Hirviselällä

Kyllä oli kelien suhteen hieno viikonloppu! Taisi lokakuun lämpöennätyskin rikkoontua ja mikäpä oli kalastellessa, kun mikään paikka ei palellut ?

Muikun kutu taitaa olla lähellä, sillä Kallavedelle oli viikon aikana ilmestynyt kymmeniä verkkoja. Mutkittelin veneellä kuin jossain pujotteluradalla, kun verkkolippuja ilmestyi eteen melkein tyhjästä. Saa kyllä ajella tarkasti nyt ?

Meillä oli taas ahvenet mielessä ja alkuun yritettiin etsiä niitä uusista ja vähän erikoisemmista paikoista, joissa epäiltiin olevan muikkua liikkeellä. Ehkä ahvenet olisivat syömässä muikkua jossain?

No muikkua me tosiaan löydettiinkin, mutta ei ensimmäistäkään petokalaa parvien perässä. Miksi Kallaveden ahvenelle ei muikku maistu? Aina vaan sitä kuoretta ☺️

Muikkua?

Uudet paikat eivät tuottaneet tulosta, joten lähdettiin etsimään syysahvenia Hirviselältä. Oi niitä aikoja, kun Hirviselän ahvensaaliit piti työntää kottikärryillä satamasta. Ei kun se olikin unta, mutta kyllä aika hyvin on joskus napsunut ?

Olen kertonut blogissa, että Hirviselällä on yksi paikka, josta saa aina ahvenia. Miten voin olla niin hölmö, että olen edes kuvitellut asian olevan niin? Se minun mansikkapaikka oli ihan tyhjä. Olenko kalastanut sen tyhjäksi vai mikä mättää? Eilen ymmärsin, että kalantulo ei voi olla koskaan varmaa, ei edes Hirviselällä.

Päivä alkoi vaikuttamaan tosi vaikealta. Uudet paikat eivät toimineet ja vanhatkin paikat pettivät. Ahventen olinpaikka oli täysi mysteeri. Viikko sitten löydettiin kalaa noin kymmenestä metristä ja ajattelin kalojen olevan suht syvässä vieläkin. Luotain kuitenkin piirsi tyhjää syvään, mutta myös matalaan. Ei oikein enää tiennyt, että mistä etsiä.

Eräs paikka kuitenkin yllätti meidät. Olin jo tottunut tuijottamaan sitä täysin tyhjää ruutua, mutta yht’äkkiä näyttöön alkoi piirtymään pieniä pompuloita ja piti ihan hieraista silmiä, kun kalaa oli niin paljon.

Paikka oli syvän vieressä oleva ”pöytä”, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti, että ”pöydässä” oli reikä. Alueella oli siis karttaan merkkaamaton pieni monttu ja kalat olivat siellä. Aika erikoista, siksikö kaikki patit olivat tyhjiä, kun ahvenet haluavatkin nyt olla montuissa?

Tuollaiset paikat ovat tosi vaikeita löytää ja ainoastaanhan ne löytyvät tuurilla, sillä noin pieniä monttuja ei ole merkitty edes karttaan. Me itse oltiin piirretty alue Sonarchart livellä ja karttaan oli selkeästi piirtynyt pieni monttu ja ahvenet löytyivät sieltä.

Laitettiin nopeasti Motorguide alas ja taivasankkuri päälle, ja heti alkoi tapahtumaan. Ahvenet aktivoituivat hurjiksi ja pohjasta pinkoili kaloja välivedessä uivan jigin kimppuun. Sain jokaisen kalan vertikaalijigaamalla ja heittely ei tuottanut hipuakaan. Toisaalta vertsu oli tuossa tilanteessa paljon nopeampi tapa kalastaa ja sillä tavalla parvi myös pysyi hyvin veneen alla.

Alle 30-senttiset ahvenet lähtivät takaisin ja otettiin vaan sitä isommat. Shaker Baitsin Piggyshad oli tosi tehokas ja lapiopyrstöstä huolimatta toimi todella hyvin vertikaalissa.

Tämä Piggyshad väri oli paras

Kalastettiin paikassa pari tuntia ja koko ajan me siitä saatiin kaloja, mutta kalojen koko pieneni pikkuhiljaa. Parhaimmat kalat ja tärpit tulivat ensimmäisen puolen tunnin aikana. En tiedä lähtivätkö isommat ahvenet sen jälkeen paikalta pois vai menikö niiden syöntipiikki ohi ja ne painuivat pohjaan jurottamaan..

Toisten menopeleissä roikkuu karvanopat, meillä jotain ihan muuta =D

Luotain kuitenkin piirsi alueelle edelleen kalaa, mutta vain ne alle 30-senttiset tärppivät enää. Meillä oli tarkoituksena tehdä seuraavana päivänä pikapisto järvelle ja päätin, että sunnuntaiaamun ensimmäinen kalapaikka on siinä kyseisessä montussa. Tiedä vaikka körmyahventen syöntihommelit olisivat taas seuraavana päivänä käynnissä.

Jätettiin monttu rauhaan ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Aloin etsimään tarkoituksella samantapaisia pieniä monttuja, mutta sehän oli kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta, Kallavesi on kuitenkin aika iso järvi ? Se yksi monttu löytyi tuurilla ja loppupäivänä ei ollut enää onni myötä.

Kalapäivät ovat jo melko lyhyitä, kun aurinko nousee vaille kahdeksan ja laskee kuudelta. Lähdettiin satamaan vähän ennen auringonlaskua, ja vaikka me ei niitä kottikärrejä tarvittu ahvensaaliin kotiin viemiseen, niin ihan hyvät ruokakalat me saatiin ?

Päivän isoin ahven oli 33cm ja Juhan siimaan tarttui yksi 48cm kuhakin

Heräsin tänään hyvissä ajoin, oikeastaan jopa liian aikaisin. Jouduin odottamaan kauan aikaa, että päivä alkaisi valkenemaan. Olisin halunnut olla kalapaikalla jo ennen auringonnousua, mutta onneksi ei lähdetty aamuhämärässä pujottelemaan sinne verkkolippuradalle. Olivat ryökäleet vielä eilenkin pistäneet lisää verkkoja ja varsinkin pitkät pintaverkot tuottivat päänvaivaa.

Meillä ei ollut tänään montaa tuntia aikaa kalastaa ja siksi ajoin heti montulle. Eilen kalapaikalle jäi vielä hyvin kalaa ja ehkä aamusyönti tuottaisi jotain hyviä tuloksia, vaikkapa kilon ahvenen ?

Minä hölmö tuudittauduin taas siihen ”varman” kalapaikan tunteeseen. Enkö oppinut kerrasta? En. Monttubileet olivat ohi ja monttu hylätty. Siellä ei näkynyt enää mitään, vaikka yritin ajella paikkaa ristiin rastiin ja löytää jotain uutta pientä kuoppaa. Ahvenet ovat kyllä mestareita tekemään katoamistemppuja. Ihanan ärsyttäviä otuksia ? Kukapa sitä jatkuvaan jaksaisikaan nostella isoja ahvenia veneeseen ?

Tänään oli ihan yhtä vaikeaa löytää kaloja, kuin eilen. Kaikki paikat olivat tyhjiä ja ei mitään ideaa, että mistä ahvenet olisivat voineet löytyä. Ei käynyt enää tuuri eikä kottikärryillekään ollut tarvetta. Päivän viimeinen kalapaikka piirsi näyttöön miljoona ahventa, mutta lopulta paikka paljastui Partasen Hannan vanhaksi kalapaikaksi. Sen paikan kaloista tehdään niitä kuuluisia kalakukkoja.

Nyt varmaan viedään syksyn viimeisiä reissuja, koska talvi saattaa yllättää suomalaiset hetkenä minä hyvänsä. Katsotaan keliä viikon päästä ja mikäli Kallavesi ei ole vielä jäässä, jätän kottikärryt satamaan parkkiin ja suuntaan vesille ?

Syksy tulee ja lehdet tippuvat puista

Olen nyt pari kertaa leivittänyt ahven- ja kuhafileet ihan uudella reseptillä, kun sain eräältä kokilta reseptivinkin. Yleensä leivitän kalafileet tattarijauholla, koska en pysty ruisjauhoja syömään, mutta olen vähän kyllästynyt siihen ainaiseen tattarin makuun. Nyt sitten löytyi sellainen herkkuresepti, että suosittelen kokeilemaan, vaikka ainesosat saattavat alkuun kuulostaa vähän oudoilta ja vierailta =)

Leivitys siis tehdään polentalla ja parmesan tmv. juustoraasteella. Juusto ja polenta sekoitetaan ja siihen hieman suolaa mukaan. Itse pistän jauhot aina pussiin ja fileet perään, ja leivitys tapahtuu kuin itsestään, kun pyöräyttää pussin muutaman kerran ympäri.

Ihan tajuttoman hyvin sopii tuo juustoinen leivitys sekä ahvenelle että kuhalle. Tämä on ehdottomasti minun uusi lemppariresepti, nam!