiin kuntoon. Todennäköisesti Alutroll olisi kellahtanut kapealla ja liukkaalla tiellä johonkin ojaan, joten pelattiin varman päälle ja valittiin kalapaikka lähempää.

Venekin oli aamulla jäässä :)

Hirviselkä nähtiin viime viikonloppuna ja se reissu oli sitä pientä onnenkantamoista lukuunottamatta todella vaikea. Ei meinannut löytyä kalaa mistään! En halunnut viettää samanlaista kalapäivää samoja paikkoja kierrellen, koska kalojen etsiminen oli niin haastavaa. Päätettiin siis lähteä kalastamaan vähän lähemmäs kaupunkia ja laskettiin vene Kumpusaaresta.

Kohti satamaa

Kumpusaaren venesatama

Tosi hieno lokakuinen keli!

Ihanat syksyn värit

Käytiin ensimmäiseksi testaamassa parin viikon takainen lähellä oleva paikka, josta saatiin ihan hyvät ruokakalat. Nyt paikalla ei näkynyt enää ensimmäistäkään elonmerkkiä, vaan ahvenet olivat lähteneet karkuun. Suuntasimme siitä suoraan Ollinselälle, josta onkin tosi hyviä ahvenmuistoja viime kesältä. Vitsit se yksikin päivä, kun laskuriin klikattiin 162 ahventa, huh huh.

Lauantaina niistä hurjista kesän ahvenkarkeloista pystyi vaan haaveilemaan. Ei näkynyt sillä samalla mansikkapaikallakaan yhtään mitään ja ajattelin mielessäni, että näköjään ihan sama, ollaanko Ollinselällä vai Hirviselällä, ahvenia ei vaan löydy.

Kuhatkin ovat olleet jossain ihan uusissa paikoissa, kun kuhamatot ovat hävinneet kokonaan. Yhdellä paikalla näkyi yksittäisiä kaloja siellä täällä, mutta niitä oli tosi harvakseltaan, ei parvessa.

Epätoivoisena päätettiin kuitenkin kokeilla edes niitä muutamia kuhia, kun ei muutakaan ollut tarjolla. Ne yksittäiset kuhat ovat nyt olleet tosi syvässä, yli kymmenessä metrissä. Ajoin veneellä penkkaa edestakaisin ja yritin päättää sopivaa taivasankkuripaikkaa. Haastavaa kalastaa, jos kaloja näkyy kymmenen metrin välein. Siitä ei meinaa ylettää heittelemälläkään sitten niihin kauempana oleviin kaloihin.

Ajoin penkkaa syvästä matalaan päin ja sanoin Juhalle, että laita Motorguide alas. Samassa luotaimen näyttöön alkoikin piirtymään tosi paljon kaloja, vaikka aiemmin näin vaan harvakseltaan kuhia. Voisikohan tämä rykelmä ollakin ahventa ja mistä ihmeestä ne yhtäkkiä siihen ilmestyivät, kun en bongannut niitä aiemmin edes viistoluotaimesta?

Pistin heti taivasankkurin päälle ja otin innokkaana vavan käteen. Nyt testataan ovatko ne ahvenia!

Ja olivathan ne ? Kalaa alkoi nousta veneeseen kuin kesän huippureissuilla konsanaan ja saatiin ahvenia jopa heittelemällä välivedestä. On se niin ihana tunne, kun löytää aktiivisen ahvenparven! Se on kuin saisi seitsemän oikein lotossa, paitsi ei minulla lottovoitoista ole kokemusta. Tiedä vaikka ahvenparven löytyminen tuntuisikin vielä paremmalta.

Parvessa oli sekä pienempää että isompaa kalaa

Vähän väliä veneen ympärillä näkyi pintasyöntiä ja eilen oli varmaan ensimmäinen kerta elämässä, kun oltiin ilman lokkeja pintasyöntikarkeloissa. Liekö linnut jo matkanneet etelään.

Jigeihin tärppineet ahvenet sylkivät kuoretta ja veneen ympärillä kellui sekä jo puoliksi sulaneita että ihan tuoreita kuoreita. Oli muuten tosi hieno tilanne, kun huomattiin Juhan kanssa veneen vierellä pinnassa kuore ja siinä samassa tuli ahven kuoreen vierelle ja imaisi kalan suuhunsa, jonka jälkeen ahven painui syvyyksiin. Ei olla koskaan nähty vastaavaa ☺️

Ahventen seassa oli myös kuhia ja Juha sai jopa yhden mittakuhan mukaankin. Pidettiin ahventen alamittana noin 30 senttiä ja sitä pienemmät laskettiin takaisin. Kyllä varmaan laskuri olisi taas näyttänyt ihan kivoja lukemia päivän päätteeksi, jos olisi ahvenet laskettu. En uskonut, että enää tänä vuonna oltaisiin voitu saada noin hyvää ahvensaalista ☺️

Tämä vauvakuhakin tärppäsi ahvenparven seasta

Vertikaalijigasin suurimman osan ajasta ja aina välillä luotaimen näytössä oli hiljaista. Sitten hetken päästä näyttöön alkoi piirtymään kuoreparvi, jonka perässä näytölle ilmestyi petokalat. Hyvä taktiikka oli laittaa jigi keskelle kuoreparvea (tai sen alle), ja vain pitää jigiä paikallaan ja odottaa tärppiä. Tuli ihan ikävä talvea ja tasuripilkintää, kun myös silloin paikallaan pidetty viehe kalastaa tosi tehokkaasti.

Ahvenia kuoreparven alla, minun jigi oli parven sisällä ja kuvassa näkyy ahvenen tärppi

Kun kuoreparvi ilmestyi näyttöön, jigi kannatti heti laskea parven alle ja sen jälkeen ahvenet alkoivatkin tärppimään

Eilen paikallaan oleva jigi oli tehokkaampi, kuin liikeessä oleva. Ehkä vesien kylmetessä ahvenet kaipaavatkin jotain hitaammin liikkuvia vieheitä. Vaikuttaakohan muuten vesien kylmeneminen myös kuoreiden liikkumiseen? Mikä on kesäkuoreen keskinopeus verrattuna talvikuoreeseen, olisiko kellään tutkimustietoa =D

Eilen ehdottomasti paras jigi oli Lucky Johnin 3” Makora. Koko täsmäsi ahventen syömiin kuoreisiin ja itse asiassa kun katsoi maisemaa sekä veden ja taivaan väriä, Makoran värit täsmäsivät myös niihin. Sininen taivas heijastui järven pintaan ja kuoreissa näkyi sinisen sävyjä, aivan kuten Makorassakin.

Kuin kaksi marjaa (vai Makoraa?) Makoran värit ovat haalistuneet, kun ahvenet ovat järsineet sitä niin paljon.

Olen joskus kuullutkin, että vieheiden väreihin pitäisi ottaa vinkkejä sen hetkisestä kelistä ja maisemasta. Tuli mieleen yksi kesäinen ilta, kun auringonlaskussa näkyi oranssin sävyjä ja samalla hetkellä sain ison ahvenen oranssilla jigillä. Sattumaako?

Oltiin Ollinselän kalapaikalla viisi tuntia. Eihän siitä todellakaan voinut lähteä minnekään, kun aktiivista kalaa kerran oli alla. Tehtiin kalapaikan hiljennyttyä aina pieniä muutaman metrin siirtymiä ja selkeästi ahvenet kiersivät sillä paikalla kuoreen perässä. Välillä kuoreparvi läiski pinnassa ja välillä se meni pohjan tuntumassa.

Saatiin hyvät ruokakalat, isoin ahven painoi reilut 400g

Voi olla, että eilinen kalareissu oli kauden viimeinen. Kelit saattavat muuttua hetkessä talvisiksi ja veneen talviteloille laittoon on pakko varautua joka päivä. Nyt vesillä vielä pärjäsi pilkkihaalarin kanssa, mutta kunhan vedet viilenevät tuosta kahdeksasta asteesta lisää ja ilman keskilämpötila tippuu lähelle nollaa, silloin on ehkä parempi pysytellä mantereella.

Viiden jälkeen satamaa kohti, koska ilta hämärtyy aikaisin

Rospuuttoaika ei ole kivaa, mutta se on pakollinen paha tässä harrastuksessa. Sama juttuhan se on aina keväällä, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, että sen jälkeen pääsee harrastamaan taas pitkästä aikaa ”uutta” kalastusmuotoa.

Kai se täytyy kohta alkaa tasurivarastoja katselemaan ja tekemään vähän inventaariota talvea varten. Olen monena talvena kantanut joka reissu pilkillä mukanani sataa tasuria. Tänä talvena määrät tulevat vähenemään, sillä kaikille vieheille ei yksinkertaisesti ehdi antamaan uintiaikaa. Tulevana talvena täytyy myös kokeilla jigejä ahkerammin, kun ne pikkujigit toimivat kesälläkin vertsussa niin hyvin. Mikseivät siis talvella?

Mutta mennään nyt viikko kerrallaan. Tottakai suuntaan järvelle vielä ensi viikonloppuna, jos säät sallivat.

Kyllä oli kelien suhteen hieno viikonloppu! Taisi lokakuun lämpöennätyskin rikkoontua ja mikäpä oli kalastellessa, kun mikään paikka ei palellut ?

Muikun kutu taitaa olla lähellä, sillä Kallavedelle oli viikon aikana ilmestynyt kymmeniä verkkoja. Mutkittelin veneellä kuin jossain pujotteluradalla, kun verkkolippuja ilmestyi eteen melkein tyhjästä. Saa kyllä ajella tarkasti nyt ?

Meillä oli taas ahvenet mielessä ja alkuun yritettiin etsiä niitä uusista ja vähän erikoisemmista paikoista, joissa epäiltiin olevan muikkua liikkeellä. Ehkä ahvenet olisivat syömässä muikkua jossain?

No muikkua me tosiaan löydettiinkin, mutta ei ensimmäistäkään petokalaa parvien perässä. Miksi Kallaveden ahvenelle ei muikku maistu? Aina vaan sitä kuoretta ☺️

Muikkua?

Uudet paikat eivät tuottaneet tulosta, joten lähdettiin etsimään syysahvenia Hirviselältä. Oi niitä aikoja, kun Hirviselän ahvensaaliit piti työntää kottikärryillä satamasta. Ei kun se olikin unta, mutta kyllä aika hyvin on joskus napsunut ?

Olen kertonut blogissa, että Hirviselällä on yksi paikka, josta saa aina ahvenia. Miten voin olla niin hölmö, että olen edes kuvitellut asian olevan niin? Se minun mansikkapaikka oli ihan tyhjä. Olenko kalastanut sen tyhjäksi vai mikä mättää? Eilen ymmärsin, että kalantulo ei voi olla koskaan varmaa, ei edes Hirviselällä.

Päivä alkoi vaikuttamaan tosi vaikealta. Uudet paikat eivät toimineet ja vanhatkin paikat pettivät. Ahventen olinpaikka oli täysi mysteeri. Viikko sitten löydettiin kalaa noin kymmenestä metristä ja ajattelin kalojen olevan suht syvässä vieläkin. Luotain kuitenkin piirsi tyhjää syvään, mutta myös matalaan. Ei oikein enää tiennyt, että mistä etsiä.

Eräs paikka kuitenkin yllätti meidät. Olin jo tottunut tuijottamaan sitä täysin tyhjää ruutua, mutta yht’äkkiä näyttöön alkoi piirtymään pieniä pompuloita ja piti ihan hieraista silmiä, kun kalaa oli niin paljon.

Paikka oli syvän vieressä oleva ”pöytä”, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti, että ”pöydässä” oli reikä. Alueella oli siis karttaan merkkaamaton pieni monttu ja kalat olivat siellä. Aika erikoista, siksikö kaikki patit olivat tyhjiä, kun ahvenet haluavatkin nyt olla montuissa?

Tuollaiset paikat ovat tosi vaikeita löytää ja ainoastaanhan ne löytyvät tuurilla, sillä noin pieniä monttuja ei ole merkitty edes karttaan. Me itse oltiin piirretty alue Sonarchart livellä ja karttaan oli selkeästi piirtynyt pieni monttu ja ahvenet löytyivät sieltä.

Laitettiin nopeasti Motorguide alas ja taivasankkuri päälle, ja heti alkoi tapahtumaan. Ahvenet aktivoituivat hurjiksi ja pohjasta pinkoili kaloja välivedessä uivan jigin kimppuun. Sain jokaisen kalan vertikaalijigaamalla ja heittely ei tuottanut hipuakaan. Toisaalta vertsu oli tuossa tilanteessa paljon nopeampi tapa kalastaa ja sillä tavalla parvi myös pysyi hyvin veneen alla.

Alle 30-senttiset ahvenet lähtivät takaisin ja otettiin vaan sitä isommat. Shaker Baitsin Piggyshad oli tosi tehokas ja lapiopyrstöstä huolimatta toimi todella hyvin vertikaalissa.

Tämä Piggyshad väri oli paras

Kalastettiin paikassa pari tuntia ja koko ajan me siitä saatiin kaloja, mutta kalojen koko pieneni pikkuhiljaa. Parhaimmat kalat ja tärpit tulivat ensimmäisen puolen tunnin aikana. En tiedä lähtivätkö isommat ahvenet sen jälkeen paikalta pois vai menikö niiden syöntipiikki ohi ja ne painuivat pohjaan jurottamaan..

Toisten menopeleissä roikkuu karvanopat, meillä jotain ihan muuta =D

Luotain kuitenkin piirsi alueelle edelleen kalaa, mutta vain ne alle 30-senttiset tärppivät enää. Meillä oli tarkoituksena tehdä seuraavana päivänä pikapisto järvelle ja päätin, että sunnuntaiaamun ensimmäinen kalapaikka on siinä kyseisessä montussa. Tiedä vaikka körmyahventen syöntihommelit olisivat taas seuraavana päivänä käynnissä.

Jätettiin monttu rauhaan ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Aloin etsimään tarkoituksella samantapaisia pieniä monttuja, mutta sehän oli kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta, Kallavesi on kuitenkin aika iso järvi ? Se yksi monttu löytyi tuurilla ja loppupäivänä ei ollut enää onni myötä.

Kalapäivät ovat jo melko lyhyitä, kun aurinko nousee vaille kahdeksan ja laskee kuudelta. Lähdettiin satamaan vähän ennen auringonlaskua, ja vaikka me ei niitä kottikärrejä tarvittu ahvensaaliin kotiin viemiseen, niin ihan hyvät ruokakalat me saatiin ?

Päivän isoin ahven oli 33cm ja Juhan siimaan tarttui yksi 48cm kuhakin

Heräsin tänään hyvissä ajoin, oikeastaan jopa liian aikaisin. Jouduin odottamaan kauan aikaa, että päivä alkaisi valkenemaan. Olisin halunnut olla kalapaikalla jo ennen auringonnousua, mutta onneksi ei lähdetty aamuhämärässä pujottelemaan sinne verkkolippuradalle. Olivat ryökäleet vielä eilenkin pistäneet lisää verkkoja ja varsinkin pitkät pintaverkot tuottivat päänvaivaa.

Meillä ei ollut tänään montaa tuntia aikaa kalastaa ja siksi ajoin heti montulle. Eilen kalapaikalle jäi vielä hyvin kalaa ja ehkä aamusyönti tuottaisi jotain hyviä tuloksia, vaikkapa kilon ahvenen ?

Minä hölmö tuudittauduin taas siihen ”varman” kalapaikan tunteeseen. Enkö oppinut kerrasta? En. Monttubileet olivat ohi ja monttu hylätty. Siellä ei näkynyt enää mitään, vaikka yritin ajella paikkaa ristiin rastiin ja löytää jotain uutta pientä kuoppaa. Ahvenet ovat kyllä mestareita tekemään katoamistemppuja. Ihanan ärsyttäviä otuksia ? Kukapa sitä jatkuvaan jaksaisikaan nostella isoja ahvenia veneeseen ?

Tänään oli ihan yhtä vaikeaa löytää kaloja, kuin eilen. Kaikki paikat olivat tyhjiä ja ei mitään ideaa, että mistä ahvenet olisivat voineet löytyä. Ei käynyt enää tuuri eikä kottikärryillekään ollut tarvetta. Päivän viimeinen kalapaikka piirsi näyttöön miljoona ahventa, mutta lopulta paikka paljastui Partasen Hannan vanhaksi kalapaikaksi. Sen paikan kaloista tehdään niitä kuuluisia kalakukkoja.

Nyt varmaan viedään syksyn viimeisiä reissuja, koska talvi saattaa yllättää suomalaiset hetkenä minä hyvänsä. Katsotaan keliä viikon päästä ja mikäli Kallavesi ei ole vielä jäässä, jätän kottikärryt satamaan parkkiin ja suuntaan vesille ?

Syksy tulee ja lehdet tippuvat puista

Olen nyt pari kertaa leivittänyt ahven- ja kuhafileet ihan uudella reseptillä, kun sain eräältä kokilta reseptivinkin. Yleensä leivitän kalafileet tattarijauholla, koska en pysty ruisjauhoja syömään, mutta olen vähän kyllästynyt siihen ainaiseen tattarin makuun. Nyt sitten löytyi sellainen herkkuresepti, että suosittelen kokeilemaan, vaikka ainesosat saattavat alkuun kuulostaa vähän oudoilta ja vierailta =)

Leivitys siis tehdään polentalla ja parmesan tmv. juustoraasteella. Juusto ja polenta sekoitetaan ja siihen hieman suolaa mukaan. Itse pistän jauhot aina pussiin ja fileet perään, ja leivitys tapahtuu kuin itsestään, kun pyöräyttää pussin muutaman kerran ympäri.

Ihan tajuttoman hyvin sopii tuo juustoinen leivitys sekä ahvenelle että kuhalle. Tämä on ehdottomasti minun uusi lemppariresepti, nam!

Saatiin vihdoinkin vene moottorin korjauksesta kotiin. Kaiken kaikkiaan vene oli korjattavana vain kaksi viikkoa, vaikka aika tuntui vuodelta. Siitäkin ajasta suurin osa odoteltiin vakuutusyhtiön päätöstä (onneksi meillä oli vakuutus, huh). Kun päätös tuli, VML Sponsor laittoi veneen nopeasti kuntoon. Kiitos Pasi ja kumppanit!

Lauantaina suunnattiin pitkästä aikaa järvelle. Vedet olivat viilenneet alle kymmeneen asteeseen ja ilman lämpötilakaan ei paljon nollan yläpuolella ollut. Meinaako kesä vaihtua suoraan talveen? Haluaisin hyvin mielelläni muutaman viikon syksyn vielä tähän väliin, koska ahvenet kuulemma ovat syksyllä tosi nälkäisiä!

Lauantaina oli kovaa tuulta ja jouduttiin valitsemaan kalapaikat suojaisilta alueilta. Lähdettiin Pirttilahdesta Hietasalon suunnille ja pyörittiin siellä koko päivä.

Ensimmäinen kalapaikka piirsi luotaimen näyttöön ahvenia. Hetken päästä siimat kiristyivät ja nosteltiin pieniä raitapaitoja veneeseen. Melkein itkin onnesta, kun olin niin iloinen, että ylipäätään olin päässyt kalaan ? Ja jopa ne pienet ahvenet toivat hymyn huulille ☺️

Perinteistä ”Kallavesi-kokoa”

Olen huomannut Facebookista, että kalastajat ovat löytäneet suuria määriä ahvenia ja tottakai oletin, että nyt syksyllä sitä kalaa on joka paikassa. Ensimmäinen kalapaikka vaan lisäsi sitä tunnetta ja kyllä minulla oli aika kovat odotukset päivän saaliille.

Mutta kuten arvata saattaa, siitä hetkestä alkoi kalattomuus. En löytänyt enää mistään mitään ja kierreltiin useita vanhoja ja uusia kalapaikkoja. Tein päätöksen, että seuraavana päivänä suuntaan suoraan Hirviselälle, jotta saisin edes muutaman ruokakalan mukaan. Bracket nimittäin ammotti lauantai-iltapäivällä tyhjyyttään, kun ei me sitä sinteillä viitsitty täyttää.

Tuuli tyyntyi iltapäivällä

Onneksi joku keksi viistokaikuluotaimen. Ajelin epätoivoisena pattien reunoja, kun näin viistoluotaimessa kaloja 30 metrin päässä veneen sivulla. Ihmettelin, että mitähän kaloja ne ovat, kun olivat niin syvässä. Ajoin kalojen luokse ja ne paljastuivat ahveniksi. Ihan ihme homma, ahvenet olivat 11 metrissä! Se on jo tosi syvää Kallaveden kaloille. Ei olisi käynyt mielessäkään etsiä kaloja niin syvästä, siksi oli ihan täysin viistoluotaimen ansiota, että kalaa löytyi.

Laitoin veneen taivasankkuriin ja ahvenet alkoivat tärppimään jigeihin heti. Ahvenet sylkivät koko ajan pientä kalaa ja ne olivat selkeästi syöntipuuhissa. Osa pikkukaloista näytti kuoreille ja osa muikuille. Olen nähnyt elämäni aikana ainostaan kaksi kertaa muikkua syövän ahvenen Kallavedellä ja nyt oli kolmas kerta. Yleensä ahventen ravintokala Kallavedellä on kuore.

Ravintokalan koko oli noin kahdeksan senttiä

Suut olivat täynnä pikkukalaa

Oltiin samalla paikalla pari tuntia ja välillä siirrettiin venettä hieman. Kalaa oli loivassa penkassa tosi paljon kahdeksasta yhteentoista metriin. Osa oli pientä ahventa ja tarjolla olisi ollut myös ihan kunnon ahveniakin, mutta tottakai ne isoimmat aina karkaavat ?

Ahvenet ovat kyllä viisaita otuksia ja koska niiden sylkemät pikkukalat olivat noin kahdeksan senttisiä, ahvenille ei sen isommat jigit kelvanneet. On se välillä pienestä kiinni. Esimerkiksi Savage Gearin Bleak Paddle Tail toimi kahdeksan senttisenä, mutta sama väri kymmensenttisenä ei saanut hipaisuakaan.

Tilasin Honkkarista hieman jigejä, kun siellä oli jigialennusmyynti =)

Olin kyllä taas niin elementissäni järvellä, kun sain nostella raitapaitoja veneeseen. Jännästi se mielialakin muuttui hetkessä epätoivoisesta tyhjänpyytäjästä maailman iloisimmaksi ihmiseksi ? Sunnuntain suunnitelma Hirviselästä vaihtui lennossa ja päätin, että tullaan seuraavana aamuna samalle ahvenapajalle uudestaan.

Ruokakalat odottavat jatkokäsittelyä

Aurinko oli laskemassa ja jouduttiin lähtemään kohti satamaa. Tiesin, että kalat ovat varmasti samalla paikalla vielä seuraavana aamuna, sillä kalaa oli niin paljon.

Aurinko laskee nykyään ihan liian aikaisin :(

Sunnuntai koitti kylmänä. Aamulla oli kolme astetta pakkasta ja veneen päältä jääkerrosta rapsutellessani mietin, että tähänkö päivään kausi päättyy. Loppuviikoksi kyllä taisi lupailla lämpenevää keliä, eli ehkä tässä vielä muutama reissu ehditään heittää.

Sunnuntaina oli lähes tyyni keli

Suunnattiin suoraan edellisen päivän apajille. Lauantain ahvenet jäivät fileinä jääkaappiin odottamaan kavereita, mutta ehkä sunnuntaina tuli lähdettyä takki liian auki ”hakemaan” lisää fileitä, sillä ne viisaat ahvenet olivat häippäisseet. Ei siellä ollut kuin rippeet jäljellä ja kalojen koko olisi kelvannut enää vain kalakukkoon.

Kierreltiin taas ties miten monta paikkaa ja yritin tiirailla viistoluotaimesta veneen sivuilla olevia alueita, mutta ei löytynyt kalaa matalasta eikä syvästä. Kyllä se on semmoinen juttu, että kalastus on ainakin minun osaltani 100% tuuripeliä. Välillä kalaa löytyy ja välillä ei.

Lounaistuuli oli yön aikana vaihtunut pohjoistuuleksi ja pilkkihaalari ei ollut yhtään liikaa. Kyllä tuolla järvellä onneksi vielä pärjää, kun pukee tarpeeksi vaatteita päälle.

Lämmin juoma ja evästauko ovat pakollinen juttu kylmänä päivänä

Sunnuntaina iltapäivällä tuntien etsimisen jälkeen löytyi muutama mukaan otettava ahven, mutta lauantain kaltaisesta syönnistä ei ollut tietoakaan. Kalat olivat tosi passiivisia, eivätkä nousseet väliveteen jigille ollenkaan, vaan söivät ihan pohjasta. Ehkä jollain pystypilkillä ja morrilla olisi voinut saada hyvänkin saaliin, mutta eihän jigikalastajalta sellaisia löydy ?

Myös kesällä joka paikassa olevat kuhamatot olivat kadonneet ihan kokonaan. Juha sai muutaman sattumakuhan viikonloppuna ahventen seasta, mutta minun siimaan ei tarttunut yksikään. Kuinkas muilla syyskalastus on tuottanut tulosta? Onko tullut hurjia ahvensaaliita? Entä kuhat, löytyykö vielä samalla tavalla kuhaa kuin kesällä?

Järjestän Fish me luck sivulla arvonnan, josta voi voittaa kalakassillisen jigejä. Käykäähän kommentoimassa kuvaan, niin olette mukana arvonnassa ☺️ Linkki Fish me luck Facebook-sivulle.

Blogissa on ollut viime aikoina hiljaista, sillä en ole päässyt kalaan. Harmittaa tosi paljon, kun vapaa-aikaa ei olekaan voinut käyttää kalastukseen, vaan on pitänyt keksiä jotain muuta aktiviteettia. No onneksi on syksy ja sieniaika, mukavaahan se on metsässä samoilukin.

Kalastus siis on tauolla minusta riippumattomista syistä. Syyttävä sormi osoittaa Juhaa, sillä hän ajoi veneen moottorin kiveen :( Vene on nyt huoltoliikkeessä ja tarkasta korjausaikataulusta ei ole tietoa. Toivottavasti vielä tänä syksynä ehtisi järvelle. Juha kävi kaverinsa kanssa kalassa kun itse olin vaeltamassa ja niin vain oli Kallavedeltä löytynyt karttaan merkkaamaton kivi.

Mielessä pyörii isot ahvenet, jotka ovat parveutuneet ja odottavat minua, mutta täällä sitä ollaan rannalla ruikuttamassa. Ei auta itku, täytyy vaan toivoa, että vene saataisiin kuntoon mahdollisimman pian.

Milloinkahan kävin viimeksi kalassa.. tuntuu, että siitä on vuosia. Kalastus on kuitenkin niin suuri osa elämää, että pienikin tauko on liikaa. Tämä tuntuu kidutukselta ?

Me käytiin ennen moottoririkkoa Kallavedellä ja Ala-Ruokovedellä ja ainoat asiat, mitä niistä reissuista muistan, ovat hirveä tuuli ja kalattomuus.

Pari viikkoa sitten lauantaina lähdettiin Etelä-Kallavedelle ja laskettiin vene Kumpusaaresta. Tuuli haittasi kalastusta koko ajan ja keulasähkömoottori hörppi ilmaa, vaikka Juha oli keulassa painona.

Kumpusaari

Kumpusaaren edustalla on hylky, ei onneksi oma =D

Näin kovassa kelissä ei aiemmin oltu kalastettu

Ainoa paikka mistä löydettiin syövää ahventa ja hyvänkokoinen ruokakuha, jouduttiin hylkäämään tuulen vuoksi, kun keulasta tuli vettä sisään joka aallolla. Muualta ei sitten enää kaloja löydettykään ja suunnattiin takaisin satamaan jo puolen päivän jälkeen, kun saderintama tuli uhkaavasti kohti.

Päivän ainoa kuha lähti evääksi

Vaikka kalastus ihanaa onkin, niin ei se ole ihan niin ihanaa silloin, kun vettä tulee veneeseen joka ilmansuunnasta ja tuuli keikuttaa venettä puolelta toiselle. Ja kun niitä kalojakaan ei ollut missään.

Kallellaan

Kotiintuomisina oli sentään se yksi ruokakala, joten iltapäivä hyödynnettiin kastikeainesten etsimiseen lähimetsästä. Onneksi löytyi pieni määrä mustatorvisieniä, niin pääsi kokkailemaan herkkuja =)

Kyllä näistä kastikkeen teki :)

Sunnuntain keli näytti hyvältä, paitsi se tuuli. Aamupäivällä oli onneksi vielä melko tyyntä, joten oltiin ajoissa liikkeellä. Lähdettiin käymään järvellä nimeltä ”Minäentuletänneenääikinä”. Ja ehkä tuosta järven nimestä jo voitte päätellä, miten päivä meni. Joskus olen kironnut, että kyllä voi kalastus olla vaikeaa, mutta näköjään en silloin tiennyt vaikeasta vielä mitään.

Aamulla oli niin nättiä

Eipä olisi uskonut, että näin hienot puitteet antavat niin surkean saaliin =D

Järvi oli siis Ala-Ruokovesi, nimesin sen uudestaan vasta kalareissun päätteeksi. Tiedättekö sen tunteen, kun olette etsineet järven päästä päähän löytämättä ensimmäistäkään kalaa? Tuskin tiedätte, ei kellään voi olla niin huono tuuri kalojen suhteen, että osaa väistellä joka ikisen eväkkään isolla järvellä. Vai oliko järvi yksinkertaisesti tyhjä? Sitä en saa koskaan tietää, sillä en todellakaan ole menossa sinne enää ikinä.

Järvi oli tosi haastava pohjan muodoiltaan, siellä ei oikeastaan ollut niitä perinteisiä selkäpatteja, jollaisilta olen tottunut kaloja etsimään. Pohjan syvyydet vaihtelivat tosi paljon ja vaihtelut olivat nopeita, jotenkin tuli mieleen Juojärvi, joka on muuten kaima tämän ”Minäentuletänneenääikinä”-järven kanssa.

Kokeiltiin järven kaikki mahdolliset paikat, mutta turhaan

Tykkään käydä eri vesistöissä ja oppia kalastamaan erilaisilla järvillä. Kröhöm, en siis todellakaan ole vielä oppinut kalastamaan erilaisilla järvillä saaliista päätellen. Kallavedellä on muutamia paikkoja, joista todennäköisesti saa aina saalista. En kuitenkaan näe siinä järkeä, että aina mennään samaan paikkaan niiden muutamien ruokakalojen takia.

Kivempi kierrellä erilaisia järviä, kun niitä kuitenkin tässä Savossa riittää. Tyhjät reissut kuuluvat kalastukseen, ainakin minulla. Jos joskus taas kalan makuun päästään, niin kyllähän se saalis tuntuu paremmalta, kun tietää, että kalantulo ei ole koskaan varmaa.

Tiedän, että tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta tämä oli päivän ainoa sintti Ala-Ruokovedeltä

Nyt sitten odotellaan peukaloita pyöritellen sitä ihanaa puhelinsoittoa, että vene olisi taas kunnossa. Toivottavasti siihen mennessä nämä syysmyrskytkin hellittävät!

Onko muuten miten moni muu kolhinut moottoriaan kiveen? Tarvitsen vertaistukea, vaikka itse en syyllinen kiviosumaan ollutkaan, ainakaan tällä kertaa ? Kuulin sanonnan, että on olemassa kahdenlaisia veneilijöitä; niitä jotka ovat osuneet kiveen ja niitä, jotka eivät vielä ole osuneet kiveen. Eli sitä odotellessa ☺️