Vielä muutama päivä ja toukokuu vaihtuu kesäkuuksi. Vedet lämpenevät pikkuhiljaa ja kalat näyttävät aktivoitumisen merkkejä. Ahvenet taitavat kutakuinkin olla kuteneet, vaikka mattimyöhäsiäkin joukkoon mahtuu.
Reilu viikko sitten saatiin nauttia ihanasta kelistä. Oikeastaan se ihanuus meni jo vähän yli, sillä aurinkoa riitti niin paljon, että poltin ihoni. Kalaan lähtiessä ei käynyt mielessäkään, että eletään kesää ja aurinkorasvan pitäisi kuulua vakiovarustukseen. Muistin asian vasta sitten, kun korvanlehtiä ja niskaa alkoi polttelemaan kivuliaasti. Vahingosta viisastuneena laitoin aurinkorasvaa kalastuslaukkuun ihan kaksin kappalein ja sen jälkeen ei olekaan aurinkoa Suomen taivaalla näkynyt ?
Rantamäen Manu osaa tehdä hienoja tasureita ja kylläpä oli kiva yllätys, kun postilaatikossa odotti karvapyrstölähetys. Ihan uskomattomia värejä ja tasurit pääsevät käyttöön heti, ei tarvitse odotella talvea :)
Alakoukuttomalla pikkutasurilla on nopeaa kalastaa ahvenia vertikaalityylillä. Kalat on helppo irroittaa päätykoukusta ja vaikka jigit ovatkin minun ykkösvieheitä kesällä, niin välillä turhauttaa, kun vertikaalijigatessa ahvenet repivät jatkuvasti jigin pois koukusta. Pikkutasurilla sitä ongelmaa ei ole :)
Kevät on ollut aika haastavaa kalastuksen suhteen ja kaloja on saanut etsiä toden teolla. Kevät on yleensäkin aina vaikeaa eikä kukaan oikein tunnu tietävän, että missä kalat piileskelevät.
Käytiin reilu viikko sitten Hirviselällä ja koukattiin siitä jopa Sotkanselän puolelle, mutta tyhjää oli. Ei edes niitä alamittakuhia, joita yleensä Kallavedellä näkyy joka puolella, ollut liikkeellä. Etsittiin kalaa 1-14 metristä ja sen jälkeen piti luovuttaa ja todeta, että kalat vetivät pidemmän korren. En vaan enää keksinyt, että mistä kalaa olisi voinut etsiä.
Koko päivän saldona oli yksi alamittakuha. Päätin, että Kallavedelle en ihan heti lähde uudestaan, saavat vedet lämmetä ensin hieman.. koska eihän se kalattomuus voinut omista taidoista johtua, vaan veden lämpötilasta, eikös niin? ?
Kallaveden pettymyksen jälkeen suuntasimme Jännevirralle ja Juurusvedelle. Juurukselta on helppo käväistä myös Karhonveden puolella, koska välimatka ei ole pitkä.
Sain vinkin, että ahventa kannattaa etsiä salmipaikoista. Kallavedellä salmipaikkoja on aika vähän, mutta Juuruksella ja Karholla sen sijaan enemmän. Kartan tutkiskelun jälkeen potentiaaliset kalapaikat oli katsottu valmiiksi ja oli aika laskea vene vesille.
Jännevirran uusi silta oli todella hieno, käytiin ensin vähän ihastelemassa sitä.
Keli ei olisi voinut parempi olla ja iltapäivällä hätyyteltiin hellelukemia. Veden lämpötila oli jo yli 12 astetta, mikä oli Kallaveden lämpötilaa paljon korkeampi.
Kierreltiin ensin tuttuja kesäpaikkoja, mutta ne olivat tyhjiä. Niinpä suuntasimme kohti salmipaikkoja ja sieltähän ne ahvenetkin sitten lopulta löytyivät. Edellisen päivän tyhjyys Kallavedellä ja Sotkalla unohtui aika nopeasti, kun luotain alkoi piirtämään ihania jigille sinkoilevia ahvenia.
Ilotulitusta kesti puolitoista tuntia ja meillä oli siimat koko sen ajan kireänä. Kalojen koko vaihteli tosi paljon ja myös kukkokalat söivät jigiä hurjina. Isoin ahven oli 35cm.
Kaikki ahvenet olivat kuteneet ja ne tulivat 8-9 metristä eli kutupaikoilta oli jo palattu takaisin. Saatiin myös muutamia kuhia.
Kyseinen kalapaikka oli ainoa, josta löysimme isomman määrän ahvenia. Muuallakin näkyi yksittäisiä kaloja siellä täällä, mutta aika hajallaan sekä ahvenet että kuhat ovat olleet.
Iltapäivällä ihmettelin, kun käsiin, niskaan ja korvanlehtiin sattui. Tajusin, että olin palanut. Yleensä suojaan itseni aina hyvin, koska olen kesät talvet kalkkilaivan kapteeni eli vitivalkoinen ja palan herkästi. Nyt sitten unohdin niinkin oleellisen asian, kuin auringon.
Päivä oli palamista lukuunottamatta mahtava ja oli tosi kivaa kalastaa ahvenia ihan urakalla. Yhtään kalaa en saanut vielä heittojigaamalla ja alkukauden kaikki muutkin kalat olivat tulleet vertsulla. Vesien lämmettyä alkaa sitten heittelykin toimimaan.
Viime lauantaina käytiin ihan uusilla vesillä Leppävirralla. Laskettiin vene Konnuksen kanavan vierestä ja kalastettiin Koiruksella. Kyllähän me on aiemminkin Koiruksella käyty, mutta ollaan aina menty sinne Sotkan kautta.
Löydettiin yllättävän paljon kalaa siihen nähden, että käytiin siellä ensimmäistä kertaa. Ainoa huono puoli oli se, että kalat olivat pieniä. Ehkä vesien lämmettyä saaliin koko kasvaa…
Päivän isoin ahven oli 32cm ja löysimme ahventa monesta paikasta. Kalastussyvyys oli 8-9m ja se on nyt viime aikoina ollut ottisyvyys joka puolella.
Ahvenia tuli tosi paljon, mutta suurin osa oli ihan pientä. Myös Koiruksen ahvenet olivat jo kuteneet ja siellä veden lämpö oli noin 10 astetta.
Vaikka ahvenet ja kuhat olivat pieniä, niin kalaa oli jopa mattoina ja kalat parvissa. Ehkä se on yksi merkki kesästä, että kalamattoja alkaa löytymään. Matoista sai kalaa myös heittelemällä, joten nyt on saatu kesän ensimmäiset heittojigauskalatkin ☺️
Koska olimme aamulla jo kukonlaulun aikaan pelipaikoilla, jouti järveltä kotiin iltapäivällä sadealueen saapuessa. Ja pitihän se Suomen peli myös ehtiä näkemään…
Sunnuntaiaamuna tehtiin pikapisto Kallavedelle. Viimeksi kun saatiin Kallavedeltä ahvenia, eivät ne olleet vielä kuteneet. Ajattelin, että mikäli ahven ei ole edelleenkään kutenut, niitä on mahdotonta löytää.
Koko viikonlopun ajan sää oli kylmä ja epävakainen, liekö johtunut niistä aurinkorasvaputeleista, joita kannan kalastuslaukussa mukanani.
Kallavedellä veden lämmöt olivat alle 9 astetta eli melko matalat siihen nähden, että viikko sitten Juuruksella ja Karholla joissain paikoissa oli jopa 14 asteista vettä. Toki silloin oli helle…
Laskettiin vene Kumpusaaresta ja jouduttiin kiertelemään vähän suojaisampia paikkoja, mitä alunperin oli tarkoitus, sillä aallokko oli niin kova.
Aamu alkoi perinteisesti tyhjää luotainta tuijottaen, mutta jossain vaiheessa näyttöön alkoi piirtymään kaaria ja hämmästys oli suuri, kun Kallavedessäkin näkyi pieniä kalamattojen alkuja ?
Löysimme muutamastakin paikasta ahvenia ja niitä oli paljon. Koko stoppasi 30 senttiin, mutta ihan ok kokoista Kallaveden kaloiksi ja yhtä lukuunottamatta kaikki kalat olivat kuteneita.
Saatiin myös kuhia ahvenparvien seasta, mutta ne olivat pieniä. Olisiko kuha sitten puolestaan siirtynyt kutupaikoille, kun niitä näkyi niin vähän. Kalat löytyivät 8-9 metristä, taas.
Ihanaa, kun jigikausi on täällä ja ihanaa, kun ahvenia alkaa löytymään. Ja ennen kaikkea ihanaa leijonat ihanaa ?
Minkä merkkinen toi oranssi/turkoosi vapa teillä on tossa käytössä?
Se on Fish me luck vapa, ei löydy vielä kaupoista..
Kaikuluotaimen käytöstä kalojen etsinnässä kiinnostaisi kuulla kokemuksia. Tuleeko paljon käytettyä tuota viistoluotainta vai meneekö enemmän perinteisellä kaiulla? Itsellä ei tuota viistoluotausta ole ja olen miettinyt tuoko se kuinka paljon lisäarvoa.
Viistoluotaus on aina päällä, kun etsin kaloja. Se helpottaa ja nopeuttaa kalojen etsimistä ja olen huomannut, että jostain syystä kalat viihtyvät aina tietyssä syvyydessä tiettyyn aikaan päivästä/kuukaudesta/vuodesta. Välillä ahven on viidessä metrissä ja välillä kymmenessä. Ehkä veden lämpötila tai valoisuus ”ajaa” kalat aina tiettyyn syvyyteen. Tai ravinto.
Kun ajan normi kalapaikkoja läpi niin yleensä ajan penkan suuntaisesti jotain tiettyä käyrää, esimerkiksi vaikka noin seitsemää metriä. Näen koko ajan myös matalamman ja syvemmän alueen ja jos jatkuvaan alkaa näkymään kaloja vaikka hieman syvemmässä, siirryn ajamaan esim. ysin käyrää. Sitten jos kalat löytyvät siitä ysistä, niin alasluotaus erottelee veneen alla olevat kalat hyvin ja 2D:sta pystyy päättelemään kalojen lajin.
Viisto on kyllä huippuominaisuus ainakin omassa käytössä, se kun poimii kalaparvet ja yksittäiset kalat kauempaakin. Viistosta voi bongata myös kauempana olevat kuoreparvet ja lähteä sitten katsomaan olisiko siellä petokalojakin.. Parhaiten tuon viistoluotauksen hyödyn näkisi ihan livenä, kun koko ajan näkee mitä veneen sivuilla tapahtuu. Ja sitten jos vaikka 20 metrin päässä näkyy parempien ahventen parvi, siitä voi mennä heti kokeilemaan onko kala otilla. Ja jos on, ynmärtää että kyllä se viisto on hyvä ominaisuus ?