Haasteita kerrakseen

Keliolosuhteet jäällä eivät ole parantuneet yhtään. Lunta on ihan hirvittävä määrä ja sen alla vielä paksu kerros loskaa. Kelkalla ajo on melko riskialtista, kun painavalla lastilla loskaan voi jumahtaa helposti. Itse asiassa viime viikolla käytiin pilkillä Kallavedellä ja kelkka jäi parikin kertaa kiinni. Onneksi selvittiin molemmista tilanteista, mutta samalla päätettiin, että näissä olosuhteissa kelkalla liikkuminen täytyy vähentää minimiin.

Ajettiin ura Pirttilahdesta muutaman kilometrin päässä olevalle kalapaikalle ja suunnitelma oli kalastaa sitä yhtä tiettyä aluetta niin kauan, kun lumi painuu ja kelkalla on taas parempi liikkua muuallakin. Tehtiin kalapaikalle muutamia laikkuja, koska se oli tuttu ja jo aiemmin hyväksi havaittu paikka. Meillä oli suuret odotukset ja uskoimme kalapaikan parantuvan päivä päivältä, kun jään alle menee lumettomista kohdista valoa.

Muutaman päivän jälkeen alkoi turhauttamaan. Tasureita sai uitella ihan rauhassa eikä alueella ollut mitään eloa. Joitain yksittäisiä ahvenia saatiin kolmen päivän aikana siltä meidän ”huippupaikalta”, mutta oli se lopulta myönnettävä, että ajettiin ihan väärään paikkaan se kelkkaura Pirttilahdesta.

Me oltiin nalkissa sillä paikalla. Jos kelkalla lähti ajamaan vähänkin sivuun urasta, loska imaisi painavan Lynkkiksen hetkessä. Ympärillä oli iso Kallavesi tuhansine kalapaikkoineen, mutta me pilkittiin niitä meidän tyhjiä laikkuja.

Neljännen päivän aamuna päätettiin ottaa riski ja lähteä kokeilemaan onnea kelkan kanssa. Yllätyttiin molemmat, sillä lumi oli hieman painunut ja myös loska kovettunut lumen alla ja kelkka kulkikin aika helposti. Oli se ihana tunne, kun pääsi taas pitkästä aikaa valitsemaan kartasta uuden kalapaikan. Mutta ei me hurjimaan ruvettu. Tehtiin vain pieni siirtymä, sillä kyllä jäällä joissain kohti oli niitä pahojakin alueita.

Uusi kalapaikka oli täynnä pikkukalaa. Niille oli aivan turha tarjota tasuria, kun ei sen kokoisen kalan suuhun edes mahdu tasurin koukku. Meillä oli mukana haarukkavapa, koska oltiin ongittu kalakukkoon pikku ahvenia edellisenä päivänä. Päätin aikani kuluksi pilkkiä pystypilkillä ja pienellä morrilla, sillä monen päivän tyhjän onkimisen jälkeen oli mukava saada siiman päähän edes jotain.

Päivä oli niin hieno ja keli lämmin, että mikäpä oli Pääsiäistä vietellessä avannon ääressä. Isoja kaloja ei luotaimessa näkynyt, mutta ehkä silman päähän tarttuu pieni sintti, jonka voi antaa vieressä napottavalle lokille.

Kohta siima jo kiristyikin ja jäälle nousi pieni lahna. Sen jälkeen tuli pieniä ahvenia ja särkiä. Ja uusi lahna. Sitten siimaa kiristeli kiiski, tai ei sitä oikein voi kiristelyksi sanoa, sillä eihän sitä kalaa edes tuntenut siiman päästä.

Katselin kiisken mahaa auringonvalossa ja huomasin, että siinä oli lilan ja vaaleanpunaisen vivahteita. Olin ihan täpinöissäni siitä havainnosta. Siksikö vaaleanpunainen maha tasurissa aina toisinaan toimii? Minulla on Kalarosvon pinkki tasuri, joka jostain syystä toimii hyvin Virmasvedellä. Ja Virmaalla on paljon kiiskiä. Hmmm…

Teoriaa vahvisti vielä paikalle osunut tuttava, joka sanoi saaneensa lähialueelta ahvenia, jotka olivat sylkeneet kiiskiä! Ihme juttu ☺

Pikkukalaa tuli ja niitä oli mukava nostella haarukkavavalla. Ohuessa siimassa jo satagrammainen ahven tuntui isohkolle sinttien nostamisen jälkeen ja jollain tapaa tykästyin tuohon ”UL-pilkkimiseen”, kun kaikki on niin pientä ja herkkää.

Tärpit tuntuivat tosi hyvin ja siimaan sai hyvän tuntuman, kun se on ohutta. Mutta oli siinä myös huono puoli verrattuna tasuripilkintään. Morri ei nimittäin valikoi kaloja ollenkaan. Samasta avannosta voi nousta useita lajeja ja kokoluokka heitellä parista grammasta moneen kiloon. Tasurilla tulee vain petoja ?

Tuijottelin haarukkavavassa olevaa tärpinilmaisinta ja odotin pientä hentoa nykäisyä. Tärpinilmaisin painuikin ihan alas ja säikähdin. Onko siellä joku parempi kala, eihän niin pieneen morriin voi tarttua iso kala.

Aloin haarukoimaan siimaa vapaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Heitin ongen jäälle ja nostin kalan siimasta. Avannosta putkahti nelisatanen ahven. No aika hyvin mikroskooppisen pienellä morrilla…

Hetken päästä tuli taas hyvä tärppi ja kala tuntui painavalta. Sain sen avannon alle asti nostettua, mutta koska olin tärpin jälkeen taas viskannut ongen jonnekin ja lappanut siimaa sinne tänne, karkuutin kalan. Vaatii kyllä harjoittelua se ohuiden siimojen kanssa pelaaminen ja solmujahan siimaan tuli muutaman tunnin aikana tosi monta.

Jatkoin kalastusta ja lajikirjo oli suuri. Ihan uskomatonta, että niin paljon kaloja ja eri lajeja tuli yhdestä avannosta. Filekalan jälkeen saattoi tulla kukkokala ja sitten taas filekala. Päivän kruunasi 600g ahven, joka on ehdottomasti isoin kalani tuollaisilla vehkeillä.

Mietin vain kaikkia talven tyhjiä reissuja, että olenko jättänyt paljonkin isoja kaloja avantoni alle nälkäisenä odottamaan. Tasuri ei lauantaina kelvannut, mutta pystypilkki Möyhy-morrilla maustettuna kelpasi. Ehkä minusta tulee vähän enemmän sekakäyttäjä vapojen ja vieheiden suhteen, isojakin kaloja kun näköjään voi saada pienillä vehkeillä =) Ja kyllä muuten tuntuu jo mahottoman hyvältä kuusisatanen ohuessa siimassa :)

Kalapaikka oli siitä erikoinen, että ”kukkokala-avannosta” tuli myös isompaa ahventa. Olen kuullut monesti sanottavan, että sintit ja isommat ahvenet eivät viihdy samassa paikassa, mutta niin vaan tuli todistettua se asia vääräksi. Ja oikeastaan olen itsekin ollut siinä luulossa.

Normipilkkitilanteessa olisin lähtenyt sinttiavannolta alta aikayksikön, mutta nyt minulle kelpasi siiman päähän myös pienet kalat. Ja sitten yllätyksenä avannolta löytyikin isompaa kalaa. Kaikkea uutta sitä näköjään aina oppii, kun ahkeraan käy pilkillä. Ehkä täytyy tulevaisuudessa antaa myös sinttiavantojen näyttää mitä niillä on tarjottavana, eikä heti hylätä paikkaa.

Eilen oli kevään hienoin päivä. Jo aamulla Pirttilahden satamassa räpsin valokuvia ja ihastelin maisemia. Jäällä oli usvaa ja aurinko oli juuri nousemassa. Kyllä pilkkireissu on jo lähes täydellinen noiden maisemien vuoksi, en vaan kyllästy niihin koskaan! Ja sen kyllä voi päätellä myös minun kännykässä olevista 20 000 valokuvasta =)

Suunnattiin aamulla suoraan edellisen päivän kalapaikalle. Olin jättänyt lokille muutaman sintin jäälle, sillä pitäähän niidenkin näin lumisilla keleillä jostain saada ravintoa. Kun saavuttiin kalapaikalle, niin ihmettelin outoja jälkiä lumella. Lähdin seuraamaan niitä ja kyllä suu loksahti auki, kun tajusin minun edellisen päivän lokkikaverini olevan jäällä aika huonossa kunnossa.

En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Lokki oli kynitty, tai ei pelkästään kynitty, vaan kaluttu luita myöten. Siltä oli syöty jopa räpylät! Jollain on ollut kova nälkä, sillä kaikki oli tapahtunut 15 tunnin aikana. Kyselin jo facebookin puolella mielipiteitä mahdollisesta syyllisestä ja siellä arveltiin joko huuhkajan, pöllön tai kotkan olleen asialla. Joka tapauksessa lokki on joutunut ilmahyökkäyksen uhriksi, sillä paikalta ei löytynyt kuin lintujen jälkiä.

Ja sitten taas kalastusasioihin :) Aamun ensimmäisellä avannolla näkyi heti eloa ja aloitin kalastuksen tasurilla. Tottakai on aina parempi, jos ahven on sen verran aktiivista että ottaa tasuriin. Jätän morrivehkeet viimeiseksi oljenkorreksi. Kaloille ei kuitenkaan tasuri kelvannut. Edellisenä päivänä ahvenet olivat jopa niin ronkeleita, että ne kiinnostuivat pystypilkistä ja morrista vasta sitten, kun vapa oli täysin paikallaan. Ja yksikin väärä liike sai ne laskeutumaan takaisin pohjaan.

Eilisaamuna tasurin uittoon ei reagoitu, joten kaivelin taas haarukkavavan käyttöön. Kalaa alkoi nousemaan heti ja sain kymmenkunta ahventa. Harmi, että kokoluokka taas vaihteli kukkokalasta filekalaan ja tietenkin suurin osa oli niitä sinttejä.

Juha sai viereiseltä avannolta Kalarosvon valkomahaisella tasurilla pari nelisatasta ahventa ja minullakin taas toivo heräsi tasureiden suhteen. Kyllä se on pistettävä Kalapelen Nulikka uv-valkomahalla uimaan. Hetken päästä minulle nousi päivän ensimmäinen tasuriahven ja me molemmat Juhan kanssa innostuttiin ihan kunnolla.

Kuoretta näkyi välivedessä ja jo aiemmin aamulla yksi morrilla tullut fileahven sylkäisi kokonaisen kuoreen. Nytkö koittaa kevään odotetuin hetki ja tasuriahvenia alkaa nousta reppukaupalla?

Ei olisi pitänyt innostua, sillä tiputtiin korkealta ja kovaa. Ei saatu tasureilla enää yhtään ahventa! ? Tunnit kuluivat ja meininki oli muuttunut tutuksi tyhjän luotaimen tuijotukseksi. Iltapäivällä kokeilin vielä morrikikkaa eli toivoin isojen ahventen aktivoituvan samalla tavalla kuin edellisenä päivänä. Eipä toiminut sekään kikka enää. Hetken aikaa kalastus oli ollut helppoa ja saatiin me sentään ruokakalat, mutta se kunnon ahvenpotti jäi odottamaan vielä ottajaansa. Eli minua.

Tänään Suomeen saapui kammottava lumimyräkkä. Katsoin eilen sääennustetta ja Kuopion korkeudella lumisateen piti olla tänään puolilta päivin. Suuri muutos kelissä saattaa tarkoittaa aktiivisia ahvenia…

Halusin ehdottomasti käydä pikapiston jossain ennen lumisadetta. Päätimme käydä Kallavedellä, sillä aika oli rajallinen. Hirveässä myrskyssä ei ole kiva pilkkiä, mutta aamusta keli oli vielä kohtuullinen, joten tulevan matalapaineen vaikutus oli pakko käydä testaamassa.

Aamun ensimmäinen paikka oli typötyhjä. Kokeiltiin muutamat avannot, mutta koska elonmerkkejä ei näkynyt, päätimme jatkaa viime talviselle tutulle paikalle, jota emme vielä tänä talvena olleet ehtineet käydä kokeilemassa.

Tein avannon ja siellähän oli jo kala valmiina. Laskin Kalarosvon ykköstykin avantoon ja pohjassa näkynyt viiva lähti heti vastaan. Ja samalla sille saapui kavereita ja useita ahvenia alkoi nousemaan kohti tasuria.

Sain heti tärpin ja aamun ensimmäisen ahvenen jäälle. Laskin tasurin takaisin avantoon ja seuraava potilas odottikin jo siellä. Kohta jäällä oli jo neljä ahventa. Huh huh. Olin iloinen jo niistä kaloista, sillä kunnon ilotulitusta ei ole näkynyt luotaimen näytöllä oikeastaan koko talvena.

Tein ympärille muutamia avantoja ja uittelin Kalarosvoa parin metrin nostoin. Tai ei se uittelua ollut vaan kalojen houkuttelua :) Ja se kikka toimi! Pian näyttöön pamahti taas nousevia ahvenia ja ajavasta parvesta ehdin aina yhden tai pari kalaa nostaa.

Kun avanto hiljeni, vaihdoin reikää ja tein taas parin metrin houkutusliikkeitä. Monesti se toimi ja ahvenparvi pölähti paikalle jostain kauempaa. Kalaa kertyi avantojen reunoille ja tunti ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin olin saanut jo neljätoista kalaa!

Ihmeellistä asiasta tekee se, että Juha sai vain yhden sintin, kun minä nostelin neljätoista kalaa viereisiltä avannoilta, vaikka hänellä oli lähes samanlainen tasuri. Kalat kuitenkin osaavat olla nirsoja, kuten tiedetään, joten aina se ”lähes” samanlainen ei riitä.

Juha hämmästeli itsekin miksi hänen tasuri ei toimi. Hän pyysi minua kokeilemaan omalla avannollani hänen tasuriaan ja otti siksi aikaa minun ykköstykin uittoon. En saanut Juhan tasurilla kaloja, mutta sen sijaan Juha nosti omalta avannoltaan 350g ahvenen sillä minun rosvolla.

Pyysin tasurin heti takaisin ja tajusin, että joku pieni yksityiskohta oli nyt ahventen mieleen. Minun tasurissa oli myös erilainen jigipyrstö, mutta mikä lie ollut todellinen syy ahventen käytökseen, sitä tuskin saamme koskaan tietää.

Ahvenen syönti hiljeni hieman, mutta sain vielä kuusi ahventa reilun parin tunnin sisään. Juha sai omalla tasurillaan yhden filekalan. Ihan uskomaton päivä, kun samoilla avannoilla kuitenkin pilkittiin. Minulle se oli yksi parhaista reissuista ikinä, Juhalle aika heikko päivä.

Lumipyry saapui puolilta päivin ja päätimme lähteä Pirttilahtea kohti. Kesken matkan Lynkkis kuitenkin alkoi temppuilemaan ja sammui. Sydän pomppasi kurkkuun, sillä matkaa rantaan oli ihan liikaa käveltäväksi. Saatiin kuitenkin kelkka käyntiin ja hypättiin kyytiin. Matka jatkui muutaman kymmenen metriä ja kelkka sammui taas.

Alkoi iskemään paniikki, sillä lumisade vaan sakeni ja rantaan oli paljon matkaa. Jos kelkka nyt jää siihen, niin millä me saadaan tavarat rantaan? Ja miten me päästään itse rantaan. Sillä hetkellä toivoin, että heräisin pian, paitsi sittenhän ne hurjat tasuriahvenetkin olisivat olleet vain unta.

Juha käynnisti kelkan taas ja loppujen lopuksi 10-15km/h matkavauhtia päästiin rantaan. Kyllä se oli ihana tunne olla Pirttilahden satamassa ja ajattelin, että tuolla murkkuikäisellä ilveksen poikasella en lähde enää ikinä kalaan.

Kelkka on kätevä kapistus niin kauan kun se toimii, mutta kyllä todellisuudessa jokainen pilkkireissu Lynkkiksellä on seikkailu täynnä riskejä. Mutta kun en haluaisi kävelläkään.. laiska kun olen.

Nyt on sitten filekalaa ihan syötäväksi asti, täytyy alkaa suunnittelemaan menua :) Huomasitteko muut, että vaikuttiko saapuva matalapaine ahventen syöntihalukkuuteen?