Nyt on tuuri ollut kohdillaan viime aikoina ja olen löytänyt hyviä ahvenia monella reissulla. Kärsin helmikuun loppupuolella pari viikkoa kalattomuudesta ja ahventen saanti oli tosi vaikeaa. Sitten sain karistettua apinan selästä ja sen jälkeen pilkkiminen on ollut helpompaa. Viimeisin reissu oli oikeastaan aika uskomaton ja nyt alkaa tuntumaan siltä, että ehkä tämän pilkkikauden ahvenkiintiö on minulla täynnä. Ei tällainen tuuri voi loputtomiin jatkua.
Kevät alkaa pilkkimisen suhteen olla jo pitkällä ja kautta ei ole montaa viikkoa enää jäljellä. Jäätä kyllä riittää ja parhaimmilla järvillä jään paksuus on ollut yli 50cm, mutta ei tietenkään kokonaan teräsjäätä. Lämmin kevätaurinko pääsee tekemään tuhojaan nopeasti, kun pakkaset tästä hellittävät. Nyt täytyy nauttia näistä ihanista hetkistä, seuraavaan pilkkikauteen on pitkä aika.
Aurinko nousee jo puoli seitsemältä, mikä tarkoittaa sitä, että jäällä on pakko olla kuuden jälkeen. Pilkkipäivät voivat kestää periaatteessa kellon ympäri, koska auringonlasku on vasta kuudelta. En muista olenko koskaan itse saanut illalla ahvenia, ainakaan isompia, mutta kai sekin on mahdollista.
Tapasin Kaweri-tasureiden valmistajan ja juttelimme ison ahvenen kalastuksesta. Marko itse kalastaa isoa ahventa aikaisin aamulla ja hänen mielestään parhaat hetket ovat juurikin auringonnousun aikaan. Olen itsekin saanut parhaat kalat aamulla ja jotenkin luotan aamusyöntiin enemmän.
Olisi mielenkiintoista kuulla, että kuinka isoja ahvenia porukka on saanut alkuillasta, onko isommilla ahvenilla olemassa iltasyönti myös talvella?
Sain Markolta muikkuväritteisen Kaweri-tasurin. Väri on hänen ykkösvärinsä ja hän aloittaa sillä aina kalastuksen. Siitä voikin vetää johtopäätöksen, että kyseinen väri on tainnut antaa aika hyvin saalista ?
Lähdin lauantaina kalaan ja ihan mielenkiinnosta pistin ensimmäiseksi siiman päähän Markon ykkösvärin. Kymmenen minuutin päästä jäällä pötkötti kaksi ahventa, 600g ja 430g. Olin aika hämmästynyt ja ymmärsin miksi pilkkipäivä kannattaa aloittaa kyseisellä värillä.
Marko puhui puolen tunnin syönti-ikkunasta. Varmaan Puruvedellä se onkin niin pitkä, mutta Kuopiossa ikkuna sulkeutui kahdessa minuutissa. Syönti tuli ja meni. Ehkä kelin muutos lopetti syönnin heti alkuunsa, sillä sää muuttui tyynestä melkein myrskyksi hetkessä ja puuskissa tuuli oli jopa 15 metriä sekunnissa. Myös lunta alkoi satamaan ja vaikka etsimme aktiivista kalaa vielä kuusi tuntia aamun kahden minuutin syönnin jälkeen, ei ahven enää avannut suutaan. Tasuri kuitenkin näytti tehonsa. Varmasti kova peli varsinkin kirkkaissa vesissä.
Olen huomannut, että kirkkailla ja aurinkoisilla keleillä jäälle on turha ottaa kalavehkeitä mukaan. Silloin kannattaa keskittyä maisemista, säästä ja hiljaisuudesta nauttimiseen ja unohtaa kalastus. Kala ei syö.
Viime sunnuntaina keli oli kaikkea muuta kuin kirkas ja aurinkoinen. Oli siis aika pakata kalakamppeet autoon ja suunnata kohti kala-apajia. Lähdimme kotoa pilkkopimeällä ja matka peilijäisellä lumenpeittämällä tiellä kesti yllättävän kauan, kun kärry perässä ei voinut ajaa kuin 30-40km/h. Päästiin onneksi ehjinä perille ja rannassa meitä odotti sankka ja märkä lumisade.
Viikko sitten sain kalareissulla hyviä tuloksia, kun valitsin lumisateen vuoksi siiman päähän keltamahaisen muikkuväritteisen Nulikan. Jostain syystä keltainen maha toimii tuhnukelillä. Siksi valinta tasurin väristä ei sunnuntainakaan ollut vaikea, sama tuhnumaha uimaan! ?
Kaksi tuntia meni tyhjää luotainta tuijottaessa, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Sain 630g ahvenen ja ai että olin onnellinen. Mahtava kala ja olisin ollut tyytyväinen jo siihen, mutta ehkä Ahti halusi jotenkin hyvittää kaikki ne kerrat, kun hän oli ollut kitsaalla päällä.
Jouduin tekemään aikamoisia uitto- ja houkutusliikkeitä, aivan kuten viikko sittenkin, jotta näyttöön tuli eloa. Monen metrin nostoja ja tiputuksia, jotta kalat näkivät tasurin kauempaa. Sitten jos sain houkuteltua kaloja avannon alle, rauhoitin uinnin heti.
Kalat eivät nousseet pohjasta kuin maksimissaan pari metriä, vaikka vettä oli yli 12 metriä. Värisytin tasuria, nostin hieman ylöspäin ja tein vaikka mitä taikatemppuja, mutta vain välillä aina yksi kala kiinnostui ja tuli tärppäämään.
Flasher oli taas suurena apuna, koska esimerkiksi yhdessäkin vaiheessa nostin tasurin avannosta vaihtaakseni reikää. Perinteinen luotainnäkymä oli tyhjä, mutta flasher piirsikin avantoa lähestyviä kaloja. Tiputin äkkiä tasurin takaisin avantoon ja kas kummaa, reilun puolen kilon ahven heti ylös! Huh huh!
Välillä luotaimessa oli ihan hirveästi isoja ahvenia ja sanoin Juhalle viereiselle avannolle, että ihan oikeasti minä pyörryn, kun en muistanut enää edes hengittää. En ole koskaan ollut tuollaisessa syönnissä, vaikka suurin osa kaloista jättikin tärppäämättä. Se on niin pelottava ja jännittävä tilanne, kun isoja ahvenia on tasurin alla ja et tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Karkuutin yhden tosi hyvän ahvenen ja se oli varmasti isompi, kuin yksikään ylös tulleista, joista painavin oli 710g. Tottakai ne jätit aina karkaavat ?
Välillä syönti hiljeni ja kalat hävisivät näytöstä, jolloin kokeilin muita tasureita. En kuitenkaan saanut muilla tasureilla kaloja edes näkyviin, joten jokin taika siinä keltaisessa mahassa oli.
Juhallakin on Nulikoita, mutta ei samanlaista keltamahaista ja sen hurjan syönnin aikana Juha ei edes nähnyt ahvenia omilla avannoillaan, vaikka oltiin samallla alueella vierekkäin. Minun kalat tulivat kolmelta eri avannolta ja Juha kierteli minun avantojen välissä, mutta sai vain hauen. Iltapäivällä Juha sitten löysi eri paikasta yhden ahvenen, joten ei hän ihan ilman ahvenia jäänyt ?
Ihmeellistä, että värillä oli niin suuri merkitys. Minä sain kuusi yli puolen kilon ahventa ja yhteensä kymmenen ahventa, joiden keskipaino oli 470g. Päivän isoimmat kalat olivat 710g, 630g, 620g, ja 610g.
Ehdottomasti elämäni paras top kymppi ja kovin usein ei edes tule reissuja, jolloin saisi kymmenen fileahventa. Nyt täytyy unohtaa tuo viimeisin kalareissu ja aloittaa puhtaalta pöydältä, koska jos tuollainen reissu on vertailukohtana, ei ne yhden kalan reissut tunnu enää kovinkaan kummoisilta ?
Ensi viikonloppuna lähdetään kiertämään Savon järviä tasurihurjaporukan kanssa. Toivottavasti pitkänmatkalaiset saavat siimat kireiksi, minä voin vaihteeksi pilkkiä tyhjää ?
Moi Jaana. Mietiskelit tuota iltasyöntiä niin pitää kertoa sinulle oma antoisin pilkkireissu. Oltiin parin kaverin kanssa Flada lahdella myöhään kevättalvella kutuahventen perässä. Keli oli mitä mainioin, muutama aste pakkasta ja aurinko lämmitteli mukavasti. Siinä majakan seutuvilla pyörittiin porukalla päivä mutta eipä ollut kala syönnillään, aateltiin että aikasessa ollaan vielä, ei ole ahven saapunut vielä kutumestoille. Iltapäivä oli jo pitkällä ja väki Fladalla harventunut, kotiinlähdöstä jo keskusteltiin kun jostain tyhjästä aurinko meni tummaan pilveen, iltapäivä hämärtyy, lämpötilan nousun ihan tunsi ihan nahoissaan, alkoi tiputella hiljalleen räntää. Sitten se alkoi, syönti, kaikilla alkoi vavat taipumaan ja 1/2-1kg a hventa alkoi nousta jäälle ja sitä kesti. Tunninverran pilkittiin ja sitten oli pakko lopettaa, reput olivat kertakaikkisen täynnä, ei ollut järkeä kalastaa enenpää. Tyytyväisinä lähdettiin lampsimaan autolle. Pitkään yli puolenyön perkailin keittiössä tyytyväisenä saalistani kuunnellen vaimon ja lasten unista tuhoaa.
Moi Esa! No on ollut reissu ? Ja minkä kokoista ahventa vielä, wau ?
Aikamoisia kölliköitä ja hyvää tekstiä, kahvikuppi tyhjeni kuin itsestään kun tätä luki.
Pari-kolme viikkoa sitten tuli vastaan iltasyönti, ehkä. Kello oli jotain 3 hujakoilla ja aurinko oli paistanut koko päivän ja ei oikein mitään tullut. Hämärä tuli joskus 4-5 aikaan tuohon aikaan. Sitten tuulen suunta vaihtui ja pilviä rupesi pukkaamaan auringon eteen niin että ei tarvinnut siristellä silmiä koko ajan. Joku 20 minuuttia pilvien ilmestymisen jälkeen tein uuden reiän ja kalaa oli mattona 8 m syvässä aina 5 m asti ja heti kun pudotti tasurin niin kaiussa rupesi viivoja sinkoaaman ylöspäin ja sai pari pannukarkeaa, mutta sitten navakka tuuli sekoitti siiman (fluorocarbonia) johonkin ihme houdini solmuun ja piti huutaa kaveri pilkkimään reiälle että ei mene ohi se parvi. Vielä pari isompaa tuli mutta sitten se parvi hävisi ja jäljelle jäi vain pienet ahvenet nypläämään. Eikä loppu päivästä löytynyt enää mitää ja kalat selvästi passivoituivat kun ei nousseet millään enää katsomaan tasuria.
Nykyään viisaampana kannan 3 tasurivapaa mukana, harmitti vähän tuo solmuuntuminen tuommoiseen kohtaan. Oli myös ensimmäiset pilkkimällä tulleet yli puolen kilon ahvenet, huomannut tässä että pitää tehdä niitä reikiä aika paljon että saa isompaa ja alkanut luottamaan tasureihin enemmän tuon reissun jälkeen.
Kiitos! Hieno homma, että iltasyönti on siis olemassa myös isoilla ahvenilla ? Ja ei niin hieno homma tuo siiman sotkeentuminen. Tuo on kauhuskenaario, jos alla on isoa syövää ahventa ja siima menee solmuun eikä varaonkea ole. Hui ? Mulla kulkee viisi kehivapaa ja kolme jigi-/karvapyrstövapaa aina mukana, en voi ottaa riskiä, että sotkeentuneen siiman takia parvi uisi pois ?
Onnittelut puolen kilon ylityksestä pilkkimällä! Itse olen tänä talvena pilkkinyt tasureilla enemmän kuin koskaan aiempina talvina, jolloin olen monesti myös morrivehkeitä kantanut mukana. Nyt olen luottanut pelkkiin tasureihin ja kyllä on kannattanut, yllättävän hyvin on tasurit antaneet kalaa läpi talven, vaikka toki niitä heikompiakin reissuja aina väliin mahtuu ☺️
Kyllä nämä muiden kokemukset iltasyönnistä antavat toivoa itsellekin, ehkä jäällä kannattaa olla aamusyönnistä iltasyöntiin. Onhan se pitkä aika tähän aikaan vuodesta, mutta hyvät eväät ja hyvät kaverit mukaan, niin aika menee nopeasti ☺️
Moi! Onko teillä ahventa löytynyt matalalta rannalta vai syvältä matalikkojen päältä, täällä päijänteellä ollut parina viikkona parhaat keskellä järveä saarten ja karikkojen kärjissä n.10m syvyydessä. Nyt taas huomenna lauantaina aamusella pikkusen räntäsateeseen päiväksi nauttimaan ulkoilusta. On se vaan sellaista vastapainoa tälle työlle.
Moi, aika syvästä me on nyt kalastettu ja aina seliltä, ei oikeastaan rantojen läheltä ollenkaan.
Kyllä kalastus on mukavaa, varmasti työkuviot unohtuu jäällä =)
pari viikkoa sitten tuli käytyä illemmalla kokeilemassa.
Neljän aikoihin sitten kaikuun ilmestyi muutama karkeampi viiva ja morrilla siitä yli puolikiloinen ylös.
Siinähän tosiaan oli useampikin kaiussa, jäi vaan kokeilematta, että alkoiko ihan oikea syönti vai oliko tuurikala, kun meni ahvenen kanssa touhutessa. Pakkaskeli niin ei voinut jättää sitä hankeen. Otin kuvat ja mittasin, 35cm ja päästin takaisin uimaan. Sillä aikaa oli reikä hiljentynyt. Eipä toki harmita, kun oli ensimmäinen puolen kilon ylitys pilkillä.(ei ollu vaakaa mukana mutta oli se niin paksu että 600g kalaksi sanoisin)
Hieno juttu, onnittelut! Seuraavaksi sitten kilo rikki ;)