Historian kirjat sekaisin

Eilen tapahtui kummia. Sain kaloja! Nyt on vielä toukokuu ja vedet ovat viileät, mutta silti kalansaalis oli kuin elokuussa. Olen vieläkin täpinöissäni eilisestä, oli se sen verran mieleenpainuva reissu!

Odotin eilistä monta päivää, sillä jo viikolla säätiedotus lupasi hyvää ja tyyntä keliä lauantaille. Päivä oli ihan täydellinen kalastukseen, mitä nyt vähän vilpoisa. Kello soi aamulla neljältä ja lähdimme vene perässä kohti määränpäätä. Kävimme ensimmäistä kertaa meille ihka uudella järvellä, josta olen kuullut jänniä ja houkuttelevia tarinoita.

Matkan varrella

Laskettiin vene vesille ennen seitsemää ja eipä aikaakaan, kun ensimmäinen kuha oli siiman päässä. Olin aiemmin vitsaillut, että jos en saa ensimmäisellä heitolla kalaa, niin järvi on huono. Pinkki Lucky Johnin uutuusjigi sai toimia aloitusjiginä ja uskomatonta, mutta totta, ensimmäinen heitto antoi alamittakuhan =) Hyvä järvi siis ;)

Ensimmäinen heitto ja Lucky John jigi kelpasi

Lähdettiin jatkamaan matkaa, sillä oikeastaan tavoittelin enemmän ahvenia, kuin kuhia. Ajoin kohti kartasta katsomaani paikkaa ja näin sivusilmällä, kun kakkosluotain piirsi jotain möykkyjä pohjaan. Vauhtia oli jonkun verran ja mietin, että olikohan ne möykyt kiviä vai kaloja. Alue oli kuitenkin aika tasainen ja sen tyylinen, että en pysähtyisi siihen kartan perusteella kalaan, joten epäilin möykkyjen olleen kiviä. Miksi kalat olisivat näin tylsällä alueella?

Heitin uukkarin ja ajoin paikan yli uudestaan tarkemman luotaimen kanssa. Siinähän olikin kaloja ja oikeastaan tuurilla löysin ne, sillä olin menossa ihan toiseen paikkaan alunperin. No kokeillaan huvikseen tästä!

Aika nopeasti selvisi, että kalat olivat syömätuulella, sillä ne tärppivät koko ajan. Kalojen koko ei ollut mitään kummoista, ehkä 100-200g.

Pienet ahvenet pääsivät takaisin

Kasvamaan

Tämäkin meni vielä kasvamaan

Pieni ahmatti :)

Halusimme isompia ahvenia ja kun tutkimme aluetta tarkemmin, luotain alkoi piirtämään myös paremman kokoisen kalan parvia. Kalaa oli tosi paljon muutaman sadan metrin kokoisella alueella ja touhu oli ihan toisenlaista, kuin Kallavedellä.

Viistoluotaimessa kalaa näkyi myös sivuilla

Varma kalapaikka =)

Ahvenet olivat 8-10 metrin syvyydessä

Päätimme, ettemme ota alle 30cm ahvenia ollenkaan, vaan mukaan lähtisi noin 30-35cm kalat, jos niitä tulisi. Pian ensimmäinen kriteerit täyttävä ahven nousikin veneeseen ja saatiin ainakin edes jotain kylmälaukkuun mukaan.

Savage Gear Bleak Paddle Tail toimii hyvin myös tänä vuonna =)

Neonkeltainen Mikado Fishunter on myös ahventen herkkua

Ahven söi koko ajan ja pienet kalat vapautimme. Alueella oli useampia parvia ja koska vene liikkui tuulen mukana, välillä ajelehdimme pienempien ja välillä isompien kalojen yli. Silloin tällöin veneeseen nousi myös mukaan otettava fileahven ja järvi alkoi vaikuttamaan kultakaivokselta. Heitin huumorilla, että kohta alan etsimään taloa sen järven rannalta.

Näitä oli kiva nostella

Isoimmat ahvenet olivat reilun puoli kiloa ja mieleen palautui viime elokuinen päivä Hirviselällä, kun satuimme yhtä hyvään syöntiin. Eilen päivän parhaat ottipelit olivat Savage Gearin Bleak Paddle Tail ja Happosen Sepon jigipää Lunkerin v-pyrstöisellä muikkujigillä. Tilasin Sepolta lisää noita jigipäitä, ihan parhaita jigipäitä venepilkintään!

Happosen Sepon jigipää toimii venepilkinnässä

Sepon jigipäässä kalat pysyvät hyvin

Suurin osa ahvenista oli kutenut

Uusi ja käytetty :)

Ahventen koko alkoi pienentyä ja puoli kiloisia ei alueelta enää löytynyt. Luotainkaan ei piirtänyt isompien kalojen parvia, kuten se aiemmin piirsi. Isommat ahvenet olivat selvästi siirtyneet jonnekin, mutta me emme niitä enää nähneet.

Lähdettiin sitten vihdoinkin kohti niitä alkuperäisen suunnitelman mukaisia paikkoja. Säätiedotus lupaili iltapäivälle vesisadetta ja keli muuttui päivän mittaan tuulisemmaksi. Ajelehtiminen ei enää oikein onnistunut, sillä viehe oli koko ajan luotaimen keilan ulkopuolella.

Tuo järvi oli siitä ihmeellinen, että se piirsi kalaa joka paikkaan. Kaikki kalat eivät olleet syömäpäällä, mutta koska tyhjää luotainta ei tarvinnut tuijottaa, turhautumisen tunnetta ei tullut. Miten kalaa voikin olla niin paljon.. loppujen lopuksi emme oikeastaan kiertäneet kovin suurta aluetta, joten voi olla, että kalat vaan sattuivat olemaan juuri siellä missä mekin. Yleensä se on ihan toisinpäin.

Alkuperäisen suunnitelman mukainen paikka piirsi myös kalaa. Saimme siitä ahvenia ja päivän kruunasi minun saama vajaa 50cm kuha. Mittakala toukokuussa, voiko kesä paremmin alkaa!? Olin todella innoissani ja kohta Juhakin jo vitsaili, että missähän täällä olisi niitä taloja myytävänä ?

JEEEEE!

Iltapäivällä koitti arki, kala nimittäin lopetti syömisen. Sadealue oli saapumassa ja olisiko se laittanut kalojen suut kiinni, mutta joka tapauksessa kalojen syömäkarkelot loppuivat kuin seinään. Meillä oli kylmälaukussa 11 hyvää ahventa ja mittakuha, joten emme enää jääneet pyytämään tyhjää, vaan huristelimme rantaan hymy huulilla. Piti melkein nipistellä itseään, että oliko minun kalareissu oikeasti näin hyvä! Kerrankin oltiin Ahdin kanssa samalla puolella, toivottavasti jatkossakin pelataan samassa tiimissä.

Rannassa saatiin vene trailerille ja juuri kun istahdettiin autoon, vettä alkoi ripeksimään. Mikä ajoitus! Kalat kyydissä ja kuivana kotiin :)

Yhdestätoista ahvenesta seitsemän oli kutenut

Ostin itselleni Okuman Helios SX kelan, sillä kela on saanut paljon kehuja kalastajien keskuudessa. Eilen kela pääsi kunnolla tositoimiin ja liityin tyytyväisten käyttäjien joukkoon. Okumasta minulla on useammalta vuodelta kokemusta ja ai että tuo oli pehmeä kelattava.

Näpsäkkä kela :)

Tänään kello soi neljältä ja tarkoitus oli käväistä Kallavedellä ennen iltapäivän sateita. Jätimme kylmälaukun kotiin, sillä Kallaveden kitsauden tietää. Ruokakaloja on odotettavissa vasta kuukauden päästä.

Pirttilahti puoli kuudelta tänään

Vedet eivät olleet lämmenneet Kallavedellä viikkoon oikeastaan ollenkaan, sillä tänään lämpötila oli 6-7C. Arvasin, että tästä päivästä tulee vaikea, kun viime viikonloppunakin kaloja sai etsiä hiki hatussa. Nyt ilman lämpötila oli aamulla siinä yhden hujakoilla, joten valitettavasti ei ollut edes hiki hatussa, vaan olin ihan jääkalikkana.

Etsin kaloja viisi tuntia ja kaikki paikat olivat tyhjiä. Mittasin etsityn matkan ja kilometrejä kertyi reilusti yli neljäkymmentä! Kohta alan tosiaan tuntea Kallaveden pohjan muodot hyvin, kun tänäänkin puoli päivää tuijotin näyttöjä.

Juuri kun olin menettämässä toivoni ja kääntämässä keulan kohti Pirttilahtea, luotain piirsi kaloja. Piti vähän aikaa hieroa silmiä, että näinkö harhoja, mutta totta se oli. Kallavedessä näkyi kaloja! Juha oli jo aikaa sitten nukahtanut keulaan ja kylläpä ukko ponkaisi nopeasti pystyyn, kun huusin HAAVI! Viime kesäinen Lunker Cityn ”ykköstykki” toimi ja haki minulle mittakuhan Kallavedestä. Ei muuta kuin kala pussiin ja tippa nenänpäässä hanaa Puattiselle. Tänäänkin ehdittiin ennen sadetta kotiin, mutta kaksi tuntia piti olla villasukat jalassa peiton alla kalareissun jälkeen. Suomen kesä ❤️