Pilkkiaamuina viiden herätykset eivät tunnu missään. Mutta työaamuina.. torkkua torkun perään. Tänään ilmanpaine oli alle tonnin ja koska perheen isot kuhan köllikät ovat tulleet matalalla ilmanpaineella, auto suunnattiin Sotkanselkää kohti.
Hurautettiin ajaa Rialinnan kautta (kuopiolainen kalastustarvikeliike), koska heillä on hyvä palvelu pilkkitoukkien suhteen. Sieltä saa ostaa tasarahalla toukkia kellon ympäri ja varmasti se on monen pilkkijän reissut pelastanut, jos edellisenä päivänä on unohtanut toukat hankkia. Rialinnan toukat ovat sitäpaitsi tosi terhakoita ja euron purkissa niitä on paljon. Suosittelen :)
Aamulla oltiin taas jäällä ensimmäisinä. Suunnattiin potentiaalisille kuhapaikoille, mutta kaloja emme löytäneet. Samalla kaavalla meni tunti tuntinsa perään: tyhjää. Kaiussa ei näkynyt yhtään nousuja, ainoastaan pohja eli välillä hieman, mutta ihan yksikseen sai viehettä heilutella. Ero oli kuin yöllä ja päivällä viime viikonlopun syöntiin nähden. Silloin kaiku piirsi jatkuvasti nousuja ja ahvenet olivat aktiivisia.
Tänään sain yhden kosketuksen ahveneen. Tai olen melko varma, että se oli ahven. Kaiku piirsi aluksi ihan tyhjää, kun uitin tasuria. Päätin vaihtaa isoon Valioon ja tehdä sillä suuria houkutusliikkeitä välivedessä. Heiluin kuin heinämies jäällä, tai siis käsi heilui, ja se tehosi. Pohjasta irtosi viiva. Nostin äkkiä Valion pois ja vaihdoin morriin. Laskin morrin kalan luokse ja lähdin värisyttämään ylöspäin. Kala seurasi ehkä metrin ja sitten tärppäsi. Se tuntui ihan ok-kokoiselta ja lähdin lappamaan siimaa jäälle. No, ote lipesi siimasta ja se tipahti jäälle. Ja koska oli hirveä tuuli, en saanut siimaa heti kiinni. Sitten kun löysin sen, eihän siellä siiman päässä enää mitään ollut. Ja kaiustakin näin pohjaa kohti uivan irronneen kalan. Sinne meni. Emme koskaan enää tavanneet.
Jäällä tuli viipotettua varmaan useampi kilometri ja reikiä tehtyä taas perinteiset muutama kymmentä.
Jäätä on paljon, sai pyörittää kymmeniä kierroksia, että sai yhden reiän tehtyä. Ja se keli jäällä.. Tuuli oli kova, mutta onneksi ei tuullut pohjoisesta. Vettä oli monessa kohdassa useita senttejä ja siellä missä ei ollut, oli peilijäätä. Eli sai aika kieli keskellä suuta kulkea. En onneksi kaatunut tällä kertaa, mutta kai sekin päivä vielä koittaa.
Kaikua voi käyttää myös pöytänä silloin, kun kaloja ei näy. Kun otin tämän kuvan, niin ihan pohjassa alkoi näkyä pikkukaloja.
Minulla oli iso tasuri uimassa ja vaihdoin sen nopeasti Valioon. Lähdin laskemaan pystypilkkiä kohti pohjaa ja kuuden metrin kohdalla näin pohjasta ampaisevan kalan. Pysäytin vieheen ja odotin tärppiä. Viiva oli tosi ohut, koska kala tuli niin nopeasti viehettä kohti. Kalan kokoa ei voinut päätellä ollenkaan, koska viiva oli niin ohut. Silloin jos kala ui nopeasti ylös tai alas, kaiku ei piirrä kalan kokoa todellisena. Mutta pääasia, että piirtää jotain, jolloin tärppiin osaa valmistautua. Osasin arvata kalan lajin jo sen käytöksestä. Vain hauki tulee niin nopeasti ja määrätietoisesti vieheelle ja ottaa välittömästi kiinni. Aloin nostamaan kalaa ylös, mutta se ei tullut suoraan avantoon. Onneksi en antanut sille paljon siimaa, vaan sain sen kuitenkin lähes heti ohjattua avantoon. Ketjulukolle nimittäin kävi tällä tavalla.
Oli tuuria, että kala pysyi kiinni. Ei hirveän kestäviä ole tuommoiset ketjulukot, jos reilun kilon hauki saa väännettyä sen tuohon kuntoon. En edes kauheaa kyytiä vetänyt kalaa ylös. Ehkä nuo lukot ovat sinteille tarkoitettuja.
 |
| Kalamiehen pihviliha |
Yksi kala jäälle koko päivänä… Jäällä melkein kahdeksan tuntia…
Se jos mikä motivoi huomenna yrittämään uudestaan :)
itse huomannu että isoja eroja nuiden lukkojen kestävyydessä valmistajasta riippuen.. ns markan vehkeet on todellakin sitten semmoisia mitä sillä hinnalla voi kuvitella saavansa..ikävä kyllä. kiva vihernieriä kylläkin :)
Jekku joko mennään?
Ohan toi ny aika pullukka hakki
Hyvännäköistä tuo teidän onkipaikka syvyyksien puolesta. : )