Kauden ensimmäinen mittakuha veneessä

Suomessa on saatu nauttia niin hienoista keleistä viime aikoina, että tuntuu kuin elettäisiin heinäkuuta. Ja me ollaan vasta toukokuussa, kop kop, toivotaan, että nämä säät jatkuvat koko kesän :)

Viikko sitten päästiin aloittamaan avovesikausi ja kalat olivat täysin kadoksissa. Ainahan meillä kauden alku on ollut kalojen suhteen tahmea ja ensimmäisiä mittakuhia on saatu odottaa viikkoja. Ahvenet ovat olleet myös haasteellisia tavoittaa.

Viikko sitten vesien lämmöt olivat 2-3C ja viikossa ne ehtivät muutaman asteen nousta. Viikonloppuna iltapäivän kuumimpina hetkinä anturi näytti jopa 14C tyynimpiin kohtiin, joten kyllä vedet lämpenevät nopeasti, jos kelit ovat näin kesäisiä ja lämpöisiä tulevina viikkoina. Ehkä kalatkin aktivoituvat normaalia nopeammin talven jäljiltä, kun ei tarvitse niin kauan kohmeisena kylmässä vedessä hortoilla ?

Käytiin helatorstaina pikapisto Sotkalla ja siitä reissusta jäi sellainen tunne, että en mene Sotkalle enää ikinä. Muistan kyllä vannoneeni ihan samaa useita kertoja aiemminkin, mutta nyt olen tosissani. Ehkä.

On se vaan vaikea paikka. Ei löydy ahvenia talvella, mutta ei myöskään kesällä. Tai löytäjät löytää, itse en niihin kuulu. Huhuja kuitenkin kuulin viime talvenakin semmoisista saaliista, että en viitsi julkisesti niitä edes kertoa, sillä hullunahan minua pidettäisiin. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että isoja ahvenia siellä on, ja paljon.

Huhuu kalat, missä olette?

”Takapenkillä” kelistä nauttimassa

Ajettiin Sotkalle Pirttilahdesta täysillä ja sieltä takaisin Pirttilahteen vielä kovempaa. Se oli perinteinen MP-reissu, deja vu.

Perillä Pirttilahdessa

Viime syksynä saatiin Juhan kanssa avovesikauden ennätysahvenemme Karhonvedeltä. Se oli hauska sattuma, sillä me molemmat saatiin sama ahven, mutta aikaa oli välissä viikko ? Tänä kesänä haluan käydä Karhonvedellä uudestaan, sillä se on niin mielenkiintoinen paikka ahvenen kalastajalle. Ja meidän tavoitekalammehan on ahven, kuhaa tulee sitten lähinnä sattumakaloina. Ehkä viime kesän 39cm ennätysahven on kasvanut talven aikana muutaman sentin ja voin taas parantaa ennätystäni ?

Käytiin perjantaina Karhonvedellä, mutta oikeastaan käytiin vain ihan Karhonveden ”reunalla”. Laskimme veneen Jännevirralta ja ajoimme Juurusveden kautta kohti Karhonvettä. Matkan varrella kalastettiin siellä täällä ja vaikka aamulla aikeina oli mennä suoraan Karholle, päivä hurahti vahingossa Juurusvedellä.

Kalastettiin saarten välejä ja etsittiin hieman virtaavia paikkoja, sillä edellisen viikonlopunkin kaikki tapahtumat tulivat virtapaikasta. Kalaa näkyi luotaimessa välillä paljonkin, mutta siiman päässä ei tapahtunut mitään. Ehkä ne olivat nirsoilevia, pieniä kuhia.

KESÄ!

Muutaman tunnin etsimisen jälkeen löydettiin aktiivisen oloista kalaa eräästä salmesta. Sain kauden ensimmäisen kuhani, mutta se oli alamittainen. Kalan pieni mitta ei kuitenkaan hymyä hälventänyt, vaan kuha tuntui ihan yhtä mukavalle saada, oli se sitten minkä kokoinen tahansa.

Kauden eka kuha =)

Salmessa oli myös ahvenia ja ehkä muutaman asteen selkävesiä lämpöisempi vesi houkutteli kalat saarten sopukkaan. Pian siimaa kiristeli taas kuha ja vaikka sekään kala ei ollut mikään jättiläinen, se oli kuitenkin mitallinen. Jihuu, niin hyvä tunne löytää mittakuha toukokuun 11. päivä! En todellakaan odottanut, että toukokuussa saisimme ruokakuhia.

Kauden toinen kuha oli mitallinen

Jumiuduttiin salmeen ihan liian pitkäksi aikaa ja oltiin edelleen Juurusveden puolella, vaikka alunperin tarkoitus oli kalastaa Karhonveden tuttuja paikkoja. Etenimme vihdoin kohti Karhoa, mutta pitihän se vielä matkan varrella muutama paikka kokeilla. Joitain alamittoja löytyi ja myös Juha sai mittakuhan. Tämähän on luxusreissu ?

Kuhia ruokailemassa silpun alla

Juhallekin mittakuha

Karhonveden keikka kesti tunnin, sillä kello alkoi olla sen verran paljon, että piti lähteä kotia kohti. Karhonvedeltä ei saatu mitään ja päätettiinkin, että lähdetään sinne toisen kerran vähän pidemmän kaavan mukaan ja ehkä sinne on viisainta mennä suoraan Riistavedeltä Melaveden kautta, niin ei Juurusvesi houkuttele liikaa matkan varrella ☺

Palattiin Juuruksen puolelle ja kuinka ollakkaan, emme malttaneet olla kokeilematta erästä talven pilkkipaikkaa. Ahvenparvet ovat olleet täysin kadoksissa, tai pari kertaa bongasin parven torstaina Sotkalla, mutta tottakai ankkurointi epäonnistui ja parvi meni menojaan. Juuruksella bongasimme päivän ainoan kunnon parven illalla puoli kahdeksan maissa ja se oli selkäpatin reunalla suht kylmässä vedessä (6C).

Ahvenet olivat heti aktiivisia, kun niille tarjosi vertikaalilla jigiä. Jigin piti kuitenkin olla pieni, kuten nyt kaikille kaloille, mitä on siiman päähän saatu. Ehdin nostelemaan muutamia kaloja parvesta, kunnes parvi katosi johonkin ja tilalle tuli kuhia. Kaikki ahvenet tulivat pinkillä Crazy Fishin Polaris jigillä, joka on tosi eloisa uinniltaan. Se toimii kyllä nirsollekin ahvenelle ja jos ei siihen pure, niin ei sitten mihinkään.

Näitä lisää, kiitos!

Kalat söivät jigin ahnaasti

Oli ihanaa löytää vihdoin ahvenia ja tänä kesänä tarkoituksena on laittaa keulasähkömoottori veneeseen, joten en malta odottaa ahvenen kalastusta taivasankkurin kanssa. Kaiken järjen mukaan ahvenet eivät enää sen jälkeen voi päästä minua karkuun ?

Jännevirralla on uusi hieno silta =)

Karhonveden lisäksi on toinenkin tosi potentiaalinen järvi ahvenen kalastajalle: Unnukka. Käytiin siellä eilen ja koska viime keväänä aika pian jäiden lähdön jälkeen löysimme sieltä tosi hyvin ahvenia, ajattelimme, että se olisi hyvä alkukauden kalapaikka ahventa ajatellen.

Aika heikosti meni. Kyllähän me sieltä kaloja saatiin, mutta kalat olivat tosi levällään. Ei oikein ollut paikkaa, johon ankkuroitua, kun kalaa oli joka paikassa. Joo, kuulostaa positiiviselta ongelmalta, mutta ei se sitä ollut. Kalastus oli vaikeaa, kun ankkuripaikassa oli aina ehkä vain yksi kala. Ahvenparvia ei löydetty kuin kerran ja nekin olivat aika pieniä. Muutamia fileahvenia laitettiin brackettiin odottamaan kaveruksia, mutta lopulta vapautimme nekin, kun kaveruksia ei ilmaantunut.

Bracket toimii sumppuna

Sain päivän aikana vain alamittakuhia, mutta Juha sai yhden mittakalankin. Ehkä meillä oli liian kovat odotukset Unnukkaan, sillä se on monesti ollut niin hurja kalapaikka. Jos olisimme Kallavedestä saaneet tuon verran kaloja, mitä eilen saimme, olisimme olleet ihan tyytyväisiä reissuun. Unnukalle voi kuitenkin laittaa vähän suuremmat tavoitteet, sillä sieltä on tullut niin hyviä saaliita.

Yksi tavoite Unnukalla kuitenkin täyttyi, sillä sain kauden ensimmäiset heittojigaamalla saadut kalat ja vielä kolmea eri lajia; kuhia, ahvenia ja hauen. Tähän asti kaloja oli tullut vain vertikaalilla ja ehkä se kertoo kalojen aktivoitumisesta, että kalat syövät myös ohi kiitävää jigiä =)

Ehkä Unnukka kesällä alkaa toimimaan paremmin tai sitten ne viime kesän huippureissut vaan sattuivat olemaan pieniä lottovoittoja. No sen näkee tulevaisuudessa, vaikka yksi pieni ajatus kävi mielessä Unnukallakin jossain vaiheessa: ”en tule tänne enää ikinä” ?

Tänään emme käyneet kalassa, vaan vietimme Äitienpäivää Iivarinsalossa. Kyllä meillä kuitenkin oli pari vapaa mukana, jos ja kun lapset innostuisivat kokeilemaan kalastusta. Aika jännä juttu, mikä lie karma, mutta kun ollaan Juhan kanssa kalareissulla, niin ei varmasti löydy ahvenparvia mistään. Sitten kun menet retkelle saareen ja ajelet outoja reittejä takaisin satamaan, niin viistoluotain piirtääkin hirveitä ahvenparvimassoja joka puolelle.

Kokeiltiin hetken aikaa yhtä paikkaa ja tyttö sai heti ahvenen. Minäkin tottakai tiputin jigin veneen alle ja karkuutin muutaman hyvän ahvenen. Yksi sentään tuli ylös astikin, mutta olen täysin varma, että jos menemme samalle paikalle joskus uudestaan kalastamaan, se on tyhjä. Pitäisi vaan aina kalastaa enemmän uudenlaisia paikkoja eikä mennä niihin samoihin, vanhoihin, tyhjäksi todettuihin kaivoihin. Toivottavasti tämä vanha koira oppii uusia temppuja ja seuraavalla kalareissulla uskaltaa ajaa ihan uusille paikoille.