Pakko se on suunnata katse kohti kesää, sillä tämän pilkkikauden päätös meni vähän plörinäksi. Meidän kelkka alkoi temppuilemaan ja on ollut jo melkein kaksi viikkoa autotallissa odottamassa remppaa. Ajelut on siis ajeltu tältä vuodelta.
On tässä kuitenkin pilkillä ravattu muutaman kerran, mutta saaliilla ei pääse kehumaan. Onneksi olosuhteet jäällä vähän paranivat ja loskavesikerros jäätyi yöpakkasten ansiosta. Jäällä on nyt yllättävän hyvä liikkua jalan.
Kevään tulon kyllä huomaa jäällä kävellessä, sillä olen tänä keväänä nähnyt ihan älyttömän paljon uveavantoja. Kun nyt päästäisiin nopeasti heikoista jäistä eroon, niin saisi aloittaa avovesikauden. Aika ikävä minulla on ollut Alutrollia, vaikka kyllähän me veneen kanssa treffattiin Kallavesj’-messuilla viikko sitten. Ai että olin ylpeä, kun meidän oma vene pääsi messuille esille.
Meidän Alutroll 485CC ja Väisäsen Simon Alutroll 450E olivat esillä VML Sponsorin osastolla
Harmittaa, kun tämä kevät meni niin kuin meni. Kelkka kenkkuilee, Kallavesi kenkkuilee, säiden jumala kenkkuilee, Ahti kenkkuilee… Aina sitä keskitalven lyhyillä, kylmillä ja pimeillä pilkkireissuilla haaveili aurinkoisista ja lämpimistä kevään reissuista, kun kalaa saisi nostella kilokaupalla avannosta. Noh, keleissä ei ole tällä viikolla ollut valittamista ja aurinko on lämmittänyt ihanasti, mutta kaloja olisi voinut tulla enemmän, sillä kala tai kaksi päivässä ei viiden hengen perhettä elätä.
Viime sunnuntaina Etelä-Kallavedellä
Päivän filekalasaldo: 2kpl
Näin ahneita kukkokaloja on Kallavedessä, lähes itsensä kokoinen tasuri upposi peräkoukku edellä kitusiin :)
Kauheita yllätyksiä kovan lumikuoren alla :(
Kyllä pilkki-ihminen on sitkeä otus. Heräsin tänään neljältä ja kuuden jälkeen oltiin Sotkanniemessä valmiina lähdössä taapertamaan 2,5 kilometrin matka kalapaikalle. Odotukset olivat taas niin korkealla, että ei tosikaan. Sotka on aina keväällä hyvä kalapaikka, mutta ei näköjään minulle.
Aamulla rannassa mietin, että tänäänkö hanat aukeaa?
Tänä aamuna olin virtaa täynnä ja tein reikiä minkä kerkesin. Kyllä se ajava ahvenparvi joltain avannolta löytyy. Alue alkoi muistuttamaan reikäjuustoa ja viiden tunnin jälkeen kalapussissa oli yksi 200g ahven. Moni olisi pakannut tavaransa ja suunnannut rantaan, mutta minä odotin vielä muutaman tunnin ahventen ruokahetkeä. Arvatkaa alkoiko syönti?
Tätä tyhjää näyttöä tuijotin sinnikkäästi koko päivän
Iltapäivällä kaksi merinovillakerrastoa alkoivat tuntumaan aika lämpöisiltä, kun lisäksi päällä oli vielä kuivapuku ja kelluntahaalari. Lämpötila oli kymmenen astetta ja ehkä olin hieman ylipukeutunut siihen lämpötilaan, kun samat vaatteet ovat olleet päällä kovilla pakkasillakin. En minä ikinä opi.
Kuuma!
Sitkeyttä ei palkittu eikä ahvenille tullut nälkä. Harvoin on niin tyhjää, että luotaimessa ei näy yhtikäs mitään. Tai kyllähän minä päivän aikana näin kolme kertaa aktiivisen ahvenen ruudulla ja sain ne kaikki vielä ylöskin, mutta en lähtisi kehumaan niillä kaloilla. Kalat nimittäin tulivat yksitellen kolmen tunnin välein.
Tänään uitossa oli Rantamäen Manun tekemiä pieniä ottikoneita, keksin näille nimenkin: Minimanu
Vain kolme nirsoa kalaa eksyi tänään siiman päähän
Sotkallakin oli uveavanto
Sanoin Sotkalle kiitti mulle riitti ja ainakaan näillä jäillä en sinne enää lähde. Kun jäät sulaa, niin katsellaan sitten uudestaan.
Käytiin Pohjois-Kallavedellä yhtenä päivänä kaverin antaman kalapaikkavinkin innoittamina. Arvasihan sen, että juuri sinä päivänä kala ei syönyt, mutta varmasti se oli syönyt edellisenä päivänä ja jatkoi mussuttamista taas sitä seuraavana päivänä. Sellaista se on, kun Ahti kenkkuilee.
Pohjois-Kallaveden saldo: 1kpl
Oranssimahainen Nulikka maistui, mutta vain kerran
Nyt on laikkuja =)
Käytiin Pohjois-Kallavedellä toisenakin päivänä ja ei olla koskaan nähty niin paljon uveavantoja niin pienellä alueella. Vesi oli syönyt reikiä kovan lumikuoren alle ja siellä oli kyllä todella petollisia kohtia. Saa olla tosi varovainen jäällä liikkuessa, vaikka muutoin täällä on teräsjäätä varmaan 30cm.
Nämä uveavannot olivat muutaman sadan neliön alueella
Vaikka yöllä on vielä ollut pakkasta, niin päivällä lämpötila on kohonnut jopa kymmeneen asteeseen. Tänään pilkillä istuessa kuuli selvästi, kun lumi ja jää sulivat auringon lämmössä. Lorina vaan kävi, se oli kevään ääni :)
Toivottavasti ei mene montaa viikkoa, että pääsee veneen laskemaan vesille. Pahin skenaario on, että jäät ovat heikot, mutta eivät suostu lähtemään. Sitten ollaan jumissa viikkokausia, kun jäälle ei uskalla mennä kävellen eikä järvelle pääse myöskään veneellä.
Eikö kerrankin pilkkikausi voisi vaihtua lennosta avovesikauteen. Eikö kerrankin jäät voisi sulaa yhdessä yössä. Olisi se mukava käydä Kallavedellä pilkillä ja viedä päivän päätteeksi pilkkireppu varastoon, ja heti aamulla lähteä Alutrollilla jigailemaan. Toiveajattelua.
Tulevana kesänä aion keskittyä ahvenen kalastukseen. Olen yrittänyt löytää paljon kehuttua Shimanon Rarenium avokelaa siihen hommaan, mutta ne kelat ovat kiven alla. Ja niitähän ei uutena enää myydä (?), joten käytettynä pitäisi löytää.. Tai sitten täytyy hankkia joku muu pieni ul-kela.
Ensi kesän tavoitteena on myös kalastaa monipuolisemmin erilaisissa paikoissa. Yleensä meidän kalastus on keskittynyt selkäpateille ja saarten päihin, mutta kesällä on tarkoitus kalastella myös matalammissa paikoissa. Mielenkiinnolla ja suurin odotuksin odotan jäiden sulamista :)
Myös nämä karvapallerot odottavat kesää =)
Nyt on nuorisolla viimeiset hetket osallistua kirjoituskilpailuun, jossa palkintona on satojen eurojen arvoinen palkinto. Pyhittäkää siis viikonloppu kalastukselle ja kirjoittakaa reissusta tarina sunnuntaihin mennessä. Kovin montaa tarinaa ei kilpailuun ole vielä tullut, joten jokaisella on erittäin hyvät mahdollisuudet voittaa palkinto itselleen!
