Ihmeidentekijä

Viime viikkojen kalastusreissut ovat suuntautuneet eräälle lähellä sijaitsevalle ponttoonisillalle. Siihen on nopea mennä, ja siinä on hyvä heitellä vieheitä ja jigejä. Olen käynyt sillalla vähintään kerran viikossa. 

Kalastus on mukava harrastus, koska siinä voi aina oppia uutta. Varmasti jokaisella reissulla tulee tehtyä uusia havaintoja tai johtopäätöksiä. Jos kala ei syö, niin päässä alkaa raksuttamaan, että mitä kokeilla seuraavaksi. Jos esimerkiksi vaaput tai lipat eivät anna tärppejä, voi kokeilla jigejä. 

Jigeistä löytyy pienempiä ja isompia malleja, jigipäitä on eri painoisia ja koukkukokoja on useita. Viimeisimmällä reissulla vaihtelin jigien väriä ja lopulta löytyi oikea väri, johon alkoi tulla tärppejä. Jigi oli matojigi, joten se oli malliltaan pitkä, ehkä siinä tilanteessa liiankin pitkä, koska kalat eivät tarttuneet koukkuun vaan söivät pyrstöä. Leikkasin sitten jigistä pienen palan pois ja vaihdoin jigipään hieman kevyempään. Eipä se auttanut mitään, mutta olisi voinut auttaa :) Kalastuksessa ei ole oikeita tai vääriä tapoja kalastaa, vaan kaikennäköiset tyylit ja ideat saattavat toimia. Saattavat.

Elämäni kaksi suurinta ahventa olen saanut pilkkimällä. Kilo ei ole (vielä) mennyt rikki, mutta lähellä on käyty. Molemmat kalat tulivat lammista. Suurin ahven, jonka jäälle olen nostanut, oli 967 grammaa. Pilkin kaikuluotaimen kanssa ja näin, että jään alla oli kaloja. En saanut niitä kiinnostumaan oikein mistään, joten pilkkirasiaa katsoessani päätin tehdä kokeilun: laitoin kevyen lusikkauistimen siimaan (olin aiemmin tehnyt lusikkauistimeen teippaukset hologrammiteipillä). Lusikkauistimesta oli otettu koukku pois. Koukun tilalle pistin n. 15cm pitkän tapsin, johon solmin kiinni mikrotasurin. 

Alla oli vettä 7 metriä ja kun lähdin laskemaan viritystäni kohti pohjaa, en kerennyt laskea kuin pari metriä, kun pohjasta lähti ”paksu viiva” eli suuri kala kohti pintaa. Pysäytin vieheen siihen ja jäin odottamaan tärppäisikö. Kala ui suoraan vieheen luo ja tarrasi kiinni. Enää tarvitsi vain nostaa kala jäälle. 

Toiseksi suurin ahven (920g) tuli myös vähän erikoisella ottipelillä. Olin ostanut aiemmin talvella pienen mikrotasurin, jolla oli iso maraboupyrstö. Olin uittanut tasuria ties miten paljon, mutta en ollut saanut siihen koskaan tärppejä. Inhosin tasuria jo pikkuisen, kun se kuitekin ui hyvin ja oli hyvän kokoinen ja värinen. Miksi se ei kelvannut.. Eräänä iltana parturoin tasurin pyrstöä vähän, kun epäilin voisiko suuri pyrstö pelotella kalat tiehensä. Lisäksi liimailin pikaliimalla tasurin mahaan pieniä timantteja. 

Seuraavana aamuna lähdin pilkille ja taas oli tuttu tilanne jäällä, kaiku piirsi kaloja alle, mutta ne eivät ottaneet mihinkään. Vettä oli alla nelisen metriä. Päätin kokeilla inhokkitasuria, kelpaisiko se tuunauksen jälkeen kaloille. Hyvä, että ehdin laskea tasurin veteen, kun pohjasta lähti tuttuun tapaan paksu viiva viehettä vastaan. Pysäytin tasurin ja jäin odottamaan tärppiä. Kala ui suoraan vieheen luokse ja otti kiinni, ja taas oli jäljellä vain kalan nostaminen jäälle. 

Myös elämäni ensimmäinen ja isoin siikani tuli tuunatulla systeemillä. Eräänä talvi-iltana kiinnostuin siian pilkinnästä, koska tiesin, että lammella johon seuraavana aamuna olin menossa, on siikoja. Luin netistä vinkkejä siian pilkintään ja eräs vinkki oli, että siimaan laitetaan lusikkauistin, jonka alle laitetaan morreja siimaan muutaman kymmenen sentin välein. Tein sitten sen tyylisen siikapilkin itselleni ja jälleen kerran oli tuuria matkassa, kun jäälle pääsin. En kerennyt kauan pilkkiä, kun epäilin morrin jääneen pohjaan kiinni, vettä kun oli alla maksimissaan pari metriä. Silloin ei vielä kaiku ollut kuvioissa mukana. Yritin saada morrin irtoamaan pohjasta ja kyllähän se sitten tulikin lopulta jäälle tuoden mukanaan 1,224kg painoisen siian. Aloittelijan tuuria..

Tämän kirjoituksen otsikko tulee siitä, että ponttoonisillalla eräs herra tuli pari viikkoa sitten jututtamaan ja kertoi kalastaneensa sillalla paljon. Hänellä oli myös vene rannassa, joten oli kalastanut sillä alueella useita vuosia. Hän sanoi, että jos tästä ei saa haukia, niin se on ihme. Olen nyt aika monta mp-reissua sinne tehnyt, joten aika ihmeidentekijä olen, että niin varmasta haukipaikasta olen tyhjin käsin jo useamman kerran selvinnyt. Kyseinen herra kertoi myös hyviä vinkkejä alueesta ja parista muustakin hyvästä kalapaikasta lähellä. Aina kun joku tulee juttelemaan kalastuksesta, niin kuuntelen korvat höröllään kaiken mahdollisen. Kalajuttuihin kun ei voi kyllästyä koskaan :)