Piipahdin laituripilkillä ja muutaman asteen pakkasen ansiosta laiturilla tuli mukava ’bon voyage’ -tunne Matti Nykästä lainatakseni. Tuli siis elävästi pilkkireissut mieleen, kun sormista hävisi viiman takia tunto ja varpaatkin olivat ankkajäässä. Mutta pari tuntia kitrittelin ja kauemminkin olisin viihtynyt, ellei mitsu olisi kaasutellut rannassa.. Äkkiä nyt ne jäät, niin pääsee pilkkimisen lomassa kairaamaan reikiä=lämmittelemään, jos tulee kylmä.
Laituri oli tuttu ja turvallinen vierasvenelaituri muutaman kilometrin päässä. Pilkin laiturin päässä, koska laiturilla oli tällä kertaa ruuhkaa, muutkin havittelivat laiturin alusen asukkaita..
Virittelin kaiun laiturille ja kaiussa näkyi jatkuvasti kalaparvia ja muutama isompikin viiva. Testasin noin kymmentä eri tasuria, joista osa oli pienvalmistajien kevennettyjä tasapainoja. Yksi ”markettitasureista” oli merkiltään Lucky John, jonka pyrstölevyn tilalle olin vaihtanut pienen kalajigin pyrstön. Perukkeena oli vielä toistaiseksi teräsperuke, tarkoituksena olisi tehdä perukkeita tästä, kunhan ehtii…
Kalat olivat ”evvk-tuulella”. Heiluttelin tasureita hiljoo ja kovvoo, pinnassa, välivedessä ja pohjassa. Ei niitä kiinnostanut. Testasin uutta venepilkkivapaakin, ja sillä saa kyllä hyvän tuntuman tasuriin. Tekisi mieli vaihtaa kaikki pilkkivavat sellaisiin, mutta ensinnäkään ne eivät mahtuisi reppuun ja esim. morripilkinnässä pienempi vapa on hieman helpompi :) Mutta parhaiten ne soveltuvat isojen tasurien uittoon ja eiköhän pari vapaa riitä siihen hommaan, nopeastihan tasurin aina vaihtaa. Pakkanen kyllä saattaa aiheuttaa ongelmia, kun jo nyt muutaman asteen pakkasessa hyrräkelaan muodostui jäätä..
Saalis jäi yhteen pieneen haukeen, joka otti aivan pohjasta kahdeksasta metristä. Tarjosin siis useampia namuja, mutta loppujen lopuksi tuunattu (ja halvin) Lucky John antoi päivän ainoan kalan. Ehkä ne jigipyrstöiset tasurit toimivat, kuka viisas ne muuten keksi? :)
