Miten voikin palaset loksahdella niin hyvin kohdilleen, olen kyllä todella tyytyväinen viikonloppuun kokonaisuutena. Ensinnäkin säät suosivat sekä lauantaina että sunnuntaina, ja kirsikkana kakun päällä oli hurja ahvenen syönti. Eilisen aikana veneestä kuului useampaan otteeseen ”minä rakastan kalastusta”, niin huikea päivä se oli.
Viikonloppu oli yksi parhaimmista kelien suhteen tällä kaudella. Tuulet olivat minimissä, aurinko pilkahteli pilvien raosta ja lämpötila oli juuri sopiva kalastukseen. Koska tällaiset viikonloput ovat todella harvinaista herkkua, halusin viettää vesillä mahdollisimman paljon aikaa.
Lauantain ennuste (kuvakaappaus: www.ilmatieteenlaitos.fi)
Lauantaina suuntasimme Kallavedelle ja kalapäivä alkoi Ollinselältä, josta siirryimme pikkuhiljaa Sotkanselkää kohti. Matkan varrella oli myös minun lempipaikka Kallavedellä eli Hirviselkä. En ikinä unohda viime syksyn suuria ahvenia ja nyt ajankohta alkaisi olla taas otollinen suurille raitapaidoille. Odotukset olivat korkealla.
Lähdimme siis jo heti aamusta lauantaina etsimään ahvenia. Ollinselällä oli hiljaista, aamupäivällä löysimme joitain ahvenia ja mittakuhan, mutta isommat parvet olivat piilossa.
Nälkä ei lähde yhdellä!
Yksi kuhakin löytyi
Tällä kertaa kuhalle maistui pieni makupala: 7cm oranssi PL Core Shad
Tuntuu, että Kallavedessä kalat ovat ripoteltu sinne tänne ilman logiikkaa. Joskus harvoin saattaa osua hotspotille ja ne hetket kyllä muistaa vuosienkin päästä, mutta todennäköisyys löytää se hotspotti on lottovoiton luokkaa. Iso vesistö ja rajallinen aika eivät ole hyvä yhtälö. Pienempää kalaa siellä kyllä on, mutta ne puolen kilon ahvenet, jotka ovat minun tavoitekaloja savustusta ajatellen, ovat todella haastavia löytää.
Uuden hyrräsetin testausta
Yleensä vertikaalijigaan avokelasetillä, sillä saatan heitellä ja vertsuta täysin samalla jigillä ja tyyli voi vaihtua lennosta. Minulla on kuitenkin isoja ja painavia vertikaalijigejä kuhalle, joita varten ostin nyt uuden vertsusetin: Okuman Calera-hyrräkelan ja Patriotin Vertical Specialist vavan. Parin reissun perusteella täytyy sanoa, että kylläpä on setillä hintalaatusuhde kohdillaan. Ihan todella hyväntuntuinen kokonaisuus ja vaikka setti on naurettavan halpa, se on tosi hyvä!
Siirryimme kohti Hirviselkää ja tutut paikat olivat tyhjiä. Sain pienen havainnon isompien ahventen parvesta, kun luotain piirsi hetken aikaa hyviä kaloja ja siiman päässä oli painava raitapaita. Se ahven kuitenkin karkasi ja viimeinenkin oljenkorsi isoihin ahveniin meni epäonnistuneen ankkuroinnin seurauksena.
Kyllä on vaikeaa saada ankkuri juuri oikeaan kohtaan, jos haaveissa on saada vene parven päälle. Parvet ovat kuitenkin aina tosi pienellä alueella. Me vertikaalijigataan paljon ja aika oleellinen asia vertsuilussa on olla kalojen päällä, mutta aallokko ja tuuli asettavat aina omat haasteensa ankkurointiin. Ensi kesäksi ostan keulasähkömoottorin, joten loppuu tämä valitus, mutta enköhän minä sittenkin jonkun syyn kalattomuudelle keksi ?
Hyvin sieltä näkee ajaa, vaikka vähän onkin kampetta kertynyt tuulilasiin =)
Hirviselkä oli vähän pettymys, mutta ehkä sieltä vielä syksyn aikana ne isomukset löytyvät. Seuraava etappi oli Sotkanselkä. Siellä ollaan käyty aika vähän tänä vuonna ja viimeksi kun käytiin, joka paikka oli verkotettu, joten ei sinne kovin kytö ole ollutkaan.
Saalistilanne ei kummoiseksi muuttunut muutaman tunnin Sotkan reissun jälkeen ja yksittäisiä sattumakaloja lukuunottamatta kalat olivat karkuteillä (tai niissä verkoissa ?).
Kuhaa löytyi myös Sotkalta
NÄLÄKÄ!
Alkuillasta käännettiin veneen keula kotia kohti, mutta ajoreitillä oli lintuja ”tien” tukkeena. Lamppu syttyi välittömästi ja tajusin syyn, miksi linnut olivat kerääntyneet meidän eteemme. Ne söivät pinnasta pikkukalaa! Sattuipas kerrankin mukavasti, joten ei muuta kuin vene parkkiin ja osingoille.
Kiitos vinkistä lokit!
Pinnassa kävi kuoretta ja veneeseen nousseet ahvenet sylkivät niitä myös. Yksi mukavimmista tilanteista vesillä on varmasti ahventen pintasyönti, harmi kun ne tilanteet ovat aina niin nopeasti ohi.
Omnomnom
Tästä oli helppo napsia kaloja
Pintasyönti kesti ehkä 20 minuuttia, jonka jälkeen lokit rauhoittuivat köllöttelemään järven pinnalle. Sen jälkeen olikin aika pakata kimpsut ja kampsut, ja huristella Pirttilahteen.
Lossi saattaa paljastaa kalapaikan sijainnin =D
Lauantai-iltana pähkäilimme sunnuntain kalapaikkaa ja sanoin, että jos me ahvenia halutaan, meidän on mentävä Unnukalle. 50km matka suuntaansa ei tietenkään ole mikään kaikista lyhin ajomatka, mutta mitäpä sitä ei raitapaitojen vuoksi tekisi. Unnukalle siis!
Oltiin Unnukan rannassa puoli yhdeksältä aamulla ja jos edellisenä päivänä Hirviselän saalisodotukset olivat olleet kovat, niin nyt ne olivat tapissa. Unnukka ei petä.
Valmiina tositoimiin
Ajettiin suoraan vanhalle tutulle ns. ykköspaikalle, josta on tullut parhaiten kalaa koko kesän aikana. Ja mitä minun vanhat silmäni näkivätkään? No ne näkivät kaloja luotaimessa, joten ei muuta kuin vene ankkuriin ja jigipuuhiin.
Melkein heti veneeseen nousi hyvä yli 30cm ahven, jonka laitoin sumppuun (bracketiin). Jos saisin samanlaisia edes muutaman lisää, niin pääsisin vihdoin savustamaan ahvenia fileinä.
Olen jauhanut savustuksesta koko kesän, mutta edelleenkään en ollut päässyt sanoista tekoihin asti. Edelliset otettavat ahvenet taisivat tulla yli kaksi kuukautta sitten, sen jälkeen ahvensaaliit ovat koostuneet vain yksittäisistä kaloista, joita ei ole mitään järkeä ottaa mukaan viisihenkiselle perheelle.
Kokeiltiin pari muutakin ankkuripaikkaa ja lopulta yksi kymmenen metrin paikka oli kultakaivos. Vihdoinkin alkoi napsumaan sitä savupönttökokoista ahventa ja olin liekeissä ☺️ Pienet lähtivät takaisin kasvamaan ja hyvät filekoon kalat laitoin sumppuun.
Ollaan taas hyvissä väleissä Ahdin kanssa
Aamupäivällä isoin ahven oli 35cm, mutta laihoja nuo Unnukan kalat kyllä ovat, olisiko keskipaino ollut neljän sadan gramman luokkaa. Lähes kaikki kalat tulivat vertikaalijigaamalla ja ehdottomasti paras jigi oli Lunker Cityn Swimfish värissä Arkansas Shiner. Ja kuten tyypillistä, ahvenparvi hävisi jossain vaiheessa alta pois. Sen jälkeen siitä samasta ankkuripaikasta alkoi nousta kuhia.
Pian paikka hiljeni, joten oli aika jättää ykköspaikka taakse ja lähteä etsimään uusia alueita. Katsoin aamulla automatkalla kartasta paikkoja valmiiksi ja minulla oli mielessä yksi saaren pää. Suuntasimme sinne ja kyllähän siitäkin joitain kaloja nousi. Tahti oli kuitenkin paljon hitaampi, kuin aamupäivällä, joten oli taas aika katsoa karttaa.
Huomasin yhden erikoisen paikan erään syvänteen vieressä ja sanoin Juhalle, että nyt löytyi satavarma kalapaikka. Esittelin paikkaa vielä Juhallekin kartasta ja oikeasti olin sataprosenttisen varma, että siinä on kalaa. Mikä lie etiäinen =)
Ajoin sille etiäispaikalle ja en meinannut uskoa silmiäni. Harvoin minun veikkaukset osuvat oikeaan, mutta nyt osuivat ja en ole koskaan nähnyt niin paljon isoja ahvenia luotaimessa, kuin eilen. Olin taas niin liekeissä, että varmaan jo savu nousi korvista. Ihan uskomaton näky ja kalaa vaan piirtyi koko ajan ihan hurjia määriä näytölle.
Paikka oli erikoinen, sillä syvänteestä nousi aika jyrkkä penkka ja sitten oli ikäänkuin tasainen kahdeksan metrin pöytä. Mutta kartta ei pitänytkään täysin paikkaansa, vaan ”pöydällä” olikin kartassa näkymätön kymmenen metrin monttu, joka oli aivan täynnä kalaa.
Kun luotain piirsi muutaman kymmenen metrin matkan tällaista, oli pakko laskea ankkuri
Siinä tilanteessa ei kannattanut aikailla yhtään, vaan käskin Juhaa tiputtamaan ankkurin. Ensimmäinen heitto ja lähelle puolikiloinen veneeseen. Jihuu! Toinen heitto ja lähes samankokoinen veneeseen. Ja sitten aloin hokea miten paljon rakastan kalastusta. Kolmas heitto ja tunsin, kun isot mötkäleahvenet tärppivät jigiä ihan koko ajan. Aina kun jigi alkoi kelauksen jälkeen vajoamaan pohjaan, joku mörkö pussasi sitä.
Kaloja oli vaikea tartuttaa ja kokeilin kaikkea: pienensin koukkua, isonsin koukkua, pienensin jigipään painoa, isonsin jigipään painoa. Loppujen lopuksi 7g pää oli paras, vaikka vettä oli kymmenen metriä. Jigi varmaan leijaili tarpeeksi houkuttelevasti silloin.
Isoin ahven oli 450g, joten ihan sinne puoleen kiloon ei päästy
Hurja syönti kesti ehkä puoli tuntia, jonka jälkeen tapahtui sama ilmiö, kuin aamun ahvenpaikalla: ahvenparvi hävisi ja paikalta alkoi nousemaan kuhia. Kuhien koko oli hyvää, noin 50cm ja muutama niistä lähti ruokakalaksi.
Hurjimman syönnin jälkeen viistoluotain piirsi vielä jonkun verran kaloja
Lunker City oli nro 1
Ahvenen sylkemä kuore ja ahventen pahoinpitelemät Lunkerit, niitä kului eilen monta!
Hauki tärppäsi pikkukalaparven alta, tässä näkyy hyvin, kun silppuparvi säikähtää ohi kiitävää haukea :)
Oli kyllä niin hienot syöntipiikit, että harvoin pääsee tuollaisia kokemaan. Ja kyllä jigipäivä oli kokonaisuutena varmaan elämäni paras, sillä menomatkalla rantaan osuttiin vielä yhteen ahventen pintasyöntiin, josta siitäkin nousi hyviä ahvenia, mutta niitä me ei enää otettu mukaan, sillä ahvenkiintiö oli täynnä. Kuha alkoi myös syömään ihan hurjana auringonlaskun aikaan. Ne olivat todella aggressiivisia ja käyttäytyivät kuin hauet siiman päässä.
Syövää kalaa löytyi vielä illalla, lisäksi ne olivat siirtyneet matalampaan
Ahvenet syömässä silppua
Kuhilla oli iltapala-aika auringonlaskun aikaan
Päivä oli uskomattoman hieno ja kyllä Unnukka on jigikalastajan unelmajärvi. Ei taas kotijärven tyhjät reissut tunnu missään tuollaisten kokemusten jälkeen. Huh ja wau. Rakastan kalastusta ❤️
Kuinka teidän viikonloppu sujui? Puriko kala?
Matkalla rantaan
Olihan se taas nätti ilta =)
Viime yönä oli hommia
Facebookissa Fish me luck sivuilla on taas arvonta käynnissä, talvi tulee pikkuhiljaa, joten jollekin onnekkaalle lähtee hieno pilkkisetti =) Käykäähän tykkäilemässä ja onnea arvontaan! (linkki)
Täällä taas järvillä ahvenet ja kuhat oli karussa. Ei löytynyt mistään. Pari viikkoa sitten niitä oli missä vaan. Mereltä saatiin jo savuahvenia kymmenkunta että kohta se sesonki alkaa ja kuhatkin saapuu tänne. Jes!
Täällä kuhat olivat hävinneet vähäksi aikaa, mutta nyt taas näköjään palanneet vanhoille paikoille :) Syksy on kyllä kivaa aikaa, kun ahvensaaliit kasvaa :)
No jopa on olleet siimat kireinä! Tuli mieleen pari kysymystä noiden Unnukka-kokemustenne siivittämänä. Onko mitään havaintoja sellaisesta, että ahvenet olisivat eri paikoissa kelisidonnaisesti vaiko pikemminkin suosivat samoja paikkoja riippumatta vaikkapa tuulen suunnasta? Toinen kysymys liittyy tuohon vertikaalijigaukseen. Kun kerrot että ankkuroidutte, niin onko tuo jigaus jo lähinnä pohjaongintaa, jossa pyytimenä on siis yksikoukkuinen jigi, eikä vaikkapa tasuri tai pystypilkki? Ja parhaimmillaan käy tietty noin kuten kerrot, että pelkkä jigin laskeminen pohjaa kohti johtaa tärppiin. Mitä kuhiin tulee, niin oma orastava kokemus sanoo, että kuha on jossain määrin tykästynyt myös mikrojigiin, jossa kolmihaarakoukku alla. Lue: jossain määrin on yhtä kuin muutama kuha tänä kesänä tällä metodilla. :)
Ja kiitos jälleen blogista – ahventen etsinnät jatkukoon.
Syysterkuin,
Kari
Joo siimat olivat pitkästä aikaa ihan kunnolla kireinä, kiva tunne! :)
Varmasti ahventen liikkeet ja olinpaikat ovat kelisidonnaisia, mutta millä tavalla, sitä en tiedä ? Kyllä itse tulee aina tuulen puoleiset penkat ajettua tarkkaan läpi, mutta jännä juttu, että joskus kalaa onkin ihan päinvastaisella penkalla.
Eilen kalaa oli juuri ”väärän puoleisella” penkalla, mutta voi olla, että kun viikolla tuuli juuri siitä ”väärästä” suunnasta ja se oli varmaan ajanut pikkukalaa tiettyihin paikkoihin, niin tottakai se petokalakin on sitten pikkukalan perässä, vaikka tuuli kääntyisi päinvastaiseen suuntaan. Mutta vaikeita asioitahan nämä ovat ja kyllä minun reissuilla tuurilla on aina suuri merkitys kalojen löytymisessä, vaikka kuinka yrittäisi etukäteen järkeillä, että missähän ne kalat tänään ovat :) Ehkä joskus tämä jättimäinen palapeli rakentuu ja alan ymmärtämään kalojen ajatuksia paremmin.
Meidän harrastama vertikaalijigaus on välillä myös ihan pilkkimistä ja pohjaongintaa, saatetaan kokeilla tasureita tai sitten alakoukullisia vertikaalijigipäitä. Yleensä vaan puhun vertsuilusta, oli siellä siiman päässä mikä viehe vain :)
Itsekin olen huomannut, että kuhalle on tänä kesänä kelvannut yllättävän pienet vieheet ja esim. isot vertikaalijigit ovat saaneet olla aika rauhassa.
Kiva kuulla että ahven on ollut syömä päällä, täällä Kuusamossa sama vika. Neljä päivää ollut nolla tuulet ja ahven otillaan, ei ole tarvinnut paljon jigiä heitellä kunhan on puottanu pohjaa kohti. Vartin välein paikkaa vaihtamalla ja siirtymällä muutama kymmenen metriä on järvellä viihtynyt keskimäärin aina työpäivän verran. Penkat parhaita paikkoja. Vielä olis pari päivää kelejä. Tv.tommi ja tytär
Hieno homma, että muuallakin Suomessa on ahven ollut purullaan, nyt olisi vielä muutama viikko hyvää ahvenen narrausaikaa, jos vaan kelit antaisi myöten. Viikonlopun sääennuste kyllä näyttää tosi pahalta, ainakin täällä Savossa. Ei se vesisade haittaisi, mutta liian kovat tuulet estävät koko kalaan lähdön. No toivotaan pikaista ennusteen muutosta, kireitä siimoja sinne Kuusamoon ja terveisiä myös tytölle! :)
Olen käväissyt Raippaluodossa kokeilemassa jigittelyä. Kun lopulta löytyi oikea tarjoilu, alkoi kalaakin tulla. Liikkuminen siellä onjännittävää, sillä väylämerkkejä on harvassa ja nekin ovat tikkumallisia.Merikorttia ei alueesta ole, kun merenkulkijoita ei ne sisälahdet kiinnosta eikä taas ne kiinnosta järvein syvyyskäyriä tekeviä. EI ole merkitty kuin valtava määrä kiviä. Siksipä moottoreilla ajellaan aina mateluvauhtia, eteenkin, kun vene on vuokrattu. On muuten yllättävän harvassa sellaiset paikat, mitkä vuokraavat asiallisia kalastusveneitä.
Ei ollut mitään suurta saalista kotiin vietäväksi tältä parin päivän reissulla, mutta tuli todettua, että tuollaista 200-300 gramman ahvenia oli liikkeellä paljon. Tuuli tahtoo saaristossa olla pahin kiusa ja vene lähtee kivikkoisessa vesistössä kovin äkkiä ajelehtimaan tai sitten ankkuria saa vääntää tosissaan irti. Kiva reissuhan se on viettää pari päivää kalastellen ja kauniissa saaristossa ajellen ja ahvenpaikoja hakien. Aina tulee lisää kokemusta!
Hieno lukea, että saaliit siellä päin paranevat!
Mukavan kuuloinen reissu ja hyvä, että kalaa löytyi ja moottori säästyi kiviosumilta :) Siellä Raippaluodossa olisi mahdollisuus varmaan ihan älyttömiin ahvensaaliisiin, jos vaan osuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Siellä on lääniä kaloilla :)
Tuuli on kyllä inhottava asia kalastuksen kannalta, sepä se sotkee täälläkin päin aina suunnitelmat :( Kireitä!