Kerron tässä lyhyesti omista kokemuksistani Lowrance Elite-4x kaikuluotaimen käytössä. En muista olenko lukenut laitteen käyttöohjeita, joten takuuta ei ole, käytänkö kaikua ja kaikkia säätöjä oikein. Lukekaa omalla vastuulla :) Osa kuvista on viime talvelta ja osa tältä syksyltä laituripilkiltä, joten niissä kuvissa näkyi joitain ylimääräisiä vaijereita tms. laiturin alla.
kuva lainattu www.lowrance.com
Kun kaikua käytetään pilkkiessä, näyttöön ei tule kalakaaria, koska anturi on koko ajan paikallaan. Jään alla olevista kaloista muodostuu näyttöön yhtenäisiä viivoja, joiden paksuus vaihtelee kalan koon ja asetetun herkkyyden mukaan.
Alla olevassa kuvassa näkyy kala, joka kävi katsomassa viehettä ja hylkäsi sen. Tässä kyseisessä kaikuluotaimessa on toiminto, jolla voi katsoa tapahtumia taaksepäin lyhyeltä ajalta. Alla oleva tapahtuma on kelattu takaisin näyttöön. Toiminto helpottaa hyvien tärppien uudelleen katsomista/valokuvaamista.
Kaiussa voi valita värin värilinjalle. En tiedä olenko ymmärtänyt värilinjan tarkoitusta oikein, mutta oletan, että värilinja helpottaa pohjan kovuuden ja kalojen kokojen määrittämistä. Jos värilinja on määritetty näyttämään keltaisella värillä kovin kaiku, kova pohja näkyy keltaisena. Pehmeämpi pohja taas näkyy jonkun muun värisenä riippuen pohjan pehmeydestä.
Välillä kalaviivan paksuus saattaa näyttää suurelta, joten värin avulla pystyy päättelemään onko kyse oikeasti isosta kalasta. Jos näytöllä on kaksi samanpaksuista viivaa ja toinen on keltainen ja toinen sininen, kannattaa tavoitella sitä keltaista. Joskus kaiku saattaa virheellisesti näyttää pienen kalan suurena, jos kala on hyvin lähellä anturia. Ja välillä tulee innostuttua turhaan, kun näkee kaiun näytöllä keltaisen viivan. Viiva voi nimittäin olla peräisin kahdesta tai useammasta kalasta, mutta koska ne ovat sopivan lähekkäin, kaiku piirtää ne yhtenäiseksi. Se on surullista, kun suuri keltainen viiva jakaantuu kahdeksi siniseksi viivaksi :)
Värilinjaa en säädä oikeastaan koskaan, vaan pyrin pitämään sen suunnilleen vakiona, koska olen oppinut sen avulla tulkitsemaan kaloja, pohjaa ym. Herkkyyttä taas säätelen aika paljonkin yhden reissun aikana, sillä reikiä tulee tehtyä niin paljon.
Herkkyyttä täytyy säädellä monista eri syistä ja yksi niistä on syvyys: mitä matalampaa on, sitä pienemmäksi herkkyys säädetään. Herkkyyden asteikko on nollasta sataan prosenttia ja parin kolmen metrin syvyydessä käytän herkkyyttä 50-60. Tuota minun kaikua ei oikeastaan alle kahden metrin vedessä enää pysty käyttämään, koska näyttöön tulee niin paljon häiriöitä, vaikka herkkyyttä yrittäisi pienentää alle viitenkymmeneenkin. Sitten jos pienentää herkkyyttä liikaa, pohja alkaa hävitä ja kaiku näyttää vaan yli kaksikiloiset ahvenet ja se kilon ahven saattaa tulla puskista :)
Testasin laiturilla herkkyyssäätöjä, neljässä metrissä näkyvät vaijerit (vai mitä ikinä olivatkaan) hävisivät näkyvistä vasta, kun herkkyyden sääsi noin neljäänkymmeneen.
Testasin laiturilla herkkyyssäätöjä, neljässä metrissä näkyvät vaijerit (vai mitä ikinä olivatkaan) hävisivät näkyvistä vasta, kun herkkyyden sääsi noin neljäänkymmeneen.
Kaiussa on automaattinen syvyyden tunnistin, mutta itse käytän aina valmiiksi määritettyä syvyysaluetta. Eli kaiun näytön voi asettaa näyttämään kahta, viittä, kymmentä, 15, 20 metriä jne. Kun asetan anturin avantoon, näen heti syvyyden näytöltä ja valitsen alueen sen mukaan. Jos syvyyttä on esim. kuusi metriä, valitsen 10m alueen. Silloin näyttöön jää tavallaan neljän metrin alueelle tyhjää tilaa, mutta zoom-toiminnolla saan koko näytön käyttöön.
Herkkyyden valintaan vaikuttaa syvyys, mutta myös se, millä aikoo pilkkiä. Jos meinaa morritella kahdeksassa metrissä, herkkyys täytyy säätää melko suureksi (esim. jopa 90), jotta morrin saa näkymään pohjan tuntumasta. Se taas vaikuttaa kalaviivoihinkin, joten pieni sintti saattaa saada sydämen kurkkuun lähestyessään jättiläisen näköisenä morria.
Tässä kuvassa herkkyys on säädetty aika suurelle, vaikka syvyyttä on vain kolme metriä. Ehkä pilkin morrilla tms. pienellä vieheellä, ja halusin vieheen näkyvän hyvin näytössä. Joka tapauksessa en pilkkinyt tarpeeksi houkuttelevasti, koska kala ui pois.
Tässä kuvassa herkkyys on säädetty aika suurelle, vaikka syvyyttä on vain kolme metriä. Ehkä pilkin morrilla tms. pienellä vieheellä, ja halusin vieheen näkyvän hyvin näytössä. Joka tapauksessa en pilkkinyt tarpeeksi houkuttelevasti, koska kala ui pois.
Jos taas pilkkii isommalla tasurilla, herkkyyttä voi pienentää syvyydestä riippuen alle viiteenkymmeneenkin. Tietenkin jos pilkkii vaikka 20 metrissä, herkkyyssäädöt täytyy tehdä samalla tavalla kuin morritellessakin, eli säätää tosi suurelle, jotta tasurin saa näkymään näytöllä. Kalojen kokoja voi vähän päätellä oman vieheen tekemän viivan ja viivan värin perusteella vertaamalla kalaviivaa siihen.
Alla olevassa kuvassa olen todennäköisesti pilkkinyt pystypilkillä, jossa on tapsin päässä morri tai ketjussa kolmihaarakoukku, joka tapauksessa kaksiosainen viehe. Oma vieheeni on tehnyt sinistä katkonaista jälkeä kahteen kohtaan (olen värisyttänyt viehettä, niin viiva on katkonaista) kuuden ja seitsemän metrin välissä. Ja yläpuolella on näköjään uiskennellut jokin isompi kala.
Muikku(?)parvi neljässätoistametrissä. Petokaloja ei näkynyt. Hyvin harvoin pilkin näin syvässä ja tämäkin oli vaan tilanteen tsekkaus ”huvin vuoksi”, kun kiinnosti näkyykö pohjassa mitään.
Kalojen käyttäytymisestä muutama sananen. Olen huomannut, että ahvenet pysyttelevät yleensä vieheen alla. Ne saattavat nousta useitakin metrejä pohjasta viehettä katsomaan, mutta harvoin uivat vieheen yläpuolelle. Särkikalat taas uivat miten sattuu ja saattavat tulla yläpuoleltakin viehettä katsomaan/maistamaan. Jos alla on särkikalaparvi, niin näytölle piirtyy paljon ”sydänkäyrämäisiä” kuvioita ja näyttö saattaa olla puolillaan sinisiä kiekuroita. Näiden omien havaintojen perusteella kalan saattaa joskus jopa tunnistaa etukäteen :)
Hauet tulevat tosi usein yllättäen näyttöön, ja kun tekee havainnon kalasta, tärppi on jo tullut. Sairaan nopeita. Jos hauki on välivedessä uivan pikkukalaparven perässä, se ui melko usein parven yläpuolella.
Isomman petokalan saapumisen pystyy usein ennustamaan siitä, kun näytölle ilmestyy väliveteen kalaparvi. Monesti siellä on joku nälkäinen petokala perässä, mutta valitettavasti se saattaa saada mahansa täyteen jo parven antimista. Voi olla turha omia kalankuvia siinä enää heilutella, mutta heiluttelen silti. Ja eihän ne kalat aina nälkäänsä syö, saattavat puraista myös ärsykkeen vuoksi.
Siiat uivat melko pinnassa eivätkä jää kyttäämään viehettä, toisin kuin ahvenet ja särkikalat. Ja siiat harvoin uivat yksin. Kun näytölle ilmestyy siikoja, on oltava nopea ja yritettävä saada kala houkuteltua koukkuun heti. Muuten ne uivat pois. Esimerkiksi eräällä siikalammella käydessäni pilkin yleensä 7-8 metrin syvyydessä ja kun näyttöön ilmestyy kaloja kolmeen metriin, ne ovat lähes varmasti siikoja. Silloin nostan vieheen heti siikojen syvyyteen, vaikka se saattaakin olla jo liian myöhäistä. Varmimmin siiat tarttuisivat koukkuun, jos pilkkisi koko ajan välivedessä. Mutta kun sitä haluaa käydä pohjassakin näyttäytymässä, siellä kun on niitä ahvenmörköjä.
Isomman petokalan saapumisen pystyy usein ennustamaan siitä, kun näytölle ilmestyy väliveteen kalaparvi. Monesti siellä on joku nälkäinen petokala perässä, mutta valitettavasti se saattaa saada mahansa täyteen jo parven antimista. Voi olla turha omia kalankuvia siinä enää heilutella, mutta heiluttelen silti. Ja eihän ne kalat aina nälkäänsä syö, saattavat puraista myös ärsykkeen vuoksi.
Siiat uivat melko pinnassa eivätkä jää kyttäämään viehettä, toisin kuin ahvenet ja särkikalat. Ja siiat harvoin uivat yksin. Kun näytölle ilmestyy siikoja, on oltava nopea ja yritettävä saada kala houkuteltua koukkuun heti. Muuten ne uivat pois. Esimerkiksi eräällä siikalammella käydessäni pilkin yleensä 7-8 metrin syvyydessä ja kun näyttöön ilmestyy kaloja kolmeen metriin, ne ovat lähes varmasti siikoja. Silloin nostan vieheen heti siikojen syvyyteen, vaikka se saattaakin olla jo liian myöhäistä. Varmimmin siiat tarttuisivat koukkuun, jos pilkkisi koko ajan välivedessä. Mutta kun sitä haluaa käydä pohjassakin näyttäytymässä, siellä kun on niitä ahvenmörköjä.
Silloin tällöin tilanne saattaa olla tämä, eli jään alla on aivan tyhjää. Tässä tilanteessa kannattaa ottaa vieherasian isoin tasuri ja houkutella sen avulla kaloja paikalle. Yleensä se houkutteleekin kaloja paikan päälle, mutta tärpeistä ei silti ole takuuta. Ja jos kaloja ei ala muutamaan minuuttiin houkuttelusta huolimatta näkymään, kannattaa vaihtaa paikkaa.
Jospa tähän kirjoitukseen saisin kakkososankin kirjoitettua talvella. Alustavan suunnitelman mukaan se voisi olla nimeltään kuvakollaasi suurten kalojen tärpeistä kaikuluotaimen näytöllä :)
Hyvää settiä taas. kiitos! Osin aiemman tarinasi innostamana kävin hakemassa honkkarista eilen tämmöisen Lowrance Elite-4X HDI:n, kun se oli sopivasti tarjouksessakin. En ole vielä juuri muuta tehnyt, kuin ohjeet lukenut läpi. http://kalastus.hongkong.fi/fi/veneily/kaikuluotaimet/lowrance-elite-4x-hdi-kaikuluotain/p/1061881/
Tämä oli hyvä juttu! Tästä on varmasti hyötyä monille, jotka luotainta meinaa talvella käyttää. Itsellekin oli hyviä vinkkejä, vaikka kesäisin luotainta (Eaglen joku värinäyttö malli) tuleekin käytettyä joka reissu. Lisää vaan!
-Eero-
Mielenkiintoinen kirjoitus! =) Itse en omista kaikua, mutta joskus kalakaverin kanssa reissuilla käytetään hänen kaikua vetouistelussa yms.. tiedä vaikka innostuis itekki kaiun hommaan vuosien varrella tai sitten vain luotan omiin vaistoihin ja kokemuksiin vesistöissä jatkossakin.
Tuo omiin vaistoihin luottaminen on muuten just se asia, milä minuakin tässä kaiun hankkimisessa ja sen käytössä arveluttaa. Katoaako kalamiestaidot ja se sellainen omaan osaamisen pohjautuva onnistuminen (ja epäonnistuminen).
Yritän suhtautua kaiun hankintaan ja sen kåyttöön, kuin gps:iin. Se helpottaa maastossa liikkumista, mutta sen käyttöön ei saisi nojata liiaksi.
Olen samaa mieltä!
Isossa vesistössä kaiusta on hyötyä, kun ettii uusia kalapaikkoja ja etenkin jigauksessa siitä on tosi paljon hyötyä. Uistelussa ite menen sokkona, se on mukavaa kun itse löytää ne kalat :P
Hyvä juttu ja juuri sopivan ajankohtainen myös itselle, meinasin vastaavan laitteen tälle talvea vaihtaa vanhan humminbirdin tilalle.
Kiitos kommenteista. Se huono puolihan tuossa "kaikuilussa" on, että ei osaa oikein pilkkiä enää ilman. Mutta onneks ei tarvitsekaan :)
Mitäpä sitä ilman pilkkimään, kun on vehkeet hankittu kalastusta varten ;)
Oikea kalamies-tai nainen, ei moisia vehkeitä tarvitse, tai varsinkaan esittele niitä julkisesti.
En minä oikea kalanainen olekaan, ihan amatööri vasta. Kannattaa laittaa silmät kiinni, koska saatan esitellä vehkeitäni toistekin :)
Erittäin hyvä juttu! Tämän avulla aloittelijakin saa käsitystä, millaista on kaikupilkkiminen. Vrt. esim. uusin vapaa-ajankalastajan pilkkikaikujuttu, jossa ei juuri opastettu luotaimen käyttöön ja tulkintaan.
Ei kai nuita pakko oo kenenkään lukea, jos siltä tuntuu. Minusta oikein hyvä juttu! Kaikuluotaimen tulkinnasta on ollut liian vähän juttua ainakin alan lehdissä.
Hyvä kirjoitus! Luotaimen kanssa on kyllä paljon mielenkiintoisempaa pilkkiä kuin ilman, kun näkee, mitä alla todellisuudessa tapahtuu. Kuinkakohan monta isoa ahventa sitä onkaan tullut säikytettyä pois raivoisalla Valion heiluttelulla… :D
Itse omistan vain todella simppelin pirkka-mallin pilkkikaiun (Pointer fishfinder), mutta näyttää tuokin onneksi ihan hyvin syvyyden, pilkin ja alla uivat kalat. Kalojen kokoa tosin tuntuu olevan melko vaikeaa arvioida. En ainakaan toistaiseksi raaski sijoittaa kalliimpaan, kun pilkittyä tulee pääasiassa melko matalilla vesillä, eikä kaiulle siksi ole usein käyttöä.
Kiitos kommenteista. Kaiun kanssa pilkkiminen on kyllä kivaa, se on kuin kalojen Big Brother :)
Oletko huomannut, että kaiun käytöllä olisi vaikutusta siikasaaliisiin? Anturista lähtee jään päällä pieni naksutusääni, aistivatkohan siiat sen?
En osaa sanoa häiritseekö nakutus siikoja, mutta veikkaisin että ei. Voihan se ääni toisaalta veden alla jotenkin "kertaantua", ja ne kahen kilon siiat ovat kiertäneet minun avannon kaukaa..
Ihan mielenkiintoista olisi tietää miten kalat reagoivat anturin nakutukseen, voisikin tehdä pienen tutkimuksen, kunhan jäät tulee. Mulla on kamera, jolla voi kuvata veden alla. Jos kuvaisi kalojen käyttäymistä, kun kaiku on kiinni ja sitten pistäisi kaiun päälle, niin näkisi vaikuttaako nakutus jotenkin kalojen käytökseen..
VMP mikäs sinä olet sen "oikean" määrittämään?
Satun tuntemaan "oikeita" kalaihmisiä, siihen ihan perustuu kyseinen kommentti. Ei niitä tuommoisia värkkejä ole ollut ennenkään, nykyään tämä(kin) kalastus on mennyt välineurheiluksi ja varsinkin niiden julkiseksi esittelyksi.
Aivan niin.
Inuiititkin, jotka suuri yleisö tuntee ehkä paremmin pilkkanimellä eskimo, alkoivat jossain vaiheessa ostamaan jääkaappeja, ajattele – eivätkä malttaneet olla esittelemättä niitä oikeille naapureilleen.
Käsittämättömän kamalaa, eikös vaan.
Tuntuu, että tässä on vähän sama juttu kuin muinoin pölynimurin tullessa markkinoille…ihmiset ajattelivat juurikin samalla tapaa, että ei ole ollut ennenkään, niin miksi niitä nytkään tarvisi olla. :D
Kannattaa vaan skipata, jos ei kiinnosta väline-esittelyt. Niin minäkin jossain lehdissä tai blogeissa skippailen metsästys juttuja , jos ei huvita niitä lukea.
Eihän blogin kirjoittaja ole ollut sitä mieltä, että eikö sitä kalaa tulisi ilman kaikuakin ja omasta mielestäni yhtä ja ainoaa tyyliä ei ole missään asiassa,…
Minua ainakin kiinnostaa , että mitenkä ne kalat ovat käyttäytyneet kaiun ruudussa, vaikka tällä hetkellä itselläni ei sellaista ole omana. Hyödynnän kalakaverini kaikua yhteisissä reissuissa. :) Siitä voisikin joskus kirjoitella.
Ei ainakaan kesällä ole säikyttänyt kalakaverin kaiku kaloja, vaikka olisi ollut keskellä parvea. Ehkä sitten eri asia, jos kalat ovat aremmalla tuulella…Lowrance senkin kaiun merkki. Tuo "tutkimus" oli hyvä idea.
Tällaisia kokemuksia olen etsinyt kun olen aloitteleva kaiun käyttäjä. Mikä vaikutus käytännössä on sillä, käyttääkö 83 vai 200 kHz taajuutta?
Itse olen aina käyttänyt 83kHz taajuutta ja kaikissa tämän jutun kuvissa käytän kyseistä taajuutta. Sain kuitenkin vähän aikaa sitten kommentin, jossa suositeltiin vaihtamaan taajuus 200kHz. Olen nyt käyttänyt muutamilla reissuilla kahta taajuutta yhtä aikaa näytössä, mutta ihmettelen miksi kalojen nousut näkyvät vaan pienemmällä taajuudella.
Kun vaihdan näkymän kahden taajuuden tilaan, vasemmalla on 200kHz ja oikealla 83kHz. Vaikka säädän suuremman taajuuden herkkyyttä kuinka suureksi, jopa 100%, näen vain osan kaloista. Kun taas oikealla pienemmän taajuuden puolella kalaviivoja näkyy paljon enemmän, vaikka herkkyys on yleensä säädetty paljon pienemmälle (noin 60%).
Itse käytän nyt 83kHz tai sitten yhteisnäkymää, mutta pelkkää 200kHz en aio käyttää, sillä ainakin minun nykyisillä säädöillä suuri osa kaloista jää ”näkymättömiksi”.
Hei, ja kiitos hyvästä kirjoituksesta. Eikös tuo 200:n keila ole tarkempi, mutta samalla myös kapeampi kuin 83:n.Tästä syystä 83:n näyttää isommalta alueelta "kuvaa", jolloin myös niitä kaloja siinä näkyy todennäköisesti enemmän. Luonnollisesti anturin asento on kriittisempi 200:n kanssa. Saatko esim. pilkkisi näkymään sillä?
Itse olen vasta parilla reissulla päässyt käyttämään samanlaista kaikua, mutta sen vähän uudempaa HDI-versiota. Sain kyllä niin pilkit kuin kalatkin näkymään molemmilla taajuuksilla.
HDI-version mukana tuleva anturi on niin iso (mahtuu 5 tuuman reiästä reunoja raapien veteen), etten vielä saanut rakenneltua kunnollista ratkaisua, jolla saisin sen jäämään jään alle helposti joka kerta suoraan. Sen ongelman myötä tuli käytännön oppia keilan suuntauksen merkityksestä, kun kepistä anturia kallisteli.
Olen nyt aina välillä pitänyt näytössä molempia taajuuksia yhtä aikaa ja monet kalat jäävät näkymättä sillä 200:n tajuudella. Tai sitten tosiaan näkyvät vasta juuri avannon alla. Ehkä syvyyskin vaikuttaa, jos on matalaa niin silloinhan 200:n keila näyttää tosi pieneltä alueelta. Pienempi taajuus vaikuttaisi omassa käytössä paremmalta, koska esim. tärppeihin kerkeää valmistautumaan paremmin.. Tai siis niihin tärppeihin, joita joskus harvoin sattuu tulemaan :)
Noin minäkin tuon syvyysajattelun kaikukeilojen suhteen järkeilen.
Kun menin käytännössä matalampaan veteen, alkoi kolmen metrin paikkeilla kaiun käytön järkevyys jo mietityttämään, vaikka näkymän saikin pysymään jollain tasolla järkevänä noin kahteen metriin saakka.
Noita keilakokemuksiasi kun miettii, eikö ole mielenkiintoista (tai omituista), että Elite 4X HDI -kaikuun erikseen myytävä varsinainen pilkkianturi on varustettu ainoastaan tuolla suuremmalla 200:n taajuudella?
Jos nyt olen ymmärtänyt oikein nuo keilajutut, niin 200 voisi soveltua sinne syvempiin (esim. yli 10m) vesiin hyvin, koska silloin sekin taajuus näyttää jo aika laajalta alueelta. Matalammassa siitä 200 keilasta ei olekaan oikein hyötyä, jos tärpit tulevat usein puskista. Häviää kaiun hyöty kokonaan.. Ja tosissaan outo juttu, jos pilkkianturissa on vaan se isompi taajuus, ainakin omien kokemusten perusteella juuri se 83 olisi parempi.
Viikonloppuna aion ihan mielenkiinnosta testata sitä 200 taajutta yli 10m vedessä, pistän taajuudet vierekkäin näytölle ja katson vieläkinkö suurempi taajuus jättää kaloja näyttämättä. Jos vaan löydän ne kalat joita katsella…
Hyvä tekstiiä.. Peukku ylös..
Miten olet hoitanut virransaannin kaiullesi? Moottoripyörän akku tms.? Entä lataus?
Samalta valmistajalta on mukana kannettavaksi tarkoitettu harmaasävynäyttöinen X-4 -malli jossa on paristokotelo. Sen näyttö ja kaikutekniikka ovat sen verran vaatimattomia, etten ole varma kannattaako siihen rahojaan sijoittaa, vaikka se euron alle satasella lähteekin.
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Olisi todella mielenkiintoista päästä vähän kurkistamaan tuonne vedenalaiseen maailmaan kalastettaessa.
Minulla on lyhijyhyytelöakku 12V, 7.2ah. En hirveästi ymmärrä noista akkujutuista itse, mutta onneksi olen saanut opastusta. Lataan sen sellaisella automaattilaturilla. Hankin juuri uuden akun, kun vanha ei latautunut enää täyteen. Akku kuulemma kannattaa ladata joka käytön jälkeen vaikkei se tyhjäksi olisi mennytkään.
Itse en ostaisi harmaasävyistä kaikua, vaikka kokemusta ei sellaisesta olekaan. Mutta värinäyttö helpottaa ihan tosi paljon kalojen koon tunnistamisessa, kannattaa satsata värinäytölliseen, jos käyt paljon pilkillä. Värinäyttö myös auttaa hahmottamaan miten kaukana kala on vieheestä, suuri kala saattaa piirtää "pienen kalan väriä", mutta sitten kun se tulee viehettä kohti, väri muuttuu… Katsele alennuksia, itsekin löysin omani reilulla satasella.
Kiitos vastauksesta!
Minäkin jään kyttäämään sopivaa tarjousta. Kyllä tuon värinäytön edut ovat sen verran vakuuttavat.
Kireitä siimoja! :-)