Kesän 2019 kalastusreissut

Nyt kun avovesikausi alkaa olla paketissa, on kiva vähän muistella menneitä valokuvien muodossa. Takana on taas mahtava kesä ja paljon on nähty ja koettu viime kuukausien aikana. Kesän voisi tiivistää sanoihin ’välillä söi ja välillä ei’, mutta todellisuudessa kalaretket ovat paljon muutakin, kuin pelkkää kalastusta. 

Luonto on minulle tosi tärkeä ja eihän sillä loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, onko kalaa tullut, positiivisia fiiliksiä kun saa paljon muustakin, kuin vain kaloista. Tietenkään en vastaan pistä, jos Ahti ahvenia suo ? 

Avovesikausi alkoi 1.5. eli melko aikaisin, kausi kesti siis kutakuinkin kuusi kuukautta. Kesän aikana kalastettiin useilla eri järvillä, joista eniten tottakai Kallavedellä. Lisäksi käytiin Sotkanselällä, Koiruksella, Juurusvedellä, Jälällä, Melavedellä, Karhonvedellä, Suvasvedellä, Unnukalla, Keiteleellä ja Virmasvedellä. 

Ehkä kaikkein mieleenpainuvinta kesässä oli riippumatossa vietetyt yöt. Saaressa nukkuminen vaan on jotain niin sanoinkuvaamatonta, että se pitää itse kokea, ennen kuin sen tunteen voi ymmärtää. Ensi kesää odotellessa…

Toukokuu

Toukokuu on yleensä aika hiljaista saaliiden suhteen, koska vedet eivät ole vielä lämmenneet. Ahvenet ja kuhat valmistautuvat kutupuuhiin ja kaloja voi olla vaikea tavoittaa selkävesiltä, missä yleensä kalastamme. Jotain tapahtumia saatiin kuitenkin jo toukokuussakin =)

Kesäkuu

Kesäkuussa vedet ja keli alkoivat lämpenemään ja vihdoin pitkän talven jälkeen päästiin nautiskelemaan myös riippumattoretkeilystä. Ahveniakin alkoi löytymään paremmin.

Heinäkuu

Säät suosivat heinäkuussa ja Ahti antoi hyviä saaliita, joten päästiin nautiskelemaan kalaherkuista. Savon saarissa tuli vietettyä monta yötä.

Elokuu

Elokuussa yöt alkoivat pimenemään ja syksy antoi pieniä merkkejä tulostaan. Ahti oli edelleen hövelinä ja pysyttiin kalaruuissa. Ahvenet olivat jo hieman pulleampia, kuin alkukesästä.

Syyskuu

Syksyllä säät alkoivat viilenemään ja myös sateet yleistyivät. Tuntuu, että saatiin kalastella lähes koko kesä kuivissa olosuhteissa ja sateita tuli tosi vähän. Kuurot olivat paikallisia ja nopeita. Se ei tietenkään meitä haitannut, vaikka muutoin kuivuus oli ikävä juttu. Kuivuuden takia myös vedet laskivat tosi alas ja meillä oli haasteita joillakin rampeilla sekä rantautumisissa saariin, jos ja kun rannat olivat isoa kivikkoa täynnä.

Kalojen suhteen syyskuukin meni hyvin ja ahvenparvet vaikuttivat ehkä hieman suuremmilta kuin aiemmin kesällä. Ahvenet olivat nälkäisiä, mutta niinhän ne ovat aina, kun ruokaileva parvi sattuu kohdalle. Syyskuun lopussa vietimme vielä yön saaressa, jonka jälkeen laitettiin riippumatot odottamaan seuraavaa kesää.

Lokakuu

Lokakuussa alkoi olla pilkkihaalarikelejä ja luntakin saatiin maahan. Vedet eivät kuitenkaan olleet vielä kovin viileät, joten käytiin järvellä etsimässä aktiivista kalaa. Syyskuun hurjat syönnit olivat ohitse, tai niin me luulimme, koska kalaparvet olivat meiltä kateissa.

Todennäköisesti ahven on kuitenkin popsinut muikkua ja kuoretta ihan normaaliin tapaan, mutta piilossa meiltä. Virmasveden ahvenen vatsasta löytyi kuore, jonka vatsasta löytyi kuoreita. Se oli ehkä lokakuun erikoisin tapaus, en ole koskaan aiemmin vastaavaa nähnyt, vaikka tiedän, että kuore syö myös kalaravintoa.

Vaikka toisinaan tuntuu, että kalastus on vaikeaa, enkä saa koskaan kaloja, niin blogin valokuvagalleriaa selatessa täytyi hieman muuttaa mielipidettään. Kyllä se Ahti on enemmän antanut, kuin ottanut. Kiitos Ahti ja kiitos Suomen luonto, parempaa harrastusta ei voisi olla. Pidetään yhdessä huolta mahtavasta luonnosta ja antoisista kalavesistä.

Kuopiossa on maa valkoisena ja pakkasia luvassa. Tasurihurja kiittää ja kuittaa ;)