Vihdoin alkoi olo kohenemaan ja jaksoin lähteä jäälle. Nyt kun ollaan uistelugurun kanssa melkein naapureita, niin välillä tulee varmasti heitettyä yhteisiä kalareissuja. Niin myös tänään. Pirttilahdesta on helppo lähteä sekä kesällä että talvella kohti hyviä apajia. Sepolla on kelkka ja tänään siinä oli ”takapelkääjän” paikka vapaana, joten ilman muuta pomppasin kyytiin, kun mahdollisuus tuli. Viimeksi taisinkin olla moottorikelkan kyydissä lapsena, jolloin kuskina oli mummo. Seppo ei tänään ajanut onneksi ihan yhtä kovasti ;) Terveisiä Kerkolle :)
Startattiin kahdeksalta, sillä kohteena oli eräs paikka, josta on viime päivinä tullut ahvenia aamupäivisin. Matkaa kohteeseen oli viitisen kilometriä ja jos se olisi pitänyt kävellen taittaa, olisin korkeintaan puolessa välissä menossa. Jäällä oli niin järkyttävä keli, en muistakaan milloin olisi viimeksi ollut noin vaikea liikkua. Loskaa monta kymmentä senttiä ja kulkeminen oli kelkallakin vaivalloista. Eikä siinä vielä kaikki. Avannon tekeminen ei onnistunut ollenkaan. Joko flunssa vei voimat tai jää oli jotenkin ärsyttävällä päällä. Sain tehtyä pari puolikasta avantoa tänään itse ja muissa jouduin turvautumaan Sepon apuun. Onneksi valmiita avantoja oli ennestään muutamia.
Sain viime viikolla ihanan uuden Kalarosvon tasurin ja tänään aloitin pilkkimisen sillä. En ehtinyt laskemaan tasuria vielä lähellekään pohjaa, kun ahvenen näköinen viiva lähti pohjasta kohti. Läheni ja läheni ja viimein tuli kohdalle. Värisytin tasuria ylöspäin ja sitten tuli tärppi. Ei muuta kuin kala ylös ja ajatuksissani näytin Tommille peukkua. Toimii, kyllä Tommi tietää mistä ahvenet tykkäävät. Nostin kalan jäälle ja leuka loksahti alas. Puolen kilon siika! Mitä ihmettä? Olin täysin varma ahvenesta, mutta näköjään siellä pyörii valeahvenia.
Jatkoin pilkkimistä ja vähän väliä luotaimen näytölle pörähti parvi vekkuleita viivoja. Siiat olivat hulluina, mutta eivät oikein syönnillään. Tai kai niitä olisi morrivehkeillä napsinut kymmenittäin, mutta minulla jäivät tärpeiksi. Olivat ne kuitenkin tasureista jollain tasolla kiinnostuneita. Siian tärppi on niin hentoinen, että minun vastaisku repi huulet alta aikayksikön. Pari karkuutusta tuli vielä ja yksi iso siika karkasi ihan avannon alla. Ehdin nähdä vain ison läskin kyljen. Se olisi sopinut niin hyvin minun savupönttöön :(
Aamupäivä meni siikojen kanssa leikkiessä. Vaihdoin puolen päivän maissa vähän matalampaan, kuuteen metriin. Aamupäivän olin pilkkinyt reilussa seitsemässä metrissä. Pohja piirsi ihan tyhjää ja päätin kokeilla ahvenväriä. Isot tasurit eivät olleet toimineet, joten laitoin Kalapelen vähän pienemmän ahventasurin uimaan. En ehtinyt laskemaan tasuria kuin ihan vähän, kun viiva irtosi pohjasta. Määrätietoisesti tasurille ja hento tärppi. Nostin kalan vähän rauhallisemmin ylös, kun siikahan se varmasti olisi. Avannosta nousi ahven. No kelpaa minulle ja tasuri takaisin, jos vaikka löytyisi enemmänkin raitapaitoja. Ei löytynyt ja se jäikin minulla päivän viimeiseksi.
Yhdellä kädellä kuvaaminen on haasteellista :)
Päätettiin lähteä kohti rantaa, mutta pysähdyimme matkalla muutamille potentiaalisille paikoille. Ei löytynyt syövää kalaa ja parilla viimeisellä spotilla en jaksanut edes viritellä omia vehkeitä enää, vaan tuijotin Sepon luotaimen näyttöä. Hiljaista oli, joten kotiin jouti.
Astronautti uudella planeetalla :)
Kiitos Sepolle päivästä sekä kipinästä hankkia oma kelkka =)
Joo siellä on meleko haasteellista nyt liikkua.On varmaan naisimmeiselle kairaaminen raskasta kun meinaa isoilla ukontuhniaisillakin olla välillä voiman puutetta.Viiden viikon lentsu on vienyt minutkin meleko uivelomaiseen kuntoon vaikka jäällä tunteekin paranevansa.
Matikka-aika alkaa olla parhaimmillaan ja niitä tulee sorkittua kun työnantaja sallii.Kirren kimpussa ollaan oltukin jo monta kertaa ja ensi viikon alkupuoli menee niissä merkeissä myös.
Ahven-ja haukijahti alkaa kiinnostaa kun päivä pitenee.Sitten on aikaa istuskella tulillakin pitkään ja naatiskella oikein kunnolla parhaasta vuodenajasta eli keväästä.Ainakin minulle se on vuodenajoista selkeä ykkönen .Toisaalta kaikki ajat on hyviä kun kalastaa monipuolisesti erilaisilla konsteilla eri paikoissa eri lajeja. Säilyy haastetta ja mielenkiintoa.
Siinä vain tahtoo kertyä kaikenlaista rojua nurkkiin älyttömästi ja näin boheemilla eläjällä järjestyksen pito tuottaa tuskaa.
Noilla vesillä missä oli tnyt ollut ui takuulla isompaa ahventa kuten muuallakin Kallameressä. Tarpeeksi usein vain on käytävä oppiakseen tuntemaan tutunkin paikan pala palalta eri olosuhteissa.Nyt on päivä vielä lyhyt laajempialaiseen etsintään ainakin jalan kulkevalle.Eipä tuolla sohjossa niin herkkua ole muutenkaan mennä edes kelkalla.
Kerran oltiin vastaavan jäätilanteen aikana poikien kanssa kelkan kanssa kalassa ja ahkio perässä.Arvaa kuka istui ahkiossa ja ei nähnyt muuta kuin vesisuihkun :) ? Onneksi oli lääkitys kohdillaan ja pojilla oli muka rannassa haaaaskoo!
Samassa ahkiossa olisi hyvin voinut uida joku kalakin sen laiskansutjakan norpan lisäksi.
Kireitä ja laitahan tarinaa taas !
Viiden viikon lentsu! Hyi :) Minä taisin selvitä yhdellä viikolla :) Käytkö Iso-Valkeisella kirjopilkillä? Ihana kyllä kun kevät tulee, mutta toisaalta se tarkoittaa lyhenevää pilkkikautta.. No mutta nautitaan nyt näistä mitä jäljellä on! Minun lempivuodenaika oli ennen talvi, mutta kun hankittiin vene, niin onhan se kesäkin ihan kiva. Ja myös syksyllä ja keväällä saa kalaa eli nyt voi nautiskella elämästä ympäri vuoden ;) Vai pistivät poejjat sinut ahkioon. Uskon, että on ollut märkää :) Ja muilla hauskaa :) Kireitä ensi viikolle!
Juu tänään oli kairaaminen tuskaista. Ostin Rapalan 6″ UR:n ja pakkaskelillä meni jäähän, että piti jarrutella.Varmaan jää muuttuu suojasäällä vaiko päällä oleva sohjo ahistaa.? Tiedä häntä, kalatonpäivä kyyvedellä tänään.
Oli kyllä järkyttävän raskasta kairata, voi raukkoja, jotka pilkkikisoja kiertävät näillä keleillä :)