Taas pääsi vierähtämään useampi viikko blogipostausten välillä, sillä monesti tulee kuulumisia kirjoiteltua somen puolelle, mutta kirjoitellaanpas nyt tännekin avovesiterveisiä!
Viime postauksessa oltiin vielä pilkkitunnelmissa ja pilkkikausi loppui huhtikuun alkupuolella Saimaan reissuun, koska jäätilanne oli sen verran arvaamaton. Jäälle ei siis uskaltanut enää lähteä, vaikka jäätä kyllä oli. Se vaan oli paikka paikoin erittäin heikkoa. Virallisesti jäät lähtivät Kallavedestä vasta toukokuun alussa, joten peukaloita piti pyöritellä kuukauden päivät, kun ei päässyt kalaan 😅
Nyt sitten on avovesikausi aloitettu ja ensimmäisen kerran Alutroll pääsi Kallaveden aalloille jo seuraavana päivänä jäiden lähdöstä. Yleensä kauden ensimmäiset reissut ovat fiilistelyreissuja, joilla ei vielä kaloista kannata haaveillakaan. Pitkän talven jälkeen on vain mukava huristella veneellä, katsella maisemia ja tuijotella sitä tyhjää kaikuluotainta. Tämä kausi kuitenkin alkoi eriskummallisesti, sillä löydettiin ruokakaloja ja päästiin tekemään avovesiahvenista sapuskaa.
Nyt järvellä on tullut käytyä muutamia kertoja ja on päästy maistelemaan myös Kallaveden kuhaa, koska yhteensä kalapaikoilta on saatu siiman päähän jo kymmenkunta mittakalaa. Selkeästi ahvenet ja kuhat ovat vielä kutupuuhissa, koska koko päivän etsimisen tuloksena saattaa aktiivista kalaa löytyä vain yhdestä paikasta. Tai sitten ei yhdestäkään.
Esimerkiksi viikko sitten maanantaina vesillä vierähti kahdeksan tuntia ja ainoastaan yksi ahvenparvi piirtyi luotaimen näytölle. Ja ne ahvenet olivat jo kuteneita eli pikkuhiljaa ahvenet alkavat kudulta palailemaan. En ole kalastanut kutupaikoilla vaan kaikki saadut kalat ovat tulleet 6-12 metrin vesistä.
Myös eilen järvellä vierähti koko päivä. Etsin kalaa tosi laajalta alueelta ja kilometrejä kertyi lähemmäs 50, mutta siitä huolimatta aktiivista kalaa löytyi vain yhdestä paikasta. Se oli kuitenkin positiivista, että kun oikea paikka löytyi, se olikin sitten tosi hektistä puuhaa ja puolessa tunnissa tapahtui paljon 😁 Kuhia ja ahvenia tuli samasta ankkurista useita.
Jos pitäisi valita yksi kuukausi, jolloin kalastus on minun mielestäni kaikista haastavinta, niin sanoisin, että toukokuussa. Kalojen löytäminen on aina ollut tosi vaikeaa alkukaudesta ja eiköhän kudulla ole jotain tekemistä asian kanssa. Kalat menevät matalaan ja minä yritän kalastaa niitä syvästä. Tyhjästä on paha nyhjästä, mutta onneksi kesäkuussa tilanne alkaa paranemaan 😊
Viime viikolla tyttärellä oli TET-viikko ja koska koronan vuoksi useissa yrityksissä tehdään etätöitä, hän ei päässyt sellaiseen paikkaan, johon olisi halunnut. Pyysin hänet sitten minun yritykseen ja kyllä minulta kalastusaiheisia ja muitakin hommia löytyi.
Sain idean, että järjestäisimme asiakasretken Kallavedelle, jotta tytär näkisi, kuinka opastuspäivä konkreettisesti koostetaan. Tytär on erittäin aktiviinen lintubongari ja päätimme yhdistää retkeen myös lintujen bongailua. Minä siis hoidin kalastuspuolen ja tytär lintupuolen. Testiasiakkaat etsimme Facebookista, he olivat meille ennestään tuntemattomia.
Viime viikon sääennusteet olivat aika inhottavia, sillä usealle päivälle oli luvattu sateita ja myös ukkosia. Alkoi jo harmittamaan, kun pelkäsin että retki ei toteudukaan. Viikon puolivälissä sääennuste kuitenkin näytti torstaille loistavaa keliä ja niinpä keskiviikkoiltana kello kahdeksan teimme päätöksen retken toteutumisesta. Laitoin Facebookissa viestin parille innokkaalle retkestä kiinnostuneelle, että onnistuuko lähteminen näin lyhyellä varoitusajalla, ja kyllä onnistui, joten sovimme näkevämme seuraavana päivänä.
Torstai oli toivoa täynnä ja meidän retkipäivä onnistui yli odotusten. Nähtiin vaikka kuinka paljon eri lintulajeja ja saatiin myös kalatapahtumia, kun satuttiin yhden hyvän ahvenparven päälle.
Kotiintuomisina oli viisi kiloa fileahventa ja bongauslistalla seuraavat lajit: sinisorsa, silkkiuikku, kuikka, tukkakoskelo, isokoskelo, valkoposkihanhi, sepelhanhi, kalasääski, laulujoutsen, harmaalokki, kalalokki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, telkkä, käki (ääni), haarapääsky, korppi ja veneen yläpuolelta bongattu haukka, jonka tunnistusta ei ehditty tekemään (joko hiiri- tai mehiläishaukka). Aivan huikea päivä ja TET-tiläinen hoiti hommansa hienosti! Me kaikki saatiin kuulla linnuista paljon uutta tietoa.
Viikonloppuna keli oli edelleen huono. Saatiin toukokuun puolessa välissä nauttia hetken aikaa tosi kovista helteistä ja se sitten kostautui ukkosina ja sateina. Sunnuntaina säätiedote näytti normaalia poutakeliä ja sateen todennäköisyys oli nolla prosenttia. Lämpötila ei ollut kuin reilut kymmenen astetta eli melko viileää. Lähdettiin aikaisin aamulla vesille ja aamupäivä meni kaloja etsiessä. Ei missään mitään!
Iltapäivän puolella taivaalle alkoi kerääntymään tummia pilviä ja niin vain sadekuuro tuli meidän päälle, vaikka ei muka pitänyt sataa. Katsottiin varalta ukkostutkaa, että onko kyseessä pelkkä sade vai voiko olla ukkostakin. Onneksi tutka ei näyttänyt Suomeen yhtään salamaa eli kyseessä oli pelkkä sadekuuro.
Kalastettiin keskellä selkää rankkasateessa, onneksi oli vedenpitävät vaatteet, niin sade ei haitannut. Vasta siinä vaiheessa keli alkoi haittaamaan, kun jigin heiton jälkeen siima ei laskeutunutkaan veden pintaan. Jigi kyllä tippui pohjaan, mutta siima leijui ilmassa. Sama tapahtui Juhan siimalle ja kun katsoin häneen päin, siima oli kohonnut monta metriä kohti taivasta. Muistin heti, että muutama vuosi sitten meille kävi sama juttu ja silloin oli ukkosta ilmassa, koska jostain kuului jyrinää.
Tällä kertaa koko Suomessa ei ollut ukkosia, mutta meinattiin silti olla sen verran epäonnisia, että sellainen yritti syntyä juuri meidän kohdalle. Se oli tosi pelottavaa. Moniin asioihin voi järvellä itse vaikuttaa, mutta sää on sellainen, että siihen ei ihmisellä ole sananvaltaa. Mitä tuollaisessa tilanteessa kannattaa tehdä, kun satamaankin oli 15 kilometriä matkaa? Laitettiin vavat heti vapalaatikkoon ja mentiin lähimmän saaren rantaan hieman suojaisempaan paikkaan. Jotenkin tuntuu, että yksinäinen vene keskellä järven selkää olisi enemmän ukkosen ”tulilinjalla”, kuin saaren rannassa oleva vene… Kertokaa viisaammat, miten te toimisitte tuollaisessa tilanteessa ja miten siinä kannattaa toimia?
Sade meni ohi kymmenessä minuutissa ja sen jälkeen taivas kirkastui. Sadetutka näytti, että uusi sadealue olisi tulossa hetken päästä kohdalle, joten lähdettiin heti satamaa kohti, jos uuden sateen mukana tulisikin ukkonen. Loppujen lopuksi ukkosia ei näkynyt missään vaiheessa sääkartalla, ilmassa oli vaan jotain outoa sähköä. Kyllä silti koin tehneeni oikean ratkaisun, kun lähdettiin järveltä pois kesken kalastuksen. Johonkinhan ne ukkoset aina yhtäkkiä syntyvät ja mieluummin olen ylivarovainen näiden asioiden kanssa.
Kausi alkaa siis pikkuhiljaa tästä käynnistymään ja kesällä on taas tarkoitus järjestää opastettuja jigikalastusretkiä Kallavedelle, aivan kuten viime vuonnakin. Ja niinä päivinä kun ei asiakaskeikkoja ole, olen todennäköisesti siltikin Kallavedellä veneeni kanssa kellumassa ja etsimässä kaloja luotaimen kanssa. Ja toki myös kalastamassa! Lisätietoja kalastusretkistä löytyy nettisivulta https://www.fishmeluck.fi/kalastusretket/
Huom.! Etsin tulevalle kesälle yhtä naisporukkaa, jolla ei ole vielä paljon tai ollenkaan kokemusta kalastuksesta. Nyt olisi mahdollisuus päästä opettelemaan jigikalastusta kauniille Kallavedelle. Mikäli lähipiiristä löytyy kalastuksesta kiinnostuneita, kootkaa kaveriporukka ja laittakaa sähköpostia halukkuudestanne osallistua jaana.jekkonen@fishmeluck.fi
Retken toteutumisajankohta on heinä-elokuussa 2021 ryhmän omien aikataulujen mukaan, laitan valitulle porukalle viestin kesäkuussa.
Jigit nopsasti ylös, koskematta niihin ja vavat alas. Ai miksi?
No tältä keväältä voin kokemuksesta kertoa, et siitä voi saada melko kipeän ja näkyvän näpsyn sormille 🙂