Huh, mikä viikonloppu!

Viime viikonloppuna otsikoin blogitekstin, että ahventa yritin, kuhaa tyrkkäs. Nyt on vähän samat fiilikset sillä erotuksella, että ahventa yritin, mutta haukea tyrkkäs. Ja tyrkkäs muuten kerralla vähän isomman kalan, meni oma ennätys uusiin lukemiin :)

Perjantaina emme ehtineet vesille, joten lauantaina oli tarkoitus kalastaa ihan pitkän kaavan mukaan. Laitoin kellon soimaan aamuneljäksi, mutta heräsin pirteänä ja intoa täynnä kello 3.58. Olin täpinöissäni ja varma hyvästä kalansaaliista, aivan kuten oikeastaan ennen jokaista kalareissua :) Lähdimme kuudelta satamasta Hirviselkää kohti ja pistin Kimille viestin, että tänään otetaan leikkimielinen kilpailu. Tiesin, että hän oli lähdössä Aleksein kanssa myös kalaan.

Haaste heitetty :)

Lauantain sää vaikutti kalakelille. Poutaista, mutta pilvistä ja tuulta 2-3 metriä sekunnissa. Ehkä ison ahvenen päivä? Hirviselälle päästyä unelmat alkoivat taas murenemaan tuttuun tapaan. Aamulla olen intoa täynnä ja jos luotain piirtää tyhjää, mitäpä sitä enää turhia haaveilemaan.

Hirviselän ykköspaikka, joka antaa aina ahvenia, ei antanut eilen mitään. Ihan uskomatonta. Etsimme aamulla kalaa monista paikoista ja kalat olivat hävinneet johonkin. Kokeilimme myös vähän erilaisempia paikkoja selkäpattien lisäksi, esimerkiksi saarten penkkoja ja myös ihan rantojen vierustoja.

Matalammasta ei ahventa saati kuhaa löytynyt, mutta viime aikoina aktivoituneita haukia kylläkin. Niitä löytyy nykyään joka paikasta. Ei se tietenkään haittaa, mutta kohdekaloina ovat kuha ja ahven, joten jokainen kova hauen tärppi saa pienen toivonkipinän syttymään, jos siiman päässä olisikin iso ahven. Ei valitettavasti ole (vielä) ollut.

Kiertelimme tuttuja paikkoja läpi ja parista paikasta ahvenparven tavoitimmekin. Ahventen koko oli taas hieman parempaa kuin viikolla löytyneiden kukkoahventen, mutta suurimmat olivat vain vähän yli kolmekymmentä senttisiä. Ahvenia nousi harvakseltaan, joten niitä emme alkaneet mukaan keräämään. Kasvakoot vielä pikkuisen, puoli kiloa olisi sopiva savupönttökoko. Ahventen seasta löytyi myös haukia.

Kylmän aamun (jouduin lainaamaan kalakaverin takkia) ensimmäinen ahven

32cm raitapaita

Välillä ahvenparvi pölähti paikalle

Päivän päätteeksi tämän kuvan hauki näytti miniatyyrille ;)

Kalaa ei meinannut löytyä, ainoastaan ihan yksittäisiä sieltä täältä. Päivän ainoa kuha nappasi jostain silpun seasta seitsemästä metristä. En ollut nähnyt sitä edes luotaimessa, oli varmaan vain ohikulkumatkalla.

Päivän ainoa kuha

Viestittelin Kimin kanssa ja myös heillä oli vaikeuksia löytää kalaa. Sen jälkeen päätin kokeilla erään tutun paikan ahventen toivossa. Paikka sijaitsee Kallaveden syvimmän kohdan vieressä, joten syvää vettä on ympärillä paljon. Heti kun ajoin paikalle, luotain piirsi ihan älyttömästi silppua pohjaan. Ajoin matalan neljän metrin patin yli ja siitä penkka lähti laskemaan syvempään. Kuudessa metrissä näin ihan hyvänkokoisia kaloja ja sanoinkin kalakaverille, että nyt taisi olla hyviä ahvenia.

Pysäytin veneen ja heitin jigin taaksepäin kohti ahvenia. Emme laittaneet ankkuria, sillä aallokko ei ollut kova. Jigi tipahti veteen ja kohta tunsin, että se jäi kiven taakse kiinni. Kirosin ääneen, että jigi jäi jumiin. Vedin vapaa taaksepäin ja se tuntui painavalta. Missä se on kiinni, ei ainakaan missään kivessä. Onko siellä joku tukki?

Kalakaveri kyseli, että no onko se kiven takana kiinni? Sanoin, että en tiedä. Kelasin samalla ja vapa oli mutkalla, mutta mitään siellä siiman päässä ei näyttänyt tapahtuvan. Painavalta se tuntui, mutta elottomalta. Kohta se sitten alkoi, kamala jumputus! Tajusimme molemmat, että siellähän on kala. Sanoin heti, että nyt on elämän isoin kala siiman päässä. Tämä painaa ihan järkyttävästi. Kalakaveri käski löysyttää jarrua ja sitten vietiinkin siimaa. Vapa oli mutkalla emmekä tienneet ollenkaan mitä siiman päässä oli.

Kalakaveri piti haavia jo veden rajan tuntumassa ja minä sanoin, että nyt se haavi ylös sieltä. Tämä kala ei todellakaan ole vielä tulossa täältä ja siimaa on vedessä ties miten paljon. Sanoin myös useampaan otteeseen, että kala ei välttämättä mahdu meidän pieneen haaviin.

Olin koko ajan varma, että jigi irtoaa kalan suusta. Ja jos ei irtoa, niin sitten vapa katkeaa. Daiwan Aird vapa oli monta kertaa ihan kaksinkerroin, sillä kala veti siimaa veneen alle. Vihdoin sain kalan näytille pintaan ja me molemmat katsoimme sen olevan noin vitosen hauki. Ei se sen isommalta näyttänyt, kun selkä käväisi veden pinnalla.

Jigi oli onneksi huulessa kiinni, sillä minulla oli vain fluorocarbonperuke. Niitäkin hauet ovat tuhonneet minulta useampia tänä kesänä ja tämä yksilö olisi katkaissut perukkeen sekunneissa. Onni oli minun puolellani siinä asiassa.

Minulla tärisi kädet ja hiki valui, väsyttely oli niin rankkaa (toppavaatteet päällä ;)). Kala spurttasi monta kertaa pohjaan ja pyöri veneen alla. Pelkäsin siiman sotkeentuvan moottoriin, mutta onneksi kalan menosuunta oli alaspäin. Jarrua piti löysyttää vielä toisenkin kerran ja pian kala alkoi väsymään. Edelleen olin sitä mieltä, että haavitseminen tulee olemaan vaikeaa kalan koon vuoksi.

Kalakaveri oli valmiina haavin kanssa ja kun vihdoin sain kalan veneen vierelle, ensin haaviin meni pää, mutta sitten kysymys kuului: mihinkäs tuo toinen puoli hauesta mahtuu? Hauki pääsi vielä livahtamaan pois. Uusintayritys ja nyt kala meni mutkalle haavin pohjalle. Jes!!!

Aloin nostamaan haavia veneeseen ja vitsit, että se painoi. Vihdoin kala oli veneen sisäpuolella ja näin sen kokonaisuudessaan. Huh huh, meinasin pyörtyä. Miten kalalla voi olla noin iso pää? Ihan uskomattomia mörköjä sitä järvissä ui. Tuota pystyi jo tosiaankin sanomaan möröksi.

Ennätyshauki, se oli iso!

Emme olleet ikinä nähneet niin isoa kalaa. Etsin äkkiä vaa’an ja punnitsin kalan haavissa. En meinannut jaksaa pitää haavia ja vaaka arpoi numeroita. 8.8kg, välillä yli yhdeksän kiloa, mutta lukema ei pysähtynyt. No ihan sama, kunhan suunnilleen tietää painon. Tarkalla painolla ei ole niin suurta merkitystä. Haavi painoi 650g, joten minun päätöksellä hauen viralliseksi painoksi jäi 8,2kg.

8,2kg teki Jaanasta iloisen

Sitten vielä valokuvat ja hauki takaisin kotiinsa. Kyllä niin ison kalan käteen ottaminen hieman pelotti, jos se alkaakin riehumaan ja puree minulta kädet poikki :) Onneksi hauki oli hieman väsynyt, joten se oli nätisti valokuvauksen ajan. Hei hei kala, oli kiva ja jännittävä tavata. Laitoin kalan veneen vierelle ja se roiskautti pyrstöllään vettä ja hävisi syvyyksiin. Näimme luotaimen näytöstä, kun kala ui kohti pohjaa.

Kädet tärisee, mutta kyllä tämä tässä pysyy :)

Samassa tajusimme, että olisihan sen kalan pituudenkin voinut mitata, sillä en ole koskaan saanut metrikalaa. Aika todennäköisesti kala olisi maagisen rajan rikkonut, mutta sataprosenttista varmuutta asiaan ei saatu. Eipä se auta nyt muu, kuin yrittää saada vastaava, tai vähän isompi, kala uudestaan ;)

Se tunne, kun siiman päässä on elämäsi isoin kala. Se on ihana, pelottava, kauhea, mahtava ja epävarma tunne. Et tiedä, saatko kalan näytille ja mitattavaksi. Onko se ennätyskala? Eilen kaikki meni paremmin kuin hyvin ja kala saatiin veneeseen. Tuo oli aivan varmasti isoin siimani päässä ollut kala. Alkuun luulin siiman olevan kiven kolossa kiinni. Mutta sitten se kivi liikkui..

En ole koskaan ollut mikään hauenkalastaja, vaan kohdekalat ovat olleet ahven ja kuha. Olen pelännyt noin isoja kaloja ja jo pelkkää ajatusta siitä, että siiman päässä olisi mörkö. Eilen ajatukseni vähän muuttuivat. Onhan se oikeasti ihan älyttömän ihana tunne, kun niin voimakas kala vie siimaa. Ja se kala vei muuten vielä aika ohutta siimaa, 0.13mm :) Sain elokuun alussa Samfishingiltä testiin Shiron kuitusiimaa ja olen ollut siihen tosi tyytyväinen, mutta kyllä siima viimeistään nyt lunasti paikkansa minun luottosiimana.

Olen hehkuttanut Lunker Cityn Swimfish jigejä täällä viime aikoina ja kyllä ne edelleen toimivat. Eilen sain päivän kaikki kalat kyseisellä jigillä. Olin juuri vaihtanut uuden jigin ja jigikoukun, kun ennätyshauki tärppäsi ja kyllä uusi jigi oli entinen jigi hetkessä. Hauki söi jigiä, kuin purkkaa.

Nam, hyvää! T. hauki

Minulla tärisi kädet vielä kauan aikaa hauen jälkeen ja kyllä takki oli niin sanotusti tyhjä. Tuntui hyvältä saada se kala ja tuntui hyvältä vapauttaa se. Ihan täydellinen juttu :)

Tänään kävimme pikakalassa muutaman tunnin. Aamulla edellisen päivän hauki pyöri vieläkin päässä ja mieleen tuli vähän väliä pieniä flashbackeja eiliseltä. Yhdessä vaiheessa, kun kala veti siimaa veneen alle, niin vapa oli niin mutkalla, että odotin sen vain päksähtävän poikki. Ei mikään voi kestää sellaista. Vapa kuitenkin kesti, vaikka oli täysin U-mutkalla. Harmittaa, kun tilannetta ei saatu videolle ja kyllähän tuo kalakaveri ehdotti kuvaamista, mutta voi olla, että iPhone olisi Kallaveden pohjassa, ennätyshauki karkuteillä ja minä kahden viikon mykkäkoulussa. Ei siitä olisi tullut mitään, jos kännykällä sitä olisi alkanut kuvaamaan. Täytyy ehkä vihdoin hankkia GoPro näitä tilanteita varten.

Tänään kalaa ei meinannut löytyä ja vähän sama homma kuin eilen, eli suurin osa kalapaikoista oli tyhjiä. Jotain kuitenkin välillä näkyi luotaimessa, mutta paljon joutui tekemään töitä niiden kalanäyttöjen eteen. Ollinselkä antoi minulle 56cm kuhan vertikaalijigaamalla ja osaatteko arvata, minkä jigin kuha kelpuutti? Aivan oikein, Lunker Cityn Swimfishin. Kauankohan se jigi Kallavedellä toimii vai käyköhän samalla tavalla, kuin Savage Gearin salakkajigille, että ensin toimii ja toimii muuten hitsin hyvin joka reissulla, mutta yhtäkkiä tulee stoppi. Salakka ei ole enää kelvannut ollenkaan, mutta onneksi minulla on Lunkkeri ;)

56cm kuha

Lunker piti kaivella syvältä kuhan suusta

Ajattelin aamun mittakuhan jälkeen, että vitsit, kun tulisi vielä toinen mittakala, niin sitten saisi hyvät fileet. Lunkkeri veteen ja mitäs sieltä nousikaan, toinen mittakala ;)

Nyt on taas nöyränä tyttönä sanottava, että kiitos Ahti <3 Tykkään susta.